-
Suomen taloudella menee kehnosti. Vähäosaisilta pitää leikata ja miljardien lainoja ottaa. Ennuste on että Suomesta tulee samanlainen paikalleen jäänyt avuntarvitsija kuin Kreikasta.
Jokainen ihminen maksaa eri asioista. Toisille raha on maksuväline tai suoritus, numismaatikoille taas keräilykohde. Sairaseläkeläisen budjetti kuukaudessa on noin 1000 euroa, kun taas keskivertosuomalaisen, n. 3000.
Miten Suomen talous saataisiin sitten nousuun? Yksi keino on perustaa yrityksiä. Jos osaa kirjoittaa hyviä kirjoja tai säveltää hyviä levyjä, niin amerikkalainen verkkokauppa Amazon itsepalvelu on yksi keino myydä tuotteitaan. USA:ssa bisneksen teko tarkoittaa sitä, että siellä myydyistä tuotteista ei oteta Suomessa veroja. Se on siis eräänlainen veroparatiisi kun kaksoisverotusta ei ole. Verkkokaupan perustaminen on ilmaista, tosin yleensä ensimmäinen tilikausi voi olla tappiollinen. Yleensä verkkokauppa on sinällään vaaratonta liiketoimintaa, että siinä ei voi köyhtyä, ainakaan kovinkaan pahasti.

Toinen keino Suomen talouden saattaminen nousuun olisi työpäivien lyhentäminen 8- tuntisesta työpäivästä kuusituntiseen. Tällöin palkkarahat jakautuisivat tasaisemmin populaation kesken ja syntyisi enemmän työpaikkoja. Myös vapaa- aikaa syntyisi enemmän, jonka voisi käyttää vaikka kirjojen kirjoittamiseen tai levyjen säveltämiseen joiden avulla voi tehdä myyntiä verkossa.
Viimeinen keino olisi suosia suomalaisia yrityksiä, marketteja ja tuotteita. Näin osa rahoista ei karkaisi ulkomaille ja rahaa kertyisi, esim. turisteilta tai opiskelijoilta kaikille koko Suomea myöten. Syö mielummin hesessä kuin carrolsissa, ostaa vaatteita stokkalta zalandon sijaan. Pienet teot merkitsevät koko Suomen olemassaolon verran.
Teksti: Aleksi Juvonen
Kuva: Pixabay kuvapalvelu
-
Roope seuranasi klo 13-15. Ajankohtaisia aiheita ja hyvää musiikkia.
-
442_joutsenlaulu
Trombitin jalkapalloasiantuntijat jättävät jäähyväisensä Trombit radiolle. Tämän kunniaksi käsittelyssä paljon kotimaista palloilua.
Teksti: Mikko Kärkäs
-
© Kristiina Sievi-Korte

-
Vanhassa Linnunlaulun huvilassa tuoksuu mummolalta ja radiosta soi klassinen musiikki. Huoneet ovat lattiasta kattoon täynnä kaikenlaista tavaraa. Sanonta: ”kaikkea maan ja taivaan väliltä” ei riitä kuvaamaan puoliakaan tästä aarreaitasta, josta löytyy mitä vain aurinkolaseista kasettisoittimiin ja pehmoleluista suksiin. Pelkästään kirjoille on varattu useampia huoneita. Yksi oleellinen osa sisustusta kuitenkin puuttuu, nimittäin huvilan omistaja, pääkaupunkiseudulla jo vuosikymmeniä vaikuttanut, ihastuttanut ja vihastuttanut Aulis Junes.
Ulko-oven viereiseltä jakkaralta löytyy lappu, johon on kirjoitettu tikkukirjaimin: ”OLEN PUUKASALLA HUVILAN TAKANA.”

Aulis Junes on lähes 80-vuotias anarkisti ja populisti. Hän pitää kirpputoria nelikerroksisessa kodissaan, Linnunlaulun huvilassa. Harmaantunut anarkisti-pappa kertoo iloisesti ja avoimesti pitkään jatkuneesta toiminnastaan ongelmanuorten kanssa. Uraksi, tai työksi hän ei halua vuosien aikana kertynyttä kokemustaan kutsua.
”Mä en halua olla minkään järjestön, tai yrityksen keulahahmo, tai muutenkaan mikään esikuva.”
Vuosien mittaan Junes on kuitenkin saanut niin paljon aikaan, että häntä olisi helppo pitää omaperäisenä esikuvana, mitä tulee nuorisotyöhön.
Vuonna 1990 hän perusti Hannu Penttisen kanssa Aseman lapset ry:n. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhteisö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten terveen kasvun sekä nuorten ja aikuisten luontevan vuorovaikutuksen tukeminen. Järjestön toiminta on laajentunut valtavasti neljännesvuosisadassa. Muun muassa Walkers-kahvilat kuuluvat järjestön piiriin. Nykyisin Aseman lapset ry:llä on useita yhteistyökumppaneita RAYsta Opetus- ja kulttuuriministeriöön asti.
”Silloin alkuaikoina me vaan kuljeskeltiin tuolla juna-asemalla ja puhuttiin nuorille. Joistain huomas heti, että niillä ei oo kaikki kunnossa. Sitte me yhessä alettiin miettiä, kuinka vaikka niistä huumeista pääsis eroon, ja että miten pääsis muutenki takasin jaloilleen.”
Jaloilleen pääseminen ei ole aina helppo projekti, varsinkaan asunnottomana. Niinpä vuonna 1990 Junes oli Aseman lasten lisäksi mukana aloittamassa talonvaltausliikettä, joka on yhä pystyssä nimellä Oranssi ry. Pian valtausten jälkeen Helsingin kaupunki alkoi tehdä hyvillä mielin yhteistyötä Oranssi ry:n kanssa. Kaupunki aluksi vuokrasi ja lopulta myi Oranssi ry:lle huonokuntoisia puutalokiinteistöjään, jotka järjestön nuoret sitten peruskorjasivat itselleen sopiviksi vuokra-asunnoiksi.
Junes on yhä yhteyksissä entisten ongelmanuorten kanssa, joita hän auttoi jo lähemmäs 30 vuotta sitten.
”Joo, oon mä saanu kutsuja häihin ja kastajaisiin! Kovasti kiittelevät aina ku nähdään. Tänäänki puhuin yhen Riston kanssa pitkät pätkät puhelimessa, ku se soitti. Kuuskymppinenhän seki taitaa jo olla.”
Hyvä palaute ja elämänlaadun paraneminen, jota Junes on saanut nuorten kohdalla todistaa toimintansa aikana, ovat olleet hänelle motivoivia tekijöitä homman jatkamisessa. Edelleen Linnunlaulun huvilan tiluksilla käy niin uusia kuin vanhojakin kasvoja juttelemassa Junesille ja tekemässä hänen kanssaan pihatöitä, kuten halon hakkuuta.
”Tää ei oo mikään lääkärin vastaanotto, jossa sulle tungetaan vaan pillerit kouraan ja lähetetään matkoihis. Tänne tullaan vähän niinku tultais mummollaan, tai pappalaan kylään.”
Teksti: Anni Hausen
Kuvat: Tapio Brotherus
-
© Tapio Brotherus



-
Trombit aamussa Joose ja Konsta, klo 08:00-10:00. Pohjat pohtivät tänä aamuna mm. värejä, simpsoneitaw sekä katkeroitumista.
