-
Sama teos voi eri valossa ja eri kohdasta antaa erilaisia elämyksiä. Tässä kuvasarjassa on esittelyssä:
Ville Vallgrenin Havis Amanda, 1906, johon suihkulähteen altaan on suunnitellut Eliel Saarinen. Sijaitsee Esplanadin puiston ja Kauppatorin välissä.
Reijo Hukkasen, Laulupuut, 2012. Sijaitsee Musiikkitalon edustalla.
Eila Hiltusen, Menneiden aikojen ritarit, 2005. Sijaitsee Pikkuparlamentin pihalla.
Kari Juvan, Thalia ja Pegasos, 1970. Sijaitsee Helsingin Kaupunginteatterin pihalla.
Kuvasarja: Anja Nysten
-
”Kohti kevättä” -kuvasarjassa seuraamme kevään edistymistä Helsingissä.
-
Hatshii. Kohta taas nenät tuhisevat. Kaikenlaista pölyä ja myös siitepölyjä on ilmassa jo melkoisesti. Leppä ja pähkinäpensas tupruttelevat jo täyttä häkää. Koivu ei ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Sen aika taitaa tulla vasta toukokuun puolella.
Tämä puiden kaunis kukinta ei kaikille ole pelkkää nautintoa. Vaikka ihan kaikki siitepölyt eivät olekaan erityisen allergisoivia.
Tässä muutama selkeä ohje suojautumiseen:
– kortisonipohjainen suihke säännöllisesti käytettynä. Kahden viikon jälkeen voi arvioida saako avun.
– nenäkannulla huuhtelu sekä kosteuttaa että puhdistaa nenän limakalvoja
– kangasmaisen siitepölysuodattimen voi asentaa tuuletusikkunaansa. Niitä saa tavallisesta rautakaupasta.
– kuivata pyykki sisällä
– huuhtelemalla hiukset iltaisin, estät siitepölyn siirtymisen hiuksista tyynyliinallesi
– iltaisin ja aamuisin on viileämpää ja näin ollen vähemmän siitepölyä ilmassa. Ajoita ulkoilusi näihin aikoihin.
Teksti ja kuvat: Anja Nysten
-
Tähtitornin vuorella, tarkasti harkitulla paikalla, sijaitsee komea Robert Stigellin vuonna 1898 valmistunut Haaksirikkoiset-veistos. Kokonaisuudessaan veistos kurkottelee kohti länttä ja tämä oli omiaan nostattamaan isänmaallisia ajatuksia sen pystyttämisajankohdan Suomessa. Nykyisin, jos veistosta katsoo lännestä itäänpäin, näkyy taustalla satamassa oleva Silja- varustamon matkustajalaiva. Tämä voi tuoda mieleen suurille laivoille tapahtuneet onnettomuudet. Idästä länteen katsottaessa iltapäivällä voi nähdä laskevan aurinkon piirtävän kauniisti patsaan siluetin katsojan silmiin.
Patsas muodostuu useammasta henkilöstä, jotka kaikki kuin kouristuksen omaisesti pyrkivät kohti elämää tai vapautta riippuen siitä millaisia mielleyhtymiä haluamme tälle taideteokselle antaa. Usein teoksia tulkitaan hyvinkin eri tavalla kuin taiteilija on alunperin tarkoittanut. Siksipä päätinkin esittää joitakin nykyaikaamme viittaavia vapaita symbolisia tulkintoja.
Suomalaisen veistoskantamme yhteydet venäläisyyteen ja nykyinen Venäjän tilanne saivat pohtimaan asiaa ihmisoikeuksien kannalta. Kasan alimmaisena näen lehtijournalisti Anna Politkovskajan, joka sinnikkäästi rakensi pohjaa sananvapaudelle ja tutki myös tsetsenien tilannetta huolimatta aiheutuvasta epäsuosiosta. Annasta alkoi tavallaan näkyvämmin esiin tulleiden poliittisten murhien ketju. Nämä tapahtumat eivät ole jättäneet välinpitämättömäksi, vaan huomio ihmisoikeuksia ja sanavapautta kohtaan on vain lisääntynyt.
Veistoksen pieni lapsi voisi hyvin olla orastava kasvamaan pyrkivä demokratian lapsi, jonka on vaikeata saada suojaa tuulisessa ympäristössä. Jopa nuori mies on vahvemman jalkojen suojassa toivoen selviytyvänsä tilanteesta. Onko vahvimman miehen käsivarsi riittävän vahva ja kuka hän oikeastaan on? Hän ei ainakaan näytä lainkaan Putinilta.
Samainen alimmaisena oleva nainen roikottaa päätään ja hiuksiaan alaspäin epätoivoisena kuin ukrainalainen äiti. Pelastus saattaa tulla siitä, että kaikki tukevat toisiaan ja inhimillinen lämpö saadaan näin säilytettyä.
Kuvasarjani visuaalinen tehtävä on tehdä näkyväksi, miten yhdestä hyvästä veistoksesta voi löytää lähes loputtomasti erilaisia näkökulmia ja tunnelmia.
Kuvat ja teksti: Anja Nysten
-
Onko Tinder-treffit jo sovittu, mutta unohdit ottaa huomioon huomisen luottokortin suoraveloituksen? Hätä ei ole tämän näköinen, sillä HEO:n kuvajournalistilinjan opiskelijat päättivät tänä vuonna listata yhteistuumin hieman vaihtoehtoisia ajanviettotapoja, luonnollisesti kuvareportaasien muodossa. Sit back, relax ja valmistaudu vetämään deitiltäsi matto jalkojen alta. Tai itseltäsi, voit toki mennä yksinkin. Tai äidin kanssa.
Tällä viikolla viemme elämysmatkalle Seurasaareen ulkoilemaan. Seurasaaren Ulkomuseo avautuu 15.5. ja tuosta päivästä lähtien maksat myös pääsymaksun päästäksesi museoalueelle. Toukokuussa museo on avoinna arkisin virka-aikana eli klo 15.00 asti ja viikonloppuisin klo 11.00-17.00. Kesäkuun alusta aukiolo on viikon jokaisena päivänä 11.00-17.00. Pääsymaksut ulkomuseoon ovat : Aikuiset 8,00 euroa, Alennuslippu 6,00 euroa, Lapset 7-17v 3,00 euroa, Perhelippu 18,00 euroa ja Alle 7-vuotiaat aikuisen kanssa ilmaiseksi.
Huomaa kuitenkin, että Seurasaaressa on koko saaren kiertävä ulkoilupolku, jota voit käyttää kaikkina aikoina. Tällä hetkellä museon ollessa kiinni voit tietenkin kulkea vapaasti myös museoalueella. Siellä olevat rakennukset ovat tosin suljettuna mutta toisaalta rakennuksista saa silti melko hyvän käsityksen.
Seurasaaressa järjestetään erilaisia tapahtumia erityisesti kesäaikaan. Pääsiäislauantaina siellä on perinteisesti poltettu pääsiäiskokkoja. Lauantaina 4.4.2015 Saaressa oli melko paljon innokkaita turisteja huolimatta rankasta räntäsateesta. He ottivat toisistaan muun muassa ”Happy Easter from Finland” -valokuvia.
Pääsiäisen jälkeen 7.4. Seurasaaressa oli kohtuullisen paljon lenkkeilijöitä ja joutsenet ovat asettuneet sillankupeeseen vastaanottamaan ihmisten antimia. Joutsenpariskunta oli paikalla jo 4.4. ja lähestyi luottavaisesti turisteja.
Aivan Seurasaaren sillan viereen pääsee bussilla 24, jonka toinen päätepysäkki on Eirassa. Jos on valmis kävelemään Paciuksenkadulta rantaan, on jo enemmän vaihtoehtoja busseissa. Paikoitustilaa on vähän ja saaressa on ajokielto. Ainoastaan huoltoajo on sallittua. Siksi raitis meri-ilma on varmasti tavoitettavissa.
Teksti ja kuvat: Anja Nysten
-
”Äiti, äiti, mistä banaanit tulee?!” Trombit ei valitettavasti kyennyt – budjetin niukkuuteen vedoten – tähän vastaamaan, mutta yritimme kuitenkin parhaamme. Tänä vuonna HEO:n kuvajournalismilinjan opiskelijat pyrkivät kuvareportaaseillaan näyttämään, mitä kulutusyhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu, kuka tai mikä on joutunut naapuri-Alepan hyllyltä mukaan poimimaasi jauhelihapakettiin, mistä lohet ovat kotoisin, tehdäänkö viski oikeasti yksisarvisen selkäytimestä?
Me länsimaalaiset, urbaanit kuluttajat joudumme hyvin harvoin pohtimaan kaikkea sitä työtä ja sen seurauksia, jotka mahdollistavat elämäntyylimme nykyisellään. Välillä voi tehdä hyvää säilyttää edes jonkinlainen kosketuspinta omaan ravintoomme, jonka vuoksi Trombit päättikin tänä vuonna tutustua hieman tarkemmin ravintoketjumme alkutuotantopään toimijoihin.
Kahvia tuskin voi varsinaisesti luokitella ravinnoksi, mutta hengen ravintoa ja mitä parhainta mindfullnessia se voi olla. Kahvihetkeen pysähtyminen ja sen kokonaisvaltaisesta aistikokemuksesta nauttiminen on ennen muuta hyvinvointia. Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti: suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kilogrammaa vuodessa.
Helsingin Punavuoressa sijaitsevassa Kaffa Roasteryssa paahdetaan kahvia käsityönä ja kehitetään erilaisia kahvisekoituksia. Tuotteet pakataan käsin, pienissä erissä, ja toimitetaan vastapaahdettuna.
Paahtimon yhteydessä on myös pieni mutta eloisa kahvila, joka toimii osana kahvituotteiden kehittelytyötä. Kahvilassa on paljon vakioasiakkaita, jotka antavat jatkuvaa palautetta kahveista.
Kaffa Roastery on vuonna 2007 perustettu suomalainen pienpaahtimo. Paahtokone on kiistatta vintagea, peräisin 1960-luvulta ja jykevää tekoa. Paahtajalle jää vielä useita erilaisia työvaiheita ja paahdon seurantaa.
Nykyinen Punavuoren paahtimo on ollut toiminnassa vuodesta 2009 lähtien ja paahtovauhti on enimmillään yli 4000 kg viikossa. Kaffa Roastery työllistää 22 henkeä. Toimintafilosofia on ”Kahvin on tehtävä vaikutus”.
Raakapavut Kaffa Roastery:n tulevat useilta eri tuottajilta kaikkialta eri puolilta maapalloa, missä vain kahvi kasvaa.
Taustatietona mainittakoon, että kahvipensas on kotoisin Afrikasta ja kahvin arabiankielinen nimi on saatettu lainata Etiopian Kaffan maakunnan nimestä. Nykyisin kahvia viljellään yli 60 maassa subtrooppisella, lauhkealla ja trooppisella vyöhykkeellä. Suurin kahvintuottajamaa on Brasilia.
Teksti: Uwa Iduozee ja Anja Nysten
Kuvat: Anja Nysten
-
Kohti kevättä sarjassamme seuraamme kevään edistymistä Helsingissä.
Anja Nysten / HEO Trombit 2015 -
Kahvin pienpaahtimotoiminta on lisääntymässä Suomessa vauhdilla. Kahvien makuihin perehtyminen ei ole enää kovin harvinaista Helsingissä eikä muuallakaan Suomessa.
Viikonlopun 20.3.-22.3. Helsinki Coffee Festivalissa Suvilahden Kattilahallissa oli ilo nauttia kahvialan ammatilaisten innokkaasta osaamisesta. Tapahtuman tarkoituksena on monipuolistaa suomalaisen yleisön kahvitietämystä ja antaa mahdollisuus oppia mahdollisimman hyvän kahvin valmistuksesta kotioloissakin.
Perjantai oli kokonaan ammattilaisten päivä, mutta lauantai ja sunnuntai tarjosivat yleisölle mahdollisuuden tutustua suomalaisten kahvialan yrittäjien kenttään. Yhä laadukkaampaa kahvia havittelevien kahvistelijoiden innostus on pikkuhiljaa leviämässä kaikkialle Suomeen. Toki kahviloita on edelleen eniten Helsingissä, mutta mukaan on eteläisempien kaupunkien lisäksi tullut yrittäjiä myös muualle Suomeen. Jyväskylä, Kuopio ja Rovaniemi ovat saaneet myös omat yrittäjänsä.
Kahvifestivaalin tarjonnassa oli mukana erilaisia kahvin maistamiseen ja valmistamiseen liittyviä kilpailuja. Sunnuntaipäivän huipennus oli ehdottomasti Vuoden Barista -kilpailu, joka on espressopohjaisten kahvien valmistamisen Suomen mestaruuskilpailu. Finaalissa oli lopulta mukana kuusi osallistujaa. Heistä kolme esitteli taitojaan aamupäiväsessiossa ja loput kolme saivat mahdollisuutensa iltapäivällä.
Kuvasarjani on tehty iltapäivän kilpailijoiden suoritusaikana. Vuoden Baristaksi valittiin Kalle Freese aamupäivän finalistien joukosta, jolla oli jo kokemusta kilpailun voittamisesta ja hänen suorituksensa oli ollut tasalaatuisinta ja sai tuomaristolta ylivoimaiset pisteet muihin osallistujiin nähden.
Kuvien tarkoituksena ei ole antaa tyhjentävää käsitystä kilpailusta vaan antaa mahdollisuus nähdä osa tämän monipuolisesti baristojen taitoja esittelevän kilpailun visuaalista nautintoa.
Voittaja, Kalle Freese kertoi, ettei voittaminen olisi mahdollista ilman hyvää tiimityötä. Tunnustus kanssakilpailijoille välittyy myös, kun hän kertoo oman irlantilaisen coachinsa olleen sitä mieltä, että kilpailijoiden taso Suomessa oli ollut parempi kuin Irlannissa.
Voittajalle epäilemättä paras palkinto on päästä kahden viikon päästä edustamaan Suomea Maailmanmestaruuskisoihin Seattleen. Toivottavasti siellä on yhtä lämminhenkinen ja kannustava tunnelma kuin meillä Kattilahallissa. Menestyminen isommissakin kisoissa voisi olla ilahduttavaa mutta ei lainkaan tarpeellista sillä näillä intohimoisen innostuneilla baristoillaan Suomi ja sen kahvinjuojat on jo nyt voittaja.
Teksti ja kuvat: Anja Nysten
-
”Kohti kevättä” -kuvasarjassa seuraamme kevään edistymistä Helsingissä.
(Anja Nysten/HEO Trombit 2015) -
Kulttuurinautiskelija voi tyhjätaskunakin kohdata mitä upeampia kulttuuri- ja taide-elämyksiä Helsingissä. Jo pelkästään rakennusarkkitehtuurin tutkiskelu antaa monipuolisia elämyksiä. Monet tuntevat ydinkeskustan arkkitehtuurin helmet, mutta moniko on huomannut nauttia vaikkapa Kallion kaupunginosan lukuisista jugendrakennuksista?
Kiintoisa tapa alottaa kulttuurikierroksensa on vaikkapa selvittää, mistä löytyy runonlaulaja Larin Paraskeen patsas. Veistos on Alpo Sailon käsialaa ja valmistunut vuonna 1949. Etsintää helpottaa, jos tietää Paraskeen istuvan Hesperian puistossa. Vieläkin vanhempaan kulttuuriin löytää viittauksia Helsingin yliopiston metroaseman Opintoputkesta, jossa on kalliomaalauksia mukailevia kuvia ilahduttamassa kulkijaa. Keskittyvä katsoja voi niistäkin löytää biologian ja mediamaailman ilmiöitä.
Helsingin kaupunginmuseo koostuu useasta osasta, jotka ovat kaikki omalla tavallaan myös rakennustaiteellisesti kiinnostavia. Näihin on aina vapaa pääsy. Esimerkiksi Hakasalmen empirehuvila on rakennettu 1840-luvulla. Musiikkia! -näyttely avaa korvat Helsingin moniääniselle sävelmaailmalle ennen ja nyt.
Valtion taidemuseossa keikkuvat alennusryhmienkin lippujen hinnat kymmenen euron tuntumassa. On hyvä kuitenkin muistaa, että Ateneumin taidemuseossa ja Sinebrychoffin taidemuseossa on ilmaisillat joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 17-20. Kiasmaan on vapaa pääsy aina kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Valokuvan ystävälle ehdottomaksi suosikiksi nouseekin remontin jälkeen avautuneessa Kiasmassa syyskuun kolmanteentoista päivään asti esillä oleva Robert Mapplethorpen retrospektiivinen näyttely.
Taiteen ystävä voi tietenkin mennä aina ihastuttaviin taidegallerioihin nautiskelemaan kiireettömässä ympäristössä kuvataiteesta. Galleristit ry julkaisee keväisin ja syksyisin pienen esitteen, jossa on luetteloitu kauden näyttelytarjonta ja näin voi löytää kiinnostavaa nykytaiteilijoiden taidetta. Maanantaisin galleriat ovat aina suljettuna.
Parhaillaan on Ruoholahdessa, Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa menossa myös vuotuinen Taidemaalariliiton teosvälitys 14.–22.3.2015. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisäksi jo neljättä vuotta taidemaalarit tarjoavat ilmaisen kahvin ja mehun kävijöille. He järjestävät myös opastettuja yleisöesittelyitä vielä la 21.3. ja su 22.3. klo 12 ja 14. Teosvälitys on Suomen suurin vuosittainen kuvataidetapahtuma. Teoksia on esillä noin 1500 lähes 600 Taidemaalariliittoon kuuluvalta ammattitaiteilijalta. Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä, millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. Avoinna ma–pe klo 12-18, la–su klo 11-17.
Kaiken kulttuurin lomassa voi nautiskelija pysähtyä vaikkapa Eiran rantaan, jossa uudempi uimaranta on kunnostettu perinteisen Helsingfors Simsällskapetin luodon tuntumaan. Aina varma evästely- ja levähdyspaikka on tietysti Suurkirkon portaat Senaatintorilla. Pienen tauon jälkeen saattaa kulttuurikulkija havaita vaikkapa sirpaleen jäljet Suomen pankin edustalla istuvan Snellmannin patsaan jalustassa, jotka on jätetty sinne Helsingin suurpommituksen muistomerkiksi. Patsas vaurioitui 26.–27.2.1944 aukiolle pudonneen pommin sirpaleista.
Mielikuvituksekas ja aktiivinen kulkija voi löytää vielä paljon muitakin kiinnostavia kulttuurikohteita Helsingin kaupungin alueelta ja sen välittömästä läheisyydestä. Esiteltynä on vain pieni murto-osa. Kaupunkilainen voi voimassa olevalla HSL:n kortilla kulkea ilman lisäkustannuksia rajattomasti eri puolilla kaupunkia. Toki polkupyörä on myös toimiva vaihtoehto, mutta yksityiskohtia etsivälle jalankulku on ehdottomasti paras vaihtoehto.
Teksti ja kuvat: Anja Nysten
