Kategoria: Haastattelut

Yltiöoptimismi mitä se on?

Nykyinen life couchien eli elämänvalmentajien kulttuuri on saanut ihmiset uskomaan, että kaikessa on kyse omasta asenteesta ja tahdosta.  Ihmisiä kannustetaan yltiöpäiseen myönteisyyteen. Positiivisuus voi olla ihailtava piirre, mutta yltiöoptimismi on harhaa. Korostetun myönteinen suhtautuminen voi estää näkemästä asiat sellaisina kuin ne ovat. ”Myönteisismissä” yritetään nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä ei edes ole. Nyt en kerro rekrytilanteesta, vaan siitä, kun ollaan oikeasti tekemässä työtä.

Pelko ja viha voivat suojata, työpaikkallakin. Viidakon lait käyttöön. 

Ihminen, joka on joutunut kestämään vastoinkäymisiä, hänelle tulee päällimmäiseksi luonteen piirteeksi viha kaikkea kohtaan. Liiallinen myönteisyys johtaa helposti sokeaan luottamukseen. Optimisti ei suostu näkemään sitä tosiasiaa, että maailmassa on myös pahoja puolia, eivätkä kaikki ihmiset tahdo toisilleen vain hyvää. Yltiöoptimisti ei osaa suojella itseään pahoilta asioilta, ja hän tulee esimerkiksi herkemmin huijatuksi. Sinisilmäisyys siis liiallinen positiivinen asenne saa  monen ihmisen liikaa luottamaan läheisiin ihmisiin. Liialliset optimistit – varsinkin, jos heitä on paljon – ovat vaaraksi muille, sillä yleinen vastuuntunto ja asioiden varmistaminen jää heikolle.

Evoluutiossa negatiiviset tunteet ovat olleet elinehto. Pelko suojaa liialta uhkarohkeudelta, viha rakentaa suojaavan rajan, ja häpeä estää tekemästä mitään moraalitonta. Onko kokemusta ?

Haittaaks se jos kaikkia ei onnista ja aina ei onnistu. 

Elämä on epäreilua, olet varmaan huomannut ettei kaikilla ole samanlaiset lähtökohdat elämään. Toiset ihmiset saavat jo syntyessään paremmat lähtöasetelmat elämään. Vertaus kultalusikka suussa syntyneisiin. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kaikilla niitä vain ei ole. Pessimisti ymmärtää, että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa. Pessimisti tietää, missä menee saavutettavien asioiden raja, katso pankkitilillesi kyllä se paljon kertoo sinulle sinun elämäsi mahdollisuuksista. Ei tietenkään kaikkea voi pankkitilin suuruudella mitata. Tämä suojaa kohtuuttomilta pettymyksiltä. Kun tiedostaa lähtökohtansa ja mahdollisuutensa, on helpompi arvostaa niitä pieniä asioita, jotka omassa elämässä ovat hyvin. Pienet asiat ovatkin niitä parhaita onnen hetkeä. Omat rakkaat, läheiset ihmiset tai sitten omat eläin lemmikit.  Löydä omat hyvät ja huonot puolesi omasta elämästäsi.

Minä ja me. Maailma ja ihmiset ovat monimutkaisia.

Jos joku sanoo ymmärtävänsä sinua täysin, älä usko. Strategian suunnitttelijaalle tärkeitä neuvoja vai onko?  Parhaimmillaan toinen voi olla ainoastaan jäljillä siitä, mitä sinä viestit. Ihminen voi tajuta vain yksinkertaisia, pieniä asioita. Pessimistin elämä voi olla helpompaa ja rennompaa, koska hän ei jaksa edes vaivata päätään maailman ja muiden ihmisten käsittämättömän monimutkaisilla rakenteilla. Diplomi-insinöörien ammatti jargonia ei todellakaan aina jaksa kuunnella, kerron kokemuksesta, minulla on ollut tämän kaltainen parisuhde edellisessä elämässäsi, kun olin nuori nainen. En minä kyllä vielä ole vanhakaan.

Mikä saa sinut kestämään paineita ja stressiä? 

Pessimisti kestää vastoinkäymisiä, vai kestääkö?

Oletko kokenut elämän vastoin käymisiä? Kun elämä potkii päähän, kyllä se tekee kipeää. Kärsimys ei tee autuaaksi, eikä kipu poistu tyhjillä ”kyllä se siitä” -sanoilla. Pessimismi on hyvä asenne vastoinkäymisissä, koska pessimisti on tiennyt vastoinkäymisten olevan odotettavissa. Miten sinä kohtaat elämäsi kriisit? Pessimisti kohtaa kriisit rauhallisemmin kuin optimisti. Hän kestää puolison nalkuttamisen, koliikkivauvan tuoman väsymyksen ja työpaikan menetyksen muita paremmin.

Sanotaan yrittäjälle, että yrittäjä on hyvä yrittäjä jos hän on kokenut konkurssin ja selvinnyt siitä, monestakin konkurssista se karaisee. Pohjalta ponnistanut niin hyvä tulee. Epäkohtiin ei pidä jäädä jumiin.

Pessimististäkin voi tulla oman asenteensa vanki, jos hän jatkuvasti etsii epäkohtia ja saivartelee. Elämä voi käydä ahdistavaksi.  Kyynisyys on pessimistille kuin palava tulitikku kuivassa metsässä. Parempi olla tarjoamatta sitä sytkäri hänelle. Yltiöpessimistin voi yrittää palauttaa takaisin oikeisiin mittasuhteisiin antamalla suoraa palautetta ja näyttämällä hänelle asioiden valoisia puolia. Tunnistatko tämän kaltaiset tyypit lähipiiristäsi? Oikeassa paikassa huumori on paikallaan.  Jos vastaat hänen sanomaansa yliampuvalla pessimistisyydellä tai huumorilla, hän saattaa nähdä oman synkkyytensä naurettavuuden.

Miten on? Onko esimieheni tai naisesi aidosti läsnä.

Mielenkiintoista on myös, että palkitsemisessa tärkeää on osoittaa, miten kehittämisehdotuksilla oli merkitystä. ”Pelkkä kiitos tai palkanlisät eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin yhdessä tässä ja nyt luotu, koska esimerkiksi palkankorotuksen muistaa vain pari viikkoa.” Nostan esiin myös esimiehen merkityksen eli onko työntekijöillä tunne, että esimies on käytettävissä kun häntä tarvitaan. Kyse ei ole määrästä vaan tunteesta, ”että hän on riittävästi läsnä tarvittaessa – tuossa on tuoli, istu alas ja puhutaan!” ”Välittäminen, kuunteleminen ja läsnäolo eivät ole rakettitiedettä mutta edellyttävät, että osaa ottaa ammattiin liittyvän position ja kantaa vastuun. Yhtä lailla johtajalla tulee olla se – vaikka coach tai työnohjaaja – jolle itse voi marmattaa.” Onko sinulla millainen suhde sinun työnantaasi? ”Kun ihmisten välille syntyy tunne, vie se mennessään. Kun enää ei näe toista, on kontakti mahdoton, eikä auttaminen ole mahdollista.” Kiinnitä huomiosi  myös nykyaikaisen varsin abstraktiin työnkuvan, joka ei rajoitu työpaikalle, vaan kulkee miltei koko ajan mielessä mukana.

”Vaaditaan uudenlaisia taitoja johtaa itseään, koska moderniin työnkuvaan liittyy uupumisen ansa. Hyvinvointi edellyttää sitä, että voi päästää myös irti työstä. On helppo luhistua kuorman alle, kun rakenteet eivät sovellu muuttuneeseen työinfrastruktuuriin, eikä kyse ole väliaikaisesta tilanteesta.” Hyvää on, että työntekijät ja työnantaja ovat samassa veneessä ja toisistaan riippuvaisia, eivät eri aluksissa.

”Joka ikinen työntekijä on oman työpaikkansa arkkitehti siihen miten työpaikalla voidaan. Sivusta katsominen on totaalisesti mahdotonta. Kaikki ovat osallisia, ei ole osattomia!” Rekry tilanteissa pienessä firmassa katsotaan miten henkilökemiat toimii. Voit siis vaikuttaa! Mutta kuinka ollakaan, tunti meni ja televiso vei kaiken aikasi ja sohvalta on noustava. Onkohan mielesi kirkastunut? ”Hyvä pointti, mitähän vastaat?”

Esimiehestä kerrottua

Mielenkiintoista on myös, että palkitsemisessa tärkeää on osoittaa, miten kehittämisehdotuksilla oli merkitystä. ”Pelkkä kiitos tai palkanlisät eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin yhdessä tässä ja nyt luotu, koska esimerkiksi palkankorotuksen muistaa vain pari viikkoa.” Se on muuten, totta markkinatalous panee kuluttamaan vaan enemmän.

Nostan esiin myös esimiehen merkityksen eli onko työntekijöillä tunne, että esimies on käytettävissä kun häntä tarvitaan. Kyse ei ole määrästä vaan tunteesta, ”että hän on riittävästi läsnä tarvittaessa – tuossa on tuoli, istu alas ja puhutaan!” Kuinka moni oma esimiehesi on antanut sinulle oikeasti aikaansa puhumalla sinun kanssa sinun työtehtävistä aidosti?

”Välittäminen, kuunteleminen ja läsnäolo eivät ole rakettitiedettä mutta edellyttävät, että osaa ottaa ammattiin liittyvän position ja kantaa vastuun. Yhtä lailla johtajalla tulee olla se – vaikka coach tai työnohjaaja – jolle itse voi marmattaa.”

”Kun ihmisten välille syntyy tunne, vie se mennessään. Kun enää ei näe toista, on kontakti mahdoton, eikä auttaminen ole mahdollista.” Tänä päivänä digitaalisuus on läsnä työpaikoilla ainakin toimisto työssä. Moni tekee töitä tietokoneilla entistä enemmän nykyaikaisen varsin abstraktin työnkuvan, joka ei rajoitu työpaikalle, vaan kulkee miltei koko ajan mielessä mukana.

Etsitään yhdessä  uudenlaisia taitoja johtaa itseään, koska moderniin työnkuvaan liittyy uupumisen ansa. Hyvinvointi edellyttää sitä, että voi päästää myös irti työstä, suomalailsella metsä on lähellä ja jo 5 min kävely metsässä rauhoittaa, monella on siitä kokemusta. On helppo luhistua kuorman alle, kun rakenteet eivät sovellu muuttuneeseen työinfrastruktuuriin, eikä kyse ole väliaikaisesta tilanteesta.”

Pieni vinkki: hyvää on, että työntekijät ja työnantaja ovat samassa veneessä ja toisistaan riippuvaisia, eivät eri aluksissa.”Joka ikinen työntekijä on arkkitehti siihen miten työpaikalla voidaan. Sivusta katsominen on totaalisesti mahdotonta. Kaikki ovat osallisia, ei ole osattomia!”

Voin siis vaikuttaa!

Mutta kuinka ollakaan, tunti meni ja sohvalta on noustava. Onkohan mieli kirkastunut? ”Hyvä kysymys, mitä vastaat?”

Anne Kaski-Klöve
Radio-ja tv-journalisti
rad.anne.kaski-klove@heoedu.fi