-
Tänään vietetään HEO-päivää Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa. Gloriassa pääset tutustumaan HEO: laajaan koulutustarjontaan klo 12-15 ja illalla pärähtää bileet oppilaiden esitysten kera. Sokerina pohjalla suomalainen räppipumppu Gasellit! Tsekkaa lisätiedot www.heo.fi
Reisi- tiimi saa nämä loikkivat nuoret urhot studioon vieraaksi ennen illan showta. Viritä taajuutesi Trombitin aalloille 103,1. Klo 14 jälkeen. Fight the power!
-
“Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt…”, soi vanha suomalainen kansanlaulu.
Romanitaustainen Jani Liskola, 35, on kovan elämänkoulun käynyt mies.
Lastenkodissa, vankilassa ja kodittomana elämänsä suurimman osan viettänyt Liskola on löytänyt elämälleen uuden suunnan ja haaveilee ongelmanuorten ja päihderiippuvaisten auttamisesta. Uravalmennuksessa oleva Liskola kertoo myös avoimesti kuinka ovet eivät aukene romaneille – vaikkapa baariin tai parturiin.
Jani Liskola kertoo avoimesti kulttuurinsa liittyvistä ennakkoluuloista. Lastenkodissa koko lapsuutensa asunut mies ajautui pahaan laitoskierteeseen – osittain päihteiden takia. “Turvattomuutta oli joka suunnassa ja päihteet oli helpotus tuskaan.”
“Ei ne siellä lastenkodissa oikeen osannut tehdä muuta kuin siirtää toiseen lastenkotiin. Sen jälkeen päädyin perhekotiin, vastaanottokotiin, koulukotiin, tutkinta-asemalle, ensihuoltolaitokseen, sit mä olin pakkohoidossa ja lopulta linnassa”, Jani selittää rankkaa historiaansa.
Vankilakierrettä oli vaikea katkaista, sillä siviilissä rötöstelyn ja huumeiden pariin paluu oli tuttua ja turvallista puuhaa, ja uuden sivun kääntäminen elämässä tuntui ylivoimaiselta.
Stereotypia, jonka mukaan romanit varastelevat ja karttavat työtä on yksi yleisimpiä ennakkoluuloja. Vielä vuonna 1962 Otavan ison tietosanakirjan mukaan “mustalaiset karttavat säännöllistä työtä”.
Janin mukaan kansallispuku päällä on hyvin vaikea saada paikkaa työhaastattelussa.
“Osa varastelee, huijaa, on linnassa ja käyttää huumeita”, Jani kertoo. “Vanhemmiten oon oppinu tuntee myös näitä työssäkäyvii romaneita”, hän jatkaa.
Janin mukaan he työskentelevät mm. taksikuskeina, bussikuskeina ja muusikoina.
Musiikki on yksi tunnusomaisinpia romanikulttuurin osia, ja Jani listaa romanitaustaisia laulajia kuten Amadeus Lundberg, Leif Lindgren, Anneli Sari, Tamara Lund sekä Remu Aaltonen.
Toinen yleinen ennakkoluulo on yhdeksän kiloa painavan samettihameen käyttö rikosvälineenä. Lähestulkoon kaikki ovat kuulleet kertomuksia, joiden mukaan romaninaisilla on hameidensa alla koukkuja tai taskuja, joihin on helppo varastaa tavaraa.
Janin mukaan väite pitää osittain paikkansa: “Joillakin on taskuja, mutta ei tietenkään kaikilla.”
Jani avaa myös Mora-puukkoon ja mustalaisiin liittyvää yhteyttä. “Mora on yleisin tappoväline, moni laittaa sen poveen kun lähtee ulos, sieltä se on helppo ja nopee ottaa.”
“Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää”, lauloi mustalaisyhtye Hortto Kaalo vuonna 1970. Janilla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka esimerkiksi baarien ovet eivät aukea kansallispukuun pukeutuneelle romanille. Joskus jopa kolme neljästä anniskeluravintolasta kieltäytyy päästämästä romaneita sisään.
“Ne sanoo ovella, että turha luulo.” Janin mielestä syynä tähän on se, että “jotkut mustalaiset remuaa niin paljon, eikä kaikki yritä sopeutua yhteiskuntaan”.
Tiiviissä romaniyhteisössä on kuitenkin hyvät puolensa, kuten se, että koko suku tukee sairauden tai kuoleman kohdatessa. On kuitenkin mahdollista, että yhteisön jäsen suljetaan kokonaan suvun ulkopuolelle, vaikkapa homouden takia.
Ruotsissa nousi muutama viikko sitten suuri kohu, kun Ruotsin Romanineuvoston edustaja Diana Nyman kutsuttiin puhumaan romanien syrjinnästä Ruotsin hallitukselle. The Sheraton -hotelliin majoittunut Nyman häädettiin pois aamiaisbuffetilta, eikä hänen haluttu syövän samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Nyman kertoi syrjinnän olevan romaneille arkipäivää.
Romaneita on vieroksuttu koko viisisataavuotiaan historiansa ajan Suomessa. Eilen, 8.4, vietettiin Romanien kansallispäivää, joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa merkitty almanakkoihin.
Teksti: Arla Mäki
Kuvat: Simo Pukkinen
-
Tähdet, Tähdet -ohjelmassakin esiintyvä Irina kertoi aamulla Välipalan pojille kuinka paljon Bruce Dickinsonia pitää katsoa, että metallilaulajan lavaesiintyminen tarttuu myös pop-tähteen. Irinaa miellyttää myös outo asia kesässä..
-
Keilahallin kolina hallitsee ilmatilaa, kun astun hallin sisään Lappeenrannassa. Tutussa pöydässä istuu jälleen parimetrinen Pasi Riihelä – LrNMKY:n legendaarinen laituri, jolle kertyi punavalkoisessa paidassa liki 400 ottelua. Nyt hän on saapunut urheilutalolle vastaanottamaan kunnianosoitusta edustamaltaan koripalloseuralta.
Siinä pöydässä hän joi pelipäivän kahvit aina ennen LrNMKY:n ottelua. Tällä kertaa Riihelä on vastailemassa paikallislehden toimittajan kysymyksiin kahvikupposen äärellä, kunnes huomaa allekirjoittaneen ja tervehtii tyylilleen iloisesti.
Samassa rytäkässä Riihelän käsi huitaisee kahvikupin nurin suoraan vastapäätä istuvan toimittajan muistivihkolle. Sitten alkaa kuulua pasiriihelämäinen naurun röhötys, joka on kuulunut keilahallin kahviossa vuosia.
Tuo kuvastaa paljon Pasi Riihelää ihmisenä. Usein Riihelän seurassa tapahtuu yhtä jos toista, mutta positiivisuus on kaiken perusta. Hänestä tuli rakastettu persoona Lappeenrannassa – sekä todella arvostettu henkilö yhteistyökumppaneiden keskuudessa.
Urheilutalolle on saapunut myös tuhatpäinen katsojajoukko seuraamaan, kun Riihelän paita numero 9 hilataan urheilutalon kattoon. Riihelä on Suomen koripallomaajoukkueen entinen kapteeni, joka pelasi kymmenen kautta Lappeenrannassa.
Nyt Riihelän paita roikkuu LrNMKY:n mestaruusviirien vieressä – kaikkien kuuden, joita Riihelä on itse ollut voittamassa.
LrNMKY nousi Korisliigaan kaudeksi 2000-2001. Ensimmäinen kausi pääsarjassa ei ollut helppo lappeenrantalaisille. Värikkäiden vaiheiden jälkeen seura säilyi kuitenkin korkeimmalla sarjatasolla.
Lokakuussa 2001 LrNMKY:n toiminnanjohtaja Mika Turunen sai houkuteltua Riihelän Lappeenrantaan pelaamaan. Ennen siirtymistään Riihelä vietti ulkomaankentillä kolme täyttä kautta, kaksi Ruotsissa sekä yhden Saksan kovassa Bundesliigassa.
”Aloitin kauden Sveitsissä, pelasin pari kuukautta siellä. Sitten Turunen alkoi pommittamaan ja päädyin Lappeenrantaan. Pelasin yhden pelin ja loukkaannuin heti ensimmäisellä maajoukkuetauolla – se ei varmasti ollut tyylikkäin sisääntulo. En uskonut silloin, että olisin pelannut kymmenen kautta Namikan punavalkoisessa paidassa”, Riihelä naurahtaa.
Riihelä tunnettiin periksiantamattomasta pelityylistään. (kuva: Kimmo Metsälä / Valkoinen valas) LrNMKY:n kultavuodet osuivat 2000-luvun alkupuolelle, kun Riihelän johdolla joukkue juhli kahta Suomen mestaruutta sekä neljää Suomen Cupin ykköstilaa. Riihelän johdolla joukkue pelasi kolmena kautena myös kansainvälisiä europelejä.
”Kyllähän se ensimmäinen Suomen mestaruus on ikimuistoinen. Kaikki tuli niin nopeasti silloin ja päästiin yllättämään. Se tunne silloin Kisahallilla, ei sitä voi unohtaa koskaan. Toinen mestaruus oli paljon raskaampi, kaikki halusivat haastaa koko kauden ajan.”
”Eikä sovi unohtaa sitä Debrecenin eurochallenge-matkaa. Paikalla oli toistasataa lappeenrantalaista koripallofania. Huikeita muistoja kaikki.”
Tulee hetken hiljaisuus ja Riihelä vakavoituu.
”Aika älyttömän siistiä, kun se paita roikkuu nyt aina siellä. Sitä vaan arvostaa varmasti päivä päivältä yhä enemmän. Ei oikein vieläkään löydy sanoja tuolle paidan jäädytykselle”, Pasi Riihelä toteaa ääni väristen silmäkulmat kostuneena.
Seura ajautui pahoihin talousvaikeuksiin mestaruuksien jälkeen ja sen koko olemassaolo oli pitkään vaakalaudalla. Siinä missä talouskuplan tehneet ihmiset häipyivät paikalta jättäen sotkut muiden siivottavaksi, on Riihelä kulkenut läpi koko savotan.
”Ne oli raskaita aikoja. Siinä oli monena vuotena mahdollisuus lähteä ja mielenkiintoa oli. Jotenkin sitä vaan halusi jäädä Lappeenrantaan. Halusin olla vielä osana hienoa yhteisöä. Tiesin, että kyllä näistä vastoinkäymisistä selvitään ja saadaan vielä käännettyä hommat oikein päin”, Riihelä vakavoituu.
Riihelä valittiin kolme kertaa Korisliigan Vuoden pelaajaksi. Hänen ura päättyi kauteen 2011-2012. Kymmenen Lappeenrannassa vietetyn kauden aikana Riihelä antoi kasvot Lappeenrannan koripallolle. Jälkiviisaana voi sanoa, että Riihelän lopettamispäätös oli seuralle raskaampi kuin osataan kuvitellakaan. Kentän ulkopuolella Riihelän arvo on korvaamaton vielä tänä päivänäkin.
Riihelä on viihtynyt perheensä kanssa itärajalla jo 13 vuotta. Vuoden vaihteesta lähtien hän on omistanut sähköurakointi-yrityksen Lappeenrannassa. Tietyllä tapaa ympyrä on sulkeutunut, kun vuonna 1994 mies valmistui Nokian ammattikoulun sähköalalta. Työkiireet ovat rajoittaneet koripallon seuraamista, mutta mies uskoo, että hänellä on vielä annettavaa koripallolle.
”Valmentaminen kiinnostaa. Se on rankkaa ja aikaa vievää hommaa, pitää olla sellainen elämäntilanne, että siihen pystyy sitoutumaan. Nyt fokus on uuden yrityksen pyörittämisessä. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Riihelä myhäilee tuttuun tapaansa.
Henri Inki (@whos_inki)
-
Kävelykatuja, liikennevaloja, hidasteita, veroja ja niin edelleen. Uudistusten myötä, joilla yksityisautoilua yritetään rajoittaa, on autoilusta tullut onnistuneesti hankalampaa, mutta myös vähemmän ympäristöystävällistä.
Autokouluissa opetetaan nykyään taloudellista ajoa. Sillä tarkoitetaan ajoa, jossa polttoainetta kulutetaan mahdollisimman vähän ja sitä kautta vähennetään polttomottoorista aiheutuvia päästöjä.
Pääkaupunkiseudun lisääntyvät hidasteet ja liikennevalot tekevät liikenteestä takkuista. Ongelmana ovat liikennevalojen ja hidasteiden aiheuttama jatkuva jarruttaminen ja kiihdyttäminen. Se on kaikkea muuta kuin taloudellista ajoa. Turhat kiihdytykset verottavat autoilijan kukkaroa ja ilmastoa.
Toki busseja, metroa ja junia kannattaa käyttää aina mahdollisuuksien mukaan. Lyhyet matkat on järkevä kulkea esimerkiksi kävellen tai pyöräillen. Kävelykadutkin ovat ideoina hauskoja, mutta voivat aiheuttaa jopa taloudellisia tappioita kadunvarren liikkeille ja myymälöille.
On muistettava, että puhuttaessa työmatkoista kaikkien kohdalla joukkoliikennevälineiden käyttäminen ei ole mahdollista. Monessa työssä tarvitaan esimerkiksi työkaluja, joita on mahdotonta kuljettaa ilman autoa.
Meidän helsinkiläisten on huomioitava myös se että tänne on asiaa myös ulkopaikkakuntalaisilla. Helsingissä on monen muualta tulevan työpaikka. VR:n maine ei ainakaan kannusta junan käyttämiseen. Helsingissä asuminen on kallista eivätkä kaikki halua tai mahdu pääkaupunkiseudulle. Kimppakyyti on hyvä vaihtoehto.
Autoteollisuus on tehnyt paljon, jotta autoilu olisi taloudellisempaa ja ekologisempaa. Moottoreiden tilavuutta on pienennetty ilman, että ajoneuvon suorituskyky on muuttunut olemattomaksi. Mainitsemisen arvoisia ovat myös saavutukset kuten hybridit, sähköautot ja muut innovaatiot.
Liikennesuunnittelun tulisi tehdä oma osuutensa. Kaupunkien infrastruktuurin pitäisi tukea sujuvaa liikennettä. Se että liikenne puuroutuu, tiet ruuhkaantuvat ja ajoneuvot seisovat paikoillaan moottori käynnissä, ei palvele kenenkään etua. Ei autoilijan, ei kävelijän, ei päättäjän eikä ilmaston.
Sujuva liikenne puolestaan olisi hyödyllistä kaikkien kannalta. Se säästää aikaa, rahaa ja hermoja, mutta myös ilmastoa. Liikenteen ollessa soljuvaa on saastuttaminenkin luonnollisesti vähäisempää.
Ennenkuin tulot autoilustakin ohjautuvat Viroon, pitää liikkennesuunnitelussa ottaa huomioon, että jollain täällä tulevaisuudessakin ajellaan. Ympäristöystävällisillä ja nykyistä paremmin toimivilla innovaatioilla on yhtä turhauttavaa ja turhaa pysähtyä turhaan.
Olli Juntunen
-
Sisaryhtiön lähetyksessä keskiviikkona vieraana piipahtavat suomalaisen televisioviihteen hauskin kaksikko Anna Dahlman ja Joonas Nordman. Mistä Siskonpedin sketsit saavat alkunsa? Onko Putous loppuunkirjoitettu? Mikä vielä naurattaa? Kuuntele klo 10-12!
-
Laulaja sekä ”Tähdet, Tähdet”-ohjelman yksi tähdistä Irina on keskiviikkona aamulla klo 9 Välipalan Villen ja Rikun tentattavana. Minkälaista onkaan tehdä TV-ohjelmaa jossa joutuu sopeutumaan moniin erilaisiin musiikkityyleihin? Entäpä mitä Irinan tulevaisuus tuokaan tullessaan? Kaikki tämä selviää vain kuuntelemalla Radio Trombitia klo 9 jälkeen.
-
Kuva Anne Jensen-Eriksen Pyörä on jo pystyssä. Katajanokalle suunniteltu maailmanpyörä on vihdoin saatu nousemaan ja loppuviikosta odotetaan ensimmäistä hyttierää saapuvaksi Ranskasta.
40-metriä korkeassa maailmanpyörässä on 30 lämmitettävää gondolia, joihin kuhunkin mahtuu kahdeksan matkustajaa. Enimmillään pyörän kyydissä kulkee lähes 1000 henkilöä tunnissa. Yksi ajelu lämmitetyssä hytissä kestää noin 15 minuuttia ja maksaa aikuiselta 12 euroa. Helsinki Sky Wheelin avajaisia vietetään vappuna.
-
Filosofian tohtori ja tietokirjailija Sampo Sammallisto oli TinderBuenoiden vieraana tiistaina 8.4. Sampo kertoi tuoreesta Viisas pääsee vähemmällä -kirjastaan ja antoi hyviä vinkkejä, kuinka jaksaa stressin ja kiireen hallitsemassa elämässä.
-
Raskaan rokin historia kohtaa kaupallisuuden, eikä hetkeäkään liian aikaisin! 80-luvun sukkahousuhevissä paholaisen kanssa juostiin ja sille saattoi jopa huudella, sillä itse pirukin alkoi käyttämään hiuslakkaa ja spandexeja. Onneksi musiikki elää ikuisesti. Hevispesiaalin viimeisessä osassa ääneen pääsevät muunmuassa Suudelma, Hiljainen kapina, Ötökkä, Outo Seurue sekä Kuro Lepardi.
Soitetut kappaleet:
Kiss: Creatures of the night
Van Halen: Running with the Devil
Motley Crue: Live Wire
WASP: I wanna be somebody
Def Leppard: Rock Rock til you Drop
Quiet Riot: Love’s a bitch
Scorpions: Bad Boys Running Wild
Warrant: Uncle Tom’s Cabin
Skid Row: Youth gone Wild
Zero Nine: White Lines
Death to all but Metal!
