-
Ville Nieminen
Kuva: Anja NystenTämänhetkinen NHL-kausi on poikkeuksellisen tasainen monellakin tapaa. Tärkein kategoria on tietysti liigan mestaruuden voitto, eli Stanley Cup -pokaalin voitto.
Edellisen kauden päätyttyä Los Angeles Kings juhli mestaruutta toista kertaa kolmeen kauteen. Tilanne synnytti suuren pohdinnan siitä, tuleeko Kingsistä ”moderni dynastia.”
Kuninkaat eivät ole tällä hetkellä edes playoffpaikassa kiinni. Kauden alkuun tullut Slava Voynovin pahoinpitelyselkkaus, Mike Richardsin totaalinen floppaus, sekä yleinen alavireinen suorittaminen ovat siihen osasyyllisenä. Joukkue ei myöskään vaikuta ainakaan paljoa sijoitustaan paremmalta.
Toinen 2010- luvun ikimenestyjä Boston Bruins menetti palkkakatto-ongelmien takia kesällä takalinjoiltaan Johnny Boychukin ja hyökkäyksestä Jarome Iginlan. David Krejci on loukkaantuneena ja Bruins löytyykin itäisen konferenssin ensimmäiseltä karsiutujan paikalta. Kings on samalla sijalla lännessä.
Boston ei vain pärjää nykyisellä kokoonpanolla yhdistettynä liian puolustavaan pelityyliin, vaikka playoffeihin vielä nousisikin.
Muutoksen tuulet puhaltavat NHL:n valtasuhteissa. Kolmas viime aikojen kestomenestyjä Chicago Blackhawksin joutuu palkkakattovaikeuksiin tulevana kesänä. Tässä kaudessa pysyttäessä Blackhawks on Patrick Kanen puuttumisesta huolimatta kenties se 1. suosikki, vaikka marginaalit ovat pieniä.
Mikä sitten tuo etulyöntiaseman Jonathan Toewsin kipparoimalle joukkueelle? Materiaalin leveys. Monella nousee varmasti hälytyskellot soimaan kun otetaan esille intiaanipaitojen maalivahti Corey Crawford. Hänestä on turha huolehtia. Hän on osoittanut pystyvänsä tuomaan pystin kotiin, voittamalla mestaruuden 2013.
Saattaa myös herätä epäilyksiä siitä, kenen yksilön avulla käännetään ensimmäiset kierrokset voitoksi Kanen maatessa sairastuvalla. Joukkueen kapteeni Jonathan Toews on Conn Smythe Trophy -voittaja vuodelta 2010, joten tämäkään ei tuota ongelmaa.
Edellisen mestaruuden aikainen kakkospakkipari Oduya – Hjalmarsson on nyt kolmospari. Blackhawksin puolustuksesta ei tarvitse sanoa muuta.
Sarjasta löytyy tällä hetkellä yli 10 joukkuetta joilla on riittävää leveyttä ja yksilövoimaa mestaruuteen. Muilta joukkueilta löytyy kuitenkin enemmän heikkouksia tai vähintään kysymysmerkkejä nostattavia osa-alueita.
Esimerkiksi Montreal Canadiensin, New York Rangersin sekä Nashville Predatorsin keskushyökkääjistöistä puuttuu todelliset supertähdet. Toisaalla maalivahtien kokemattomuus suurista peleistä aiheuttaa huolia (St.Louis Blues, Minnesota Wild ja Anaheim Ducks).Selkeää on, että tänä vuonna tie mestaruuteen on saanut viime kausiin verrattuna lisää kaistoja. Niin monella joukkueella on realistiset mahdollisuudet Stanley Cuppiin, että on mahdotonta nimetä selviä ennakkosuosikkeja.
Ville Nieminen, HEO Media
-
Torstaiaamun WTFYD-ohjelmassa keskusteltiin esimerkiksi suomalaisnuorison loputtomasti huonontuvasta kunnosta. Älypuhelimet ottavat roolia ja vievät aikaa liikuntaharrastuksilta. Lähetyksessä otettiin esille kasvatuksen vaikutus lasten liikkumiseen. Keskusteluaiheena oli myös esimerkiksi herrasmiesteot jääkiekkopiireissä. Studiossa olivat Julius Sorjonen ja Feliks Heikkinen.
Lähetyksen kuulet kokonaisuudessaan tästä:
WTFYD 19.3.
-
Ville Nieminen
Kuva: Anja Nysten”Maksukuskit” ovat jo vuosia tahranneet F1-sirkuksen mainetta, mutta nyt tämä pelleily on saanut astetta likaisemmat piirteet. Formulamaailmaa kuohuttaa tällä hetkellä tapaus Giedo Van der Garde vastaan Sauber.
Kyseessä ei ole liioiteltu tai vertauskuvallinen vastakkainasettelu sillä osapuolet taistelevat oikeudessa. Heidän välilleen on syntynyt kiista siitä, onko Van der Gardelle luvattu kisakuljettajan paikka tälle kaudelle. Tilannetta puidaan edelleen, vaikka kauden ensimmäiset harjoitukset ovat kirjoitushetkellä huomenna.
Hollantilaiskuski kokee, että hänen ja Sauberin välillä on sitovasti sovittu paikasta sveitsiläistallin toiseen kisa-autoon. Talli sen sijaan on sitä mieltä että heillä on sopimus Marcus Ericssonin ja Felipe Nasrin kanssa.
Tavallaan molemmat ovat oikeassa. Ongelman ydin on siinä että Sauber on ensin luvannut Van Der Gardelle paikan, mutta kuitenkin tehnyt sopimuksen kahden muun kanssa. Oikeustaistelut ovat päätyneet jo kahdesti kuskin eduksi.
Miten tälläistä sitten pääsee tapahtumaan maailman kalleimmassa urheilulajissa? Vastauksena on tietysti raha. Ericsson ja Nasr ovat ostaneet paikkansa. He tuovat tallille kymmeniä miljoonia sponsorituloja alkavalle kaudelle. Valmistajille koituvat kustannukset tallin pyörittämisestä ovat älytöntä luokkaa, jopa satoja miljoonia vuodessa.
Monet tallit kamppailevat talousvaikeuksisssa. Nykykustannukset ovat liikaa. Seurauksena kuskivalintaperiaatteet ovat siirtyneet poispäin ajotaidoista. Hieman mutkia oiottuna tilanne on valitettavasti ajautunut siihen että valitaan eniten rahaa tuova kuski, joka osaa ajaa auton maaliin. Nykyisin ei yritetä pitää edes yhtä taitokuskia.
Edellä mainittujen periaatteiden ei luulisi koskevan kärkitalleja, jotka tarvitsevat parhaat kuskit tiukoissa mestaruuskamppailuissa. Harvemmin näin tapahtuukaan, mutta maksetut kuskit kärkitalleissa ei ole ennenkuulumatonta.
Sergio Perez valittiin McLarenin toiseksi kuskiksi kaudelle 2013. Valintaa perusteltiin sillä että Perez ”hiomaton timantti”, tavallaan hän olikin. Hiomisen jälkeen jäljelle jäivät suuret sponsorirahat, kun hänet potkittiin yhden kauden jälkeen pois. Tällä hetkellä hän ajaa keskikastin tallissa, minne hän kuuluukin. Sponsorirahat hän joutuu tuomaan silti.
Kaksinkertaista maailmanmestaria Fernando Alonsoa on vaikea ajatella maksukuskina. Fakta on se että 2009 häntä tukeva Santander maksoi Kimi Räikköselle yli 30 miljoonaa, jotta hän väistyy espanjalaisen tieltä Ferrarilla.
Sauberin kannalta tilanteen tekee ikäväksi Van der Garden halu ajaa. Rahaa hänellä on varakkaan vaimon kautta.
Miten ”maksukuskien” määrän kasvua voi hillitä, tai saada jopa laskuun? Ensimmäisenä tulee luonnollisesti mieleen: lajin kustannuksia pitää laskea. Tätä on lähdetty viime vuosina toteuttamaan rajoittamalla esimerkiksi käytettävien renkaiden ja moottoreiden määrää, sekä muilla vastavilla säädöksillä. Ongelmana on että tallien polttamat rahamäärät eivät ole olennaisesti laskenut ja muutokset ovat vaikuttaneet suuresti lajin mielenkiinnon laskuun.
Muita ehdotettuja ratkaisuja ovat kulukatto, sekä tallienvälisen tulonjaon tasoittaminen. Kulukatolla tarkoitetaan tallikohtaisen budjetin rajaamista, mutta se on jo osoittautunut mahdottomaksi valvoa. Tulonjako sarjassa toimii valmistajien maailmanmestaruussarjan perusteella. Mitä paremmin sijoittuu, sitä enemmän talli saa rahaa. Yksikään isoista talleista ei tule suostumaan tämän muuttamiseen.
Tallien väheneminen sekä kolmansien autojen tuleminen kärkitalleille vaikuttaa väistämättömältä, ellei lajiin tule uusia mercedeksiä tai redbulleja. Isoja yhtiöitä joilla on varaa ja kiinnostusta panostaa sen mikä on tarpeen. Ei tarvitse olla autoalan taho, mutta pitää olla budjettia heti alkuun. Nykyään on mahdotonta rakentaa suurta tallia tyhjästä.
Keski- ja pienibudjettisten rooli on sinnitellä myyden ajopaikkoja eniten tarjoavalle.
Ville Nieminen, HEO Media
-
Ensimmäisessä Lepakkovuorossa puhuttiin esimerkiksi playofftaistelusta, Teemu Pulkkisen potentiaalista, sekä ennakoitiin löytyykö Alexander Ovechkinille haastajaa maalipörssin voittokamppailussa.
Lähetykseen saatiin myös soittajaksi ihastuttava kuopiolainen herrasmies. Studiossa olivat tällä kertaa Juho, Mikko ja Feliks.
Lähetyksen pääset kuuntelemaan tästä:
Lepakkovuoro 11.3. osa 1
Lepakkovuoro 11.3. osa 2
Lepakkovuoro 11.3. osa 3