Eilisaamuna otin hyvissä ajoin itselleni mukavan asennon kotisohvalta. Toisessa kädessä uunituore kroisantti ja toisessa kupillinen tuoretta kahvia. Radio päälle. Puhelimesta äänet pois ja avot! Kaikki oli valmista aamun tähtihetkeen. Jalkapallon erikoisohjelma 4-4-2 alkakoon. Lähetyksen loppupuolella juontajat Kärkäs ja Tuomisto sitten sylkevät sen ulos. Superliiga! Jalkapalloon ollaan siis perustamassa uutta superliigaa. Yskittyäni väärään kurkkuun menneet kroisanttikahvit ulos ja putsattuani sohvan päätän ottaa selvää, mistä oikein on kysymys.

Englantilainen The Sun-lehti kohahdutti jalkapallomaailmaa uutisoimalla uudesta perusteilla olevasta Superliigasta. Voi vain kuvitella, kuinka monen fudisniilon aamuprotskut ovat menneet tässä kohtaa väärään kurkkuun. Brittilehden mukaan Valioliigan rahakkaimmat seurat Arsenal, Chelsea, Liverpool, Manchester City ja Manchester United olisivat suunnitelleet yhdessä muiden eurooppalaisten suurseurojen kanssa uutta superliigaa. The Sunin mukaan seurajohtajat ovat neuvotelleet asiasta amerikkalaismiljardöörin Stephen Rossin Relevant Sports -yhtiön kanssa.

Ensimmäisenä mieleeni palaa 1990-luvun vastaava kestoaihe. Brittiensaarilla oli mediassa tapetilla Skotlannin liigan suurseurojen, Glasgow Celticin ja Glasgow Rangersin liittyminen Englannin Valioliigaan. Tämä skottijättiläisten intressi oli erittäin ymmärrettävä.  Taistelu ylämaan herruudesta käytiin vuosittain näiden kahden verivihollisen välillä muiden joukkueiden kyntäessä kymmenien pisteiden päässä. Joukkueet olivat aivan liian ylivoimaisia oman maansa sarjaan ja taistelisivat aivan varmasti myös Valioliigan kärkisijoista. Asia kaatui lopulta muiden skottijoukkueiden vastustukseen.

Taloudelliset perusteet jalkapallon superliigalle ovat ilmeiset. Jätit tietävät arvonsa. Omassa superliigassaan heidän ei tarvitsisi jakaa televisiointituloja pikkuseurojen kanssa. Lontoon ja Manchesterin kaltaisissa jalkapallon megametropoleissa tiedetään ja varmasti myös kirotaan, kuinka peräkylän joukkueiden ottelut kiinnostavat suurta yleisöä vain silloin kun vastassa on jokin suurseuroista. Nyt vielä yksi tällainen peräkylän pikku seura (Lue: Leicester) on menossa kohti mestaruutta. Eli voittaa heidän liigansa! Eihän tällainen käy. Kyllä vähemmästäkin ottaa satojen miljoonien panostuksia tehneiden omistajien egojen päälle. On siis perustettava oma liiga.

Tämän kaltainen liiga palvelisi eritoten kakkoskorin eurooppalaisten pääsarjojen, kuten Ranskan, Portugalin, Venäjän ja Hollannin huippuseuroja. Kyseisten maiden pääsarjoista löytyy ainakin 2-3 suurseuraksi luokiteltavaa joukkuetta. Seuroja joiden brändi, tunnettuus ja resurssit mahdollistaisivat pelaamisen isojen poikien kanssa. Joukkueiden kuten PSG, Monaco, Ajax, PSV, Zenit tai Porto tuskaan voi samaistua. Isoja ja perinteikkäitä seuroja, joiden oman maan sarjan taso heittelee suunnattomasti latistaen samalla suuren yleisön mielenkiinnon. Sarjojen hauis ei riitä neljän suurimman (Englanti, Espanja, Saksa, Italia) kanssa kilpailemiseen, mutta kärkiseurat ovat liian isoja pelaamaan oman maansa sarjoissa. Tästä tuorein esimerkki saatiin toissailtana, kun vuosia Ranskan Ligue 1:stä dominoinut Pariisin PSG nöyryytti sarjajumbo Troyesia lukemin 9-0.

Miltä tuntuisi Napolin hyökkääjätähti Gonzalo Higuainista kohdata esimerkiksi Manchester Cityn, PSG:n tai Real Madridin kaltaisia suurseuroja jokaisella kierroksella? Ajatuksen täytyy olla kiehtova, jos vaihtoehtoina ovat Carpi, Frosinone ja Verona.

Kuvitelkaa nuorta Barcelonan katujen kasvattia. Kovalla työllä ja vuosien säästämisellä hän on vihdoin toteuttanut unelmansa. Hän astelee elämänsä ensimmäistä kertaa Camp Noun porteista sisään. Kädessään hänellä on kaikkien noiden koulun jälkeisten työtuntien tulos. Pääsylippu blaugaranan otteluun. Hän näkisi vihdoin palvomansa joukkueen ottelun paikan päällä. Pääsylipussa ei lue vastustajan kohdalla Levante tai Getafe. Sen sijaan siinä lukisi Juventus, Arsenal tai Bayern München.

Penkkiurheilijoille tarjontaa on nykyään todella paljon. Suurkuluttajan aika ei millään riitä seuraamaan kaikkien hienojen lajien kaikkia mielenkiintoisia sarjoja. Jalkapalloa satunnaisesti seuraaville superliiga on ajatuksena täydellinen. Voisi unohtaa ”puolittaiset” ottelut, joissa vain toinen joukkueista on mielenkiintoinen.

Kääntelee asiaa sitten talouden, kilpailullisuuden tai suuren yleisön kannalta on pakko todeta, että mitä enemmän ajatusta superliigasta makustelee, sen paremmalta idea alkaa tuntua. Sarja jossa vain suurimmat ja kauneimmat ovat mukana.

Viikosta toiseen fanit niin katsomoissa kuin kotisohvilla saavat nähdä jättiläisten kohtaamisia. Vain ja ainoistaan parhaista parhaat pelaamassa toisiaan vastaan. Tarjolla olisi ainoastaan isoja otteluita. Kannatan!

On vain yksi ihan pikkuinen ongelma. Tällainen ”superliiga” on jo olemassa. Sitä kutsutaan nimellä Jalkapallon Mestareiden Liiga.

Teksti: Jukka Kanninen