Tähtitornin vuorella, tarkasti harkitulla paikalla, sijaitsee komea Robert Stigellin vuonna 1898 valmistunut Haaksirikkoiset-veistos.  Kokonaisuudessaan veistos kurkottelee kohti länttä ja tämä oli omiaan nostattamaan isänmaallisia ajatuksia sen pystyttämisajankohdan Suomessa. Nykyisin, jos veistosta katsoo lännestä itäänpäin, näkyy taustalla satamassa oleva Silja- varustamon matkustajalaiva. Tämä voi tuoda mieleen suurille laivoille tapahtuneet onnettomuudet. Idästä länteen katsottaessa iltapäivällä voi nähdä laskevan aurinkon piirtävän kauniisti patsaan siluetin katsojan silmiin.

Patsas muodostuu useammasta henkilöstä, jotka kaikki kuin kouristuksen omaisesti pyrkivät kohti elämää tai vapautta riippuen siitä millaisia mielleyhtymiä haluamme tälle taideteokselle antaa. Usein teoksia tulkitaan hyvinkin eri tavalla kuin taiteilija on alunperin tarkoittanut. Siksipä päätinkin esittää joitakin nykyaikaamme viittaavia vapaita symbolisia tulkintoja.

Suomalaisen veistoskantamme yhteydet venäläisyyteen ja nykyinen Venäjän tilanne saivat pohtimaan asiaa ihmisoikeuksien kannalta.  Kasan alimmaisena näen lehtijournalisti Anna Politkovskajan, joka sinnikkäästi rakensi pohjaa sananvapaudelle ja tutki myös tsetsenien tilannetta huolimatta aiheutuvasta epäsuosiosta. Annasta alkoi tavallaan näkyvämmin esiin tulleiden poliittisten murhien ketju. Nämä tapahtumat eivät ole jättäneet välinpitämättömäksi, vaan huomio ihmisoikeuksia ja sanavapautta kohtaan on vain lisääntynyt.

Veistoksen pieni lapsi voisi hyvin olla orastava kasvamaan pyrkivä demokratian lapsi, jonka on vaikeata saada suojaa tuulisessa ympäristössä. Jopa nuori mies on vahvemman jalkojen suojassa toivoen selviytyvänsä tilanteesta. Onko vahvimman miehen käsivarsi riittävän vahva ja kuka hän oikeastaan on?  Hän ei ainakaan näytä lainkaan Putinilta.

Samainen alimmaisena oleva nainen roikottaa päätään ja hiuksiaan alaspäin epätoivoisena kuin ukrainalainen äiti. Pelastus saattaa tulla siitä, että kaikki tukevat toisiaan ja inhimillinen lämpö saadaan näin säilytettyä.

Kuvasarjani visuaalinen tehtävä on tehdä näkyväksi, miten yhdestä hyvästä veistoksesta voi löytää lähes loputtomasti erilaisia näkökulmia ja tunnelmia.

Kuvat ja teksti: Anja Nysten