Kuinka saada suurin määrä vaihtoehtoisia merkityksiä yhdelle viestille? Ei kannata googlettaa. Kysy parikymppiseltä naisenalulta, joka on saanut whatsapp –viestin ihastukseltaan. Viestinnän luulisi olevan helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan, vaan ei. Nykyisin tiedämme, milloin viestin vastaanottaja on paikalla ja milloin hän on lukenut saamansa viestin. Olen seurannut jo hetken aikaa vierestä peliä, jonka parikymppiset tekstarigurut ovat rakentaneet whatsappin ympärille.

Peli muistuttaa Da Vinci –koodin ja kryptisten kirjoitusten murtamista, joka on tainnuttanut muuten niin fiksut, töissään ja opinnoissaan loistavat nuoret naiset ylianalysoinnin partaalle. Mitä lyhyemmän viestin he vastaanottavat, sitä yksityiskohtaisempi ja pidemmälle viety analyysi:

”Se tekstas okei, kun kysyin siltä et nähtäskö. Okei. siis vaan okei?! Se on kyl parempi ku ok tai pelkkä k. Silloin sitä ei kiinnostaisi. Mutta jos se ois okeii kahdella iillä niin eiks se ois vähän kysyvä? Silleen et mitä sä nyt yrität?? Mut miks se ei laittanu ees emojia siihen perään? Se ois heti paljo kivempi. Nyt se on aika virallinen. Apua luuleekohan se et haluan tehdä sen kaa vaan töitä? Ehkä se ehdotti niitä treffejä siks että se haluaa palkata mut sen firmaan? Voi ei mä oon rakastunu mun pomoon. Mut hei eihän sillä oo mitään firmaa. Mitä se oikein nyt yrittää?! Yrittääkö se nyt jotenkin nostaa itsensä mun yläpuolelle ottamalla jonkun virallisen roolin tässä? Apua onko se joku roolileikkihullu?! Tai siis, mitä sä mietit?” ”No mä luulen et sille käy että katotte sitä leffaa kuudelta huomenna.”

Paradoksaalista hommasta tekee vastaamatta jättäminen. Entä, kun se huolella laadittu viesti, johon alkukirjaimet, välimerkit ja emojit on harkiten aseteltu kohdalleen tuleekin vain nähdyksi? Yhtäkkiä koko tekstaripeli on viety toiselle tasolle: ”Hahaa! Se leikkii vaikeasti tavoiteltavaa! Pallo on siis hänen nurkassaan!” Täh? Mikä pallo? Olen aina ollut hieman huono seuraamaan pallopelejä, ja tässäkin vaiheessa tunnen istuvani vain kentän laidalla.

Siellä vaihtopenkillä otan vastaan näitä pelikentällä haavottuneita taistelutovereitani.  Jos voisin tarjota pysyvän ratkaisun, joka pysäyttäisin tämän ilmiön, tekisin sen. Voi, järjestäisin sille paraatin, jotta koko maailma varmasti kuulisi sen! Minulla ei kuitenkaan ole pysyviä ratkaisuja, mutta turvaudun väliaikaiseen vaihtoehtoon: parikymppisissä tekstariguruissa liikuttavan ihanaa on nimittäin juuri se parikymppisyys. On aivan sama, kuinka tiiviisti kännykän ruutua on tuijotettu päivän ajan –on hetkiä, kun sosiaalisen median sovellukset ja tulkinnanvaraiset viestit unohtuvat.

Silloin illan starttaa jokin klassinen tyttöporukan anthem, huulet on punattu ja omat pelikaverit ovat kasassa. Miksi murehtia merkkejä kännykän ruudulla, kun voi tanssia parhaiden ystävien tahtiin Beyoncén tahtiin kuin oman elämänsä Queen B?

Kolumnin kirjoittaja Tiina Svensk opiskelee radio- ja tv-journalismin linjalla. Radio Trombitissa hän on ollut mukana Neljä nopeeta ja napakkaa -ohjelmassa, tuottanut ilmajoogaa ja koruaskartelua -reportaasisarjaa. Pääosin kuitenkin Hyeenojen tiimissä!