Helsinkiläiset sen tietävät, nykytekniikka on syy lasten ja nuorten liikkumattomuuteen. Aikana ennen tietokoneita ja älypuhelimia vapaa-ajalla leikittiin ulkona – kun ei muutakaan ollut. Haastoimme Helsinkiläiset myös ideoimaan, miten lapset saataisiin liikkumaan enemmän.
Vakavat uutiset lasten liikkumattomuudesta ovat tulleet lehtien sivuille. Vain noin 20 % lapsista liikkuu tarvittavan vähimmäismäärän eli tunnin päivässä. Mikko Salosen mukaan tämä on erittäin huolestuttavaa. Kuinka paljon hänen lapsuudessaan liikuttiin? Millaisia muistoja jäi koululiikunnasta?
– Itse olin lapsi lähiössä, joten piha oli täynnä lapsia. Pelattiin ja leikittiin paljon, se oli luonnollinen tapa viettää aikaa.
– Etenkin ala-asteelta koululiikuntamuistot ovat positiivisia. Koripalloa ja voimistelua inhosin, mutta muuten kaikki jalkapallosta pesäpalloon oli mukavaa.
Tämän päivän lasten liikkumattomuus johtunee nykytekniikasta, joka kiinnostaa enemmän kuin ulkopelit ja -leikit.
– Innostaminen liikkumiseen lähtee vanhemmista. Heidän tehtävänsä on rajoittaa pelaamista ja luoda siihen selkeät säännöt, Salonen ehdottaa.
Samoilla linjoilla on Janne Siironen. Hän toteaa, että tekniikan kanssa on vaikea kilpailla, mutta tarvittaessa vaikka pieni ulkoiluun pakottaminen on paikallaan. Se voi myös sytyttää lapsille oman kipinän liikuntaan.
– 80-luvulla kun olin lapsi liikuttiin todella paljon. Ei ollut tietokoneita, joten sitten oltiin ulkona, Siironen naurahtaa.
Lapsenlapsensa Marjuksen kanssa leikkipuistossa viihtyvän Kyllikki Karilaisen lapsuudessa liikuttiin vieläkin enemmän.- Ei me muuta tehtykään! Karilainen huudahtaa.
-Koulumatkat olivat pitkiä ja ne kuljettiin aina omin voimin. Koulussa liikuntaa oli 2-3 tuntia viikossa ja pidin siitä kovasti. Lajejakin voisin luetella loputtomiin!
Myös Saarelainen korostaa vanhempien roolia lasten liikuttamisessa.Vanhempien esimerkki lapsille on ensiarvoisen tärkeä.
– Liikuntaa oli paljon. Videopelien tilalla oli pyöräilyä ja majojen rakentamista, Kukka Väisänen komppaa aikaisempia. Koululiikunta sisälsi perinteisiä lajeja kuten hiihtoa ja luistelua. Muistot liikuntatunneista ovat pääasiassa hyviä.
– Lapsille täytyy tarjota enemmän mielekästä tekemistä ja liikuntaa. Pakotuksen sijaan liikunnasta pitäisi tehdä hauskempaa. Esimerkiksi uusia lajeja voisi kokeilla.
Teksti: Noora Karppinen, Kuvat: Kia Turunen
