• 13.12 Trombitin iltapäivä: STYLE FACTORY Rewind syksy 2019

    REWIND jaksossa Paula ja Jesse käyvät läpi kulunutta syksyä ja STYLE FACTORY podcastin tekemiseen liittyviä asioita ja tuntemuksia. Mikä oli helppoa, mikä taasen loi haasteita ja entäs sitten ne tulevaisuuden suunnitelmat? Uutiset klo 13 toimitti Emma Lehtovuori.

    Studiossa livevieraana myös STYLE FACTORYN tunnareita luomassa ollut Mika ”Petzku” Launiala.

    Tuottaja: Anni Lötjönen

    Kommentit pois päältä artikkelissa 13.12 Trombitin iltapäivä: STYLE FACTORY Rewind syksy 2019
  • Linnanjuhlapukua tehdessä maltti on valttia

    Vuoden 2019 Linnan Juhlien teema oli tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. REMAKE Ekodesign valmisti tänä vuonna neljä pukua kierrätysmateriaaleista itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle.

    11.12.2019  klo 09.30           @Jesse Ryynänen

    Saana Tynin puvun siivousliinoista tehty ruusuke-elementti valmistettiin käsityönä.  Kuva: Aino Ahola

     

    REMAKE Ekodesignin Ompelijamestari Paula Malleuksen mukaan kaikki tänä vuonna heille tulleet pukutilaukset itsenäisyyspäivän Linnan Juhliin olivat jokainen omanlaisiaan prosesseja suunnittelun ja työmäärän sekä yhteistyön ja kommunikaation osalta.

    Valmistetut puvut tulivat vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelälle, siivousyritys Koti Puhtaaksi Oy:n toimitusjohtaja Saana Tynille, torniolaisen kaivosyritys Tapojärvi Oy:n toimitusjohtajalle Mari Pilvennölle sekä edellisen pääministeri Antti Rinteen puolisolle Heta Ravolainen-Rinteelle.

    Malleus arvioi, että verrattuna vaikkapa hääpukuun tai artistin esiintymisasuun on itsenäisyyspäivän vastaanotolle valmistettavissa iltapuvuissa mietittävä erityisen tarkkaan puvun käyttäjän oman persoonan ja brändin lisäksi myös laajemmin esimerkiksi hänen edustamansa yrityksen arvoja ja imagoa.

     Sen lisäksi, että puvun toivotaan istuvan miellyttävästi päälle on sen myös edustettava henkilön itsensä lisäksi hänen taustallaan olevaa yritystä tai organisaatiota. 

    Itsenäisyyspäivän vastaanotolla käytettävän puvun työprosessissa on kolme pääasiallista elementtiä joiden välinen kompromissi näkyy lopputuloksessa. 

    Pitää pystyä pelaamaan vaatteen muodon, materiaalin sekä materiaalin taustan ja sen välittämien arvojen välillä, Malleus Toteaa.

    Lisähaastetta työprosessiin voivat lisätä myös pukutilauksen taustalla olevat erilaiset yhteistyökumppanit. Malleuksen työstämistä puvuista esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelän puvun taustalla ovat kestävää hyvinvointia edistävä Jatkumo Ry sekä Suomen Kansallismuseo.

    Materiaalien osalta on mietittävä joissain tapauksissa myös tekijänoikeuksia, kuten Kivelän puvussa käytetyn banderollielementin osalta, joka oli osa Nick Brandtin juuri päättynyttä näyttelyä Kansallismuseossa.

     

    Remake Ekodesign valmisti  yhteensä neljä pukua vuoden 2019 Linnan Juhliin.  Kuva: Josefiina Turkulainen

     

    Saana Tynin pukutilaus oli esimerkki siitä, miten toimivalla kommunikaatiolla on merkitystä jo pukua suunniteltaessa ja toteutettaessa alusta loppuun. Yhteisen näkemyksen löytyminen helpottaa työprosessia kokonaisuudessaan. Koti Puhtaaksi Oy:n toimitusjohtajan ehdotukset pukunsa ulkomuodosta olivat saaneet epäröivän tyrmäyksen muualla ennen päätymistään REMAKE:n ompelijamestarin työpöydälle. Malleuksen ideasta lähdettiin toteuttamaan pukuun kiinnostavana yksityiskohtana myös vanhoista siivousmopeista tehtyä turkkia. Taustalla tämänkaltaisten kokeilevien ideoiden karttamiseen voi olla usein pelko itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kaltaisten arvokkaiden tilaisuuksien pukeutumisetiketin rikkomisesta.

    Yleisesti ottaen puvun suunnittelu ja toteutus on lopulta erinäisten sattumusten summa, jossa on taustalla vahva ammattitaito, selkeä visio ja luotto omaan tekemiseen.

    Monesti tällaisetkin puvut konseptoivat ikäänkuin itse itsensä, kunhan osaa pysyä kuulolla heti suunnittelutyön alusta lähtien, Malleus kertoo.

    Vuoden 2019 yrittäjäpalkinnon saaneen teollisen kiertotalouden edelläkävijän, torniolaisen kaivosalan perheyritys Tapojärvi Oy:n toimitusjohtajan Mari Pilvennön puvusta puhuttaessa, Malleus myös muistuttaa, että kyse on loppupeleissä kokonaisuudesta. Pukutilauksen tehnyttä pyritään ohjeistamaan ja auttamaan myös esimerkiksi korujen ja kampauksen suunnittelussa jotta ne saadaan sovitettua osaksi valmiin puvun luomaa teemaa.

    Joidenkin iltapukujen pohjana Malleus käytti kierrätysasemalta saamiaan vanhoja hääpukuja. Kuva: Josefiina Turkulainen

    Jouduin myös ensimmäistä kertaa pysähtymään ja miettimään ennen Marin tilaukseen tarttumista omaa arvopohjaani, kun kyse oli kuitenkin kaivosalan yrityksestä. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen ettei kaivosala ole mihinkään häviämässä, joten on tärkeää nostaa esiin myös positiivisia esimerkkejä alalta, Malleus sanoo.

    Perusteellisella suunnittelupalaverilla asiakkaan kanssa mahdollistuu luottamuksen synnyttäminen sekä yhteisen vision löytäminen. Tällöin puvun toteuttaminen helpottuu ja vaatteen valmistajan on mahdollista ehdottaa tarvittaessa myös vaihtoehtoisia toteutustapoja.

    Kierrätystekstiilien näkyvyys linnassa ei Malleuksen mukaan ole enää vain ohimenevä trendi vaan seuraa maailmanlaajuista muutosta ilmastonmuutoksen keskellä johon liittyy tekstiili- ja muotialalla merkittävällä tavalla pikamuodin ja halpatuotannon synnyttämä hallitsematon tekstiilijätteen määrä.

    Me kertakaikkiaan ehdytämme tämän meidän maapallomme ja siinä sivussa myös itsemme jos kyse olisi pelkästä trendistä, Malleus toteaa.

  • KOLUMNI: Yhteisöllisyyden puute estää meitä tekemästä toisin

    Asuttuani muutaman kuukauden Helsingissä, mielessäni herää ristiriitaisia tuntemuksia. Samaan aikaan olen pääkaupungin sykkeessä jossa monimuotoisuutta ja tapahtumia riittää, mutta samaan aikaan huomaan ympärilläni päivittäin myös vahvoja signaaleja siitä, ettei yhteiskunnassamme ole kaikki aivan kohdallaan.

    Verrattuna pohjois-karjalaisessa kylässä vietetylle lapsuudelleni ja sen vahvalle yhteisöllisyydelle, tuntuu omituiselta, että täällä missä ihmiset asuvat tiiviisti vieri vieressä samoissa rappukäytävissä, ei empatiaa ja aitoa yhteisöllisyyttä tunnu löytyvän edes omasta naapurustosta saati sitten päivittäin metrossa ja kauppakeskuksissa kohtaamistani lukemattomista ihmisistä.

     

    Olemmeko kollektiivisesti hyväksyneet tämän kulttuurisen muutoksen, että kuljemme laput silmillä kohti omia pieniä ja suuria päämääriämme pysähtymättä milloinkaan katsomaan sivuille miten muilla kanssakulkijoilla oikein menee. Samaan aikaan meitä kasvatetaan jo pienestä pitäen löytämään se oma juttu ja pärjäämään itsenäisesti ilman avunpyyntöjä.

    Kohtaan päivittäin koulumatkoilla lukemattomia kaduille ja puistoihin heitettyjä roskia. Päällimmäinen tunne on suoranainen raivo ja hämmennys siitä, mitä roskaajan mielessä liikkuu ja toisaalta miksi ohikulkijoina koemme tarpeettomaksi pysähtyä noukkimaan luontoon ja kaduille jätettyjä roskia. Aivan kuin näkisimme ne täysin toisessa todellisuudessa, joka ei ole yhteydessä omaamme.

     

    Kahdesti viikossa näen aamuhämärässä raitiovaunun ikkunasta kuinka leipäjono kurottuu Helsinginkadulla pitkäksi ruoka-apua hakevista kansalaisista. Näky aiheuttaa kerta toisensa jälkeen kylmiä väreitä. Miten voi olla, että keskellä “hyvinvointiyhteiskuntamme” pääkaupungin katuja on nähtävissä vähävaraisten ihmisten hyinen odotus aamuisessa pakkassäässä, samaan aikaan, kun tuon kaupungin toisella puolella eduskunta tekee sisällä lämpimässä päätöksiään. Kestääkö moraalimme todella tämänkaltaisen epätasa-arvoisen elämän, jossa suhteemme toisiin ihmisiin karkaa liian suureksi sosioekonomisten erojen vain kasvaessa.

    Jos elinkustannukset Suomessa yhä vain kasvavat en näe systeemitasolla mahdollisuutta muutokseen. Tarvitsemme sekä rakenteellisia, että kulttuurisia muutoksia jotta toisten auttaminen voidaan palauttaa osaksi arkipäiväämme. Jos meille jäisi työuran ja ainaisen rahan tienaamisen sijaan enemmän aikaa miettiä mitä voisimme tehdä tässä ja nyt muidenkin kuin itsemme hyväksi, mahdollistuisi hyvän jakaminen niin rahallisesti kuin sosiaalisestikin. Jos jo opiskeluaikoina joudumme velkaantumaan kattaaksemme kohtuuttomiksi nousseet asumiskustannukset ja muut kulut ei se ainakaan kannusta miettimään jäisikö omista resursseista jotain jaettavaa myös muille.

     

    Kulttuurisen muutoksen tulisi lähteä jo kotoa ja varhaiskasvatuksesta. Entä jos pelkän itsenäisen oman polun löytämisen sijaan, meitä rohkaistaisiin jo alusta lähtien auttamaan muita ja löytämään yhdessä toistemme vahvuudet joiden kautta myös se omakin suunta elämälle lopulta löytyisi. Muistuttaisimme jo alusta lähtien, että olemme täällä ennen kaikkea lajitovereina emmekä niinkään kilpailijoina. Päänsisäisen kiireen illuusio liikuttaa ihmismassoja päivittäin paikasta toiseen suoriutumaan erinäisistä haasteista paremmin kuin muut. Se lujittaa välinpitämättömyyden ilmapiiriä ja etäännyttää meidät tärkeistä kommunikaatiota ja empatiaa vaativista kohtaamisista etenkin niiden ihmisten kanssa joita emme varsinaisesti tunne, mutta jotka tämän saman planeetan kanssamme jakavat.

    Roskaaminen ja vähävaraisuus ovat osa pitkää listaa asioista jotka vaatisivat muutosta. On meistä itsestämme kiinni mihin päin haluamme tätä systeemiä kehittää. Uskallan väittää, että heti kun havahdumme nostamaan katseemme erinäisiltä näytöiltä ja astumme ulos omasta tutusta kuplastamme, tekemällä asioita muidenkin kuin vain itsemme hyväksi olemme jo askeleen lähempänä empatian vallankumousta.

     

    @Jesse Ryynänen

     

cialis kopen online Köpa Viagra på nätet i Sverige Osta Viagra Priligy kaufen ohne rezept Viagra kopen Nederland Acquistare Viagra senza ricetta Italia Acquistare cialis Italia