-
Kuvasarja: Laura Luomalehto
-
Ilkka Jukarainen
Ihmiset raahautuvat aamulla metroon puolinukuksissa. Kunpa saisi ihmisiin sitä sisäistä iloa mitä heissä oli Länsimetrossa ensimmäisenä aamuna marraskuussa 2017. Silloin ihmiset hymyilivät toinen toisilleen ja silmät sykkivät. Puhe sujui sujuvasti tuntemattomallekin ihmiselle, vaikka oli aikainen aamu. Silloin metron asemilla oli puheita, kuoromusiikkia ja torvien törinää. Sen jälkeen on ollutkin hiljaisempaa. Minäkin olin kyydissä tuossa ensimmäisessä kiiltävässä vaunussa kohti Vuosaarta. Aivan yhtä kiiltäviä eivät ole enää Mellunmäen ja Konalan metroasemat linjan toisessa päässä. Se on sitä arjen harmaata realismia: kuudeksi kotiin Alepan kautta, josta nopeasti mukaan maksa- ja makaronilaatikkoa. Mukaan lähtee myös pari painavaa maitoa ja mäyräkoiralle kaveri. Seuraava juhlavavaihe Länsimetrossa kirjoitetaan 2023, ellei projekti ole silloinkin myöhässä. Metro jatkaa tuolloin matkaansa Kivenlahteen.
Helsingin metro on 35 km pitkä, joten aika monta peltoa on pantu matkalla sileäksi. Asemia on kaikkiaan 25, joista 16 maanalaista ja 9 maanpäällistä. Taivaspaikkoja ei vielä ole, koronasta huolimatta. Koronavirus näkyy hyvin asemilla. Asemilla näkee tunnin aikana vain muutamia ihmisiä. Ihmiset istuvat metrovaunuissa yhä kauempana toisistaan omissa looseissaan. Virus jättää jälkensä historiaan.
Metrossa on paljon kieltoja, kuten oikeassakin elämässä. Luovuutta ja yrittäjyyttä ei pitäisi kieltää. Se olisi sama, jos valokuvaajalta kiellettäisiin erilaiset tekniikat, kuten kaksoisvalotus, sekä kollaasit ja sanottaisiin, että olet siihen jo turhan vanha. Sinun parasta ennen merkintä meni jo vuosia sitten, et esitä mitään uutta. Silloin olisi huppupäässä kuin René Magritten teoksessa ”Lovers” 1928 New Yorkin MoMa-museossa.
Metro on kätevä kulkuväline, vaikkakin hyvin erilainen kuin vaikkapa spora tai skuru. Metrolla pääsee hyvin Hakaniemeen ja siitä linjoja pitkin Kallion jykevän kirkon vierustaa kohti Kirstinkatua. Metrosta on monta tarinaa ja joka päivä syntyy uusia. Tule sinäkin mukaan matkalle metroon. Tutki kaikki asemat, niin koet paljon enemmän.
-
Sörnäinen, 8th of april
-
Videotoistin00:0000:00
Dedicated to dear friend of mine
Kuvasarja ja video: Aino Ahola
-
Kuvasarja&video: Josefiina Turkulainen
-
Kuvat: Julia Rantala
-
Koira on ihmisen paras ystävä ja ennen kaikkea perheenjäsen. Jokainen koira on täysin oma yksilönsä ja joikaisella on omat tapansa.
On hassua, miten kaksi eri lajia, joilla ei ole yhteistä puhekieltä tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Monesti tuntuu, että koira tuntee omistajansa paremmin, kuin kukaan muu.
LOLA
”Lola on vähän höpsö perheenjäsen, joka saa kaiken anteeksi surusilmillään ja heiluvalla hännällään. Lola on meille päivittäinen huumorin ja rakkauden kohde.”
BOBO JA BALLUC
”Molemmat pojat ovat täynnä ehdotonta rakkautta. En osaa kuvitella elämääni ilman näitä kahta. Bobo on luonteeltaan pomo, ei pelkästään Ballucille, vaan myös koirapuistossa isommilekin koirille.
Bobolla on myös herkkä puoli ja nauttii eniten mammansa vieressä makoilusta ja on hyvää seuraa sarjojen sekä elokuvien katseluun, joita seuraa välillä haukkumalla ja ääntelemällä.
Balluc jaksaa touhuta aivan kokoajan, erityisesti lelujen heittely on aivan parasta. Balluc on ihmisrakas ja haluaisi rapsutuksia kaikilta ihmisiltä, vieraita koiria se taas vähän ujostelee.”
JACK
”Jack on luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, joka rakastaa kaikkia ihmisiä, etenkin meidän lapsia. Ulkona se haluaisi tervehtiä myös vieraita lapsia, etenkin kouluikäisiä poikia. Jack on meille tärkeä perheenjäsen, jota yhdessä koko perheen voimin lenkitämme ja hoidamme.”
Kuvat: Hanna Viljaranta
-
Kuvat: Inkeri K
-
Kuvat: Aino Ahola
Kiitokset:
Victoria Line
Antti Nevalainen
Jopo Simeon K
-
Läsnäolo?
Mitä värejä käytän?
Miten kuvattavan persoona ilmenee kuvassa?
Milloin on oikea hetki painaa laukaisunappulaa?
Minkälaisen illuusion valitsemani valo luo kuvaan?
Kuvaaja?
Kuvat:Josefiina Turkulainen
