-
Korisliigassa pelaavan KTP:n kapteeni Michael, ”Homppa”, Pounds on toisen polven koripalloilija. Hänen isänsä, sentterinä pelannut Larry Pounds on kaikkien aikojen kolmanneksi kovin pisteentekijä suomen koripallon liigahistoriassa. Hompasta ei tule koskaan samalaista pistelinkoa, koska pelaa takamiehenä eri roolissa kuin isänsä. KTP:n kapteeni kantaa kuitenkin isoa roolia joukkueessaan pelillisesti, mutta varsinkin kopissa.
Hyvänä heittäjänä ja syöttöjänä tunnettu Homppa elää hyvin rutinoitunutta elämää pelipäivinä. Hän käy tunnin mittaisissa aamutreeneissä, jonka jälkeen hän lepää ennen lounasta. Syötyään hän nukkuu kahdesta kolmeen tuntiin ja heti herättyään lähtee kohti hallia. Kun peli on pelattu on Mikella vapaa-aikaa, jonka hän käyttää seuraten urheilua varsinkin jalkapalloa. Vieraspelireissuilla hän nukkuu koko bussimatkan.
”Pelasin koko peruskouluikäni jalkapalloa nyt innostukseni on siirtynyt sen tiiviiseen seuraamiseen.”
Mike haaveilee pantteripatsaasta Michaelille nuorena kuitenkin koripallo oli luontainen ratkaisu.
”Olin isän mukana pelireissuilla sekä treeneissä niin monta vuotta että koripalloon oli helppo innostua sitä kautta.”
26-vuotias peluri ei ollut nuorena lahjakas tai edes oman joukkueensa paras pelaaja. Ensimmäisen A-juniori vuoden hän pelasi KTP:n kakkosjoukkuueessa ja se herätti Miken treenaamaan.
”Halusin nähdä mihin asti siipeni kantavat, joten aloitin ensimmäisen A-juniorivuoden jälkeen treenaamaan tosissani ja se alkoi kantaa hedelmää.”
Homppa nousi vuonna 2006 Kotkan korisylpeyden edustukseen ollessaan vain 18-vuotias. Seuraavankin vuoden hän viihtyi kotiseudullaan sen jälkeen oli muutoksen aika.
”Aika kotkassa oli opettavaista, mutta halusin kokeilla mahdollisuuksiani muualla, joten tein sopimuksen Torpan poikien kanssa. Sitä päivää en ole katunut hetkeäkään.”
Asuminen ja pelaaminen Helsingissä oli uudenlainen kokemus hänen uralleen sekä elämään. Topossa hän pelasi kolme vuotta, sinä aika hän voitti yhden SM-hopean sekä kaksi Suomen Cup-hopeaa. Mike sai myös paljon kavereita Topon pelaajista, joiden kanssa hän on edelleen tekemisissä.
”Eero Lehtisen ja Antti, ”Jumppa”, Niskasen kanssa olemme edelleen hyviä kavereita vaikka he pelaavat kilpailija Seagullsin riveissä.”
Kun helsinkiläisseuralla oli taloudellisia ongelmia vuonna 2011 oli muuton aika. Kotka oli luonnillinen ratkaisu, koska Michael koki KTP:llä olevan parhaat mahdollisuudet mestaruuteen. Takaisin muuton jälkeen ensimmäinen kausi päättyi kuitenkin jo puolivälieriin Tampereen pyrintöä vastaan. Mestaruuden tavoittelu jatkui seuraavalla kaudella, mutta Loimaan Bisons oli finaalisarjassa parempi. Viime kaudella takamies pelasi uransa parasta kautta tilastollisesti. Kausi päättyi kesken helmikuussa pahaan eturistisidevammaan.
”Maailma mureni, koska pelasin urani parasta kautta ja koko joukkue uskoi mestaruuteen. Hirvein kokemus urallani oli katsoa omien otteita penkiltä, kun itse ei pystynyt tekemään asialle mitään.
Paluu pelikentille tapahtui 24.10.2014 Katajaa vastaan, sitä päivää Mike odotti paljon.
”Polvi ei edelleenkää ole täydessä kunnossa, mutta hieno pelata taas ja tavoitella pantteripatsasta joukkuueen mukana.”
Nyt Kotkan oma poika on hyvässä kunnossa ja johdattaa kovaa vauhtia KTP:tä runkosarjan voittoa. Tämä on hänelle jo yhdeksäs kausi Korisliigassa ja vähintään yhtä monta on edessä, jos loukkaantumsia ei tule lisää.
Teksti: Niko Huupponen kuvat: Inkeri Virkki
-
Tapiolan Hongan 18-vuotias Anton Odabasi on helppo tunnistaa koripalloilijaksi. Tällä kaudella erittäin lupaavan debyytin Korisliigaan tehneen nuoren miehen päälaki halkoo tuulta 205 cm korkeudessa. Haastattelutilanteeseen mies saapuu kuitenkin kävelykeppien kanssa. Edellisenä päivänä tapahtunut loukkaantuminen pitää miehen sivussa loppukauden otteluista.
Loukkaantumisen takia Anton Odabasin loppukauden pelit menevät penkin päässä kannattajan roolissa. (Veera Visuri/HEO Trombit) – Nyt yritetään kannustaa joukkuetta sitten parhaani mukaan penkin päästä. Ollaan pelattu hyvä kausi ja voidaan pudouspeleissä haastaa kenet tahansa. Ollaan voitettu jo tällä kaudella Joensuun Kataja kaksi kertaa ja Tampereen Pyrintöä vastaan pelattiin tosi hyvin. Toivottavasti mennään pitkälle.
9-vuotiaana koripallon aloittanut Anton on suomalaisen koripallon lupaavimpia pelaajia. Suomessa aina Tapiolan Honkaa edustanut nuorimies tiesi jo aikaisessa vaiheessa, että koripallosta olisi mahdollista tehdä itselle ammatti.
-Oikeastaan toisen b-junioreissa pelatun vuoden aikana tuli ensimmäisen kerran mieleen, että tästä voisi tulla ihan ammatti. Silloin näki netistä tilastoja ja pystyi katsomaan, että olin ihan Suomen kärkimiehiä jatkuvasti ja tasaisesti.
Ollessaan vasta 16-vuotias, Anton teki kovan ratkaisun. Hän päätti siirtyä turkkilaisen Fenerbahçen nuorisoakatemiaan. Turkkilaisen seuran valinnan takaa löytyi loogisia syitä.
-Mun isä on turkkilainen, joten on sukua siellä ja tietysti koripallon taso on tosi kova ihan Euroopan ja maailman tasoon nähden. Sitten sain tarjouksia usealta taholta sieltä, niin päätin lähteä.
Hyppäys suomalaisesta juniorikoripallosta eurooppalaisen ammattilaisseuran äärimmäisen kilpailuhenkiseen maailmaan oli kova. Jokainen harjoitus oli oma taistelunsa, jossa kaverisuhteet unohdettiin. Kenenkään pelaajan pelipaikka ei ollut varma missään vaiheessa ja edellisten viikkojen hyvät otteet eivät vielä tarkoittanut automaattista pelipaikkaa jatkossa.
– Kyllä se hyppäys oli aika raju. Jokaisessa osa-alueessa siellä oltiin askeleen edellä, pelikovuudessa tuli varmaan suurin muutos. Jokainen haluaa olla parempi kuin se pelikaveri. Vaikka oltiin hyviä kavereita muuten, niin treenien aikana se unohtui ja kaikki veti ihan täysiä.
– Fenerbahçen junioriakatemiajoukkueeseen kuului 16 pelaajaa, joista jokainen oli huipputason lupaus. Siellä on vain yksi joukkue, ei ole mitään kakkos- tai kolmosjoukkueita, niin kuin Suomessa. Eli jos ei mahtunut 12 pelaajan pelaavaan kokoonpanoon, ei päässyt pelaamaan.
Antonin pelit sujuivat Turkin reissulla hienosti. Joukkue matkusti Los Angelesiin, missä Adidas oli järjestänyt turnauksen ympäri maailmaa tuleville joukkueille. Mukana oli mm. pelaajia, keitä odotetaan varattavan NBA:han. Odabasi vakuutti turnauksen järjestäjät taidoillaan.
-Mut valittiin sen turnauksen International All Star-viisikkoon. Siellä oli joukkueita Euroopasta, Aasiasta, Australiasta ja Jenkeistä. Se oli todella hieno kokemus, pääsi pelaamaan sellaisia pelaajia vastaan, ketkä on näkynyt kaikilla listoilla menossa NBA:n. Moni on niistä nyt myös treenaamassa Euroliigan joukkueissa.
Selän rasitusmurtuma piti miehen kuitenkin sivussa usean kuukauden ajan. Sitä käytiin hoidattamassa Suomessa asti. Pitkän kuntoutusjakson jälkeen Anton oli loppukauden peleissä jälleen totutun tehokas. Kausi päättyi kuitenkin kirvelevään finaalitappioon.
-Vuosi oli kokonaisuudessaan ehdottoman positiivinen kokemus. Erityisesti se Los Angelesin turnaus jäi mieleen. Loukkaantumisen jälkeen treenasin kuukauden joukkueen mukana ennen kuin pääsin pelaamaan. Turkin mestaruusturnauksessa olin joukkueen paras pistemies ja päästiin finaaliin asti. Se kuitenkin valitettavasti hävittiin.
-Valmennuksen taso ei siellä ollut mitenkään parempaa kuin Suomessa. Niitä valmentajia oli vaan enemmän, mikä tietysti vaikuttaa paljon. Isoin ero oli vaatimustasossa. Siellä vaadittiin kokoajan huippusuorituksia, huonoja suorituksia ei annettu mennä läpi sormien.
Anton Odabasi kotihallin katsomossa(Veera Visuri/HEO Trombit) Anton päätti vuoden jälkeen palata Suomeen. Kasvattajaseura Tapiolan Honka oli tässä välissä noussut miesten Korisliigaan, joten edessä oli siirtyminen miesten ylimmälle sarjatasolle. Kokemukset Turkista antoivat miehelle itseluottamusta, että siirtyminen miesten peleihin ei tuottaisi ongelmia.
– Se taitotaso ja kovuus oli niin kovaa Turkin junioripeleissä, että uskoin pystyväni pelaamaan ihan tasapuolisesti Korisliigassa. Ja aina kentälle päästessäni olen omasta mielestäni pärjännyt ihan hyvin. Ei ole ketään pelaajaa, ketä vastaan en pystyisi täällä pelaamaan.
Korisliigassa Anton pelasi keskimäärin 18 minuuttia ottelussa. Pisteitä kertyi ottelua kohden kahdeksan ja levypalloja mies nappasi 3,9 keskiarvolla. Hän on suurin ennakkosuosikki voittamaan Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon.
Miesten pelien lisäksi Anton Odabasi pelasi vielä myös Hongan a-junioreiden riveissä. Vaikka pelejä oli takana jo ympäri maailmaa, ei viimeisen juniorivuoden peleihin ollut vaikea syttyä.
– Ei ollut kyllä mitään vaikeuksia motivoitua. Kuitenkin viimeinen juniorivuosi kyseessä ja olisin tosi kovasti halunnut voittaa junnumestaruuden. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Joukkue treenasi niin vähän yhdessä, kun osa pelaajista treenasi edustuksen mukana, osa Hongan kakkosjoukkueen mukana ja toiset pelkkien a-junioreiden mukana. Yhteishengen ja yhteispelin syntyminen oli vähän vaikeaa. Jäi kyllä harmittamaan tosi paljon, että ei päästy pudotuspeleihin mukaan.
Loukkaantumisen takia Antonin kausi loppui siis kesken. Nyt on aika keskittyä tulevaisuuteen ja tavoitteet ovat korkealla. Ensi kauden joukkueen kohdalta suunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. Yhteydenottoja on tullut USA:n Yliopistojoukkueista asti.
– Tavoitteena on pelata ihan USA:n tai Euroopan kovimmissa sarjoissa. Se ei varmasti ole ihan yhden tai kahden vuoden projekti, mutta kaikkeni teen sen eteen, että siellä ollaan joskus. Muutama yliopistovalmentaja ja agentti on jo ottanut yhteyttä, että vähän ollaan jo keskusteltu niistä vaihtoehdoista. Nyt kun tuli tämä loukkaantuminen, niin pystyy alkaa miettiä jo hieman ensi kautta. Sen suhteen on tällä hetkellä vielä ihan auki mitä tehdään. Vaihtoehdot on joko Euroopassa tai Suomessa.
Oli ratkaisu sitten mikä tahansa, painakaa nimi mieleen ja laittakaa aurinkolasit päähän. Tämän nuoren miehen tulevaisuus on kirkas.
Mikko Koikkalainen
