“Äiti, äiti, mistä banaanit tulee?!”. Trombit ei valitettavasti kyennyt – budjetin niukkuuteen vedoten – tähän vastaamaan, mutta yritimme kuitenkin parhaamme. Tänä vuonna HEO:n kuvajournalismilinjan opiskelijat pyrkivät kuvareportaaseillaan näyttämään, mitä kulutusyhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu; kuka tai mikä on joutunut naapuri-Alepan hyllyltä mukaan poimimaasi jauhelihapakettiin, mistä lohet ovat kotoisin, tehdäänkö viski oikeasti yksisarvisen selkäydinnesteestä?

Me länsimaiset, urbaanit kuluttajat joudumme hyvin harvoin pohtimaan kaikkea sitä työtä ja sen seurauksia, jotka mahdollistavat elämäntyylimme nykyisellään. Lähikaupan viimeisen päälle brändätyt “vapaan” kanan munat ja Atrian perhetilan jyväporsaan sisäfilepaketit hymyilevine Babe-porsaineen eivät anna kovin kattavaa kuvaa asioiden todellisesta laidasta. On hyvin helppo sulkea silmänsä todellisuudelta, kun lähin kontakti, johon oman ruokamme kanssa joudumme, on paketin kylkeen painettu lastenkirjamainen animaatioeläin, joka kaiken lisäksi näyttää onnellisemmalta kuin me itse. Välillä voi tehdä hyvää säilyttää edes jonkinlainen kosketuspinta omaan ravintoomme, jonka vuoksi Trombit päättikin tänä vuonna tutustua hieman tarkemmin ravintoketjumme alkutuotantopään toimijoihin.

Kalastus, nuoruutemme kullatuista mato-onkikokemuksista huolimatta, rajoittuu useimmilla aikuisilla kalatiskillä tapahtuvaan sormella osoittamiseen. Totuus on kuitenkin hieman erilainen, ja matka jonka kalat kulkevat ennen saapumistaan valittavaksesi on usein hyvin moniportainen ja työläs.

Vierailimme tätä selvittääksemme Söderbyn kylässä, noin 20 km Loviisasta kaakkoon meren rannalla. Siellä toimivan Söderby Laxin omistaja Mikael Lindholm on osa yhä harvenevaa yksityiskalastajien joukkoa. Hän kalastaa lähinnä lohta ja siikaa ympäri vuoden – talvella jään alla olevilla verkoilla ja kesäisin katiskan sukuisten, joskin huomattavasti isompien rysien avulla – ja sanookin viettävänsä n. 300 päivää vuodesta merellä. Rysillä tapahtuva kalastaminen täyttää WWF:n suositteleman MSC-sertifikaatin (Marine Stewardship Council) kriteerit kestävästä kalastuksesta, koska pyydykseen jääneet kalat voidaan vapauttaa vahingoittumattomina tarvittaessa.

Mikael myy pyytämänsä kalat itse suoraan kauppohin, lähinnä lähialueen K-kauppiaille, jättäen näin tukkuportaan kokonaan välistä. Söderby Laxilla on kalastuksen ohella myös paljon jalostustoimintaa, ja kesäisin Mikaelin pyytämät kalat tyydyttävätkin lähialueen kesäasukkaiden kalantarpeet mm. savustetun, graavatun ja muiden erilaisten kalatuotteiden muodossa.

Kävimme myös tutustumassa Kalatukku Erikssonin toimintaan Helsingin Herttoniemessä, joka on yksi pohjoismaiden vanhimmista alan yrityksistä. Eriksson toimii väliportaana kalastajien ja kuluttajien välillä, toimittaen erilaisia mereneläviä ravintoloihin sekä vähittäiskauppohin. Erikssonilla on perinteisten kalafileiden, katkarapujen yms. raakatuotteiden lisäksi laajamittaista jatkojalostustoimintaa, ja heidän valikoimistaan löytyykin lähes 1000 erilaista tuotetta.

Kuva ja tekstit: Uwa Iduozee