Kirjoittamisen luulisi olevan helppoa ja yksinkertaista. Keksit aiheen ja alat kirjoittamaan, mutta joskus aihe löytyy mutta et silti saa mitään ulos. Et vaikka mitä ratkaisua yrität löytää tilannetta helpottamaan. Rauhoittavaa teetä, kynttilöitä, inspiroivaa musiikkia ja silti yhä tuijotat tyhjää paperia.

Kun kirjoittamisesta tai luomisesta tulee tuskallista, on paras vain antaa olla ja odottaa. Aina sille ei ole aikaa tai mahdollisuutta. On aikoja kun kaikki riippuu siitä mitä tuotat paperille, lehteen on saatava juttu tai kustantaja odottaa innoissaan seuraavaa tuotostasi ja lompakko on tyhjä.

Ahdistus on kova, tuijotat kauhun kankeana kalenteria tietäen että jotain on saatava aikaiseksi määräpäivään mennessä ja kuitenkaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää. Tuntuu siltä että joku on kidnapannut muusasi ja pitää sitä panttivankinaan, etkä tiedä mitä he haluavat.

Tilanne on hankala ja stressaava, varasit kunnolla aikaa kirjoittamiselle eikä silti mitään tule ulos. Tuntuu kuin mikään ei onnistu, stressi siirtyy kotiasioihin ja maailma näyttää synkältä. Kunnes se valoisa päivä iskee ja muusasi pääsee vapauteen vankeudestaan. Jälleen homma hoituu ja asiaa tulee ulos paperille.

Kaikki ovat tyytyväisiä, pahin on ohitse. Sitä seuraavaa päivää odotellessa kun tuska jälleen iskee. Jokaisen kirjoittajan pahin painajainen tuo luomisen tuska, se pieni ikävä mörkö sängyn alla odottamassa seuraavaa tilaisuutta iskeä.

Katri Mustonen