-
Espoon Bluesin ja Rauman Lukon välillä pelattavan puolivälieräsarjan kahta ensimmäistä ottelua on leimannut kurittomuus. Ensimmäisessä pelissä perjantaina Raumalla kotijoukkue Lukko lopetti pelaamisen kolmannessa erässä ollessaan maalin johdossa. Samalla tavalla kävi espoolaisille lauantaina Barona-areenalla Espoossa.
Tässä vaiheessa kautta paketin pitäisi olla jo niin hyvin kasassa, ettei tällaisia notkahduksia pääse tapahtumaan. Päävalmentajat Risto Dufva ( Lukko ) ja Jyrki Aho ( Blues ) eivät olleet tyytyväisiä oman joukkueen liikkeen loputtua kolmannessa erässä. Toisilleen JYPistä tutut valmentajat varmasti teroittavatkin pelaajilleen, että ottelu kestää 60 minuuttia. Ennen summerin soittoa ei levätä.
Pelillinen osaaminen molemmilla joukkueilla on kunnossa. Perjantaina Raumalla kotijoukkueen alku oli todella sähäkkä. Kahden nopean maalin lisäksi peli oli myös täydellisesti hallussa. Vaikka espoolaiset pääsivät peliin mukaan 1. erän kavennusmaalillaan, ei se muuttanut pelin kulkua. Blues pääsi peliin mukaan ottelun kolmannessa erässä, ja vei peliä koko erän. Myös jatkoerässä espoolaiset olivat selvästi aktiivisempi osapuoli.
Lauantain Espoossa pelattu peli oli kuin perjantain toisintoa. Kotijoukkue kahden maalin johtoon ja peli täydellisesti hallussa. Mitä sitten tapahtui? Hyökkäyspelaaminen laimeni pelin edetessä ja kolmannessa erässä Blues ei saanut kunnollista painetta Lukon päätyyn satunnaisia pyörityksiä lukuunottamatta.
Tänään maanantaina Raumalla pelattava kolmas peli on todellinen vedenjakaja ottelusarjassa. Toisen kiinnityksen tänään ottava joukkue on todella vahvoilla jatkossa, sillä takaa-ajotilanteessa neljättä peliä pelaavalla joukkueella on jo paineet niskassaan, sillä 1-3 tappioasemasta noustaan todella harvoin sarjan voittoon.
Bluesin Jere Seppälä sai lauantaina myös ylivoimavastuuta. Kuva Veera Visuri Teksti: Velja Engström
-
”Ei vanhuus mieltä anna, vaan opettaa hiljaa kävelemään”, toteaa vanha suomalainen sananlasku. Urheilijat ovat murskaamassa tätä filosofiaa.
Ikänestorit ovat sykähdyttäneet urheilumaailmaa viime vuosina, dominoimalla lajejaan nuoruuden innolla ja pilkkeillä silmäkulmissaan. Teemu Selänne (43), Jaromir Jagr (42), Ryan Giggs (40), Ole Einar Bjørndalen (40), Kobe Bryant (35) ja Peyton Manning (38) yhdistetään kaikki lajiensa huippuihin, vielä tänäkin päivänä.
Tämä kielii urheilun kenties kauneimmasta puolesta – rakkaudesta lajiin. Sanonta lienee kaikille tuttu, mutta harva käsittää mitä se pitää sisällään.
Jokaisella urheilijalla tulee jossain uransa vaiheessa eteen tilanne, jossa motivaatio on alhaalla ja mieleen hiipii ajatus: ”Onko tässä enään mitään järkeä?” Pelaaminen ja harjoittelu ei kiinnosta entiseen tapaan. Vanhemmilla urheilijoilla tämä ajatus pyörii päässä useammin kuin nuorilla. Mutta aito palo ja halu jatkaa, voi viedä nämä kansan suosikit yhä uskomattomampiin suorituksiin.
Suomen koripallomaajoukkue pelasi fantastiset EM-kisat viime syksynä. Joukkueen kapteenin Hanno Möttölän kisamatka ei ollut ennen kisoja mikään selviö. Mies pelasi Suomessa divari-koripalloa edellisenä kautena ToPo:ssa. Hän kuitenkin päätti, että tulee kuulumaan joukkueeseen ja vieläpä tärkeään rooliin, nimenomaan parketilla. Itsenäinen harjoittelu ja kova työ toi tulosta, ja Möttölä nähtiin EM-parketeilla huippuiskussa 37-vuotiaana.
Nämä rajoja rikkovat urotyöt vaikuttavat ihmisiin ja kanssaurheilijoihin uskomattomalla tavalla. Sitä hyvänolon tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun 43-vuotias Teemu Selänne iskee Olympialaisten pronssipelissä kaksi maalia vastustajan verkkoon, ja hänet valitaan turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tai kun Jaromir Jagr maalaa uransa 700:n NHL maalinsa, ja juhlii sitä kuin ensimmäistään. Urheilu elää näistä hetkistä. Ja näistä hetkistä saa normaali kaduntallaajakin käsityksen, miten voimakas työkalu urheilu on.
Nauttikaa näistä suorituksista. Kaikki päättyy kuitenkin aikanaan, urheilussakin.
Kristian Kalmari
-
Radio trombitissa teitä tänä lauantai-iltana viihdyttää kYÖpelit. Puhetta riittää ainakin jalkapallon Mestarien liigasta sekä sunnuntain El Classicosta. Studiossa äänessä ovat Kristian Kalmari, Mikko Koikkalainen ja Eemeli Kosonen. Tuottajana toimii Jori Pessala.
-
Radio Trombitin suora otteluselostus Espoon Barona Areenalta klo 17:00.
Selostajina Velja Engström ja Samuli Törrönen. Studiossa ennakkolöylyä lyövät Krsitian Kalmari, Eemeli Kosonen ja Mikko Koikkalainen.
-
Velja Engström ja Samuli Törrönen selostavat lauantain Blues-Lukko ottelun. Kuva Veera Visuri Ainoana pääkaupunkiseudun joukkueena jääkiekon SM-liigan playoffseihin selviytynyt Espoon Blues tekee pudotuspelien ajan yhteistyötä Trombitin kanssa. Kaikista Bluesin kotiotteluista on tarjolla liveselostus radiossa ja internetissä.
-Ollaan todella tyytyväisiä, että päästään tekemään yhteistyötä Bluesin kanssa. Selostuspuitteet ainakin vaikuttivat loistavilta ja Blues otti meidät innolla vastaan, iloitsee Trombit FM:n selostusvastaava Velja Engström.
Trombit FM:n ensimmäinen otteluselostus alkaa lauantaina kello 16.00 studio-osuudella. Selostus alkaa kello 17.00 ja se on kuultavana pääkaupunkiseudulla taajuudella 103.1 Mhz, sekä netissä trombit.net
Teksti: Velja Engström ja Samuli Törrönen
-
Suomen urheilumaailman kermaa kokoontui keskiviikkona Ravintola Mestaritalliin Helsingin Töölöön “Parempaa peliä joka päivä” – tiedotustilaisuuteen. Kyseessä on ainutlaatuinen ja kunnianhimoinen yhteistyöprojekti, joka pyrkii suosituimpien palloilulajien väliseen kunnioitukseen ja avunantoon.
Tiedotustilaisuudessa oli leppoisa tunnelma. Paikalla oli jääkiekon, jalkapallon, salibandyn, koripallon ja lentopallon A-maajoukkueiden päävalmentajat, sekä Suomen olympiakomitean asettaman huippu-urheilukomitean johtaja Mika Kojonkoski. Projektissa on mukana myös käsipallo ja voimistelu.
Yhteistyö on kansainvälisen menestyksen kannalta välttämättömyys
“Pyritään luomaan mallia siitä, että osaamisen kehittäminen on osittain toimintatapa. Kaikilla tasoilla voidaan tulla haastetuksi, haastaa ja vaihtaa näkemyksiä. Lopullista totuutta ei ole olemassa mistään asiasta, tässä tapauksessa esimerkiksi palloilulajeista tai joukkuepeleistä, vaan jopa päävalmentajat kokevat omalta osaltaan erittäin motivoivaksi sen, että ovat keskenään yhteistyössä, kuuntelee toisten epäonnistumisia tai onnistumisia, oppii niistä ja tuo pöytään omia haasteitaan”, Kojonkoski selventää projektia.
Lehdistötilaisuus oli mieltänostattava. Jokainen päävalmentaja korosti yhdessä tekemisen tärkeyttä. Keskustelu sai jopa romanttisia vivahteita, kun valmentajat maalailivat tulevia menestystarinoita ja loivat uskoa suomalaisen yhteistyömentaliteetin toimivuudesta.
“Kyllä se on meille melkein ehdoton välttämättömyys, että tehdään yhteistyötä. Suomessa aiemmin jokainen laji on tehnyt omaa juttuansa. Jos haluamme menestyä kansainvälisesti, meidän on saatava kaikki osaaminen, mitä tästä maasta löytyy käyttöön. Tässä projektissa pyrimme joukkuelajien kanssa lisäämään yhteistyötä”, jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund sanoo.
Kuuden eri palloilulajin yhteistyösopimus on toki ainutlaatuinen ja ajatuksena hieno, mutta selkeää konkretiaa oli toistaiseksi huomattavissa melko vähän. Päävalmentajat vakuuttivat kuitenkin, että kymmenen hengen projektiryhmässä on synnytetty keskenäinen luottamus ja hyvä henki. Nykypäivänä lajit eivät koita enää syödä toisen korista, vaan pelata yhteiseen pussiin. Pyrkimys on, että jokainen laji hyötyy.
“Taustalla on ollut projektiryhmä joka koostuu päävalmentajista,valmennuspäälliköistä ja erilaisista asiantuntioista, jotka ovat luoneet tälle joukkuepelien yhteistyölle raamit, että millä alueella olisi tärkeä toimia yhdessä. Pelin jatkuva pohdiskelu eri tasoilla on erittäin tärkeää, vaikka lopullista totuutta ei tietenkään ole. Valmennusosaaminen ja sen kehittäminen on kaikkien tavoite ja siinä on paljon haasteita. Myös urheilullisuuden lisääminen nuorten keskuudessa on tärkeää. Pyrimme miettimään, mitä voimme tehdä, että joukkuelajien parissa olevat nuoret olisivat vielä urheilullisempia ”, Kojonkoski valoittaa taustoja.
Westerlund puhui lajien välisestä yhteistyöstä. On loistavaa, että suomalaiset lyövät viisaita päitään yhteen. Jos projekti onnistuu niin kuin lehdistötilaisuudessa hehkutetaan, tulee se olemaan Suomen palloilulle loistava asia. Jokainen päävalmentaja oli samaa mieltä, että monipuolinen urheileminen ja etenkin erilaisten palloilulajien harrastaminen laajalla skaalalla on nuorelle urheilijalle pelkästään hyväksi. Päätös lopullisesta lajivalinnasta tulee jättää nuorelle urheilijalle itselleen. Houkuttelu tiettyyn lajiin yritetään jättää.
“Olen valmentanut montaa pelaajaa, joka on pelannut aiemmin urallaan myös jääkiekkoa. En osaa sanoa selkeää syytä miksi, mutta he ymmärtävät usein puolustuspelaamisen paremmin, kuin pelkästään koripallon parissa olleet”, Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman sanoo.
Puheista huomaa, että nuoren innostaminen lajista riippumatta on tärkeintä. Tarkoitus ei ole, että nuoria aletaan jalostaa maailmantähdiksi varhaisessa vaiheessa, vaan että nuori kokee urheilun mielekkääksi ja löytää lopulta suosikkilajinsa. Tässä valmentajat voivat toimia innostajina ja suunnannäyttäjinä.
Kojonkoski antaa tiedotustilaisuudessa loistavan esimerkin: “Luin tutkimusta, jossa tutkittiin matemaattisesti lahjakkaita lapsia. Kävi ilmi, että suurin osa on löytänyt matemaattisen kipinän ennen ensimmäistä luokkaa, koska kotona on opetettu helpoimpia laskuja. Kun lapsi menee koulussa ensimmäiselle matematiikan tunnille hän kokee onnistumisen tunteen. Tämä innostaa lasta entisestään opettelemaan matematiikkaa. En näe syytä, miksi tämä ei voisi toimia myös palloilulajeissa”.
Valmentajakeskeisyys halutaan jättää suomalaisesta urheilusta. Urheilijan tulisi olla keskiössä ja yksilökohtainen valmentaminen on erittäin tärkeää. Jokainen valmentaja oli samaa mieltä, että vanhanaikainen autoritäärinen valmennustyyli ei ole nykypäivänä paras vaihtoehto. Valmentajan pitää ennemminkin osata kysyä oikeat kysymykset, kuin kertoa vastaukset.
Vaikka projekti on toistaiseksi vielä alkutekijöissä ja konkreettista toimintaa on vielä vähän, on yhteistyö tervetullutta. Nokittelua tai toisten lajien väheksymistä ei ollut ilmassa. Henki oli päävalmentajien välillä hyvä ja kaikesta huomasi, että yhteisen hyvän puolesta tehdään töitä. Päämäärä on suomalaisen huippu-urheilun menestyksen kasvattaminen, nuorien urheilijoiden saaminen joukkuepelien pariin entistäkin enemmän ja kaikkien lahjakkuuksien maksimaalinen kehittäminen niin fyysisesti kuin pelillisestikin.
”Kuin elämä pienoiskoossa”
Peli on kaiken keskiössä. “Peli on kuin elämä pienoiskoossa”, Westerlund runoilee. Se mikä laji on kyseessä on loppupeleissä toissijainen seikka pelin lajinalaisuuksien rinnalla. Tietoa pitää jakaa ja niin tehdään jo nyt. On kiehtovaa nähdä, kuinka paljon nämä herrat pystyvät lopulta jakamaan elämänkokemuksiaan toisilleen, saatika kokonaiset lajiliitot. Yhteistyö on ollut suomalaisten voimavara aina. Nyt tämä yhteistyö yritetään saada palloilulajien välille.
Kyllä sitä konkretiaakin löytyi. Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Toni Kettunen keskusteli Erkka Westerlundin kanssa Sotshin menestyksestä: ”Kysyin Erkalta mitä hän oikein teki, että sai revittyä joukkueesta kaiken irti. Erkka ei muuta sanonut, kuin katso tuosta ja lätkäisi monistenivaskan, jossa oli kirjallisesti kaikki, mitä Sotshissa tehtiin. Näin ei varmasti olisi tapahtunut 20 vuotta sitten.”
Teksti: Rami Shikeben
Kuvat: Veera Visuri -
Lähtökohdat
Pelicansin alkukausi oli todella vakuuttava 11 ensimmäisestä pelistään se hävisi ainoastaan yhden. Liito kuitenkin tyssäsi marraskuun lopussa, jolloin lahtelaiset käynnistivät ennätys pitkän tappioputken peräti 11 ottelua. Loppukaudesta joukkue kuitenkin tsemppasi itsensä runkosarjassa kahdeksanneksi ja onnistui voittamaan lomarengas kierroksella HIFK:n voitoin 2-0.
Tappara puolestaan oli lähes koko runkosarjan erittäin vahvassa vedossa. Pisteitä tuli tasaisella tahdilla läpi kauden. Ainoastaan viimeisissä peleissä se koki pienen notkahduksen hävittyään kolme peliä putkeen. Joukkue tosin kuittasi sen voittamalla viimeisen pelinsä ja päätyen runkosarjassa sijalle kaksi.
Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella viisi kertaa. Molemmat joukkueet ovat voittaneet kerran jatkoajalla, mutta muuten pelit ovat kääntyneet Tapparalle jo varsinaisella peliajalla.
Yhteismaalit keskinäisissä otteluissa ovat 15-8 Tapparan hyväksi.
Tilastojen valossa Tappara on selkeä ennakkosuosikki. Kirvesmiesten paras pistemies runkosarjassa oli Kristian Kuusela, joka saalisti 46 pistettä (19+27). Olli Palola oli paras maalintekijä 27 maalilla. Pelicansilla vastaavasti paras tehomies oli Vili Sopanen 42 pisteellä (12+30). Eniten maaleja pussinokille runkosarjassa teki Timo Pärssinen, joka nakutti 14 maalia.
Pelicansin rotaatiossa on tapahtunut kauden aikana paljon muutoksia. Jan Latvala on ainoa joka on pelannut kaikki 60 ottelua. Myös ketjukoostumukset ovat vaihdelleet todella paljon. Oikeastaan ketju Sopanen – Saarenheimo – Mustonen on pysynyt yhdessä pidempään. Tapparalla on ollut hieman vakaampaa. Kokoonpanosta löytyy kuusi miestä, jotka ovat pelanneet kaudella 60 ottelua. Lisäksi heidän kaksi ensimmäistä kenttää on ollut lähes koko kauden yhdessä.
Molemmilla on hyvät maalivahdit ja onnistuessaan kumpainenkin pystyy tarjoamaan joukkueelleen voiton. Tapparan vahti Juha Metsola saalisti runkosarjassa eniten nollapelejä 12 kappaletta. Miehen torjuntaprosentti 92,64 oli Liigan viidenneksi paras. Pelicansin Jere Myllyniemi oli torjuntaprosentilla 90,93 vasta Liigan 14. Vaikka miehen otteet ovat kauden mittaan hieman ailahdelleet, niin viimeistään HIFK-sarjassa Myllyniemi näytti, että hän pystyy tosipaikassa venymään koviin suorituksiin. Kahdessa ottelussa miehen torjuntaprosentti oli 98,33 päästäen vain yhden maalin.
Ratkaisun paikat
Tapparan yhtenäisempi kokoonpano on varmasti heidän etunsa. Myös aiempi playoff-kokemus on Tapparan puolella, heidän yltäen viime vuonna finaaliin asti.
Pelicansin joukkueessa on tosin todellisia konkareita, kuten Jan Latvala ja Timo Pärssinen. Myös kapteeni Tommi Paakkolanvaara sekä Pekka Saarenheimo ovat pelanneet useita playoff-otteluita. Yhdessä he eivät kuitenkaan ole kovin montaa playoff-kautta pelanneet.
Pelicans pystyy puolustuspelissä pistämään kampoihin, mutta hyökkäys on tamperelaisilla paljon laajempi. Varsinkin maalinteko on Tapparan vahvuus, kokoonpanosta löytyy runkosarjan paras maalintekijä Olli Palola 27 maalilla. Pelicansin maalinteko taas nojasi alkukaudella pitkälti Radek Smolenakin harteilla. Tästä kertoo se fakta, että hän jakoi parhaan maalintekijän paikan Timo Pärssisen kanssa 14 osumallaan. Vaikka Smolenak poistui lahtelaisten riveistä jo marraskuun alkupuolella.
Vastakkain ovat kaksi todella kokenutta valmentajaa. Tapparan Jukka Rautakorpi on valmentanut joukkueensa kerran Suomen mestaruuteen ja neljä kertaa pronssille. Hannu Aravirta on puolestaan luotsannut suojattinsa kaksi kertaa kultaan, kolmesti hopeaan sekä kahdesti pronssille. Aravirta on pitkän uransa aikana toiminut myös Suomen maajoukkue valmentajana ja kerännyt useita MM- sekä olympiamitaleja. Tässä parissa kokemus painottuu hieman Aravirran voitoksi.
Seuraa heitä
Tappara
Ville Nieminen
Erittäin kokenut “Nemo” on varsinainen playoff-pelaaja. Kovasta pelityylistään tunnettu hyökkääjä on yksi Tapparan tärkeimpiä lenkkejä kevään pudotuspeleissä. Mieheltä löytyy uransa takaa paljon NHL-otteluita ja sen lisäksi myös yksi Stanley Cup sormus.
Osaa tehdä likaista työtä maalinedessä ja pystyy ratkaisemaan otteluita.
Jan-Mikael Järvinen
Olli Palolan vierellä pelaava sentteri, joka on lyömässä itseään läpi Liigatasolle. Palolan useista osumista onkin kiittäminen juuri Järvistä, jonka tarjoilu on tällä kaudella ollut mainiota. 60 ottelussa 26-vuotias hyökkääjä saalisti 30 syöttöpistettä. Mielenkiintoista on nähdä mihin nuorukaisen rahkeet playoffeissa riittävät.
Nick Bailen
Tapparan takalinjoilla häärivä 24-vuotias amerikkalainen ei ollut alkukaudesta kovin vakuuttava, mutta vuoden vaihteen jälkeen on alkanut tehoja tulla. Tämän vuoden puolella Bailen on iskenyt 23 ottelussa 20 pistettä (8+12). Varsinkin ylivoimalla puolustaja on ollut todella vaarallinen.
Pelicans
Tommi Paakkolanvaaraa
31-vuotiaalta hyökkääjältä löytyy paljon kokemusta. Liigassa playoff-otteluita on 77 kappaletta. Kuudesti mies on pelannut finaaleissa, voittaen suomen mestaruuden kolme kertaa.
Paakkolanvaara pelaa hyvin kahteen suuntaan ja on tärkeässä roolissa joukkueessaan.
Ilkka Pikkarainen
Mies on tunnettu kovasta pelityylistään. Hän taklaa ja laukoo lujaa, myös maalinedustan hämmentäminen kuuluu rooliin. Kun Pikkarainen on jäällä, niin yleensä silloin tapahtuu. Äkkipikaisena tunnettu Pikkarainen on loistava playoff-pelaaja, ainakin niin pitkään kuin pinna kestää.
Joel Mustonen
Loistavaa debyyttikauttaan pelaava Mustonen on mielenkiintoinen nimi. Nuorukainen kärsi reilun vuoden verran mykoplasmasta ja kuntoutti itseään alkukauden. 21-vuotias hyökkääjä palasi joulukuussa kaukaloihin, tehden debyyttinsä Liigaan. Hän vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa erittäin pirteällä pelillä. 28 ottelussa mies latoi mukavat 12 pistettä (8+4).
Arvio:
Tappara lähtee tähän pariin selkeänä ennakkosuosikkina. Pelicansin puolustaessa loistavasti ja Myllyniemen venyessä, on lahtelaisilla kuitenkin mahdollisuus haastaa kirvesmiehet. Tämä toki vaatii myös tason nostoa monelta pelaajalta. Tapparalla on nälkää viime vuodesta paljon ja hopean tilalle kelpaa ainoastaan kulta. Uskonkin tamperelaisten yhtenäisemmän kokoonpanon siivittävän heidät jatkoon tästä parista.
Jori Pessala
-
Pohjois-Pohjanmaan ylpeys runkosarjan ykköstilan napannut Oulun Kärpät saa vastaansa pudotuspeleissä voittoputkessa ratsastavan HPK:n Hämeenlinnasta. Joukkueet kohtaavat playoffseissa ensimmäistä kertaa liigahistoriassa. Perjantaina Raksilassa käynnistyvä puolivälieräsarja pelataan tuttuun tapaan paras seitsemästä -järjestelmällä, eli välieriin pääsy tapahtuu neljällä voitolla.
Runkosarjan valtias Kärpät lähtee ottelusarjaan selvänä suosikkina, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joukkueiden kohtaamisista tule puuttumaan mielenkiintoa.
HPK kellisti Jokerit kesälomille komeasti ennakkoluulottomalla peliesityksillään Villi Kortti -kierroksella voitoin 2-0.
Oululaiset ovat esittäneet läpi kauden tehokasta sekä kurinalaista taidokasta kiekkoa. Kärppien menestystekijöitä tarkastellessa ei voi vähätellä päävalmentaja Lauri Marjamäen panosta. Nuori huippuvalmentaja Marjamäki on modernisoinut Kärppien pelitapaa tehokkaan toimivaksi.
Kärppien runkosarjan voitto oli seuran historian kuudes. Joukkue takoi liigan runkosarjan piste-ennätyksen uuteen uskoon keräten huimat 131 pistettä. Ottelukohtainen pistekeskiarvo oli 2,18, mikä on erittäin arvostettava suoritus. Entinen piste-ennätys oli JYPin hallussa 129 pisteellä.
Kotiedusta nauttivilla Marjamäen suojateilla ei ole varaa yhtään löysäilyyn, sillä HPK tulee tarjoamaan kovan haasteen.
Edellisen kerran runkosarjan voittoa saatiin juhlia Oulussa kuusi vuotta sitten lopulta mestaruuteen päättyneellä kaudella 2007-2008. Kärppien edellisestä mitalistakin on vierähtänyt jo viisi vuotta, jolloin kaulaan pujotettiin hopeiset mitalit JYPin juhliessa. 2010-luku on ollut todella vaikea seuralle ja tämän hetkinen suoritustaso tuo varmasti uutta potkua organisaatioon.
Etenkin viime syksy muistetaan huikeasta 17 ottelun voittoputkesta, jolloin puhuttiin jo varmasta mestaruudesta. Joukkue porskutti voitosta voittoon itseluottamuksen hipoessa taivasta.
Iso vaikutus Kärppien vahvaan kauteen on varmasti kovilla paluumuuttajilla, jotka saatiin houkuteltua takaisin kasvattajaseuraansa. Kapteeni ja joukkueen taistelun ruumiillistuma Lasse Kukkonen palasi seuraan kymmenen vuoden -NHL ja -KHL -taipaleiltaan. Tähän ajanjaksoon mukaan mahtui vielä viime kausi Ruotsissa Röglessä SHL:ssä ennen paluutaan Kärppien paitaan. Esimerkillisesti C -rinnassa pelaavan Kukkosen runkosarjan tehot olivat puolustajalle vakuuttavat keräten 55 ottelussa tehopisteet 12+16=28 pistettä, joka oikeutti puolustajien pistepörssin viidenteen sijaan. Mika Pyörälän ja taitavan Juhamatti Aaltosen tulo takaisin Kärppiin vahvisti oululaisia merkittävästi. Lisäksi muutama täsmähankinta onnistui täydellisesti. Ykkösmaalivahdiksi pestattu Jussi Rynnäs pysäytteli kiekkoja 93,87% varmuudella ollen runkosarjan paras maalivahti. Kanadalaissentteri Ben Maxwell on muodostanut Aaltosen ja Ivan Humlin kanssa liigan vaarallisimman hyökkäysketjun.
Ennestään vahvaa miehistöä saapui vahvistamaan vielä kaksi uutta hankintaa ennen helmikuun siirtorajan umpeutumista. Adam Masuhr siirtyi myyntitalkoisiin ajautuneesta KalPasta tuoden samalla lisää vaihtoehtoja etenkin ylivoimapeliin. Lisää paluumuuttajia saatiin, kun keskushyökkääjä Esa Pirnes palasi kasvattajaseuraansa Kärppiin. Edellisen kerran hän pelasi seurassa 15 vuotta sitten keväällä 1999.
Kärpät kärsi monista loukkaantumisista runkosarjan loppupuolella, mutta perjantaina käynnistyviin pudotuspeleihin sairastupa on tyhjentynyt lukuunottamatta pitkäaikaispotilasta Jari Viuhkolaa, jonka kausi uhkaa olla ohitse.
Maalivahtiosastolla Rynnäksen ollessa sivussa kakkosmaalivahti Tomi Karhunen pelasi monta loistavaa ottelua. Tänä keväänä he eivät tule kaatumaan ainakaan tälle osastolle.
Ylivoimapeli oli koko liigan selvästi tehokkainta, eikä alivoimapelaaminenkaan kovin huonosti mennyt ollen kolmanneksi parasta.
Raksilassa vierasjoukkueet eivät paljoa juhlineet, sillä tappioita varsinaisella peliajalla Kärpille kertyi vain kaksi. Vierailijat poistuivat pohjoisesta voitto taskussaan ainoastaan viidesti koko runkosarjan aikana.
Haastajana lähtevä HPK pelasi puolestaan uskomattoman runkosarjan lopun nousemalla viimeisellä kierroksella ohi Ilveksen kymmenenneksi.
Hämeenlinnalaisten kauden uskottiin olevan ohi samalla kun joukkue myi siirtorajalla profiilipelaajansa Ville Viitaluoman ja Jere Sallisen Ruotsiin Örebrohon. Joukkue oli toista mieltä. He saivat tästä päinvastoin uutta puhtia ja innostui käsittämättömään vireeseen napaten kahdeksan perättäistä 3 pisteen voittoa viimeisistä runkosarjan peleistään.
HPK:lla on nyt kasassa 10 ottelun voittoputki ja itseluottamus on huikaisevaa luokkaa. Kerho on yhtenäinen ja sitkeästi töitä tekevä joukkue, joka on pystynyt nojaamaan erinomaiseen maalivahtipeliin Nuorten MM-kultaa torjuneen 18-vuotiaan Juuse Saroksen johdolla ja saanut siinä samalla myös hyökkäystehonsa esiin.
Palataan hetkeksi viime syksyyn. Hämeenlinnalaisten kausi on ollut kuin vuoristorata. Syksyllä uudeksi päävalmentajaksi tullut Kai Rautio ei saanut joukkuetta ruotuun ja lokakuun puolivälissä hänen ja pelaajiston välit tulehtuivat niin pahasti, ettei seuran nokkamiehet nähneet muuta ratkaisua kuin Raution irtisanominen tehtävistään. Uudeksi vastuuvalmentajaksi nousi 46-vuotias kakkosvalmentaja Pasi Arvonen. Hän on seuralle tuttu mies, sillä hän on toiminut kaudesta 2006-2007 lähtien hämeenlinnalaisten apuvalmentajana eri valmennustiimeissä.
Arvosenkin aikana ensimmäiset neljä kuukautta olivat nimittäin täynnä tuskaa.
Millään pillerillä tai ruiskeella ei saa aikaan sitä tunnetta, jonka HPK on helmi-maaliskuun perättäisten voittojen ansiosta saanut. Henkisestä puolesta Kärppien haastaminen tuskin jää ainakaan kiinni. Vaikka oululaiset tästä marssisivat jatkoon, niin tämä nippu ansaitsee ison kumarruksen.
HPK:n ylivoimapeli oli runkosarjassa toisiksi heikointa. Alivoimapelissäkään ei juuri kehumista ollut sen ollen vasta 12. parasta. Jokereita vastaan hämeenlinnalaiset onnistuivat kaksi kertaa ylivoimalla ensimmäisessä pelissä.
Ainut huolenaihe loukkaantumisrintamalla on puolustaja Craig Schiran puuttuminen puolustuksesta. Schira kävi olkapääleikkauksessa maaliskuun alkupuolella, eikä häntä nähdä enää kaukalossa tällä kaudella. Taitavan kiekollisen kanukkipakin poissaolo tulee näkymään ylivoimapelin tehoissa.
Runkosarjassa Kärpät ja HPK ottivat yhteen neljä kertaa molempien voittaessa kotiottelunsa. Yhtä oululaisten 7-0 voittoa lukuunottamatta, kolme kamppailua neljästä ratkesivat yhden maalin erolla. Kahdesti voittajaa jouduttiin hakemaan jatkoajalta. Pisteet menivät tasan 6-6 ja maaliero oululaisille 14-8.
Runkosarjan TOP5 Pistemiehet: (Ott, M+S=P, +/-, jäähy.min)
KÄRPÄT:
1. Ivan Huml 57 11+38=49 +16 95min
2. Ben Maxwell 49 16+26=42 +18 56min
3. Joonas Donskoi 60 11+26=37 +16 10min
4. Mika Pyörälä 60 13+23=36 +10 16min
5. Julius Junttila 56 19+15=34 +22 16minHPK:
1. Borna Rendulic 57 11+21=32 -1 34min
2. Juha Kiilholma 60 11+20=31 +6 38min
3. Joonas Vihko 58 11+16=27 +1 36min
4. Craig Schira 54 9+16=25 +3 16min
5. Jesse Saarinen 44 8+15=23 0 14minRatkaisun paikat
Oululaisilla on huomattavasti enemmän ratkaisuvoimaa, ja sen puolustus on monta pykälää vahvempi Lasse Kukkosen, Mikko Lehtosen ja kumppaneiden johdolla.
Olympialaisten jälkeen loukkaantumisesta kärsinyt Juhamatti Aaltonen tullee olemaan iso pelaaja joukkueelle kevään edetessä. Sarjan alussa Kärppien pelaamattomuus saattaa näkyä ja hämeenlinnalaiset todennäköisesti iskevät tähän kevään hurmoksensa ansiosta. Kerholaisten paras mahdollisuus napata voitto Raksilasta on juuri perjantaina pelattava ensimmäinen kohtaaminen.
Yksi hyvä huomio on se, ettei oranssipaitojen ykkösvahti Saros ei pelannut kertaakaan Kärppiä vastaan runkosarjassa. Pystyykö oranssipaidat kaatamaan vielä yhden ison? Jos pystyy on se tämän kevään jymypommi, vielä pykälän verran Jokereiden tiputtamista suurempi. Mutta iso mäki on vielä edessä, mikäli HPK meinaa Kärpät tieltään suistaa. Se mäki on liian suuri kiivettäväksi.
Seuraa heitä / Kärpät:
Julius Junttila
Vikkeläkinttuinen pieni terrieri oli näätien paras maalintekijä runkosarjassa 19 maalillaan. On erityisen ketterä haastamaan puolustajia pienessä tilassa ja laukaus lähtee terävästi.
Joonas Kemppainen
Johtaa kolmoskentällistä tasapainoisella otteella. On liigan parhaimpia aloittajia, sekä erittäin tärkeä pelaaja alivoimia tappaessa. Valmentaja tietää täsmälleen mitä saa kun laittaa tämän Kajaanissa syntyneen sentterin jäälle.
Lasse Kukkonen
Merkitystä joukkueelle voi tuskin liikaa korostaa. Sarjan parhaimpia alivoimapelaajia ja kehittynyt myös kiekollisessa pelissä. Henkinen johtaja joukkueelle niin jäällä kuin sen ulkopuolella.
Kukkoslasse vaikka syö kiekon, mikäli se on joukkueelle eduksi.
HPK:
Ossi-Petteri Grönholm
Peruspakki joka tekee juuri sen minkä puolustavan puolustajan tarvitsee. Pelaa kovaa kulmissa sekä oman maalinedustalla. Jokeri-sarjassa tehot 1+1, jatkaako jykevä OP tuhojaan myös oululaisten tolppien väliin?
Antti Aarnio
Ex-kärppä ja Oulussa syntynyt pommikone pääsee pelaamaan kasvattiseuraansa vastaan
ensimmäisen kerran playoff-karkeloissa. 174-senttinen ihmiskuula todennäköisesti laitetaan härnäämään vastustajan tähtipelaajia. Ryntäilee ajoittain tarpeettomasti, mutta osaa myös taklata kovaa ja puhtaasti. Laittaa itsensä likoon joka kerta kun on sen aika. Aarniolla on liigahistorian 11. eniten playoffs-otteluita joita on kertynyt 98.Teemu Rautiainen
Taitava hyökkääjä lukeutuu liigan pienempien pelaajien joukkoon 169cm varrellaan. Dominoi vielä muutama vuosi sitten A-nuorten SM-Liigassa. Loistavassa vireessä. Kahdeksan ottelun pisteputkessa(8+4=12) viilettävä laitahyökkääjä valittiin kuluneen liigaviikon tulikuumimmaksi. Seitsemän ottelun maaliputkessa.
Arvio: Kärpät on parhaimmillaan juuri painetilassa ja heiltä löytyy kaikki eväät voittaa mestaruus. Loistavasti valmennettu joukkue ja ylivertainen materiaali höystettynä vankalla
pudotuspelikokemuksella ovat isossa osassa. Kärppien erikoistilannepelaaminen on selvästi HPK:ta tehokkaampaa, joka tulee näkymään ratkaisevasti tässä sarjassa. Juuse Saroksen on venyttävä aivan absoluuttiselle huipputasolle, mikäli HPK elättelee haaveita jatkoonpääsystä. Hämeenlinnalaiset ottanevat yhden voiton kotiyleisönsä edessä, mutta Kärpät etenee välieriin otteluvoitoin 4-1.Samuli Törrönen
-
Tampereen Tappara sijoittui Jääkiekkoliigan runkosarjassa kakkoseksi. Viime kauden hopeamitalisti on yksi suurimmista suosikeista Suomen mestariksi Oulun Kärppien ohella. Kirvesrintojen ykkösketjun vakiokasvo Antti Erkinjuntti onnistui runkosarjassa hyvin sijoittuen pistepörssissä 14:nneksi. Hankalan alkukauden jälkeen syöttökone sai pelin kulkemaan yhdessä Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa. Tämä kolmikko voikin kylvää tuhoa pudotuspeleissä vastustajan maalilla.
Tilastot koottu www.eliteprospects.com -sivustolta. (Kuva: Timo Savela) Rovaniemeltä Suomen huipulle ponnistanut Antti Erkinjuntti nousi kansan tietoisuuteen ensimmäisellä Mestis-kaudellaan 2006-2007, jolloin hän nakutti Kajaanin Hokin paidassa 39 ottelussa saman verran tehopisteitä.
Eräässä haastattelussa jo Erkinjuntin Mestis-debyytin aikaan nykyinen TPS-valmentaja Kai Suikkanen totesi pienikokoisen hyökkääjän olevan Lapin lahjakkain kiekkoilija. Kyseisen kauden päätteeksi Erkinjuntti juhli Mestis-mestaruutta, jonka lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Suikkasen ylistyssanat eivät siis olleet perättömiä.
Namupassit tulivat tutuiksi hyvin nopeasti
Syksyllä 2007 taitavakäsinen nuorukainen teki debyyttinsä SM-liigassa TPS:n sotisovassa vain yhden Mestis-sesongin jälkeen. Kahden kauden aikana hänen suurin taitonsa, syöttely nousi pinnalle. SM-liigakausien 2007-2009 aikana Erkinjuntin 55 tehopisteestä yli puolet olivat nimenomaan syöttöpisteitä. A-maajoukkueessakin debyyttinsä tehneen pelimiehen parhaimpina puolina pidetään hyvää pelisilmää sekä ajoittain huikeaa mailatekniikkaa.Kertaalleen Suomen mestaruutta juhlinut mies on kuvaillut itseään pelaajaksi, joka menee mielellään kulmiin yrittäen pitää kiekkoa itse. Kyseiset tilanteet ovat tulleet tutuiksi tällä sesongilla jopa aikaisempia kausia enemmän. Sähäkkä peluri on tehnyt etenkin ketjukavereiden Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa tehokkaasti pisteitä.
Erkinjuntilla on kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan
Himoitun Kanada-maljan Erkinjuntti on saanut käsiinsä kertaalleen, kun TPS voitti sensaatiomaisesti Suomen mestaruuden keväällä 2010. Rovaniemeltä lähtöisin oleva väkkärä muodosti tuolloin yhdessä Jarkko Hattusen ja Marko Virtalan kanssa monien mielestä Suomen pääsarjahistorian kaikkien aikojen parhaimman nelosketjun. Lapin lahja onkin keväällä siinä mielessä etulyöntiasemassa, että hänellä on playoff-kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan.– Aika uskomaton hetki. Olen väsynyt, mutta silti onnellinen. En olisi ikinä osannut tällaisesta ennen kauden alkua, Erkinjuntti hehkutti mestaruusjuhlissa Hämeenlinnassa huhtikuussa 2010.
Tittelin jälkeen Lapin mies kertoi haastattelussa, mistä hänen kiekkoinnostuksena juniorina alkoi. – Halusin aina mennä ulkojäille pelaamaan vanhempien poikien kanssa. Se oli ainoa homma, mitä halusin tehdä ja haluan jatkossakin, hän kertoi.
Antti Erkinjuntissa on ainesta liigakevään komeetaksi etenkin syöttötaitojensa puolesta. (Kuva: Miska Miettinen) Leijonapaidan pukeminen on harvinaisempaa herkkua
Maajoukkueessa Erkinjuntti debytoi syksyllä 2008. Hän on pelannut yhdeksän A-maaottelua onnistuen tekemään pisteet 1+3. Lapin mies sopii todistetusti lähes mihin ketjuun ja rooliin tahansa, joten hänellä voisi olla enemmänkin maajoukkuekokemusta. Kevään MM-kisoihin on kova tunku pelaajista eritoten KHL:stä, mutta kaiken onnistuessa erinomaisesti Erkinjuntti voi taistella jopa lipusta kisakoneeseen.Suurin heikkous on puolustuspään pelaaminen
Sanonnan mukaan kukaan ei ole täydellinen. Erkinjuntin suurin heikkous on ehdottomasti puolustuspään pelaaminen, mikä johtuu osaksi fyysisen voiman puutteesta. Alakerran luutimisessa hän on kuitenkin petrannut otteitaan huomattavasti TPS-ajoista. Esimerkiksi Turussa Erkinjuntin plusmiinustilasto oli yhteensä -26, kun Tapparan sotisovassa se on nyt +4.Tampereella ura on jatkunut nousujohteisesti
Nykyiseen joukkueeseensa Tapparaan Erkinjuntti siirtyi keväällä 2011. – Hän tuo joukkueeseen nopeutta, taitavuutta ja ratkaisukykyä. Yksilötaitojen lisäksi hän on myös hyvä joukkuepelaaja, jolle on nyt tarjolla mahdollisuus ottaa uralla taas seuraava askel ylöspäin, totesi Tapparan ex-päävalmentaja Sami Hirvonen huhtikuussa 2011.Jääkiekkoliigan pudotuspelit alkavat perjantaina. Playoff-urakkansa Pelicansia vastaan aloittavalla Tapparalla ja Erkinjuntilla on mahdollisuus kirkastaa viime kevään hopeapettymys kullaksi.
Miska Miettinen / @mmiettinen92
-
Naisten Korisliigan pudotuspelit pyörähtävät käyntiin tänään. Lappeenrantalainen Catz tavoittelee kolmatta perättäistä mestaruutta. Ja sen he myös voittavat, koska Suomesta ei tällä hetkellä löydy heille haastajaa.
Catzin voittoputki on parhaillaan 48 ottelua. Joukkueen edellinen tappio on joulukuulta 2012, kun se hävisi Forssassa. Kotisalissaan Catz on viimeksi hävinnyt saman vuoden huhtikuussa.
Tällä kaudella Catz voitti runkosarjassa vastustajansa keskimäärin vajaalla 30 pisteellä. Alle 10 pisteen voittoja kertyi vain kolme.
Lappeenrantalaiset pelaavat väärässä sarjassa. Heille oikea paikka kotimaan sarjan lisäksi olisi Eurocup. Joukkueen aloitusviisikko kestää vertailun kansainvälisten huippujoukkueiden kanssa.
Joukkueen harjoituksissa on yksinkertaisesti kovempi taso kuin suurimmassa osassa runkosarjaotteluista. Jatkuva ylivoima syö myös pelaajien motivaatiota, kun yli puolet peleistä on läpihuutojuttuja.
Musertava ylivoima näkyy myös Lappeenrannan Urheilutalon yleisömäärissä. Catzin kotipelien yleisökeskiarvo on tippunut viime kaudesta – harvoja ihmisiä kiinnostaa 50 pisteen kotivoitot.
Tämän kauden jälkeen Catzin toimistolla on aika istua alas ja miettiä mihin suuntaan seuraa lähdetään ohjaamaan. Ei ole mitään järkeä haalia ylivoimaista kokoonpanoa Naisten Korisliigaan, kuten Lappeenrannassa on viime kaudet tehty.
Jos Catz ei saa budjettia ensi kaudella europelien vaatimalle tasolle, niin toivon vilpittömästi, että joukkue rakennetaan pääasiassa potentiaalisten nuorten ympärille. Se palvelisi suomalaista koripalloa paljon enemmän kuin yliampuva kilpavarustelu.
Ja näitä potentiaalisia nuoria on oman seuran a-juniorijoukkue täynnä.
Henri Inki
