-
Helsinkiläinen Henri “Henkka” Westerlund on HIFK-fani henkeen ja vereen niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin. Jääkiekon puolella kannatus alkoi jo 90-luvun alkupuolella, kun Westerlund pelasi itsekin HIFK:ssa kiekkoa. Intohimo saman seuran jalkapalloon syttyi pari vuotta sitten stadin derbyn yhteydessä.
Westerlund nauttii olutta Helsingin jäähallilla. HIFK:n alkukausi SM-liigassa oli tahmea, mutta nyt peli alkanut kulkemaan ja voittojakin on tullut. Muutoksen tuulia on ollut, kun marraskuun alussa Tobias Salmelainen korvasi Tom Nybondaksen urheilutoimenjohtajan pestissä.
Westerlund kertoo, että Salmelaisesta on jäänyt hyvä fiilis ja mies vaikuttaa sopivalta tehtäväänsä. Uutta urheilutoimenjohtajaa on nähty myös hallilla juttelemassa fanien kanssa.
Big Red Cats Cheerleaders luovat tunnelmaa HIFK:n kotiotteluissa. Westerlund käy sekä jalkapallo että jääkiekko otteluissa, joten hän tietää tapahtumien eroavaisuudet.
– Jääkiekon kannattaminen on paljon maltillisempaa ja jäähallilla käy enemmän varttuneempaa porukkaa Töölön alueelta. Jalkapallopeleissä taas käy nykyään enemmän nuorempaa yleisöä. Jalkapallossa yleisö onkin laajemmin mukana tunnelman luomisessa, kuin jääkiekon puolella.
Helsingin Jäähallin fanikatsomossa riittää menoa, mutta muuten hallilla on ollut turhan paljon tyhjiä penkkejä. Westerlund on perheellinen mies, mutta käy itse aina kotiotteluissa, kun vain mahdollista. Hän kuitenkin uskoo, että pudotuspelien lähestyessä IFK-henki nousee eri tavalla eloon ja ihmiset löytävät tiensä hallille.
Kausikorttilaiset pitävät meteliä. Westerlund luottaa, että HIFK- jalkapallo nousee nopeasti takaisin pääsarjaan. Putoaminen ykköseen kauden päätteeksi oli iso yllätys Westerlundille. Hän toivoo, että ykkösen kotiottelut pelattaisiin jälleen Kalliossa Brahen-kentällä.
HIFK- jalkapallo on saanut toistuvasti sakkoja Veikkausliigalta kannattajiensa sääntörikkomuksista. Westerlundin mielestä katsomoväkivaltaisuudet ovat pienen ryhmän tekemiä ja suurin osa HIFK-faneista käyttäytyy asiallisesti otteluissa.
Fanituotteiden myyntipisteellä käy kuhina. Parhaat muistot ovat paikallisotteluista HJK:ta vastaan.
-Kun himasta lähtee liikenteeseen ja näkee, että kisahallin pääty alkaa täyttymään faneista, tulee yhteenkuuluvuuden tunne. Kaikki aloittelevat aluksi lähibaarissa ja sitten marssitaan yhdessä joukolla stadionille päin. Mieleenpainuvia kokemuksia kaiken kaikkiaan.
Reunanen puimassa ottelun tapahtumia toimittajalle. HIFK- kannattaja Aarni Reunanen kertoo päivän ottelun KalPaa vastaan olleen harvinaisen heikko esitys. Hän kuitenkin uskoo HIFK:n parantavan otteitaan jälleen tuleviin otteluihin.
– Siitä voitte olla aivan varma, että finaaliin mennään, jossa todennäköisesti Kärpät tulee vastaan.Toimittajat: Janette Färm ja Timo Harvey
Kuvat: Heidi Viitamaa -
Naisten saunavuoro muuttui nopeasti parisuhdekeskustelun myötä sekasaunaksi kun Hannat Bergman ja Rautio sai studioon Joni ”miespuolinen Braveheart” Erikssonin pitämään kaikkien miesten puolia.
-
Matti Rantala, Janette Färm ja Samuli Näveri iskivät sanaiset arkkunsa elokuvien maailmaan. Alkulämmössä käytiin läpi kaikkien aikojen upeimpia urheiluelokuvia, mutta suurennuslasin alle pääsivät myös hieman kyseenalaista kunniaa niittäneet leffat. Mitkä olivat studiokolmikon mielestä kaikkien aikojen urheiluelokuvia?
-
Keskiviikon aamulähetyksestä muodostui vahingossa biisien myötä rakkausaamu. Lähetyksessä Rinteenmarkus ja Hanna Rautio puhuu ihastumisen tunteesta, musiikista ja lyriikoista. Lisäksi pohdittiin voiko opettajaan rakastua oikeasti? TV-ohjelmien mukaan kaikki on mahdollista.
-
Torstain Alkulämmössä käytiin läpi muun muassa Valioliigan viimeisimmät tapahtumat ja Liiga-kierroksen kuumimmat tapahtumat. Lisäksi Jonathan Kajander, Timo Harvey ja Ilona Lämsä muistelivat omien urheilu-urien synkimpiä hetkiä.
-
Pohjoismaiset yleisradioyhtiöt teettivät tutkimuksen, jonka mukaan miesurheilijoiden euro vastaa naisurheilijoilla 0,03 euroa. Suurimmat erot löytyivät odotetusti palloilulajien parista. Siinä missä esimerkiksi suomalaiset liigakiekkoilijat tienaavat useita tuhansia kuukaudessa, jotkut jopa viisinumeroisia summia, joutuvat naiskiekon puolella moni liigapelaajakin maksamaan pelaamisestaan.
Tämä herätti melko laajalti keskustelua aiheesta. Osa fiksua, osa ei niinkään. Yhtäkkiä monet nostivat metelin, että minkä takia palkat eroavat niin paljon toisistaan. Alettiin vaatimaan palkkaeron pienentämistä ja tuohtuneimmat vaativat naisille samaa palkkaa kuin miehille.
Syy metelin nostamiseen oli hyvä. Ensimmäinen vaatimus oli hyvä. Toinen vaatimus oli järkyttävän typerä. Maajoukkueiden osalta molemmille kuuluisi saman suuruinen korvaus, seuratasolla ei.
Toki toivon naisurheilijoiden palkkojen nousua, mutta miksi ihmeessä heille kuuluisi maksaa saman verran kuin miehille? Siihen ei ole mitään järkevää syytä.
Urheilu on valitettavasti nykypäivänä osa viihdebisnestä. Sitä samaa alaa, jossa kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta. Kuten salibandyn maailmanmestari Tero Tiitu hyvin totesi Ylen -jälkihiki ohjelmassa.
– Viime kädessä se nimenomaan on katsoja, joka eri mekanismien kautta vaikuttaa siihen, mitä ne palkat on.
Juuri näin. Mikäli yleisö ei ole kiinnostunut maksamaan tapahtumastasi, oli se sitten konsertti, näytelmä tai kirja, ei rahaa tipu. Sama pätee urheilutapahtumiin. Tästä on kyse.
Miesten urheilutapahtumat ovat kansan mielestä huomattavasti kiinnostavampia. Mikäli yleisö kiinnostuisi laajemmin naisurheilusta, myös palkat nousisivat lähes automaattisesti. Tämän mukana myös sponsorit kiinnostuisivat ja niin edelleen. Lopulta päästäisiin samaan tilanteeseen miesten kanssa, jossa pääosan esittäjät voivat pyytää suurempaa shekkiä.
Yksilölajeissa ylen selvityksen mukaan erot olivat myös suuria mutta selkeästi pienempiä, kuin joukkuelajeissa. Tenniksessä esimerkiksi lajin suurimpien turnausten, joita myös Grand Slameiksi kutsutaan, molempien sukupuolten voittajat saavat saman palkintosumman. Ero joukkueurheiluun on se, että kun katsoo vaikkapa Wimbledonin tennisturnausta on tupa täynnä aina, myös naisten otteluissa.
Monet myös unohtavat, että yksilöurheilijat usein tekevät työtä pitkään ilman merkittäviä korvauksia. Vasta menestyksen myötä he pääsevät käsiksi suurempiin tienesteihin. Tämä pätee kaikkiin yksilöurheilijoihin.
Miksi yleisö ei sitten kiinnostu naisten joukkueurheilusta?
Tuotteen on toki ensin oltava kunnossa, jotta kiinnostus saadaan heräämään. Vuonna 2011 naisten maajoukkue osallistui jääkiekon C-juniorien sm-sarjaan. Tuloksena oli muun muassa tappiot Kärpille lukemin 17-0, Jokereilta kuonoon tuli 10-1-luvuin ja Ässät vei voiton 8-0. Tämänkaltaiset tulokset ovat osaltaan johtaneet yleisökatoon naisurheilussa. Monet pitävät sitä laadullisesti heikkona ja suuntaavaat tästä syystä mieluummin miesten otteluun.
Vaikka tasoero sukupuolten välillä on etenkin palloilulajeissa selkeä voivat naiset myydä tuotteensa ihmisille muilla keinoilla. Esimerkiksi viihdearvo ei aina ole miesten puolellakaan korkeimmillaan parhaiden joukkueiden kohdatessa. Jääkiekossa joulun jälkeen alkavat jääkiekon nuorten mm-kilpailut ovat monien kiekkofanien mielestä kaikkein viihdyttävintä lätkää. Olen samaa mieltä. Peli ei ole tasoltaan samaa, kuin miesten mm-kisoissa mutta viihdearvo näillä otteluilla on selkeästi korkeampi.
Töitä naisten urheilussa on paljon edessä, joten ei auta kuin kääriä hihat. Mikäli pidät urheilusta niin anna myös naisten otteluille mahdollisuus, saatat yllättyä. Paras keino tavalliselle kuluttajalle tukea naisurheilijoiden palkannousua on maksaa pääsylippu, mennä paikan päälle katsomaan ja viihtymään.
Kuva: Timi Kuosmanen