Vanhassa Linnunlaulun huvilassa tuoksuu mummolalta ja radiosta soi klassinen musiikki. Huoneet ovat lattiasta kattoon täynnä kaikenlaista tavaraa. Sanonta: ”kaikkea maan ja taivaan väliltä” ei riitä kuvaamaan puoliakaan tästä aarreaitasta, josta löytyy mitä vain aurinkolaseista kasettisoittimiin ja pehmoleluista suksiin. Pelkästään kirjoille on varattu useampia huoneita. Yksi oleellinen osa sisustusta kuitenkin puuttuu, nimittäin huvilan omistaja, pääkaupunkiseudulla jo vuosikymmeniä vaikuttanut, ihastuttanut ja vihastuttanut Aulis Junes.

Ulko-oven viereiseltä jakkaralta löytyy lappu, johon on kirjoitettu tikkukirjaimin: ”OLEN PUUKASALLA HUVILAN TAKANA.”

Harmaantunut anarkisti-pappa kertoo iloisesti ja avoimesti pitkään jatkuneesta toiminnastaan ongelmanuorten kanssa. Uraksi, tai työksi hän ei halua vuosien aikana kertynyttä kokemustaan kutsua.

”Mä en halua olla minkään järjestön, tai yrityksen keulahahmo, tai muutenkaan mikään esikuva.”

Vuosien mittaan Junes on kuitenkin saanut niin paljon aikaan, että häntä olisi helppo pitää omaperäisenä esikuvana, mitä tulee nuorisotyöhön.

Vuonna 1990 hän perusti Hannu Penttisen kanssa Aseman lapset ry:n. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhteisö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten terveen kasvun sekä nuorten ja aikuisten luontevan vuorovaikutuksen tukeminen. Järjestön toiminta on laajentunut valtavasti neljännesvuosisadassa. Muun muassa Walkers-kahvilat kuuluvat järjestön piiriin. Nykyisin Aseman lapset ry:llä on useita yhteistyökumppaneita RAYsta Opetus- ja kulttuuriministeriöön asti.

”Silloin alkuaikoina me vaan kuljeskeltiin tuolla juna-asemalla ja puhuttiin nuorille. Joistain huomas heti, että niillä ei oo kaikki kunnossa. Sitte me yhessä alettiin miettiä, kuinka vaikka niistä huumeista pääsis eroon, ja että miten pääsis muutenki takasin jaloilleen.”

Jaloilleen pääseminen ei ole aina helppo projekti, varsinkaan asunnottomana. Niinpä vuonna 1990 Junes oli Aseman lasten lisäksi mukana aloittamassa talonvaltausliikettä, joka on yhä pystyssä nimellä Oranssi ry. Pian valtausten jälkeen Helsingin kaupunki alkoi tehdä hyvillä mielin yhteistyötä Oranssi ry:n kanssa. Kaupunki aluksi vuokrasi ja lopulta myi Oranssi ry:lle huonokuntoisia puutalokiinteistöjään, jotka järjestön nuoret sitten peruskorjasivat itselleen sopiviksi vuokra-asunnoiksi.

Junes on yhä yhteyksissä entisten ongelmanuorten kanssa, joita hän auttoi jo lähemmäs 30 vuotta sitten.

”Joo, oon mä saanu kutsuja häihin ja kastajaisiin! Kovasti kiittelevät aina ku nähdään. Tänäänki puhuin yhen Riston kanssa pitkät pätkät puhelimessa, ku se soitti. Kuuskymppinenhän seki taitaa jo olla.”

Hyvä palaute ja elämänlaadun paraneminen, jota Junes on saanut nuorten kohdalla todistaa toimintansa aikana, ovat olleet hänelle motivoivia tekijöitä homman jatkamisessa. Edelleen Linnunlaulun huvilan tiluksilla käy niin uusia kuin vanhojakin kasvoja juttelemassa Junesille ja tekemässä hänen kanssaan pihatöitä, kuten halon hakkuuta.

”Tää ei oo mikään lääkärin vastaanotto, jossa sulle tungetaan vaan pillerit kouraan ja lähetetään matkoihis. Tänne tullaan vähän niinku tultais mummollaan, tai pappalaan kylään.”

Teksti: Anni Hausen

Kuvat: Tapio Brotherus