-
Kimi Räikkönen, viina ja suomalainen sisu. Ovatko nämä ainoat asiat, mistä Suomi tunnetaan? Muuttolintujen Olli kertoi Katsulle ja Oonalle yllättävän suomalaisen kuuluisuuden. Mistä on kyse? No kuuntele!
-
Velja Engström ja Samuli Törrönen selostavat lauantain Blues-Lukko ottelun. Kuva Veera Visuri Ainoana pääkaupunkiseudun joukkueena jääkiekon SM-liigan playoffseihin selviytynyt Espoon Blues tekee pudotuspelien ajan yhteistyötä Trombitin kanssa. Kaikista Bluesin kotiotteluista on tarjolla liveselostus radiossa ja internetissä.
-Ollaan todella tyytyväisiä, että päästään tekemään yhteistyötä Bluesin kanssa. Selostuspuitteet ainakin vaikuttivat loistavilta ja Blues otti meidät innolla vastaan, iloitsee Trombit FM:n selostusvastaava Velja Engström.
Trombit FM:n ensimmäinen otteluselostus alkaa lauantaina kello 16.00 studio-osuudella. Selostus alkaa kello 17.00 ja se on kuultavana pääkaupunkiseudulla taajuudella 103.1 Mhz, sekä netissä trombit.net
Teksti: Velja Engström ja Samuli Törrönen
-
The Wolf of Wall Street
The Wolf of Wall Street on ohjaaja Martin Scorsesen ja Leonardo DiCaprion viides yhteistyö, joka perustuu entisen osakevälittäjän Jordan Belfortin muistelmiin.
Matthew McConaughey kertoo Wall Streetin saloja. Suden nousu
Jordan ”Wolf” Belfort on nouseva osakevälittäjä Wall Streetilla joka pääsee nopeasti mukaan pelin henkeen. Kunnianhimon kasvaessa hän päätyy perustamaan oman yhtiön ja alkaa luomaan ympärilleen imperiumia uudella markkinointi-ideallaan, ja herättää koko bisnesmaailman huomion.
Elokuvan ehdoton kohokohta on yltäkylläisen elämän kuvaaminen. Äkkirikastuminen tuo mukanaan viinan, naiset ja huumeet, nopeita autoja ja luksusjahteja unohtamatta. Kertojan roolissa Belfort toimii koko elokuvan ajan yleisön oppaana tällä huumeiden katkuisella matkalla.
Elokuvan pitkät dialogikohtaukset tasapainottavat sekoilua, ja tässä käsikirjoittaja Terence Winterin lahjakkuus loistaa. Kun saa kääpiöiden palkkaamisen juhliin kuulostamaan tavalliselta liikemiesten ajatustenvaihdolta, on tehnyt jotain oikein.
Elokuvan näkemys siitä, miten rikkaat pitävät hauskaa. Näyttelijäsuorituksissa tehdään tasaista työtä ja etenkin DiCaprio pääsee loistamaan. Belfortin kokema muutos elokuvan aikana tuo esiin DiCaprion monipuolisuuden. DiCaprio hallitsee pitkät monologit ja niiden aikana tapahtuvat rankat mielialavaihtelut, ja Belfortin roolissa hän pääsee käyttämään kykyjään viimeiseen saakka ailahtelevana huumeaddiktina.
Belfortin ja Superbad – tähti Jonah Hillin hahmon välinen bromance on hieman kliseinen, mutta lämminhenkinen. Yllättävän roolin tekee Rob Reiner, joka esittää Belfortin järjen äänenä toimivaa isää, jota ei kuitenkaan kuunnella.
Väistämätön tuho
Aurinkoisista hetkistä eksytäänkin suoraan myrskyn silmään.
Mutta kuinkas sitten kävikään. Belfort onnistuu yhtiönsä liiketoiminnalla hankkimaan FBI:n huomion ja jatkuva biletys ja huumeiden käyttö alkavat myös ottaa verojaan yksityiselämässä. Nuorena ja kokemattomana aloittanut Belfort ei kaiken hohteen seassa ehdi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi. Lopullinen rappio toimii rankkana kontrastina elokuvan hilpeille onnen hetkille.
The Wolf of Wall Street on hyvin ohjattu ja näytelty kokonaisuus. Elokuvasta nauttii eniten, kun sitä ei ota liian tosissaan.
Belfortin rooli nähtiin suurena toivona DiCaprion ensimmäiseksi Oscariksi. Oscar jäi saamatta, mutta toivon suuresti että mies jatkaa samaan malliin, sillä hän on ehdottomasti Hollywoodin parhaita näyttelijöitä.
Kaiken turhamaisuuden ja materian seasta voi nähdä kuinka elokuvantekijöillä on ollut erittäin hauskaa. Elokuva ei alennu saarnaamaan huumeiden käytöstä, rahanahneudesta tai avioliiton tärkeydestä, vaan tyytyy kuvaamaan erään liikemiessankarin nousun ja tuhon kaikessa hohdossa ja ruosteessaan.
Elokuvasta jää väistämätön tunne, että rahalla tosiaan saa kaikkea. Eri asia sitten voiko kaikkea korjata rahalla.
Teksti: Juuso Hämäläinen
-
Kuva: Reea Tarvainen ―Täällä pääsee leikkimään, kokeilemaan ja hulluttelemaan. Se on ihan mahtavaa.
Kyseessä ei suinkaan ole mikä tahansa leikkikoulu, vaan entisten Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian muodostama Taideyliopisto. Teatterikorkeakoulussa tanssin koulutusohjelmassa toista vuotta opiskelee Justus Pienmunne, 20.
Alkunsa Justuksen tanssiura on saanut alakoulun 2. luokalta, jolloin hän aloitti tanssiopiston poikaryhmässä. Siellä leikin ja lapselle luontaisen liikehdinnän kautta syttyi into tanssia. Ensin tuli flamenco ja showtanssi, joita seurasi nykytanssi. Nyt tie tanssiopiston poikaryhmästä on johtanut Teatterikorkeakouluun.
Ajatus TeaKiin hakemisesta syntyi lukion alkuvaiheessa. Motiivina hakemiselle oli lähinnä pääsykokeista saatava puolueeton palaute omista tanssijan taidoista. TeaK opiskelupaikkana tuntui Justuksen mielestä jopa hieman utopistiselta.
―Olen aina pitänyt itseäni aika ujona, ja siksi tuntuu vähän hassulta, että opiskelen nyt täällä.
Hakijamäärän ollessa valtava myös pääsykokeissa vaaditaan paljon. Hakuprosessi koostuu neljästä vaiheesta, joissa jokaisessa karsiutuu osa kokelaista pois.
Ensimmäinen vaihe on kirjallinen. Kirjan pohjalta tehtävä essee aiheesta ”Mitä tanssi merkitsee minulle taiteena?” luonnistui kielellisestikin lahjakkaalta Justukselta helposti. Samana keväänä äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa hän kirjoitti esseen, jossa kertoi itselleen merkityksellisestä ilmaisutavasta, tanssista. Pisteitä irtosi YTL:ltä täydet 60.
Seuraavissa vaiheissa testataan muun muassa hakijoiden tanssitekniikkaa ja esiintyjyyttä. Tehtävänä on esimerkiksi repertuaari, tanssianalyysi sekä oman soolon luominen. Pääsykokeissa punnitaan tanssitaidon lisäksi muita tanssijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kypsyyttä ja vuorovaikutustaitoja.
―Pääsykokeissa oli rankkaa, mutta hauskaa. Loppuvaiheessa meistä muodostui toimiva ryhmä, ja myös sitä katsotaan siellä pääsykokeissa. Ei riitä, että kaikki on yksilöinä tosi hyviä, vaan myös sen ryhmän pitää olla hyvä.
Opiskelu TeaKissa vaatii vahvaa omistautumista ja lujaa motivaatiota. Tavallinen koulupäivä kestää aamuyhdeksästä iltaviiteen, minkä lisäksi aikaa vie omatoiminen harjoittelu. Justus kertoo myös esimerkiksi käyvänsä salilla noin viisi kertaa viikossa pitääkseen fysiikastaan huolta. Vapaapäiviä tanssijan elämästä ei ole. Opiskelun myötä onkin kehittynyt uusi, esiintyvän taiteilijan elämäntapa.
―Olen joutunut luopumaan paljosta ja välillä sitä miettii, että onko se kaikki tän arvoista. Mutta sitten taas toisaalta, täällä on avautunut ihan huikea maailma ja uusi maailmankuva.
Tanssin koulutusohjelmassa opiskeluun kuuluu tanssin lisäksi teoriaa sekä esimerkiksi klovneriaa ja erilaisia workshoppeja. Niissä on harjoiteltu näyttelijän taitoja, kuten oikeaa itkemistä ja nauramista. Monipuolisia ilmaisullisia taitoja tarvitaan tanssijan työssä. Leikkimällä, kokeilemalla ja hulluttelemalla pyritään eroon häpeän tunteesta, joka rajoittaa ilmaisua.
―Pitää ajatella, että kuka tahansa pystyy mihin vaan.
Tänä keväänä Justus ja 16 muuta tanssin toisen vuosikurssin opiskelijaa ovat omistautuneet Shakespearen klassikkonäytelmälle Macbethille. Teoksen pohjalta on luotu opiskelijoiden näyttelijäntyön produktio, Macbeth Laboratorio, joka käsittelee valtaa sekä Macbethin syvintä olemusta. 27.3. ensi-iltansa saavassa produktiossa on käytetty ryhmäkeskeistä devising-menetelmää, eli siinä ei ole ennalta laadittua käsikirjoitusta. Opiskelijat itse ovat luoneet teokseen sisällön.
―Macbeth Laboratoriossa käsitellään sitä ihmisen pimeää puolta.
Ensi keväänä kandiksi valmistuvalla Justuksella ei vielä ole täysin selkeää kuvaa siitä, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen. Opiskelun myötä on kuitenkin avautunut jo ovia ”kentälle” työtarjousten muodossa. Jo 21-vuotiaana tanssijan uralle lähteminen mietityttää, joten myös opiskelulle saattaa olla luvassa jatkoa. Justusta kiinnostaakin tulevaisuus äänen ja koreografian parissa. Myös muita hän kehottaa seuraamaan omia kiinnostuksenkohteita.
―Kannattaa pitää kiinni niistä omista jutuista. Itseään vartenhan jokainen opiskelee.
Teksti Tiiu Nurkka
-
Suomen urheilumaailman kermaa kokoontui keskiviikkona Ravintola Mestaritalliin Helsingin Töölöön “Parempaa peliä joka päivä” – tiedotustilaisuuteen. Kyseessä on ainutlaatuinen ja kunnianhimoinen yhteistyöprojekti, joka pyrkii suosituimpien palloilulajien väliseen kunnioitukseen ja avunantoon.
Tiedotustilaisuudessa oli leppoisa tunnelma. Paikalla oli jääkiekon, jalkapallon, salibandyn, koripallon ja lentopallon A-maajoukkueiden päävalmentajat, sekä Suomen olympiakomitean asettaman huippu-urheilukomitean johtaja Mika Kojonkoski. Projektissa on mukana myös käsipallo ja voimistelu.
Yhteistyö on kansainvälisen menestyksen kannalta välttämättömyys
“Pyritään luomaan mallia siitä, että osaamisen kehittäminen on osittain toimintatapa. Kaikilla tasoilla voidaan tulla haastetuksi, haastaa ja vaihtaa näkemyksiä. Lopullista totuutta ei ole olemassa mistään asiasta, tässä tapauksessa esimerkiksi palloilulajeista tai joukkuepeleistä, vaan jopa päävalmentajat kokevat omalta osaltaan erittäin motivoivaksi sen, että ovat keskenään yhteistyössä, kuuntelee toisten epäonnistumisia tai onnistumisia, oppii niistä ja tuo pöytään omia haasteitaan”, Kojonkoski selventää projektia.
Lehdistötilaisuus oli mieltänostattava. Jokainen päävalmentaja korosti yhdessä tekemisen tärkeyttä. Keskustelu sai jopa romanttisia vivahteita, kun valmentajat maalailivat tulevia menestystarinoita ja loivat uskoa suomalaisen yhteistyömentaliteetin toimivuudesta.
“Kyllä se on meille melkein ehdoton välttämättömyys, että tehdään yhteistyötä. Suomessa aiemmin jokainen laji on tehnyt omaa juttuansa. Jos haluamme menestyä kansainvälisesti, meidän on saatava kaikki osaaminen, mitä tästä maasta löytyy käyttöön. Tässä projektissa pyrimme joukkuelajien kanssa lisäämään yhteistyötä”, jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund sanoo.
Kuuden eri palloilulajin yhteistyösopimus on toki ainutlaatuinen ja ajatuksena hieno, mutta selkeää konkretiaa oli toistaiseksi huomattavissa melko vähän. Päävalmentajat vakuuttivat kuitenkin, että kymmenen hengen projektiryhmässä on synnytetty keskenäinen luottamus ja hyvä henki. Nykypäivänä lajit eivät koita enää syödä toisen korista, vaan pelata yhteiseen pussiin. Pyrkimys on, että jokainen laji hyötyy.
“Taustalla on ollut projektiryhmä joka koostuu päävalmentajista,valmennuspäälliköistä ja erilaisista asiantuntioista, jotka ovat luoneet tälle joukkuepelien yhteistyölle raamit, että millä alueella olisi tärkeä toimia yhdessä. Pelin jatkuva pohdiskelu eri tasoilla on erittäin tärkeää, vaikka lopullista totuutta ei tietenkään ole. Valmennusosaaminen ja sen kehittäminen on kaikkien tavoite ja siinä on paljon haasteita. Myös urheilullisuuden lisääminen nuorten keskuudessa on tärkeää. Pyrimme miettimään, mitä voimme tehdä, että joukkuelajien parissa olevat nuoret olisivat vielä urheilullisempia ”, Kojonkoski valoittaa taustoja.
Westerlund puhui lajien välisestä yhteistyöstä. On loistavaa, että suomalaiset lyövät viisaita päitään yhteen. Jos projekti onnistuu niin kuin lehdistötilaisuudessa hehkutetaan, tulee se olemaan Suomen palloilulle loistava asia. Jokainen päävalmentaja oli samaa mieltä, että monipuolinen urheileminen ja etenkin erilaisten palloilulajien harrastaminen laajalla skaalalla on nuorelle urheilijalle pelkästään hyväksi. Päätös lopullisesta lajivalinnasta tulee jättää nuorelle urheilijalle itselleen. Houkuttelu tiettyyn lajiin yritetään jättää.
“Olen valmentanut montaa pelaajaa, joka on pelannut aiemmin urallaan myös jääkiekkoa. En osaa sanoa selkeää syytä miksi, mutta he ymmärtävät usein puolustuspelaamisen paremmin, kuin pelkästään koripallon parissa olleet”, Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman sanoo.
Puheista huomaa, että nuoren innostaminen lajista riippumatta on tärkeintä. Tarkoitus ei ole, että nuoria aletaan jalostaa maailmantähdiksi varhaisessa vaiheessa, vaan että nuori kokee urheilun mielekkääksi ja löytää lopulta suosikkilajinsa. Tässä valmentajat voivat toimia innostajina ja suunnannäyttäjinä.
Kojonkoski antaa tiedotustilaisuudessa loistavan esimerkin: “Luin tutkimusta, jossa tutkittiin matemaattisesti lahjakkaita lapsia. Kävi ilmi, että suurin osa on löytänyt matemaattisen kipinän ennen ensimmäistä luokkaa, koska kotona on opetettu helpoimpia laskuja. Kun lapsi menee koulussa ensimmäiselle matematiikan tunnille hän kokee onnistumisen tunteen. Tämä innostaa lasta entisestään opettelemaan matematiikkaa. En näe syytä, miksi tämä ei voisi toimia myös palloilulajeissa”.
Valmentajakeskeisyys halutaan jättää suomalaisesta urheilusta. Urheilijan tulisi olla keskiössä ja yksilökohtainen valmentaminen on erittäin tärkeää. Jokainen valmentaja oli samaa mieltä, että vanhanaikainen autoritäärinen valmennustyyli ei ole nykypäivänä paras vaihtoehto. Valmentajan pitää ennemminkin osata kysyä oikeat kysymykset, kuin kertoa vastaukset.
Vaikka projekti on toistaiseksi vielä alkutekijöissä ja konkreettista toimintaa on vielä vähän, on yhteistyö tervetullutta. Nokittelua tai toisten lajien väheksymistä ei ollut ilmassa. Henki oli päävalmentajien välillä hyvä ja kaikesta huomasi, että yhteisen hyvän puolesta tehdään töitä. Päämäärä on suomalaisen huippu-urheilun menestyksen kasvattaminen, nuorien urheilijoiden saaminen joukkuepelien pariin entistäkin enemmän ja kaikkien lahjakkuuksien maksimaalinen kehittäminen niin fyysisesti kuin pelillisestikin.
”Kuin elämä pienoiskoossa”
Peli on kaiken keskiössä. “Peli on kuin elämä pienoiskoossa”, Westerlund runoilee. Se mikä laji on kyseessä on loppupeleissä toissijainen seikka pelin lajinalaisuuksien rinnalla. Tietoa pitää jakaa ja niin tehdään jo nyt. On kiehtovaa nähdä, kuinka paljon nämä herrat pystyvät lopulta jakamaan elämänkokemuksiaan toisilleen, saatika kokonaiset lajiliitot. Yhteistyö on ollut suomalaisten voimavara aina. Nyt tämä yhteistyö yritetään saada palloilulajien välille.
Kyllä sitä konkretiaakin löytyi. Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Toni Kettunen keskusteli Erkka Westerlundin kanssa Sotshin menestyksestä: ”Kysyin Erkalta mitä hän oikein teki, että sai revittyä joukkueesta kaiken irti. Erkka ei muuta sanonut, kuin katso tuosta ja lätkäisi monistenivaskan, jossa oli kirjallisesti kaikki, mitä Sotshissa tehtiin. Näin ei varmasti olisi tapahtunut 20 vuotta sitten.”
Teksti: Rami Shikeben
Kuvat: Veera Visuri -
Ohjelman ensimmäisessä osassa kuullaan kaksi erilaista nuoren naisen tarinaa. Asiantuntijavieraana toimittaja Pauliina Motturi.
Patisse A Lody
Patisse on kongonsuomalainen positiivipakkaus, jonka elämään kuuluu koripalloilua, perhejuhlia ja musiikkia
Tekijä: Katriina Raine
Leijona
Tarina pelosta, sen voimasta sekä kamppailusta sitä vastaan
Tekijä: Iisa-Noora Leppänen
-
Kuva Anne Jensen-Eriksen Korkeasaaren uusi kingi. Korkeasaareen saapui kaksi viikkoa sitten 1,5 -vuotias amurintiikeriuros Leipzigin eläintarhasta Saksasta.
Amurintiikeri on uhanalainen laji; niitä elää vain noin 350 yksilöä Venäjän Kaukoidässä. Korkeasaari on mukana ohjelmassa, joka suojelee Amurin kissapetoja.
Toiveissa on liuta pikkutiikereitä tulevaisuudessa mutta niitä saadaan odottaa vielä jonkin aikaa, sillä tuleva äitiehdokas asustelee ainakin syksyyn asti ruotsalaisessa Nordens Ark -eläintarhassa. -
Bonjour, il y a quelqu’un ? Hietalahden kauppahallissa on 15.3-22.3.2014 tarjolla patonkia ja viiksekkäitä miehiä, kun meneillään on Ranska- teemaviikko. Paikan päällä soi ranskalainen musiikki, jonka tahdissa ranskanliput liehuvat. Tunnelma on très chic. Eikä tässä vielä kaikki; lisäksi voit osallistua arvontaan, jonka palkintona liput kahdelle Pariisiin! Bienvenue!
Sinipunavalkeat liput liehuvat Hietsussa. Teksti: Arla Mäki
Kuvat: Sonja Heinonen
-
Lähtökohdat
Pelicansin alkukausi oli todella vakuuttava 11 ensimmäisestä pelistään se hävisi ainoastaan yhden. Liito kuitenkin tyssäsi marraskuun lopussa, jolloin lahtelaiset käynnistivät ennätys pitkän tappioputken peräti 11 ottelua. Loppukaudesta joukkue kuitenkin tsemppasi itsensä runkosarjassa kahdeksanneksi ja onnistui voittamaan lomarengas kierroksella HIFK:n voitoin 2-0.
Tappara puolestaan oli lähes koko runkosarjan erittäin vahvassa vedossa. Pisteitä tuli tasaisella tahdilla läpi kauden. Ainoastaan viimeisissä peleissä se koki pienen notkahduksen hävittyään kolme peliä putkeen. Joukkue tosin kuittasi sen voittamalla viimeisen pelinsä ja päätyen runkosarjassa sijalle kaksi.
Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella viisi kertaa. Molemmat joukkueet ovat voittaneet kerran jatkoajalla, mutta muuten pelit ovat kääntyneet Tapparalle jo varsinaisella peliajalla.
Yhteismaalit keskinäisissä otteluissa ovat 15-8 Tapparan hyväksi.
Tilastojen valossa Tappara on selkeä ennakkosuosikki. Kirvesmiesten paras pistemies runkosarjassa oli Kristian Kuusela, joka saalisti 46 pistettä (19+27). Olli Palola oli paras maalintekijä 27 maalilla. Pelicansilla vastaavasti paras tehomies oli Vili Sopanen 42 pisteellä (12+30). Eniten maaleja pussinokille runkosarjassa teki Timo Pärssinen, joka nakutti 14 maalia.
Pelicansin rotaatiossa on tapahtunut kauden aikana paljon muutoksia. Jan Latvala on ainoa joka on pelannut kaikki 60 ottelua. Myös ketjukoostumukset ovat vaihdelleet todella paljon. Oikeastaan ketju Sopanen – Saarenheimo – Mustonen on pysynyt yhdessä pidempään. Tapparalla on ollut hieman vakaampaa. Kokoonpanosta löytyy kuusi miestä, jotka ovat pelanneet kaudella 60 ottelua. Lisäksi heidän kaksi ensimmäistä kenttää on ollut lähes koko kauden yhdessä.
Molemmilla on hyvät maalivahdit ja onnistuessaan kumpainenkin pystyy tarjoamaan joukkueelleen voiton. Tapparan vahti Juha Metsola saalisti runkosarjassa eniten nollapelejä 12 kappaletta. Miehen torjuntaprosentti 92,64 oli Liigan viidenneksi paras. Pelicansin Jere Myllyniemi oli torjuntaprosentilla 90,93 vasta Liigan 14. Vaikka miehen otteet ovat kauden mittaan hieman ailahdelleet, niin viimeistään HIFK-sarjassa Myllyniemi näytti, että hän pystyy tosipaikassa venymään koviin suorituksiin. Kahdessa ottelussa miehen torjuntaprosentti oli 98,33 päästäen vain yhden maalin.
Ratkaisun paikat
Tapparan yhtenäisempi kokoonpano on varmasti heidän etunsa. Myös aiempi playoff-kokemus on Tapparan puolella, heidän yltäen viime vuonna finaaliin asti.
Pelicansin joukkueessa on tosin todellisia konkareita, kuten Jan Latvala ja Timo Pärssinen. Myös kapteeni Tommi Paakkolanvaara sekä Pekka Saarenheimo ovat pelanneet useita playoff-otteluita. Yhdessä he eivät kuitenkaan ole kovin montaa playoff-kautta pelanneet.
Pelicans pystyy puolustuspelissä pistämään kampoihin, mutta hyökkäys on tamperelaisilla paljon laajempi. Varsinkin maalinteko on Tapparan vahvuus, kokoonpanosta löytyy runkosarjan paras maalintekijä Olli Palola 27 maalilla. Pelicansin maalinteko taas nojasi alkukaudella pitkälti Radek Smolenakin harteilla. Tästä kertoo se fakta, että hän jakoi parhaan maalintekijän paikan Timo Pärssisen kanssa 14 osumallaan. Vaikka Smolenak poistui lahtelaisten riveistä jo marraskuun alkupuolella.
Vastakkain ovat kaksi todella kokenutta valmentajaa. Tapparan Jukka Rautakorpi on valmentanut joukkueensa kerran Suomen mestaruuteen ja neljä kertaa pronssille. Hannu Aravirta on puolestaan luotsannut suojattinsa kaksi kertaa kultaan, kolmesti hopeaan sekä kahdesti pronssille. Aravirta on pitkän uransa aikana toiminut myös Suomen maajoukkue valmentajana ja kerännyt useita MM- sekä olympiamitaleja. Tässä parissa kokemus painottuu hieman Aravirran voitoksi.
Seuraa heitä
Tappara
Ville Nieminen
Erittäin kokenut “Nemo” on varsinainen playoff-pelaaja. Kovasta pelityylistään tunnettu hyökkääjä on yksi Tapparan tärkeimpiä lenkkejä kevään pudotuspeleissä. Mieheltä löytyy uransa takaa paljon NHL-otteluita ja sen lisäksi myös yksi Stanley Cup sormus.
Osaa tehdä likaista työtä maalinedessä ja pystyy ratkaisemaan otteluita.
Jan-Mikael Järvinen
Olli Palolan vierellä pelaava sentteri, joka on lyömässä itseään läpi Liigatasolle. Palolan useista osumista onkin kiittäminen juuri Järvistä, jonka tarjoilu on tällä kaudella ollut mainiota. 60 ottelussa 26-vuotias hyökkääjä saalisti 30 syöttöpistettä. Mielenkiintoista on nähdä mihin nuorukaisen rahkeet playoffeissa riittävät.
Nick Bailen
Tapparan takalinjoilla häärivä 24-vuotias amerikkalainen ei ollut alkukaudesta kovin vakuuttava, mutta vuoden vaihteen jälkeen on alkanut tehoja tulla. Tämän vuoden puolella Bailen on iskenyt 23 ottelussa 20 pistettä (8+12). Varsinkin ylivoimalla puolustaja on ollut todella vaarallinen.
Pelicans
Tommi Paakkolanvaaraa
31-vuotiaalta hyökkääjältä löytyy paljon kokemusta. Liigassa playoff-otteluita on 77 kappaletta. Kuudesti mies on pelannut finaaleissa, voittaen suomen mestaruuden kolme kertaa.
Paakkolanvaara pelaa hyvin kahteen suuntaan ja on tärkeässä roolissa joukkueessaan.
Ilkka Pikkarainen
Mies on tunnettu kovasta pelityylistään. Hän taklaa ja laukoo lujaa, myös maalinedustan hämmentäminen kuuluu rooliin. Kun Pikkarainen on jäällä, niin yleensä silloin tapahtuu. Äkkipikaisena tunnettu Pikkarainen on loistava playoff-pelaaja, ainakin niin pitkään kuin pinna kestää.
Joel Mustonen
Loistavaa debyyttikauttaan pelaava Mustonen on mielenkiintoinen nimi. Nuorukainen kärsi reilun vuoden verran mykoplasmasta ja kuntoutti itseään alkukauden. 21-vuotias hyökkääjä palasi joulukuussa kaukaloihin, tehden debyyttinsä Liigaan. Hän vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa erittäin pirteällä pelillä. 28 ottelussa mies latoi mukavat 12 pistettä (8+4).
Arvio:
Tappara lähtee tähän pariin selkeänä ennakkosuosikkina. Pelicansin puolustaessa loistavasti ja Myllyniemen venyessä, on lahtelaisilla kuitenkin mahdollisuus haastaa kirvesmiehet. Tämä toki vaatii myös tason nostoa monelta pelaajalta. Tapparalla on nälkää viime vuodesta paljon ja hopean tilalle kelpaa ainoastaan kulta. Uskonkin tamperelaisten yhtenäisemmän kokoonpanon siivittävän heidät jatkoon tästä parista.
Jori Pessala
-
Katsu ja Oona soittivat Muumilaaksoon Muumimammalle tämän päivän lähetyksessään. Puhetta vanukkaista, Tove Janssonin näyttelystä Ateneumissa, ja keväästä. Kuuntele juontajien puhelu lapsuuden idolilleen!
muumimamma_podcast
