Viime sunnuntaina ensimmäisessä Vulvaradiossa pohdimme naisten stereotypioita ja naisellisuutta yleensäkin.
Mekko, huulipuna, korkkarit. Nuo kolme asiaa kenties kulminoivat naiseuden piirteet – jos siis kaikille ekana mieleen tulevia tissejä, pillua ja persettä ei lasketa.
Olen aina ollut vähän poikatyttö. Aloin pohtia asiaa ja osa syy voi olla se, että olen sysimaalta kotoisin. Keskellä korpea ei ole tarvetta keikistellä minihameessa ja korkeissa koroissa. Colleget ja kumisaappaat ovat paljon käytännöllisemmät perunapellolla. Jos lähin kaupunki on 50-kilometrin päässä, ei naamaan ole syytä laittaa sotamaalausta.
Tunsin olevani vain niin kova jätkä – yksi pojista. Olen jo itse teininä inhonnut teinityttöjä huulikiiltoineen ja pitkine suorine hiuksineen. En halunnut olla osa sellaista ”aivotonta prinsessajengiä.”
Vasta 2-kymppisenä, kuutisen vuotta sitten, aloin kiinnostua enemmän omasta naisellisuudestani. Huulipuna alkoi näyttääkin kivalta ja toi pienet huuleni esiin. Helsinkiin muutettuani ei ollut mitään baariin laitettavaa, joten oli hankittava elämäni ensimmäinen pikkumusta. Ei ollut mitään siistejä kenkiäkään, joten horjuen sovittelin korkoja kenkäkauppojen käytävillä.
En ollut enää teini – vaan nuori nainen. En ryhtynyt ajattelemaan asiaa tietoisesti, varmasti kehoni ja mieleni sen oivalsivat ensin. Nämä pukeutumisnormit ovat ehkä stereotyyppisiä naisen piirteitä, mutta minulle ne tarkoittivat sitä, mitä en ennen ollut.
En silti väitä vieläkään olevani naisellinen nainen, vaikka sain ystävältäni niin vasta kuulla. Laittautuminen ja leikkimielinen diivailu on ihanaa, mutta teen sen vain ironisella twistillä. Tunnen edelleen enemmän henkistä yhteyttä jätkien kanssa – yksi pojista, vaikka minulla olisi pikkukengät ja melkein pakarat paljastava mekko. Minulle naiseuteni on pidemmän päälle pukeutumiskysymys. Vaikka sukupuolineutraalisoituvassa yhteiskunnassamme ei enää haluta puhua mikä on naisen tai miehen, ei minusta kaikkea tarvitse tai pidäkkään neutralisoida. Kun laittaudun ja laitan vartaloa nuolevan seksikkään pikkumekkoni päälle, sytyn kuin Elisabeth Taylor spottivalossa.
Ei kenties ole mitään sääntöä naiseudelle, se lähtee meistä kaikista itsestämme. Tunnen ja tiedän olevani nainen – ja se tuntuu minusta hienolta. Voin tuntea itseni maailman kuumimmaksi misuksi vaikka pieruverkkareissani krapula-aamuna – jos kannan itseni niin. Ja minähän kannan.
Minulla on rinnassani kaksi pehmeää kuhmua, jotka voisivat halutessaan hallita maailmaa. Eikös se olisi naiseuden huippu?
Kaksi naista, kaksi näkökulmaa. Voiko sininen olla naisen väri? Mikä on maskuliinista ja mikä on feminiinistä? Vulvaradiossa ratkotaan naiseuden stereotypioita ja ihmissuhdeasioita. Jokaisessa jaksossa haastetaan mies vastaamaan kysymyksiin kaksilahkeisen lajinsa puolesta. Kuunneltavissa joka sunnuntai klo 14-15.
Klo 15-17 After Wörkissä Jussi ja Kettu syynäävät mielenosoitusten mennyttä viikkoa ja pohtivat häritseekö puhelimen käyttö yöunia. Biisien kaatopaikalle kolataan Yonan biisi, Pilvet liikkuu.
Itäkeskuksen Kierrätyskeskus on valoisa, siisti ja monipuolinen. Kahdessa kerroksessa on runsaasti kierrätettyä tavaraa: vaatteita, asusteita, huonekaluja, astioita, kirjoja… Hintataso on edullisempi kuin esim. UFFilla. Kierrätyskeskuksen uusiotuotteiden mallisto, Plan B, on hinnakkaampi. Plan B – tuotteet ovat uniikkeja käsitöitä, jotka on valmistettu kiertoon tulleista materiaaleista Kierrätyskeskuksen ompelimossa ja verstaalla.
Harjoittelija Ilona pitää työstään.Laukut 2-5 euroa /kappale.Hääpuku 100 euroa.Plan B -tyynyt 15 e.
Kunnostetut ja huolletut polkupyörät: Värikäs 120 e, hopeanvärinen 250 e.
Sydäntuolit odottavat hinnoittelua.Plan B -lumilautapenkki 140 e.Kuvaajan saalis; korvikset ja jääkaappimagneetit yhteensä 6,60 e.
Ohjelmassa käytiin läpi Diego Costa puremis-gate. Puriko Costa oikeasti Gareth Barrya. Lisäksi lyötiin pakettiin tällä hetkellä kiinnostavat valmentajamarkkinat ja Euroopan suurseurojen kyhäämä superliiga.
Teksti: Mikko Kärkäs
Studiossa: Mikko Kärkäs ja Kaarle Tuomisto
Kommentit pois päältä artikkelissa 4-4-2 pureutuu syvälle jalkapallon ytimeen
Asioiden lykkääminen on paha tapa, jossa tunnun olevan tavattoman taitava. On kyse sitten siivoamisesta, bussiin ennättämisestä, liikunnasta, tai lahjojen ostamisesta, huomaan aina lähteväni liikkeelle viime tingassa.
Pientä lohtua tähän saamattomuuteeni tuo tieto siitä, että en ole tapani kanssa yksin. Monet ystäväni ja valtavat määrät ihmisiä internetissä valittelevat kärsivänsä samasta ongelmasta. Yksi ei saa haettua töitä, vaikka olisi tarve. Toinen ei jaksa puurtaa läksyjensä parissa, vaikka tärkeä koe on ihan nurkan takana. Kolmas ei ole käynyt ystäviensä kanssa ulkona viikkoihin, vaikka ikävä kuulemma onkin.
Syitä tähän saamattomuuteen on varmasti monia. Omalla kohdallani syytän usein epäonnistumisen pelkoa, tai ihan vain yleistä laiskuutta.
Reilu puoli vuotta sitten hyvä ystäväni kehotti minua lukemaan Mark Mansonin tekstin terveiden rajojen merkityksestä ihmissuhteissa. Teksti tuli siinä elämäntilanteessa minulle tarpeeseen. Simppelit neuvot ja itsestäänselvät asiat suoraan nenän edessä auttoivat ymmärtämään omia ihmissuhteita ja arvottamaan asioita uudestaan.
Päätin pakottaa itseni uskaltamaan enemmän. Ensimmäisenä uskalsin tehdä asioista sen pelottavimman ja hain kouluun, jossa voin opiskella journalismia, sillä tätä minä olen aina halunnut.
Muut asiat, joita tein, ja teen edelleen, saattavat tuntua joidenkin silmissä täysin tavanomaisilta, mutta minulle ne ovat suuria ja aika ajoin todella vaikeita.
Kehittyäkseni kirjoittajana aloin pitää päiväkirjaa ensimmäistä kertaa vuosiin. Jotta saisin pidettyä kiinni minulle rakkaasta harrastuksesta, laulamisesta, aloin ravata karaoke-paikoissa. Tottuakseni väenpaljouteen, aloin käydä enemmän lempibändieni keikoilla ja elokuvissa. Saadakseni syyn siivota, kutsuin ihmisiä kylään.
Minulla ensimmäinen askel oli suuri harppaus uskalluksen ja tekemisen maailmaan, ja pienet askeleet tulivat sen jälkeen. Motivaatio tekemiseen kasvaa, kun miettii: ”Selvisin siitä, miksi en siis tästäkin.”
Muistan sen vieläkin kuin eilisen. Istahdin tuttuun tapaan isäni seuraksi olohuoneen sohvalle. Oli vuosi 2002 ja helmikuu, ja Yhdysvaltojen Salt Lake Cityssä oli käynnissä talviolympialaiset. Varsinkin yhdistettyä tuli seurattua, sillä olihan Samppa Lajunen yksi kisojen ehdottomista tähdistä napattuaan Suomelle kolme olympiakultaa. Muissakin lajeissa tuli menestystä, ja sain olla jälleen ylpeä suomalainen.
Kaiken tämän takaa löytyy kuitenkin yksi yllättävä tekijä, joka nousee itselle ylitse muiden. Eihän sitä uskoisi, että joskus vain joku on tärkeämpi kuin yksikään suomalainen – eteenkään silloin, kun menestytään. Oli miten oli…Ole Einar Bjørndalen, norjalainen ampumahiihtäjä teki minuun vuonna 2002 lähtemättömän vaikutuksen. Olin vasta 9-vuotias poika, enkä liikaa ymmärtänyt urheilun päälle. Bjørndalen oli kisojen ehdoton kuningas, sillä hän voitti uskomattomat neljä olympiakultaa. Olinko vain nuori poika, joka ihaili mitallisadetta? Ehkäpä olin, mutta en ole ikinä voinut ymmärtää, miten joku voi olla lajissaan niin ylivoimainen. Urheilulajissa, jossa pitää olla aina parhaimmillaan voittaakseen. Pitää olla nopea ladulla, nopea ampumapaikalla – nopeampi kuin kukaan muu. Tähän kaikkeen silloinen Bjørndalen pystyi. Hän oli parempi kuin kukaan muu.
On tultu tuosta hetkestä uskomattomat 14 vuotta eteenpäin – vuoteen 2016. Tulen koulusta kotiin ja avaan television, kuten silloin pienenä poikanakin tein siinä toivossa, että urheilua tulisi. On ampumahiihdon MM-kilpailut ja miesten takaa-ajo. Voisi kuvitella, että kilpailussa nuoret jyräävät ja aika on ajanut ohi 2000-luvun alun tähdistä. Kaikesta huolimatta ladulla viilettää joku, jonka uskoisi lopettaneen jo vuosia sitten: Ole Einar Bjørndalen tulee ja ottaa MM-hopeaa. Siis tämä sama mies, jota ihailin pienenä poikana. Olin silloin 9-vuotias, ja Ole Einar oli 28-vuotias. Nyt olen 23-vuotias ja Ole Einar 42-vuotias. Kylmät väreet valtaavat kehoni. En voi käsittää asiaa. Tämä norjalainen on kulkenut koko elämäni pitäen itsensä maailman huipulla ja voittaen muun muassa 44 MM-mitalia.
Nyt on kuitenkin aika sanoa hyvästit tällä upealle urheilijalle. Ole Einarin ura ampumahiihtäjänä loppunee tähän kauteen. Mitä voisin sanoa. Kiittää ainakin. Olet esimerkki urheilijasta, jolle ikä on vain numeroita ja jolle ei ollut olemassakaan kovaa paikkaa urheilijana. Kovemmassa paikassa suoriuduit vain paremmin. Oma toimittajan urani ottaa vasta pikku hiljaa tuulta siipien alle, mutta olen tähän ajautunut sinunlaistesi vuoksi.
Ai niin…Ole Einar Bjørndalen voitti Oslon MM-kilpailuissa maaliskuussa 2016 yhden MM-kullan, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Sellainen vain Ole Einar on.
Maarianhaminalaiset sijoittuivat viime kaudella lopulta kuudenneksi, joka ei varmasti tyydyttänyt seuraa, joka tähtäsi mitalipeleihin. Valitettavat loukkaantumiset sotkivat saarelaisten matkaa. Loppukaudesta Suomen Cupin voitto toi kuitenkin MIFK-leiriin iloa, ja paikan Eurooppa-liigan karsintoihin.
Pitkäaikainen päävalmentaja Pekka Lyyski siirtyi sivuun ja kauteen lähdetäänkin kahdella päävalmentajalla Peter Lundbergin ja Kari Virtasen käskyttämänä.
Uusi valmennus ja kolmen avainpelaajan lähteminen ei avaa kovinkaan suurta mahdollisuutta parempaan kauteen. Seura on menettänyt tärkeimmän pelaajansa Petteri Forsellin Puolaan, joka myös heikentää MIFK:n yhtä vahvinta osa-aluetta, eli erikoistilannepelaamista.
Tarpeeksi laadukkaita pelaajia löytyy edelleen, mutta rinki on liian kapea.
Joukkueen sijoitus 7.
Seuraa heitä:
Dever Orgill
Kärsinyt pahoista loukkaantumisista ja on myös tällä hetkellä loukkaantuneena. Kunnossa ollessaan sarjan parhaita hyökkääjiä. Pystyy pitämään välillä puolustusta pilkkanaan. Orgill on myös koko sarjan aktiivisin laukoja, joka kertoo hänen nälästään tehdä maaleja. Miinuksena hyökkäjältä puuttuu tasaisuus otteistaan.
Diego Asssis
Hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka on nyt yhä suuremmassa roolissa. Pelannut talven aikana suurimmat minuutit MIFK-paidassa. Ollut myös joukkueen ahkerin laukoja pre-seasonilla. Jakelee loistavia syöttöjä, mutta hakeutuu myös itse ahneesti maalintekoon. Pelaa loistavista yhteen mm. Dever Orgillin kanssa.
Tulleet pelaajat:
Gabriel Petrovic, Brommapojkarna
Craig Wight, Cowdenbeath FC (Skotlanti)
Lähteneet pelaajat:
Petteri Forsell, Miedz Legnica (Puola)
Duarte Tammilehto, FC Lahti
Otso Virtanen, Hibernian FC (Skotlanti)
Iris ja Jari pitävät huolen että kukaan ei torkahda aamukahvinsa ääreen. Aiheina mm. Vanhukset, polkupyörät sekä katsaus maalman ensimmäiseen radiolähetykseen joka ylitti atlantin!
Maarianhaminalaiset sijoittuivat viime kaudella lopulta kuudenneksi, joka ei varmasti tyydyttänyt seuraa, joka tähtäsi mitalipeleihin. Valitettavat loukkaantumiset sotkivat saarelaisten matkaa. Loppukaudesta Suomen Cupin voitto toi kuitenkin MIFK-leiriin iloa, ja paikan Eurooppa-liigan karsintoihin.