-
Hyeenojen viimeiseen jaksoon tuli vieraaksi entinen HEOlainen, nykyinen YLEX:n juontaja Tommi Manninen. Tommi jakoi muistojaan toimittajauransa alusta ja antoi ohjeita radiotoimittajan urasta haaveileville.
YLEX:n Tommi Mannisen haastattelu
-
Tiina ja Matias saivat nauttia aamupuuronsa nuoren yrittäjän, Tino Jalosen kanssa. Millaista on yrittäjän arki ja mitä kaikkea siihen sisältyy, se selviää vain kuuntelemalla! -
Hyeenojen viimeistä päivädiskoa saapui piristämään HEOn liikunta- ja terveystieteiden linjan Annette ja Aino. Millaista opiskelu on ollut ja mikä lukuvuodessa oli parasta? Tiina ja Ela ottivat selvää!
-
Kuinka saada suurin määrä vaihtoehtoisia merkityksiä yhdelle viestille? Ei kannata googlettaa. Kysy parikymppiseltä naisenalulta, joka on saanut whatsapp –viestin ihastukseltaan. Viestinnän luulisi olevan helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan, vaan ei. Nykyisin tiedämme, milloin viestin vastaanottaja on paikalla ja milloin hän on lukenut saamansa viestin. Olen seurannut jo hetken aikaa vierestä peliä, jonka parikymppiset tekstarigurut ovat rakentaneet whatsappin ympärille.
Peli muistuttaa Da Vinci –koodin ja kryptisten kirjoitusten murtamista, joka on tainnuttanut muuten niin fiksut, töissään ja opinnoissaan loistavat nuoret naiset ylianalysoinnin partaalle. Mitä lyhyemmän viestin he vastaanottavat, sitä yksityiskohtaisempi ja pidemmälle viety analyysi:
”Se tekstas okei, kun kysyin siltä et nähtäskö. Okei. siis vaan okei?! Se on kyl parempi ku ok tai pelkkä k. Silloin sitä ei kiinnostaisi. Mutta jos se ois okeii kahdella iillä niin eiks se ois vähän kysyvä? Silleen et mitä sä nyt yrität?? Mut miks se ei laittanu ees emojia siihen perään? Se ois heti paljo kivempi. Nyt se on aika virallinen. Apua luuleekohan se et haluan tehdä sen kaa vaan töitä? Ehkä se ehdotti niitä treffejä siks että se haluaa palkata mut sen firmaan? Voi ei mä oon rakastunu mun pomoon. Mut hei eihän sillä oo mitään firmaa. Mitä se oikein nyt yrittää?! Yrittääkö se nyt jotenkin nostaa itsensä mun yläpuolelle ottamalla jonkun virallisen roolin tässä? Apua onko se joku roolileikkihullu?! Tai siis, mitä sä mietit?” ”No mä luulen et sille käy että katotte sitä leffaa kuudelta huomenna.”
Paradoksaalista hommasta tekee vastaamatta jättäminen. Entä, kun se huolella laadittu viesti, johon alkukirjaimet, välimerkit ja emojit on harkiten aseteltu kohdalleen tuleekin vain nähdyksi? Yhtäkkiä koko tekstaripeli on viety toiselle tasolle: ”Hahaa! Se leikkii vaikeasti tavoiteltavaa! Pallo on siis hänen nurkassaan!” Täh? Mikä pallo? Olen aina ollut hieman huono seuraamaan pallopelejä, ja tässäkin vaiheessa tunnen istuvani vain kentän laidalla.
Siellä vaihtopenkillä otan vastaan näitä pelikentällä haavottuneita taistelutovereitani. Jos voisin tarjota pysyvän ratkaisun, joka pysäyttäisin tämän ilmiön, tekisin sen. Voi, järjestäisin sille paraatin, jotta koko maailma varmasti kuulisi sen! Minulla ei kuitenkaan ole pysyviä ratkaisuja, mutta turvaudun väliaikaiseen vaihtoehtoon: parikymppisissä tekstariguruissa liikuttavan ihanaa on nimittäin juuri se parikymppisyys. On aivan sama, kuinka tiiviisti kännykän ruutua on tuijotettu päivän ajan –on hetkiä, kun sosiaalisen median sovellukset ja tulkinnanvaraiset viestit unohtuvat.
Silloin illan starttaa jokin klassinen tyttöporukan anthem, huulet on punattu ja omat pelikaverit ovat kasassa. Miksi murehtia merkkejä kännykän ruudulla, kun voi tanssia parhaiden ystävien tahtiin Beyoncén tahtiin kuin oman elämänsä Queen B?
Kolumnin kirjoittaja Tiina Svensk opiskelee radio- ja tv-journalismin linjalla. Radio Trombitissa hän on ollut mukana Neljä nopeeta ja napakkaa -ohjelmassa, tuottanut ilmajoogaa ja koruaskartelua -reportaasisarjaa. Pääosin kuitenkin Hyeenojen tiimissä!
-
Mikä ihme on Les Mills ja mitä ryhmäliikuntatunneilla oikein tapahtuu? Neljä Nopeeta ja Napakkaa antoi studiovieraaksi saapuneen ryhmäliikunnanohjaaja, ohjaajakouluttaja Kimmo Jukurin valaista asiaa
-
Kiinnostaisiko soittoharrastuksen aloittaminen? Tuntuvatko kansanopistojen instrumentit kuitenkin aivan liian mainstreamilta? Miltä kuulostaisi soittaa Thereminiä?
Tällä viikolla etsimme käsiimme Helsingin erikoisimman instrumentin, ja löysimme musiikin sekatyöläisen, muusikko ja mediataitelija Tommi Koskisen, joka on rakentanut itselleen thereminin kaltaisen instrumentin nimeltä UFO controller. Tommi Koskinen tunnetaan Phantom -yhtyeen toisena jäsenenä ja UFO saattaa olla joillekin tuttu bändin keikoilta.
Kuvat: Uwa Iduozee Mutta mikä ihme on Theremin tai sen sukulaissielu, Koskisen käsityönä rakentama, UFO controller?
-Theremin on venäläisen Léon Theriminin rakentama elektromagneettinen soitin. Sillä on ikää noin sata vuotta, ja alun perin laitteesta piti tulla varashälytin, Koskinen valaisee.
Koskinen itse tutustui instrumenttiin jo lukioikäisenä:
-Theremin tuli ihan populäärimusiikissa vastaan, kun mietin et mikä toi ujeltava saundi tuolla taustalla oikein on. Mut siitä meni sit jonkin aikaa, et rakensin UFOn.
Koskinen rakensi oman UFO controller -nimisen instrumenttinsa Aalto yliopiston medialaboratiossa lopputyönään. Vaikka instrumentti on ainoa laatuaan ja valmistettu käsityönä, se käyttäytyy samalla tapaa kuin Theremin. Instrumentin erikoinen nimi ja ulkomuoto eivät ole kuitenkaan sen ainoita erikoisuuksia: soitinta soitetaan lainkaan siihen koskematta.
Seuraamme vierestä, kun Koskinen heiluttaa käsiään pienen avaruusaluksen näköisen instrumenttinsa ympärillä. Miten ihmeessä äänet oikein syntyvät?
-Soittimessa on sensoreita, joista toinen lähettää ääntä, joka on ultraääni. Se kimpoaa kädestä takaisin mikrofoniin, joka tunnistaa kuinka kaukana käsi oikein on. Se on ilmanpaineen vaihtelua, Koskinen valaisee.
UFO Controller on yhdistetty tietokoneohjelmiin, joilla voi määritellä ääntä, joka soittimesta lähtee. Millainen perusääni soittimessa sitten on?
-Mä yritän sitä kovasti kräkkää, et mikä se on. Koska jos soitinta lähtis tekee joillekin muille, pitäs luoda se joku perusääni.
UFO Controller rikkoo ainakin käsitystä siitä, että elektronisen musiikin soittaminen olisi vähäeleistä tietokoneen nappien painelua. Seuraamme hiljaa vierestä, kuinka soitin alkaa tuottaa ääntä käsien liikkuessa sen yllä. Liike voi olla vähäeleistä tai näyttävän dramaattista.
Tuntuuko kitaran tai pianon soitto siis liian helpolta? Sillä aikaa, kun odottelet UFO Controllerin markkinoille saapumista, voit harjoitella soittoa Thereminillä ja tutustua avaruussaundeihin repparin parissa:
-
Podcast: Hyeenat – Jyri Paretskoi ja DJNDe 17.3.
Hyeenojen Päivädiskossa puhuttiin tänään mm. nuorten lukemisesta ja oudoista baariasiakkaista. Puhelinhaastatteluissa olivat kirjailija Jyri Paretskoi & DJNDe eli Anttoni Komulainen.
-
Podcast: Neljä Nopeeta Ja Napakkaa 16.3.
Tiina ja Matias ihmettelivät Mustaa joogaa Neljän Nopeen ja Napakan toisessa jaksossa. Studiossa vieraili helsinkiläinen joogaohjaaja Meri Mort kertomassa, mistä ihmeestä on kyse.
-
ELLEn päätoimittaja Taru Marjamaa kertoi upeita pukeutumisvinkkejä keväälle ja paljasti, mikä oli Pariisin muotiviikkojen mielenkiintoisin näytös. Tätä haastattelua et halua missata!
-
Ilmajoogaa ja koruaskartelua -reportaasisarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan Uudenmaan Marttojen kässäkahvila -toimintaan. Reportaasin voit kuunnella podcastina alta.
Internetin kuvapalvelut ja blogit täyttyvät näppäräsormisten käsityöläisten taidonnäytteistä, kun toinen taiteilee kierrätysmateriaaleista asusteita ja toinen taikoo vanhoista aterimista näyttäviä koruja. Taitavat käsitöiden harrastajat saattavat päätyä jopa kirjailijoiksi, kuten virkkaaja Molla Mills.
Netin ansiosta myös ohjeiden ja ideoiden saaminen omaan käsityöharrastukseen on entistä helpompaa ja nopeampaa, mutta mitä tehdä, jos on vasta-alkaja eikä virkkuukoukku pysy kädessä, sen kuuluisan kantapään tekemisestä puhumattakaan?
Onneksi käsitöitä voi harrastaa myös ryhmässä. Ilmajoogaa ja koruaskartelua –toimittajakaksikko tutustui kässäkahvila –toimintaan Uudenmaan Marttojen järjestöpäällikkö Anne Lempisen opastuksella.
-Kässäkahvila kokoontuu kerran kuukaudessa ja on kaikille avoin, kertoo Lempinen. Kahvilatoiminta kokoaa yhteen käsitöistä kiinnostuneita ihmisiä vasta-alkajasta kokeneeseen harrastajaan, eikä aloittelijankaan tarvitse ujostella: Jokaisella kerralla toimintaa ohjaa opettaja, jolta kysyä tarvittaessa neuvoa.Mikä käsitöistä tekee sitten erikoista? Tietenkin se, että vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä tehdä!
-Tänään aiheena on virkatut metallikorut., mutta sitten on ollut erilaisia virkkaus- ja neuletöitä. On opeteltu tunisialaista virkkaamista ja erilaisia ompelutekniikoita, Lempinen luettelee. Tarkoitus on viedä oppi mukanaan kotiin ja halutessaan jatkaa töitä itsenäisesti.
Aivan Helsingin keskustassa sijaitsevaan kahvilatilaan kokoontuu eri-ikäisiä naisia, ja vilinä on kova. Pöydät
täyttyvät eri värisistä ja –kokoisista helmistä, lankarullista ja muista askartelutarvikkeista. Jokainen saa tuoda mukanaan omia välineitään, mutta ohjaava opettaja myy tarvikkeita niitä tarvitseville joka kerta.Tuoreen kahvin tuoksuun ja vilkkaaseen puheensorinaan sekoittuu vahva yhteisöllisyyden tunne. Jokainen on tullut kerhoon tekemään omia käsitöitään, mutta toisten kanssa. Lämmin fiilis välittyy jo heti kynnykseltä.
Kässäkahvila ei tehnyt meistä käsityöläisiä, mutta yhden asian harrastajilta ainakin oppi: Ei tarvitse osata, mutta aina voi kokeilla.
Tutustu Uudenmaan Marttojen kässäkahvila toimintaan heidän nettisivuiltaan.
Podcast: Ilmajoogaa ja koruaskartelua 13.3.
