Tämänhetkinen NHL-kausi on poikkeuksellisen tasainen monellakin tapaa. Tärkein kategoria on tietysti liigan mestaruuden voitto, eli Stanley Cup -pokaalin voitto.

Edellisen kauden päätyttyä Los Angeles Kings juhli mestaruutta toista kertaa kolmeen kauteen. Tilanne synnytti suuren pohdinnan siitä, tuleeko Kingsistä ”moderni dynastia.”

Kuninkaat eivät ole tällä hetkellä edes playoffpaikassa kiinni. Kauden alkuun tullut Slava Voynovin pahoinpitelyselkkaus, Mike Richardsin totaalinen floppaus, sekä yleinen alavireinen suorittaminen ovat siihen osasyyllisenä. Joukkue ei myöskään vaikuta ainakaan paljoa sijoitustaan paremmalta.

Toinen 2010- luvun ikimenestyjä Boston Bruins menetti palkkakatto-ongelmien takia kesällä takalinjoiltaan Johnny Boychukin ja hyökkäyksestä Jarome Iginlan. David Krejci on loukkaantuneena ja Bruins löytyykin itäisen konferenssin ensimmäiseltä karsiutujan paikalta. Kings on samalla sijalla lännessä.

Boston ei vain pärjää nykyisellä kokoonpanolla yhdistettynä liian puolustavaan pelityyliin, vaikka playoffeihin vielä nousisikin.

Muutoksen tuulet puhaltavat NHL:n valtasuhteissa. Kolmas viime aikojen kestomenestyjä Chicago Blackhawksin joutuu palkkakattovaikeuksiin tulevana kesänä. Tässä kaudessa pysyttäessä Blackhawks on Patrick Kanen puuttumisesta huolimatta kenties se 1. suosikki, vaikka marginaalit ovat pieniä.

Mikä sitten tuo etulyöntiaseman Jonathan Toewsin kipparoimalle joukkueelle? Materiaalin leveys. Monella nousee varmasti hälytyskellot soimaan kun otetaan esille intiaanipaitojen maalivahti Corey Crawford. Hänestä on turha huolehtia. Hän on osoittanut pystyvänsä tuomaan pystin kotiin, voittamalla mestaruuden 2013.

Saattaa myös herätä epäilyksiä siitä, kenen yksilön avulla käännetään ensimmäiset kierrokset voitoksi Kanen maatessa sairastuvalla. Joukkueen kapteeni Jonathan Toews on Conn Smythe Trophy -voittaja vuodelta 2010, joten tämäkään ei tuota ongelmaa.

Edellisen mestaruuden aikainen kakkospakkipari Oduya – Hjalmarsson on nyt kolmospari. Blackhawksin puolustuksesta ei tarvitse sanoa muuta.

Sarjasta löytyy tällä hetkellä yli 10 joukkuetta joilla on riittävää leveyttä ja yksilövoimaa mestaruuteen. Muilta joukkueilta löytyy kuitenkin enemmän heikkouksia tai vähintään kysymysmerkkejä nostattavia osa-alueita.
Esimerkiksi Montreal Canadiensin, New York Rangersin sekä Nashville Predatorsin keskushyökkääjistöistä puuttuu todelliset supertähdet. Toisaalla maalivahtien kokemattomuus suurista peleistä aiheuttaa huolia (St.Louis Blues, Minnesota Wild ja Anaheim Ducks).

Selkeää on, että tänä vuonna tie mestaruuteen on saanut viime kausiin verrattuna lisää kaistoja. Niin monella joukkueella on realistiset mahdollisuudet Stanley Cuppiin, että on mahdotonta nimetä selviä ennakkosuosikkeja.

Ville Nieminen, HEO Media