Taas heilahti viikate! TPS-veskari Teemu Lassilan käsittämätön mailanisku Ässien Josh Grattonin naamaan. Naama kuin kranaatti keskityksen jäljiltä. Kanukki oli menettää näkökykynsä toisesta silmästään. Ilves-hyökkääjä Antti Tyrväinen kumauttaa kyynärpäällä Tappara-tähti Kristian Kuuselaa kupoliin. Pistepörssin ykköselle aivotärähdys. Pelicans-pakki Ben Bloodin päässä pimenee. Taas. Tällä kertaa kohteena oli Eric Perrin, jonka kausi on pahimmassa tapauksessa ohi. Lista on loputon. Miksi?
Liigassa on edelleen suuri tilaus spontaaneille tappeluille. Niiden olemassaolon uhka jo pelkästään karsii ylilyöntien määrää. Tällä hetkellä liigassa on aivan liian matala kynnys törkeiden temppujen tekemiseen, koska ei ole välitöntä pelkoa siitä, että teostaan joutuisi maksamaan. Törkeistä tempuista pääsee kuin koira veräjästä, koska pelaajat eivät pysty vastaamaan samalla mitalla takaisin.
Spontaanit tappelut syntyvät pelin seurauksena. Luonnolinen jatkumo fyysisen lajin luomaan intensiteettiin tai reagointina vastustan vaaralliseen tekoon.
Tappelu on rehti. Kahden yksilön yhdessä sopima spontaani kaksintaistelu. Mies vastaan mies välienselvittely. Hetki jolloin tilit tasataan on jo ajatuksena huomattavasti parempi ja ennen kaikkea vähemmän pelottava, kuin nähdä satakiloisen taisteluvaunun paahtavan kohti vastustajaa vain yksi asia mielessä. Kosto.
Miksi kentällä joutuu niin harvoin vastuuseen? Tähän on syypää liigan käsittämätön linjaus. Tappelusta seuraa aina automaattisesti ulosajo. 2000-luvun trendinä on ollut lätkäistä vielä parin ottelun pelikielto päälle. Pahimmassa tapauksessa oma joukkue joutuu siis viiden minuutin alivoimalle, ja tappelusta tuomittua pelaajaa ei pelissä enään nähdä. Tämän päivän jääkiekossa iso osa maaleista tehdään ylivoimalla. Viiden minuutin alivoima on täten usein liian suuri riski otettavaksi.
Rangaistukseksi riittäisi viiden minuutin rangaistukset tappelun osapuolille. Kuten NHL:ssä. Näin ollen rangaistukset kumoavat toisensa, eikä kumpikaan hyödy tapauksesta ylivoiman muodossa. Pelaajat palaavat otteluun viiden minuutin jäähyt kärsittyään. Ainoana poikkeuksena olisi, niin sanottu tappelun aloittaja-sääntö. Tällöin tappelun aloittajalle voidaan antaa ylimääräinen kahden minuutin rangaistus, mikäli hänen katsotaan olleen selkeästi tappelun aloittaja.
Tarvittaessa Liiga voi ottaa käyttöön jonkin asteisen lisärangaistuksen, mikäli sama pelaaja on osallisena useammassa tappelussa yhden ottelun aikana. Tällöin kyseiselle pelaajalla voidaan tuomita esimerkiksi kymmenen minuutin käytösrangaistus tai automaattinen ulosajo.
Usein kiihkomielisiä piirteitä saavuttavissa tappelukeskusteluissa menevät puurot ja vellit sekaisin. Tappeluita kritisoivat niputtavat spontaanit tappelut samaan sarjaan ennalta sovittujen tappeluiden kanssa.
On muistettava, että ennalta järjestetyissä tappeluissa on kyse kahden, pelkästään tappeluihin erikoistuneen kaukalopoliisin, ennalta sopimasta nyrkkihippatuokiosta. Näillä ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa vaan ovat usein pelkkä sivujuonne. Tämän tyyppisille showpainille ei ole liigassa tilausta. Jopa NHL:ssä tappelijat ovat katoava luonnonvara.
Kädettömien kaukalopoliisien aika on ohitse. Nykypäivänä pelaajan pitää tuoda joukkueelleen muutakin lisäarvoa, kuin turpaanvedon jalo taito. Puhutaan voimahyökkääjistä. Neloskentässä viilettävistä taklauskoneista. Pelaajista joiden tuoma lisäarvo on kovuus yleisesti. Nämä pommikoneet kykenevät tarvittaessa tappelemaan mikäli tilanne vaatii, mutta se ei ole heidän ensisijainen tehtävänsä. Taistelu pelipaikoista on niin kovaa, että pelaajan on kyettävä auttamaan joukkuettaan myös pelillisesti.
Tarvittaessa Liiga voi ottaa käyttöön jonkin asteisen lisärangaistuksen, mikäli sama pelaaja on osallisena useammassa tappelussa yhden ottelun aikana. Tällöin kyseiselle pelaajalla voidaan tuomita esimerkiksi kymmenen minuutin käytösrangaistus tai automaattinen ulosajo.
Kaikki lähtee pelaajien keskinäisestä kunnioituksesta toisiaan kohtaan. Pelkästään uhka siitä, että rottamaisesta tempusta joutuu vastuuseen kasvotusten ehkäisee raukkamaisten mailaniskujen tai törkytaklauksien syntymistä. Kypärän sisällä pitää olla tieto siitä, että jäällä teoilla on seurauksensa.
Usein kiihkomielisiä piirteitä saavuttavissa tappelukeskusteluissa menevät puurot ja vellit sekaisin. Tappeluita kritisoivat niputtavat spontaanit tappelut samaan sarjaan ennalta sovittujen tappeluiden kanssa.
Spontaanit tappelut syntyvät pelin seurauksena. Luonnolinen jatkumo fyysisen lajin luomaan intensiteettiin tai reagointina vastustan vaaralliseen tekoon. Lajille tyypillisesti sekä tilanteet kuin myös tunteet lyövät välillä yli. Temperamentti kuumenee tarpeeksi ja asetelma on valmis.
On muistettava, että ennalta järjestetyissä tappeluissa on kyse kahden, pelkästään tappeluihin erikoistuneen kaukalopoliisin, ennalta sopimasta nyrkkihippatuokiosta. Näillä ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa vaan ovat usein pelkkä sivujuonne. Tämän tyyppisille showpainille ei ole liigassa tilausta. Jopa NHL:ssä tappelijat ovat katoava luonnonvara.
Kädettömien kaukalopoliisien aika on ohitse. Nykypäivänä pelaajan pitää tuoda joukkueelleen muutakin lisäarvoa, kuin turpaanvedon jalo taito. Puhutaan voimahyökkääjistä. Neloskentässä viilettävistä taklauskoneista. Pelaajista joiden tuoma lisäarvo on kovuus yleisesti. Nämä pommikoneet kykenevät tarvittaessa tappelemaan mikäli tilanne vaatii, mutta se ei ole heidän ensisijainen tehtävänsä. Taistelu pelipaikoista on niin kovaa, että pelaajan on kyettävä auttamaan joukkuettaan myös pelillisesti.
Kaikki lähtee pelaajien keskinäisestä kunnioituksesta toisiaan kohtaan. Pelkästään uhka siitä, että rottamaisesta tempusta joutuu vastuuseen kasvotusten ehkäisee raukkamaisten mailaniskujen tai törkytaklauksien syntymistä. Kypärän sisällä pitää olla tieto siitä, että jäällä teoilla on seurauksensa.
Siksi liiga tarvitsee spontaaneja tappeluita. Pelin henki on selvä. Pelaajat ymmärtävät, että fyysinen rangaistus on seurausta sopimattomasta käytöksestä. Tappelu on suhteellisen turvallinen ja johdonmukainen keino pelaajille pitää toisiaan vastuussa. Ruohonjuuritason ratkaisu kuiluun, jota eivät kykene koskaan täyttämään erotuomarit tai Liigan päättävät elimet.
Teksti: Jukka Kanninen
