Suur-Saimaan vesistö on laaja kokonaisuus itäisessä Suomessa, vesistön kanavia
pitkin on mahdollista matkustaa niin pohjoiseen Keski-Suomeen, kuin myös Viipurin
kautta itämerelle.

Vesistöjen ylittämiseen on rakennettu niin suuria kuin pieniä siltoja läpi historian.
Kanavaa suunniteltiin rakennettavaksi jo 1500 luvulla, mutta varsinaiset rakennustyöt
alkoivat 1850 luvulla. Venäjän puolen Saimaan kanavat ovat suomella pitkäaikaisella
vuokralla.

Lähdin kiertämään Saimaata etsien suurimmasta pienimpään veden ylitystä itäisellä puolella.
Kanavan ohessa on useita saaristoreittejä pyöräilijöille ja retkeilijöille joihin pääsee siltojen
kautta, sekä siltojen lähettyvillä on nähtävissä veneiden lasku paikkoja, lintutorni alueita sekä
virkistysalueita luontopoluilla. Saimaalla on yhä muutamia lyhyiden matkojen lossi
liikennettä kesäisin, vaikka sillat ovat korvanneet suurelta osin vesistöjen ylitykset. Siltojen
rakennus tulee Saimaalla jatkumaan, sillä monet 1940- 1960 luvulla rakennetut sillat aiotaan
lähitulevaisuudessa purkaa ja korvata modernin rakennustekniikan silloilla.

 

Vehkataipaleen kanavan vesi pysyy puhtaana Saimaalla sijaitsevan pumppulaitoksen avulla.

 

Luukkaansalmensilta rakennettiin 1988 korvaten aiemmin toimineen lossiliikenteen.

 

Luukkaansalmensillan alituskorkeus on 25 metriä.

 

Saimaan syväväylän varrella on useita ulkoilureittejä.

 

Taipalsaaressa on n. 700 saarta ja viisikymmentä kylää.

 

500 asukkaan Vehkataipaleessa on ennen talvisotaa rakennetut vesikanavat.

 

Kimi Kanervo

 

Tämä kuvareportaasi on osa Trombitin kuvatoimituksen Suomen vesi -reportaasisarjaa.