“Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt…”, soi vanha suomalainen kansanlaulu.

Romanitaustainen Jani Liskola, 35, on kovan elämänkoulun käynyt mies.

Lastenkodissa, vankilassa ja kodittomana elämänsä suurimman osan viettänyt Liskola on löytänyt elämälleen uuden suunnan ja haaveilee ongelmanuorten ja päihderiippuvaisten auttamisesta. Uravalmennuksessa oleva Liskola kertoo myös avoimesti kuinka ovet eivät aukene romaneille – vaikkapa baariin tai parturiin.

Lastenkodissa koko lapsuutensa asunut mies ajautui pahaan laitoskierteeseen – osittain päihteiden takia. “Turvattomuutta oli joka suunnassa ja päihteet oli helpotus tuskaan.”

“Ei ne siellä lastenkodissa oikeen osannut tehdä muuta kuin siirtää toiseen lastenkotiin. Sen jälkeen päädyin perhekotiin, vastaanottokotiin, koulukotiin, tutkinta-asemalle, ensihuoltolaitokseen, sit mä olin pakkohoidossa ja lopulta linnassa”, Jani selittää rankkaa historiaansa.

Vankilakierrettä oli vaikea katkaista, sillä siviilissä rötöstelyn ja huumeiden pariin paluu oli tuttua ja turvallista puuhaa, ja uuden sivun kääntäminen elämässä tuntui ylivoimaiselta.

Stereotypia, jonka mukaan romanit varastelevat ja karttavat työtä on yksi yleisimpiä ennakkoluuloja. Vielä vuonna 1962 Otavan ison tietosanakirjan mukaan “mustalaiset karttavat säännöllistä työtä”.

Janin mukaan kansallispuku päällä on hyvin vaikea saada paikkaa työhaastattelussa.

“Osa varastelee, huijaa, on linnassa ja käyttää huumeita”, Jani kertoo. “Vanhemmiten oon oppinu tuntee myös näitä työssäkäyvii romaneita”, hän jatkaa.

Janin mukaan he työskentelevät mm. taksikuskeina, bussikuskeina ja muusikoina.

Musiikki on yksi tunnusomaisinpia romanikulttuurin osia, ja Jani listaa romanitaustaisia laulajia kuten Amadeus Lundberg, Leif Lindgren, Anneli Sari, Tamara Lund sekä Remu Aaltonen.

Toinen yleinen ennakkoluulo on yhdeksän kiloa painavan samettihameen käyttö rikosvälineenä. Lähestulkoon kaikki ovat kuulleet kertomuksia, joiden mukaan romaninaisilla on hameidensa alla koukkuja tai taskuja, joihin on helppo varastaa tavaraa.

Janin mukaan väite pitää osittain paikkansa: “Joillakin on taskuja, mutta ei tietenkään kaikilla.”

Jani avaa myös Mora-puukkoon ja mustalaisiin liittyvää yhteyttä. “Mora on yleisin tappoväline, moni laittaa sen poveen kun lähtee ulos, sieltä se on helppo ja nopee ottaa.”

“Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää”, lauloi mustalaisyhtye Hortto Kaalo vuonna 1970. Janilla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka esimerkiksi baarien ovet eivät aukea kansallispukuun pukeutuneelle romanille. Joskus jopa kolme neljästä anniskeluravintolasta kieltäytyy päästämästä romaneita sisään.

“Ne sanoo ovella, että turha luulo.” Janin mielestä syynä tähän on se, että “jotkut mustalaiset remuaa niin paljon, eikä kaikki yritä sopeutua yhteiskuntaan”.

Tiiviissä romaniyhteisössä on kuitenkin hyvät puolensa, kuten se, että koko suku tukee sairauden tai kuoleman kohdatessa. On kuitenkin mahdollista, että yhteisön jäsen suljetaan kokonaan suvun ulkopuolelle, vaikkapa homouden takia.

Ruotsissa nousi muutama viikko sitten suuri kohu, kun Ruotsin Romanineuvoston edustaja Diana Nyman kutsuttiin puhumaan romanien syrjinnästä Ruotsin hallitukselle. The Sheraton -hotelliin majoittunut Nyman häädettiin pois aamiaisbuffetilta, eikä hänen haluttu syövän samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Nyman kertoi syrjinnän olevan romaneille arkipäivää.

Romaneita on vieroksuttu koko viisisataavuotiaan historiansa ajan Suomessa. Eilen, 8.4, vietettiin Romanien kansallispäivää, joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa merkitty almanakkoihin.

Teksti: Arla Mäki

Kuvat: Simo Pukkinen