Asioiden lykkääminen on paha tapa, jossa tunnun olevan tavattoman taitava. On kyse sitten siivoamisesta, bussiin ennättämisestä, liikunnasta, tai lahjojen ostamisesta, huomaan aina lähteväni liikkeelle viime tingassa.
Pientä lohtua tähän saamattomuuteeni tuo tieto siitä, että en ole tapani kanssa yksin. Monet ystäväni ja valtavat määrät ihmisiä internetissä valittelevat kärsivänsä samasta ongelmasta. Yksi ei saa haettua töitä, vaikka olisi tarve. Toinen ei jaksa puurtaa läksyjensä parissa, vaikka tärkeä koe on ihan nurkan takana. Kolmas ei ole käynyt ystäviensä kanssa ulkona viikkoihin, vaikka ikävä kuulemma onkin.
Syitä tähän saamattomuuteen on varmasti monia. Omalla kohdallani syytän usein epäonnistumisen pelkoa, tai ihan vain yleistä laiskuutta.
Reilu puoli vuotta sitten hyvä ystäväni kehotti minua lukemaan Mark Mansonin tekstin terveiden rajojen merkityksestä ihmissuhteissa. Teksti tuli siinä elämäntilanteessa minulle tarpeeseen. Simppelit neuvot ja itsestäänselvät asiat suoraan nenän edessä auttoivat ymmärtämään omia ihmissuhteita ja arvottamaan asioita uudestaan.
Mansonin veikeä kirjoitustyyli ja jokaiselle tietyssä vaiheessa elämää ajankohtaiset aiheet saivat minut lukemaan enemmänkin hänen tekstejään. Henkilökohtaisesti koin niistä tärkeimmiksi The Most Important Question of Your Life ja The ”Do Something” Principle -julkaisut.
Päätin pakottaa itseni uskaltamaan enemmän. Ensimmäisenä uskalsin tehdä asioista sen pelottavimman ja hain kouluun, jossa voin opiskella journalismia, sillä tätä minä olen aina halunnut.
Muut asiat, joita tein, ja teen edelleen, saattavat tuntua joidenkin silmissä täysin tavanomaisilta, mutta minulle ne ovat suuria ja aika ajoin todella vaikeita.
Kehittyäkseni kirjoittajana aloin pitää päiväkirjaa ensimmäistä kertaa vuosiin. Jotta saisin pidettyä kiinni minulle rakkaasta harrastuksesta, laulamisesta, aloin ravata karaoke-paikoissa. Tottuakseni väenpaljouteen, aloin käydä enemmän lempibändieni keikoilla ja elokuvissa. Saadakseni syyn siivota, kutsuin ihmisiä kylään.
Minulla ensimmäinen askel oli suuri harppaus uskalluksen ja tekemisen maailmaan, ja pienet askeleet tulivat sen jälkeen. Motivaatio tekemiseen kasvaa, kun miettii: ”Selvisin siitä, miksi en siis tästäkin.”
Teksti: Anni Hausen