Valmistuin viime keväänä lukiosta. Muistan lukion aikana, kun sukulaiset, opettajat ja kaverit kyselivät, mitä aion tehdä lukion jälkeen. Sisälläni oli paniikki siitä, että minun on pakko päästä jatko-opiskelemaan ja ajatus välivuodesta tuntui pahalta.

Olen puhunut hyvän ystäväni kanssa siitä, että toinen välivuosi olisi jo ihan liikaa, että viimeistään tänä keväänä olisi hyvä päästä opiskelemaan. Mistä tällainen ajatusmaailma loppujen lopuksi johtuu? 

Täytin helmikuussa 20 vuotta. Lain mukaan aikuinen, mutta kaukana kaikesta siitä aikuisuuden elämänkokemuksesta, jota tulee ikävuosien lisääntyessä. Elämä on vasta alussa, mutta silti yhteiskunta luo hirveästi paineita siitä, että jo nuorena pitäisi saavuttaa valtavasti asioita.

Koulutusta korostetaan, mutta samaan aikaan taso kiristyy koko ajan. Työllisyyden lisäämistä korostetaan, mutta samaan aikaan työnhaku on muuttunut ajan myötä rekrytointipainotteiseksi sekasotkuksi.

Töitä hakiessa turhautuu jo siinä vaiheessa, kun hakulomakkeessa on monta sivua täytettävää aikaisemmasta työkokemuksesta siihen, mikä on lempivärisi. Vanhempieni mukaan ennen ratkaisi asenne ja yritteliäisyys työssä. Nykyään kaikenmaailman lippulappuset omista saavutuksista, joita 20 ikävuoteen ei ole välttämättä hirveästi kertynyt, tuntuvat merkitsevän paljon enemmän. 

Jos yhteiskunta vaatii nuorilta, niin yhtä hyvin nuoretkin voivat vaatia takaisin. Olisi sitä paitsi kaikkien kannalta parempi, että esimerkiksi jatkokoulutuksiin pääsemistä helpotettaisiin. Sen avulla nuoret pääsisivät aikaisemmin työelämään, jolloin työllisyys lisääntyisi. Kun työllisyys lisääntyy taloudellinen huoltosuhde kasvaa. Väestön ikääntymiseen liittyvä ongelma tulisi esimerkiksi näin ratkaistuksi. Kaikki hyötyisi.

Nenna Jokinen

radio- ja TV-journalismi

20rad.nenna.jokinen@heoedu.fi