-
Kyllä on ajat muuttuneet! Nyt saa matkapuhelinta käyttää oppitunneilla, ja vielä ihan luvan kanssa.
Alppilan yläasteen opettaja Anna Murtomaa valaisi mobilisoitumista Happy Hourissa Tajunnanvirtapiirin Siirin ja Jutan puhelinhaastattelussa.
Podcast – Anna Murtomaa, mobilisoituminen peruskoulussa
-
Roosa Kinnunen lomaili kuukauden reissaten Hong Kongissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa vuoden vaihteessa.
Mitkä oli reissun parhaat muistot? Mille saarelle kannattaa ehdottomasti suunnata, jos lähtee Uuteen Seelantiin?
Näihin kysymyksiin saat vastauksen kuuntelemalla podcastin lähetyksestä! -
Olisi kiva harrastaa, muttet tiedä missä. Lajikokeilut kiinnostaisivat jos niihin ei palaisi useita kymppejä. Joukkuepelit houkuttelevat, muttet halua kilpailemiseen. Kynnys aloittaa on korkealla. NYT eli nuorten yhteiskuntatakuu iskee ongelman ytimeen. Continue Reading…
-
Ne ovat hiljentäneet villejäkin lapsia jo vuosikymmeniä. Nyt myös aikuiset saavat nauttia niiden rauhoittavasta vaikutuksesta.
Hesarin Hiihtoseuran päivädiskossa Sonja ja Mariela hehkuttivat aikuisten värityskirjoja. Millaiseen luovuuteen niillä yltäisi?
-
Helsinginkadun Hiihtoseura sai tiistaina kunniavieraan HEOn musiikintekijälinjalta.
Juha Pekka Tapani Heikkinen kävi Trombitin studiossa kertomassa artistin elämästään. Tämä tuore muusikko kustansi uusimman julkaisunsa Väkevää Tahnaa ennalta näkemättömästi täysin yleisörahoituksella ja keikkailee nyt ahkerasti.
Nähdäänkö katusoiton Suomen mestarina ansioitunut muusikko vielä kadunkulmassa vai lakaiseeko julkisuus tämän mukaansa? Sonja ja Mariela selvittävät.
Disclaimer: JPTH voi viedä sydämesi.
Podcast: JuhaPekkaTapaniHeikkinen (1)
Podcast: JuhaPekkaTapaniHeikkinen (2)
Väkevää Tahnaa löytyy Spotifysta.
Juha Pekka Tapani Heikkinen löytyy: Facebook / Twitter / Instagram
-
Kuukauden reissu Hong Kongissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ei huono!
Hyppää Kartalle yhdeltä ja kuulet Roosan huikeat matkakokemukset. -
Helsingistä löytyy paljon erilaisia julkisia veistoksia, jotka on asetettu vuosien mittaan viihtyvyyttä lisäämään. Kuvasarjassani olen kuvannut pääosin yksityiskohtia veistoksista. Monet on kuvattu luonnonvalossa ja osassa on käytetty salamavaloa. Hyvästä veistoksesta voikin löytyä useita erilaisia näkökulmia ja olen tuonut esille kustakin veistoksesta vain jonkin kiinnostavan osan tai katsomissuunnan.
Faktoja veistoksista löytää helpoiten Taidemuseon sivustoilta tai luettelosta Julkiset veistokset Helsingissä.
Kuvat ja teksti: Anja Nysten
[nggallery id=43]
-
Aamun WTFYD lähetyksessä puhuttiin muun muassa Spartak Moskovan hyväntekeväisyydestä 102-vuotiasta fania kohtaan, salibandymaalivahdin pimahduksesta ja raviohjastajan putoamisesta kyydistä. Studiossa olivat Noora Karppinen ja Loviisa Hautoniemi.
313podcastwtfyd
-
Kun herään, vilkaisen, mitä Whatsappiin ja Snapchattiin on yön aikana tullut. Bussissa istuessani selaan Facebookin ja Instagramin läpi. Tämä toistuu useaan otteeseen ennen kuin ilta kolkuttaa ovelle. Tiedän tarkkaan läheisteni ja lukioaikaisten puolituttujeni kuulumiset. Olen sosiaalisempi kuin koskaan.
Kun puhutaan ystävyydestä, ensimmäisenä mieleen tulevat yhteiset kokemukset, syvälliset keskustelut keskiyöllä ja turvallisuuden tunne tietäen, että joku on aina lähellä. Jos putoan, ympärilläni on ihmisiä, jotka ottavat kiinni. Jos kaadun, voin luottaa siihen, että minut nostetaan ylös.
Onko tämä mahdollista verkon välityksellä? Mielestäni ei. Vuorovaikutus ja kontakti toiseen ihmiseen on ystävyyden a ja o. Pelkästään sosiaalisen median kautta sitä voi olla vaikea saavuttaa.
Kun someen lisää kuvan, se on tarkkaan harkittu teko. Vaihtoehtoja voi olla kymmeniä. Kaikki on otettu samasta kuvakulmasta samassa asennossa ja sama ilme kasvoilla. Silti vain yksi on julkaisukelpoinen. Sosiaaliseen mediaan itsestään annetun vaikutelman on oltava täydellisyyttä hipova. Tykkäysten määrä on tärkeämpää kuin kuva itsessään. Kasvotusten nähtynä ihminen on kuitenkin mitä todennäköisemmin eri persoona, kuin mitä someen lisätyn kuvan perusteella olisi kuvitellut.
Kommentti toisen kuvaan Facebookissa tai Instassa saa kuvan lisääjän varmasti hyvälle mielelle. Voihan se toki tarkoittaa ystävyyttä, mutta missä kommentoijat ovat, kun ystävää oikeasti tarvitaan? Kun on menettänyt tärkeän ihmisen tai vain tuntee olonsa yksinäiseksi? Silloin riittää, että ystävä on lähellä. Se ei tarkoita sitä, että ystävä on bittiavaruudessa ruudun toisella puolella.
Uudet tuttavat, ihmiset, joita tapaa leireillä tai kotibileissä, päätyvät Facebookin kaverilistalle nopeammin kuin kuulumiset on ennätetty kysyä. Siellä he sitten säilyvät, laajenevassa tuttavapiirissä. Pelkoa heidän katoamisestaan tuskin on, sillä he löytyvät muutaman klikkauksen takaa missä vain ovatkin.
Nämä puolitutut ovat samalla viivalla ystävien kanssa, mitä someen tulee. Monella on kaverilistalla ihmisiä, joita he eivät ole tavanneet vuosiin tai ehkä ikinä. Se on ihan okei, kaikillahan näin on. Ystävä on kuitenkin henkilö, jonka on nähnyt, jota on koskettanut, jonka äänen on kuullut ja jonka kanssa on viettänyt aikaa verkon ulkopuolella. Ystävä on ihminen, jonka tunnet ja joka tuntee sinut.
Statuksien peukuttaminen somessa ei ole ystävyyttä. Vaivannäkö, kohtaaminen ja yhteiset muistot ovat ystävyyttä. Väliä ei ole sillä, miten tämä tapahtuu, vaan siinä, että se tapahtuu. Toisin kuin esimerkiksi sukulaiset, ystävänsä voi valita itse.
Mitä enemmän elämässä kokee, sitä enemmän arvostaa todellista ystävyyttä. Sitä helpompi todelliset ystävät on erottaa muiden joukosta. Ystävyys on elämän kallein lahja. Sosiaalinen media ei häviä mihinkään, mutta se ei myöskään korvaa aitoa ystävyyttä ja sen merkitystä koskaan.
Kolumnin kirjoittaja Jutta Halminen opiskelee radio- ja tv-journalismin linjalla. Radio Trombitissa häntä voi kuunnella Tajunnanvirtapiirin mukana.


