-
Kuva: Joonas Vallius Hän näkee kavereita kerran kuukaudessa, joten ainoat ihmiskosketukset ovat perheenjäsenet ja kaupassa kohdatut ventovieraat. Hän ei kuitenkaan välttele ihmisiä, päinvastoin. Hän käy säännöllisesti ulkona, kaupassa tai äitinsä luona kylässä.
Olavin, 27, päivät täyttyvät pelaamisesta, mutta hän ei pidä itseään peliriippuvaisena.
Tammikuussa julkaistu tutkimus kertoo uudesta vaarasta videopelaamisessa. Harmiton hupi voi muuttua ongelmaksi hyvinkin helposti ja nopeasti. Amerikkalaisen lastenlääketieteen julkaisun Pediatricsin mukaan yksi kymmenestä lapsesta kärsii patologisesta pelaamisesta eli on riippuvainen videopeleistä. Riskitekijöitä pelaamiseen on monia, yksi monista ja helpoiten tunnistettavissa olevista riskitekijöistä on vähäinen sosiaalisuus.
Muita riskitekijöitä ovat pelaamisen määrä ja voimakas impulsiivisuus. Moni pelaaja kärsii myös masennuksesta, ahdistuneisuudesta, huonosta koulumenestyksestä ja vanhemmilla nuorilla on myös päihdeongelmia.
On tärkeää, että vanhemmat tunnistavat ongelman nopeasti riippumatta lapsen iästä, ja että he tietävät, miten sitä ehkäistä sekä hoitaa.
Videopelejä voi myös pelata monella eri tavalla. On niitä, jotka pelaavat ajankuluksi, kun muutakaan ei ole. On niitä, jotka pelaavat satunnaisesti ja niitä, jotka pelaavat pakonomaisesti. Juuri nämä patologisesti pelaavat muodostavat sen paljon kohutun ryhmän videopeliriippuvaiset.
Virtuaalimaailmassa voidaan ja luodaankin kaveripiirejä, joista osa jopa ulottuu päivittäiseen elämään. Mutta koneella neljän seinän sisällä istuminen ei edistä sosiaalisia suhteita, vaan monet nuoret putoavat systeemin ulkopuolelle eikä takaisin pääseminen ole helppoa.
Omasta mielestään Olavi ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä, sillä hän ei ole ongelmapelaaja tai syrjäytynyt maailmasta. Kuitenkaan hänellä ei ole töitä tai koulutuspaikkaa ensi syksylle, mitään peruskoulua ylempää koulua ei hän ole myöskään käynyt. Olavi pelaa omien sanojensa mukaan ajankuluksi ja syyksi tähän on pitkä välimatka kavereihin.
Olavi näkee syrjäytymisen ja pelaamisen yhteyden. Hänestä peliriippuvuus johtuu yksinkertaisesti liiasta ajasta koneella. ”Pitää osata ottaa taukoja, liika on liikaa”, hän toteaa tomerasti ja vilkuilee välillä konettaan kohti.
Kysymykseen, onko hän mielestään ongelmapelaaja, Olavi vastaa tyynesti: ”En ole.”
Pelimaailmasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. ”Hyviä puolia ovat pitkäjännitteisyys pelatessa ja huonoja hermojen menettäminen”, Olavi listaa. Hän hymähtää huvittuneesti, kun vertaan hermojen menettämistä rattiraivoon. Hänestä vertaus on kuitenkin osuva.
Neuvoja löytyy myös muille nuorille. Hänestä peliriippuvaisen olisi ensisijaisesti pyydettävä apua lähimmäisiltään. Oli kysymys video- tai rahapeleistä. Netissä tai ei.
”En osaa sanoa yhtä syytä, miksi nuoret ovat peliriippuvaisia. Yksi on pelin huuma, ei vain osaa lopettaa ajoissa. Toinen on haasteiden haku koukuttavissa pulmanratkontapeleissä.”
Olavi puhuu syistä, jotka hänestä johtavat peliriippuvuuteen. Hän kieltää tiukasti, että olisi hiukankaan peliriippuvainen, vaikka meneekin hyvin hanakasti takaisin koneensa ääreen.
Uusi ottelu jossain hirviöiden tappamispelissä käynnistyy ja olen hetkessä ulkopuolinen, pelimaailma on pieni mutta rikas. Olavin kaveripiiriin kuuluu nuoria useista eri maista ja englanti näyttää olevan pääkieli. Jätän asunnon vähin äänin, kiitokseeni vastataan käden heilautuksella. Nyt ei parane häiritä, sillä jokin iso hirviö on Olavin hahmon kimpussa. Pelin äänet vaimenevat oven sulkeutuessa.
Henkilön nimi on muutettu.
Teksti: Katri Mustonen
-
Suomen Palloliitto yrittää kaikin voimin tuhota Suomessa päätään nostavaa kannattajakulttuuria.
Ääripäitä ja idiootteja löytyy aina ja tulee löytymään vastaisuudessakin. Et voi esimerkiksi kannattajaryhmän johtajana asialle mitään, jos yksi kannattaja haluaa toimia täysin vasten kaikkia normeja.
Ruotsissa jo ennen kauden avausottelua laitetaan neljän lapsen perheenisä kylmäksi kannattajien yhteenotoissa. Tässä tapauksessa puhutaan jo erittäin vakavista ongelmista. Kärjistäen sanottuna Suomessa Palloliitto jakelee seuroille suuria sakkoja soihduttelusta ja v*tun-huutelusta. Ei aivan täsmää. Ongelmat ovat todella pieniä Suomessa siihen verrattuna mitä annetaan ymmärtää.
Kaikki varmasti muistavat Suomi-Wales A-maaottelun olympiastadionilla ja sen kun poliisin erikoisjoukot hyökkäsivät aivan täysin yliampuvasti Pohjoiskaarteeseen kannattajien kimppuun. Tottakai tälläisestä kannattajat provosoituvat, kuka ei? Palloliitolla yksi syy lisää tuomita sen jälkeen kun on painien laitettu poliisille vastaan. Useampi kannattaja onkin jättänyt maajoukkuepelit taakseen viranomaisten, sekä palloliiton määräyksien vuoksi. Omia kannattajia kohdellaan kuin villieläimiä, samalla kun vieraskannattajat rettelöivät rauhassa.
Omia kannattajia kohdellaan kuin villieläimiä, samalla kun vieraskannattajat rettelöivät rauhassa.
Tämän hetken seuratoimintaa tarkastaessa suomifutiksessa on neljä asiaa joiden avulla kiinnostus ja intohimo nousisi huimasti ylöspäin. IFK:n nousu liigaan ja täten saataisiin jälleen todellisia Stadin derbyjä. Samalla kohtaisivat kaksi tämän hetken parasta kannattajaryhmää. Toinen on Ilveksen nousu liigaan ja samalla Tampereen palauttaminen liigakartalle. TPS:n ja Interin derbykiima täytyisi saada uudelleen sille tasolle mitä se oli 2-3 vuotta sitten Turussa. Katsomot täyteen ja laatufutista! Viimeisenä se, että jonkin ”maakuntajoukkueen” täytyisi nousta esiin. Tuleva kausi osoittaa onko liigaan toisiksi isoimmalla pelaajabudjetilla lähtevällä sarjanousija SJK:lla rahkeet siihen. Jo pelkästään näillä neljällä urheilullisella osalla kannattajakulttuurikin nousisi entisestään.
Kesäilta, laadukasta suomifutista ja kylmä olut. Suomessa ei saa nauttia alkoholia katsomossa, sen määrää laki, mutta miksi se onnistuu moitteettomasti 300:n kilometrin päässä? Miksi liput Veikkausliigaotteluun maksavat +20€, kun jokaista Bundesliigaottelua pääsee katsomaan vähän yli viidellä eurolla? Näin negatiivisesti ei tarvitse ajatella. Jos olutta haluaa juoda, sitä voi juoda ennen peliä, puoliajalla, sekä pelin jälkeen. Ja miksi et voisi maksaa otteluista hiukan kalliimpaa hintaa? Lipputulot menevät oman seuran tukemiseen ja pääseet aistimaan hienoa tunnelmaa ja näkemään rakastamasi seuran peliä.
Palloliitto, antakaa kannattajille hengähdystilaa, he kiittävät kyllä luottamuksesta. Ennemmin tai myöhemmin.
Niko Lehmuskanta
-
Näin on päässyt pikajuoksija Showlahin valmentaja Atte Pettinen useasti lausumaan kesken juoksutreenien valmennettavalleen viime aikoina. Ja hyvinhän se on mennyt hallikisoissakin talven aikana. Helsingin IFK:ta edustava Jasmin nappasi 60 metrillä pronssia ja 200 metrillä hopeaa Rovaniemellä järjestetyissä SM-halleissa.
Talvesta kysyttäessä juoksijattaren kasvoille nouseekin mairea hymy ” ei voi olla kuin tyytyväinen menneeseen talveen SM-mitalien ja omien uusien ennätysten myötä”, Jasmin fiilistelee. 60 metrin vanhasta ennätyksestä lohkaistiin pois kahdeksan sadasosaa ja uusi ennätys on näin ollen 7.43.
Se oli lähellä viedä pikakiiturin MM-halleihin Puolan Sopotiin, mutta tällä kertaa kisaraja jäi kuitenkin vielä rikkoutumatta. ” 60 metrillä tulokseni olivat todella tasaisia kaikissa kisoissa ja tuntui, että paukkuja olisi ollut vieläkin parempiin aikoihin”. Kaikki kisat menivät kymmenyksen sisään, mutta ” on hyvä jättää kesäänkin petrausvaraa”, Showlah kertoo pilke silmäkulmassa.
200 metrin reilu neljän kymmenyksen tulosparannus omaan ennätykseen lämmittää eritoten sprintterin mieltä
”se lupaa hyvää kesän 100 metrin kisojen loppuvetoa ajatellen”. Showlah tunnetaankin räjähtävästä lähdöstään ja mikäli loppuvetoon tuleekin kehitystä, niin viime kesänä tehty ennätys voi parantua jälleen tänäkin vuonna.
Juoksijatar aikookin kehittää heikkouksiaan kehittyäkseen. Nopeuskestävyyttä on treenattu pitkien vetojen avulla. Se on kova kuuden vedon treeni, johon Jasminilla on viharakkaussuhde: 150m, 100m, 150m, 100m, 150m ja 100 metrin vedot, joista kaksi ensimmäistä juostaan suht rauhallisesti ja kaksi viimeistä vedetään yli 90 % tehoilla. ”Välillä on oksennuskin tullut lopuksi, niin rankka se treeni on”.
Showlahin voimatasot ovat nousseet talven aikana. Painoja saakin olla lisäämässä vähän väliä jalkaprässiin ja levytankoon yhdenjalankyykkyjä tehdessä.
”Tekniikkaani on tullut muutoksia voimien myötä. Työntö on voimakkaampi ja askel lentää pidemmälle”
Tällä hetkellä sprintterillä on menossa ikään kuin peruskuntokausi eli kuntosalilla tehdään pitkiä sarjoja kevyemmillä painoilla. Parin viikon päästä aletaan lisäämään painoja ja toistojen määrät ovat paljon pienemmät.
Showlah valmistui joulukuussa restonomiksi Haaga-Helian Porvoon yksiköstä. Hän kaipaa elämäänsä urheilijanarjen lisäksi tekemistä, ettei aika käy pitkäveteiseksi. Opiskelujen loputtua henkireikänä hänellä on ollut Kytke-projekti. “Noin neljä kertaa kuussa käymme kouluissa vierailuilla kertomassa oppilaille monikulttuurillisuudesta ja syrjintään liittyvistä asioista.”
Jasmin on ollut terveenä koko talven. Ennen kautta hänellä on edessään vielä kaksi ulkomaanleiriä. Teneriffalla on kolmen viikon maajoukkueleiri, jossa hiotaan muun muassa viestijuoksua kuntoon. “Meitä on siellä seitsemän tasavahvaa naista kilpailemassa paikoista viestijoukkueeseen.” Teneriffalta pikakiituri matkustaa valmentajansa kanssa Malagaan viikoksi viimeistelemään kuntonsa ennen kisakauden alkua.
Kesän kisakalenteria Showlah ei ole vielä tarkemmin katsellut, mutta aikoo vetää rennon kevään ja kesällä ulosmitata kuntonsa.” Tietenkin niin, että Zürichin 100 metrin EM-kisaraja rikkoutuu ajoissa”, Jasmin päättää.
Starttiviivalla Jasminilla on aina kova itseluottamus (Kuva: Minna Pekola) Jesse Happonen
-
Muuttolinnut kohtaa Superkärpäsen! Supafly-katutaidevaunusta jutellaan tiedottaja Antti Salmisen kanssa klo 11.
Muuttolinnut kohtaa Funkyelefantin! Rytmimusiikkifestivaali täyttää kakskytä ja festivaalijohtaja Sami Mannerheimo kertoo klo 11.36 kuinka hyvät bileet siitä nousee.
Ohjelmassa myös Niksi ja Miksi, kompostointikurssia, sekä videoiden kuuntelua. Katsu on Katsu ja toipilasta Elinaa paikkaa Olli. Tervetuloa. Tasan kympiltä!
-
Tämä löytökissa on löytänyt uuden kodin. Kuva: Ilona Savitie 848 koditonta kissaa. Viikin löytöeläintaloon tuotiin vuoden 2013 aikana kaikkiaan 848 kissaa. Niistä omistajan löysi 660 kissaa. Loput yli 150 kissaa on jouduttu lopettamaan, kun vanhaa omistajaa tai uutta kotia ei ole löydetty.
Eläinsuojelulain mukaan kunnan on järjestettävä hoito löytöeläimelle 15 vuorokauden ajaksi. Löytökissalle voi tarjota uutta kotia ottamalla yhteyttä suoraan Viikin löytöeläintaloon tai HESYyn: www.loytoelaintalo.fi tai hesy.fi
