-
Viime vuosikymmenen vaihteessa Pyhät Tepot -niminen yhtye toi kaivattua vaaran tuntua valtavirran suomirock-skeneen. Sunnuntai-kappaleesta tehty video menestyi Voice-kanavan Garage Countdown -kilpailussa, ja seurauksena oli levytyssopimus jättiyhtiö Sony BMG:n kanssa. Täältä tulee Pyhät Tepot -debyyttialbumilta irrotettu ensimmäinen single Me Muutetaan Lontooseen nousi suoraan YleX:n Himotuimmat-listan kärkeen.
Kaikkia rempseä meininki ja yhtyeestä kirjoitetut ”Punkin pelastajat” -tyyliset otsikot eivät miellyttäneet, mutta itse Teppoja puristien nurina tuskin haittasi kiljuvien teinityttöjen täyttäessä keikkojen eturivit.
”Vähän sellaista mitä vois odottaakin, mut vaan paljon parempaa”, Zamo kuvailee uuden yhtyeensä musiikkia. Bändin taru jäi kuitenkin verrattain lyhyeksi ja pienehkön hiljaiselon jälkeen yhtye soitti viimeisen keikkansa täyteen ahdetussa Bar Bäkkärissä viime marraskuussa. Nyt yhtyeen keulakuva ja biisintekijä Sipe Sontaläjä luotsaa innoissaan uutta Zamorano-nimistä bändiä.
Tai siis kyseessä on ainakin aiemmin Sipe Sontaläjänä tunnettu, sitä ennen pitkään Steven Riekkinä Helsingin rockpiireissä vaikuttanut taiteilija. Muita tunnettuja aliaksia ovat ainakin Jussi Penis ja Valex Af Van Ah. Mikä taiteilijanimesi on nykyään?
– Ööh, en oo oikein kerennyt miettiä. Laita sinne vaan vaikka ”Zamo”.
Pyhien Teppojen parilla viimeisellä keikalla yhtyeen livekunto oli kohdallaan, ja yleisön joukossa ihmeteltiin lopettamispäätöstä.
– Ei oikein enää jaksanut sitä meininkiä. Siihen liittyi kuitenkin liikaa sellainen sekoilu, ja tässä on vähän aikuistuttu jokainen, eikä sellainen enää huvittanut. Eikä muutenkaan ollut paloa bändin toimintaa kohtaan enää.
Viimeisellä Bäkkärin keikalla oli kuitenkin upea ja haikeakin tunnelma, eikö tuntunut vaikealta lopettaa siihen?
– Ei, ei ollenkaan. Ei me edes siellä pidetty mitään puheita, lähettiin vaan menee.
Zamo myös korostaa, että Pyhät Tepot ei viimeisen elinvuotensa aikana soittanut kuin kaksi keikkaa, eikä muutenkaan ollut kovin aktiivinen bändiläisten ulkomaanmatkojen ja muiden kiireiden takia.
Kun mietit Pyhät Tepot -vuosia, niin mitä tulee päällimmäisenä mieleen? Mitä jäi käteen?
– Aika paljon hyviä keikkoja. Ja huonoja keikkoja myös muutamia. (naurua) Ei niistä ajoista kyllä oikein muista mitään, kun oli koko ajan niin kännissä. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja sain paljon hienoja kokemuksia.
Pyhät Tepot siis tulivat ja menivät. Nyt Zamo on koonnut uuden Zamorano-nimeä kantavan bändin, jossa soittavat Pyhistä Tepoista tutun kitaristi Maken lisäksi myös Hunters-bändissä vaikuttava basisti Samu Skinnari ja rumpali Wille Gränö, joka soittaa myös isänsä Henrik Gränön legendaarisessa The Sounds -rautalankabändissä.
Zamorano soittaa keulahahmonsa sanoin ”tarttuvaa, menevää, hyvää rockia”. Biisien aiheet nousevat samasta (rappio)romantiikan laarista kuin Zamon aiempienkin projektien. Bändi on toistaiseksi soittanut kolme keikkaa Helsingin klubeilla. Yleisöä on riittänyt ja vastaanotto ollut hyvä.
Onko bändillä musiikillisia esikuvia?
– Ei tässä vaiheessa ole enää mitään esikuvia. Kaikki vaikuttaa, mitä ympärillä näkee.
Mistä musiikista olet itse muuten viime aikoina inspiroitunut?
– En oikein tiedä. Aika sekalaista tulee kuunneltua. Levysoitinkaan ei nykyään enää toimi, niin laitan Youtubesta jotain vaan soimaan. ABBA ja Queen toimivat aina. Ja Thin Lizzyn olen muuten löytänyt uudestaan taas pitkän tauon jälkeen, sen voisi mainita.
Seuraavaksi Zamorano suuntaa studioon ja musiikkivideon tekoon. Bändistä on tällä haavaa netissä vain yksi kuva, jonka avulla ei kuulemma viitsi paljon keikkoja varailla.
– Laitetaan nettiin pari biisiä. Sitten pikkuhiljaa hommataan niitä keikkoja, ne on kuitenkin tässä kaikkein siisteintä.
Te olette Zamorano, kuka tai mikä on Suomen bändiskenen Salas?
– (naurua) Hyvä kysymys! Kukas vois olla Zamoranon tutkapari, me ei vielä oikeastaan tiedetä, kun ollaan vasta niin alussa. Se vois olla Tom Eklund & Aseet, joiden kanssa oltiin Semifinalissa keikalla. Niiden kanssa ollaan aina tultu musiikillisesti ja muutenkin hyvin juttuun.
Kovana jalkapallomiehenä tiedetty Zamo pelaa vitosdivaria FC Tavastiassa, ja voitti muun muassa viime kaudella joukkueen sisäisen maalipörssin. Rock-futiksen SM-kultiakin on Tavastian riveissä tullut kaksi peräkkäistä vuosilta 2011 ja 2012.
Miten käy kesällä jalkapallon MM-kisoissa?
– Veikkaan ja toivon, että Belgia pärjää hyvin, niillä on mielenkiintoinen joukkue. Mutta Italiaa mä kannatan aina. En mä tiedä miten siellä tulee käymään, mutta varmaan tulee mielenkiintoiset kisat, Brasiliassa on varmasti cool meininki.
Mitä muuta kesä tuo tullessaan?
– Ajattelin ehkä lähteä käymään jossain, ehkä Italiassa. Ja Ruisrockissa pitää käydä katsomassa Suedea.
Haluatko lopuksi mainostaa Zamoranoa?
– Kannattaa pitää nimi mielessä!
Teksti: Tommi Kumén
Kuvat: Sonja Heinonen -
Haralan mielestä parasta on voittaa kisa, jossa kaikki juoksijat onnistuvat hyvin (Kuva: Simo Pukkinen) Suomen pika-aiturihuippuihin lukeutuva Lotta Harala hakee ensi kesältä lopullista läpimurtokauttaan. Tampereen Pyrintöä edustava 21-vuotias nuori nainen on tehnyt isoja muutoksia harjoitteluunsa muun muassa valmentajavaihdoksen avulla.
Viime syksynä aituri muutti Poriin Jussi Ihamäen valmennettavaksi ja samalla Nooralotta Nezirin treenikaveriksi. Yhteistyö kesti kuitenkin vain puolisen vuotta, koska sopeutuminen uuteen kaupunkiin ei ollut helppo. ”Porissa minulla ei ollut muuta kuin urheilu, perheen ja ystävien jäädessä Tampereelle. Sain hyviä harjoituksia Porissakin, mutta pidemmän päälle se ei olisi ollut minulle hyväksi, koska läheisten tuki on aina ollut suuressa roolissa urallani” , Lotta valaisee.
Nyt asiat ovat kuitenkin toisin. Maaliskuun alussa Lotta muutti takaisin Tampereelle ja hänen ympärilleen koottiin tiimi. Valmennusvastuuta kantaa Olli Virkkala, voimavalmennuksesta vastaa painonnosto-legenda Jaakko Kailajärvi ja fysiona toimii Jarmo Ahonen. Alku on ollut ainakin lupaava ja Harala onkin innoissaan hyvästä ilmapiiristä, joka hänen ympärillään vallitsee. Myös valmentaja Virkkala saa vuolaat kehut: ” Olli on valmentaja, joka on sitoutunut ja henkisesti läsnä. Vaikka väliin tulisi huonot treenit niin silti luottamus minuun säilyy kovana ja minulle ei kerry turhaa ulkoista painetta”.
Tamperelainen onkin tyytyväinen, kun kaikki tekeminen tapahtuu positiivisuuden kautta. Valmentajavaihdoksen myötä Haralalla on melkein täysin uudet harjoitteet. Hän on tuntenutkin kehittyneensä urheilijana jo muutaman yhteistyöviikon aikana. Nuori aituri treenaa viikot Tampereella ja tulee viikonloppuisin Helsinkiin valmentajan valvovien silmien alle. Homma on lähtenyt sujuvasti käyntiin ja Lotta tunteekin, että niin sanottu ”urheilijan elämä” on hänellä paremmin hallussa kuin aikaisemmin.
Hallikauden kilpailut jäivät Haralalta väliin sairastelujen vuoksi. Kiusana oli muun muassa keuhkoputkentulehdus. Kuntoon sairastelu ei vaikuttanut, sillä harjoituskausi saatiin vedettyä terveenä läpi.
”Käytännössä minulta jäi vain tulokset kellottamatta, mutta kuntoni tuntuu tosi hyvälle”, juoksijatar valaisee.
Kesästä puhuttaessa Haralle tulee heti mieleen Zürichin EM-kisat, sinne mieli halajaa. Se on kova tavoite, mutta aituri on itse luottavainen kuntonsa suhteen kunhan paikat pysyvät ehjinä. Lotta mehusteleekin ajatuksella, että kisoissa starttiviivalla nähtäisiin jopa kolme suomalais-aituria.
Monipuolinen yleisurheilija Harala, keskittyy tällä hetkellä vain aitajuoksuharjoitteluun. Pituushypyssä aktiivisesti mukana ollut tamperelainen nähdään santalaatikoilla enää satunnaisesti ”Olen mukana kisoissa välillä, koska se on niin kivaa, mutta muuten lajia en erikseen harjoittele.”
Analyyttisesti itseään arvioiva Lotta tiedostaa hyvin kehitysalueensa juoksussa. Se on tekniikka.
”Aitajuoksu on herkkä laji, juoksuun tarvitsen lisää rentoutta ja juoksuasento on paikoitellen hieman väärä.”
Nuoren aiturin selvä vahvuus on räjähtävyys. Ensimmäiset aidat menevät vauhdikkaasti, mutta 6.-7. aidalla tekniikka vähän hajoaa. ”Alan ajattelemaan liikaa ja katselemaan missä muut menee.” Harala aikoo hilata tulostasoaan paremmaksi vahvuuksiensa kautta. Voimaa ja räjähtävyyttä löytyy, mutta ne ominaisuudet pitää saada nyt jalostettua itse lajiin paremmin mukaan.
Tamperelainen ilopilleri menee eteenpäin kausi kerrallaan. Suurena unelmana mielessä on silti 2016 vuoden Rion Olympialaiset. Lotta on silloin 24-vuotias ja vasta lähenemässä aiturin parhaita vuosia iän suhteen. Vaikka kausi kerralla mennäänkin, niin sen verran on uraa ajateltu pidemmälle, että kroppa on laitettu kerralla kuntoon. Esimerkiksi aiturille tärkeä keskivartalon lihaksisto on siinä kunnossa, missä sen pitääkin olla uran jatkuessa aina 30 ikävuoteen asti. ”Sen jälkeen voisi olla muiden asioiden, kuten perheen aika” kertoo Harala.
Ennen tulevaa EM-kisakesää aiturilla on edessään vielä leiri Teneriffalla toukokuussa. Edessä on pari tiukkaa viikkoa teknisesti hyvien aitatreenien parissa. Sen jälkeen alkaa kisarajojen metsästys, jotta Lotta Harala nähdään Zürichin starttiviivalla.
Jesse Happonen
-
“Mallit saavat ulkomailla aina vapaan sisäänpääsyn jonon ohi parhaisiin klubeihin, joissa odottaa pöytä ja shamppanjat valmiina”, kertoo Else-Adelia Virtanen, 21.Tällä hetkellä Los Angelesissa asuva malli on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta työskennellä mm. Istanbulissa, Shanghaissa ja Dubaissa.
Oscar-gaalan jatkoilla hiljattain juhlinut Else on kuitenkin pysynyt vaatimattomana, eikä koe, että työssään olisi erityisesti glamouria. “Parasta tässä työssä ovat matkustelu ja ihanat ihmiset, keihin saan tutustua. Olen aina positiivisella asenteella menossa eteenpäin, joten osaan iloita pienistäkin asioista.”
Else kertoo haaveilleensa mallin työstä pikkutytöstä saakka ja saaneensa innostuksen uralleen äitinsä kautta, joka on työskennellyt alalla pitkään. Hyvinkäältä kotoisin oleva kaunotar aloitti mallin uransa omien sanojensa mukaan “myöhään”, vasta 18-vuotiaana.
“Menin suoraa mallitoimisto Fondille, sillä he olivat nähneet mut tosi nuorena monta kertaa äitini mukana kuvauksissa. Sieltä pyydettiin useasti käymään toimistolla, mutta vasta 18-vuotiaana uskalsin mennä tervehtimään heitä”, Else kertoo. “Samalla käynnillä kirjoitin sopimuksen heidän kanssaan”, hän jatkaa.
Ensimmäisen työmatkansa Else teki vuonna 2012 Istanbuliin. “Mietin, että miten hemmetissä mä pärjään kaks kuukautta jossain ihan toisessa kulttuurissa”, hän kuvailee mietteitään ennen lähtöä. Kulttuurin kanssa ongelmia ei lopulta tullut, mutta työ oli Elsen sanojen mukaan “super rankkaa”.
“Yhdelle tytölle oli varattu päivässä noin 600 vaatekappaletta. Minuutissa piti ehtiä kuvata kaksi vaatetta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että edestä otettiin kaksi kuvaa, takaa yksi, sitten piti juosta vaihtamaan seuraavat vaatteet ja takaisin sama uudelleen.”
Raskaan työn vastapainoksi Else pääsi juhlimaan ensimmäistä kertoja miljoonakaupungin ykkösklubeille, joka oli hienoa, vaikka hän omien sanojensa mukaan olikin “aika pihalla mallimaailman jutuista”.
Suomessa Elsen kuvia on voinut nähdä erilaisissa naistenlehdissä, kuten Gloriassa, Me Naisissa, Novitassa sekä Modassa. “Suomessa on ihan eri meno kuin muualla maailmassa, työpäivät ovat lyhyempiä ja asiakkaat aina mukavia”, hän selittää.
Ulkomailla työkeikat vaihtelevat laidasta laitaan. Helppoina työpäivinä ei tarvitse ottaa kuin muutama kuva, mutta rankempina työpäivinä saattaa joutua “pomppimaan alusvaatteisillaan nollan asteen lämpötiloissa, kun muut seisovat vieressä untuvatakit päällä.”
Naistenlehtien lisäksi Else on tullut nähdyksi mm. Uniikin musiikkivideolla “Naiseni mun”, sekä Cheekin musiikkivideolla “Anna mä meen”. Työskentelystä Cheekin kanssa hän kertoo näin: “Ajoin Cheekin Maseratia Lahdesta Helsinkiin, varoitin häntä että mulla on ollut kortti vaan vuoden, mutta Cheek luotti silti muhun ja pääsin rattiin.” “Kuvaaminen Cheekin kanssa oli muutenkin huippua, tosi chilliä.”
Muoti on lähellä Elsen sydäntä, ja hän toivoo työskentelevänsä sen parissa vielä viiden vuodenkin päästä, jollei mallina, niin jollain muulla tavoin.
Instagram: elseadeliaa
Blog: elseadelia.wordpress.com
Teksti: Arla Mäki
Kuvat: Instagram/elseadeliaa
