Yleensä ammattitoimittajien sekä penkkiurheilijoiden yleinen mielipide on, että maalivahdin pitäisi torjua suorat vedot joissa ei ole maskia. Hyvä maalivahti on heidän mielestään sellainen, joka ei päästä vetoja ilman maskia.
Toisessa play-off matsissa JYP-HIFK kotijoukkue JYP teki melkein kaikki maalinsa suorista vedoista ilman maskia. IFK:n mokea arvosteltiin tämän vuoksi, koska hänen muka olisi pitänyt torjua nuo vedot. Olen erimieltä.
Ensinnänkin, jos kaudessa on maalivahdilla noin 30- 50 matsia ja näin ollen melkein 500 torjuntaa, niin ei matematiikka ole hänen puolellaan. Ja kuka ihmeellinen olento voi ottaa kiinni 9 m/s leijuvan kiekon, joka lerpattaa jonkun jaloista kohti sinua? Ja lämärin vetonopeus on n. 15 metriä/sekuntti, eikä sitäkään kyllä kukaan voi helposti kopata.
Ihminen vain yksinkertaisesti on hidas reagoimaan ja yksi eläinkuntamme hitaimmista nisäkkäistä. Päivät pitkät syömme voileipiä ja potkimme jalkapalloa, emme tappele villieläinten kanssa tai kiipeile puissa. Näin ollen on aivan luonnollista ettemme saa luodinnopeata pikkukiekkoa kiinni joka saamarin kerta.
Siksi lerpattavat rannevedot tai kovat lämärit ilman maskia ovat yhtä hyviä ratkaisuja kuin maskista vedetyt vastaavat. Elleivät jopa parempia. Sillä yleensä jos pelaaja vetää maskista, niin kiekko osuu ensimmäiseen pelaajaan, joka purkaa kiekon toiseen päätyyn ja tappaa ylivoimaa puoli minuuttia. Kovin usein Suomen kiekkoliigan pelaaja on silkka amatööri Änärin vastaavaan, ja kun hän vetää kohti maskia, osuu kiekko joko lihamuuriin tai pelaaja saa mailan väliin, kiekko lentää verkkoihin, tulee pelikatko ja aloitus siirretään keskialueelle.
Yhteenveto: Veto ilman maskia on nopeasti liikkuva lerpattava kiekko, jota on usein vaikea saada kiinni, riippuen maalivahdin itseluottamuksesta ja asennosta. Mitä enemmän on rumputulitusta kohti maalia, on se parempi kuin se että kiekko vedetään päin vastustajan persettä. Maski aiheuttaa joskus ns. varman maalin, kun maalivahti ei näe kiekkoa. Mutta ilman maskia lauottu veto on luomumpi ja komeamman näköinen.
Teksti: Aleksi Juvonen
Kuvat: Pixabay kuvapalvelu ja Trombit mediakirjasto