Selostajan työ on mysteeri. Monet kuvittelevat että joku mystinen mies tai nainen vain astuu mikin ääreen ja höpisee lämpimikseen. Työn kuva on kuitenkin paljon luultua laajempi.

Yleisesti katsottuna ennakkoluulot selostajan työtä kohtaan ovat erittäin väärät. Yhden ottelun tai tapahtuman selostaminen vaatii paljon luultua enemmän aikaa ja työtä. Toki työn määrään vaikuttaa selostajan ammattitaito ja ennestään kerätyn tietopankin laajuus kyseistä urheilutapahtumaa ajatellen. Tietopankilla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon selostavalla henkilöllä on tietoa lajista, lajin historiasta, menneistä ottelutapahtumista ja tietenkin itse urheilijoista. Olen nuori, vielä kannuksiani ansaitseva selostajan alku, mutta lyhyt ”työura” on opettanut minulle jo mitä työn tekeminen vaatii. Selostusurakan voi perjaatteessa jakaa kolmeen vaiheeseen: taustatyöhön, työnvalmisteluun ja tietenkin itse selostus vaiheeseen.

Taustatyö

 Taustatyö on työvaiheista yleensä se ylivoimaisesti kaikista eniten aikaa vievä  työvaihe. Käytetään esimerkkinä, kun selostin helmikuun alussa futsalin Suomen Cupin sekä naisten, että miesten finaalit. Yksittäisiä otteluita selostaessa on helppo keskittyä kahteen eri joukkueeseen ja heidän historiaansa. Nyt minulla oli opeteltavana kahdeksan eri joukkuetta. Miesten ja naisten  sunnuntaisen finaalien joukkueet selvisivät vasta lauantaisissa välierissä. Koska yksi ilta ei riitä neljän joukkueen taustatöiden tekemiseen, oli pakko tehdä taustatyöt kaikkiaan seitsemästä joukkueestä. Mihin katosi yksi? Palataan siihen tuonnempana.

Taustatyön määrä riippuu siis suoraan siitä kuinka tuttu laji, joukkueet ja niiden pelaajat ovat selostajalle ennestään. Minun tapauksessa tuttuja joukkueita oli kaksi, eli viisi aivan tuntematonta pelaajanippua. Futsal-laji niin ikään ei ollut minulle se kaikista tutuin. Haastetta lajin osalta lisää se, että tietoa pelaajista ja joukkueista on erittäin vähän edes internetissä. Niinpä täytyy soveltaa ja improvisoida. Joukkueiden ja liiton kotisivujen läpikäynnin jälkeen ainoa keino hankkia tieto, on soittaa jollekkin asioista tietävälle. Näissä tapauksissa se on joko joukkueenjohtaja, valmentaja tai joku pelaajista. Onneksi sentään fonectan ja 020202 tyyppisten palveluiden ansiosta numeron saaminen on yksinkertaista.

Ennen soittoa on hyvä tehdä ns ”bukkerit”. Bukkerit ovat informaatio paperit joihin sijoitetaan pelaajien nimet ja numerot. Jotta se olisi tarpeeksi selkeä, on se hyvä tehdä koneella. Tämän jälkeen kaikki taustainformaatio on mukava kirjoittaa kynällä jokaisen pelaajan alle ranskalaisilla viivoilla. Jä nämä tiedot siis kalastetaan ensisijaisesti internetistä. Jos ja kun tietoa ei ole tarpeeksi on soittojen vuoro. Bukkereihin kirjoitetaan kaikkea oleellista ja vähemmän oleellista aina pelaajien entisistä seuroista pisteisiin ja painosta pelaajan ikään. Pelaajien lisäksi tulee ottaa selvää seurojen taustoista ja esimerkiksi keskinäisistä otteluista ja niiden tapahtumista. Pahitteeksi ei ole jos katsoo vielä koosteet peleistä, mikäli ne jostain löytyy. On jokaisen selostajan oma päätös kuinka paljon tietoa vaalii. Mutta jokainen itseään ja ennen kaikkea kuuntelijoita/katselijoita kunnioittava selostaja tekee kaikki tausta työt niin hyvin kuin ikinä pystyy. Selostajalegenda Antero Mertaranta käyttää bukkereista suhdelukua 20-80. Se luku kuvaa kuinka paljon tietoa käytetään kaikesta hankitusta tiedosta. Kun taustat on tehty, alkaa todellinen aivonystyröiden piekseminen. Kaikki pelaajat tulisi opetella ulkoa. Myös taustatiedot tulisi runtata päähän edes jollain tasolla. Mikäli näin ei tee, voi tuskanhien tuntea kulkevan otsalla, kun lähetyksen aikana yrittää epätoivoisesti etsiä tietoa kymmenistä eri papereista. On varmasti sanomattakin selvää, että mitä enemmän töitä on tehty ennen peliä, sen laadukkaampaa selostus on. Ainakin lähtökohtaisesti.

Allekirjoittanut itse yritti oikaista Suomen Cupin finaali-viikonloppuna. Naisissa toinen välieräottelu oli Musa Fs – Ilves Fs. Kaikki olivat sitä mieltä, että Musalla ei ole mitään palaa jo Suomen mestaruuden voittanutta Ilveksen joukkuetta vastaan. Päätin siis olla tekemättä mitään muistiinpanoja ja taustatöitä Musan joukkueesta. Kuten arvata saattaa, Musa taisteli upeasti ja voitti ottelun loppujen lopuksi rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Olin siis seuraamassa kaikkia välieriä paikan päällä Espoossa. Lähdin hallilta vasta klo 21:00 kotiin ja naisten finaali alkoi seuraavana päivänä klo 12:00. Pieni katumus ja tuskanhiki hiipivät päähäni. Pyysin Musan mediavastaavaa tekemään koosteen kaikista pelaajista ja lähettämään sen minulle sähköpostiin.Onni potkaisi minua, ja näin myös tapahtui. Tein bukkerit  kotiinpäästyäni ja opettelin joukkueen pelaajia pitkälle yöhön. Muutama hassu tunti unta ja takaisin hallille, tällä kertaa selostuksen merkeissä. Toteutin mottoa ”voittaja keksii keinot, häviäjä selitykset”. Sain kaiken tehtyä, mutta opin samalla että älä ikinä mene sieltä mistä aita on matalin. Tee työsi aina hyvin ja ajoissa. Säästyt turhalta stressiltä ja tiedät että myös työ onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Valmistelu

Kun pelaajat, joukkueet ja niiden tiedot on runtattu päähän (ainakin toivottavasti), on aika alkaa valmistella lähetystä. Yksinkertainen mutta erittäin tärkeä vaihe. Ensin varmistetaan että hallilla on kaikki tarvittavat laitteet. Mikäli ei ole, ne hankitaan jostain. Minun ”työkalupakkiini” kuuluu: mikseri, headsetit, kasa johtoja ja läppäri. Kuvan striimaa ja toimittaa joku asiaan ansioitunut henkilö. Futsal-Cupin finaaleissa sain kunnian tehdä töitä Petteri Tynin kanssa. Huuhkaja Tvtäkin pyörittävä Tyni on kuvaamisen ja striimauksen rautainen ammattilainen. Se onneksi helpotti omaa työtäni. Kun kamat on kasassa ja toimivuus tarkistettu, on aika suunnata hallille. Reittiopas.fi opasti minua oikeisiin julkisiin kulkuvälineisiin ja vieläpä oikeaan aikaan. Tällä kertaa menoa hidasti kaksi keppiä jotka olin saanut polvileikkauksen seurauksena. Tämä pakotti hankkimaan tavaran kantajan. Minun onnekseni hän oli tällä kertaa naispuolinen. Olipahan myös silmäniloa matkalla.

Hallille saavutaan tietenkin hyvissä ajoissa. Tällä kertaa tunti ja 45 minuuttia ennen lähetyksen alkua. Portaita oli kiivettävänä useat, koska koppi sijaitsee lähes katon rajassa. Hikeä puski jo ennen lähetystä. Arvoitukseksi jää kummalle kiipeäminen oli raskaampaa: minulle vai kaikkia selostuskamppeita kantaneelle assistentilleni. Koppi haltuun ja kamat kasaan. Hetki meidän jälkeen koppiin saapui myös salskea mies. Nimittäin kuvaajamme Tyni. Pari lähetys kokeilua ja tiesimme, että homma tulee rokkaamaan. Yksi juttu pitää vielä tehdä. Aloituksen valmistelu. Kokoan paperille asiat mitkä haluan käydä läpi ennen ottelun alkua. Kun ns ”ajolista” on valmiina, pysyy paketti kasassa helpommin. Toki täytyy varmistaa myös nesteytys ja mahdollinen makeannälän yllättäminen. Pyydän assistenttia hakemaan kahvia, limua ja suklaapatukan. Itse lyön luurit päähän ja alan valmistautumaan lähetykseen, pienten venyttelyjen siivittämänä.

Selostus

 Taustatöitä ennen tulevaa lähetystä oli tehty 40-60 tuntia. Matkoihin oli mennyt yli tunti ja valmistelua hallilla melkeen tunnin verran. Tyni huikkaa vierestäni  ”pari minuuttia ja sitten mennään”. Lähetys pärähtää päälle ja minä raapaisen ensimmäiset lauseeni ilmoille. On naisten finaalin aika. Kerron taustoitusta edellisestä päivästä ja siitä miten tähän viikonloppuun ollaan päädytty, nimenomaan joukkueiden osalta. Tämän jälkeen joukkueiden taustojen esittely, pelaajien esittelyt ja sitten itse peliin.Tämän voi tehdä monella eri tapaa, mutta mikäli löytää hyvän kaavan, ei siitä kannata luopua. Naisten finaalin päätyttyä kerron lähetyksen menevän tauolle ja lähden itse loikkimaan alakertaan kentän tasolle. Hieman juttelua pelaajien kanssa ja sitten kahvion kautta uudelleen yläkertaan huutamaan miesten finaalin tahtiin. Miesten finaalin jälkeen käyn poikkeuksellisesti tekemässä voittajajoukkueen haastattelun Huuhkaja tvlle. Vanhana sanasieppona haastattelu tehdään hujauksessa. Haastattelun jälkeen on aika kasata kamat, kiittää Tyniä mahtavasta työpäivästä ja aloittaa kotimatka.

Tein viikon aikana töitä 40-60 tuntia selostaakseni kaksi parin tunnin lähetystä. Hauskinta on, että olisin voinut tehdä asiat vielä paremmin ja syväluotaavammin. Selostajan itse työ painottuu nimen omaan lähetyksen suunnitteluun ja taustatietojen keruuseen. Toki esimerkiksi NHLä selostaessa minun ei tarvitsisi opetella pelaajia, koska pääosin tunnen jo kaikki pelaajat. Näin aikaa säästyisi laajemman ja paremman taustatyön tekoon. Yhtä kaikki, selostaminen on minun  intohimoni. Siihen ei mielestäni voi panostaa liikaa, koska jokainen katsoja ansaitsee vain parasta. Katsojilla ei ole aavistustakaan kuinkan paljon se vaatii työtä, mutta ei heidän tarvitsekaan. Se  on meidän työmme.