”Kaupunginosa, joka on kuin suoraan Resident Evilista. Kaikki on hajalla, ihmiset kulkevat kuola valuen ja silmät punoittaen ilman tarkkaa päämäärää. Se on aivan lähellä sinua. Se on Korso maanantaiaamuna” , kertoo nimimerkki thymorg netin keskustelupalstalla.
Itä-Vantaalla sijaitsevan 7342 asukkaan Korson kaupunginosassa on menoa ja meininkiä. Jopa siinä määrin, että siitä on vastikään tehty Korso -niminen elokuva. Elokuvan myötä on internetin keskustelupalstoilla herännyt paljon keskustelua siitä, onko tämä halpojen vuokra-asuntojen luvattu maa Suomen viimeinen ghetto.
Korson aseman ympäristöä värittävät graffitit, tyhjät kaljatölkit sekä hylätyt pyöränraadot odottamassa kaatopaikalle vientiä. Betonilähiön katukuvaa värittää myös runsas etninen diversiteetti; maahanmuuttajia on noin seitsemän prosenttia asukkaista, joista suurin ryhmä on venäläiset, sitten tulevat somalialaiset, virolaiset, vietnamilaiset ja albanialaiset.
Lisäksi Korso on Tikkurilan jälkeen Vantaan väkivaltaisin paikka. Sijoitus yltää koko maassa sijalle yhdeksän. Paikalliset eivät kuitenkaan koe olevansa uhattuina kotipaikkakunnallaan “Emmä täällä oo turpaan saanu, olin viime yönä Tikkurilassa”, kertoo Sir Kippis – nimisen karaokebaarin terassilla tupakoiva mies, jolla on musta silmäkulma.
Paikkakunnalla 32 vuotta asunut Tarja,“Tallu”,Tolvanen, 56, ei myöskään pidä Korsoa karseana, päinvastoin.
“Tämä on hyvä paikka; kaikki on lähellä, saa laulaa, pitää kivaa ja nähdä ystäviä!” hän sanoo. Tolvanen on lähtenyt viettämään lauantai-iltaa äitinsä Elviira Hauta-ahon, 86, kanssa karaoken ja kaljan merkeissä.
Myös Hauta-aho kertoo viihtyvänsä Korsossa. “En ymmärrä miksi Korsolla on niin huono maine, tämä on ihan tarpeeksi hyvä paikka”, hän ihmettelee.
Tolvanen selittää, että pienessä kylässä on ollut myös paljon ylpeyden aihetta, kuten vuosina 1989-2010 järjestetty Ankkarock. “Ja nyt ilmestyi tämä Korso- elokuva!” hän sanoo.
Sir Kippiksen sisällä on lähes täyttä, mutta tunnelma on lämmin ja seuraamme liittyy useita uusia ystäviä, joista moni kertoo avoimesti ettei häpeä korsolaisuuttaan. Tallu Tolvanen kiipeää baarin lavalle laulamaan edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen kappaleen “Mun aika mennä on”. Muutama pariskunta huojuu tiukasti kiinni toisissaan musiikin tahtiin. Toiset kiljahtelevat ja heiluttavat käsiään tangon sävelten innoittamina.
Meno on Korsossa aika mieletöntä, vaikka kello käy vasta neljää iltapäivällä. Samaa mieltä on myös Sir Kippiksen emäntä Elina Eskola, jolla on kädet täynnä töitä, kun janoiset ihmiset vaeltavat tiskille hakemaan juotavaa. Eskolan mielestä Korson suurin ongelma on, ettei asioihin puututa tarpeeksi ajoissa. “Semmoista ennaltaehkäisevää toimintaa voisi olla enemmän”, hän pohtii samalla kun täyttää tuoppeja. “Mutta täällä on ainakin tosi ihania ihmisiä.”
Virolainen mies iskee silmää. Korso on selvästi täynnä rakastettavia ihmisiä. Käymme vielä muutamassa kuppilassa, jossa on suvaitsevainen ja yhteisöllinen ilmapiiri. On vapauttavaa tietää, että olitpa mistä tahansa, tai millainen tahansa, olet aina tervetullut Korsoon, jossa monikulttuurisuus ja pubiruusut kukkivat sulassa sovussa. Paikkaan, jossa kalja virtaa alle neljällä eurolla ja karaoke soi. Paikkaan, jossa jokainen voi olla täysin oma itsensä.
Teksti: Arla Mäki
Kuvat: Eeva Mäkinen
