-
Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Rauman Lukko sekä viimeisenä suoraan puolivälieriin edennyt Espoon Blues kohtaavat toisensa jääkiekkoliigan puolivälierissä. Raumalta perjantaina starttaava sarja ratkeaa neljällä voitolla.
Kotijoukkue juhli voittoa jokaisessa runkosarjakohtaamisessa
Jos katsoo runkosarjan keskinäisiä otteluita, tulee kotijoukkue olemaan vahvoilla tämän sarjan otteluissa. Risto Dufvan valmentama Lukko voitti runkosarjan viidestä keskinäisestä pelistä kaikki kolme kotimittelöään. Dufvan aisaparina aikoinaan JYP:ssä toimineen Jyrki Ahon Blues oli puolestaan parempi kummassakin Espoossa pelatussa kamppailussa. Kaikissa taistoissa ratkaisu saatiin varsinaisella peliajalla, joten pisteet menivät Lukon hyväksi 9-6.Keskinäisistä otteluista on hankala löytää yksittäisiä tähtiä
Runkosarjassa espoolaiset pitivät pistepörssin voiton tehoilla 20+32 vieneen Ville Vahalahden mainiosti kurissa. Paraisilta kotoisin oleva hyökkääjä iski vain yhden maalin Bluesin verkkoon. Runkosarjassa bluesilaisten kultakypärä Tommi Huhtala (23+20) puolestaan rokotti Lukkoa kolmesti.Keskinäisistä otteluista on hankala löytää yksittäisiä tähtiä, koska esimerkiksi jokaisessa koitoksessa oli eri voittomaalintekijä.
Lukko ylsi viime keväänä pronssiotteluun, Blues palaa playoffeihin
Viime keväänä Lukko nousi sensaatiomaisesti Villi Kortti -kierrokselta aina pronssiotteluun kaataen matkallaan Kärpät ja Jokerit sekä taipuen Tapparalle välierissä. Pronssiottelussa JYP oli parempi niukin 2-0 -numeroin. Kaksi vuotta sitten raumalaisten taival tyssäsi avauskierrokselle, keväällä 2011 se kuitenkin juhli pronssia. Lukko onkin ollut pudotuspeleissä viisi vuotta peräkkäin.Bluesin kuluva kausi on sen sijaan edelliseen verrattuna selvästi plusmerkkinen. Vuosi sitten espoolaisten urakka päättyi jo runkosarjaan 12:nnelle sijalle. Viimeisen playoff-paikan vienyt Lukko oli päätöstaulukossa tosin vain kuusi pistettä edellä.
Viimeeksi kyseiset joukkueet olivat vastakkain pudotuspeleissä sesongilla 2011-2012. Tuolloin lopulta pronssiottelun hävinnyt Blues tiputti Lukon jatkosta jo avauskierroksella voitoin 2-1. Raumalaisten tapaan Espoossa on viimeeksi juhlittu mitalia keväällä 2011, kun Blues taipui loppuottelusarjassa HIFK:lle suoraan voitoin 0-4.
Lukon tehokasta hyökkäystä tukee vankka alakerta
Alivoimatilastossa vasta kahdeksanneksi sijoittunut Lukko oli runkosarjassa kolmanneksi tehokkain joukkue ylivoimalla 11 osumaa tehneen Aaron Gagnonin johdolla. Jos Lukko saa ylivoimansa toimimaan, voi Bluesilla olla raumalaisten kanssa tukalat paikat. Ville Vahalahden ja Aaron Gagnonin lisäksi myös Toni Koivisto ja Lauri Tukonen ovat hyviä viimeistelijöitä.Lukon tehokkaan hyökkäyksen alla on maailmanmestari Petteri Nummelinin ja kahdeksankertaisen Suomen mestari Ilkka Mikkolan johdolla yksi Liigan vankimmista puolustuksista. Tällä kaudella jo väläytelleet nuoret Jesse Virtanen ja Juho Tommila ovat lupaavia kiekollisia pakkeja. Alakerran pelipaikoista Raumalla on kova taisto, kun myös peruspakit Otto Honkaheimo, Matt Generous ja Antti Jaatinen taistelevat paikoista rosteriin.
Kirsikkana kakun päälle veskari Ryan Zapolski piti Lukkoa runkosarjassa toisinaan pystyssä käsittämättömillä torjunnoillaan.
Bluesista löytyy luisteluvoimaisia hyökkääjiä
Espoolaisten Tommi Huhtala on maalintekijän lisäksi luisteluvoimainen hyökkääjä, joka viihtyy kiekon kanssa. Bluesin iskun paikka puolivälierissä on vastahyökkäyksissä, kun Tomi Sallinen ja Miro Aaltonen ovat erittäin vaarallisia viimeistelijöitä. Mainittua kolmikkoa komppaa syötöillään HIFK-kasvatti Eetu Pöysti, joka teki runkosarjassa lopullisen läpimurtonsa nakuttaen 56 ottelussa hienot 24 maaliin johtanutta syöttöä. Espoolaisten ulkomaalaistrioon kuuluvat Justin DiBenedetto, Tapparasta saapunut Philip McRae sekä hurjasti potentiaalia omaava Daniel Widing ovat paranteet otteitaan kauden edetessä.Bluesin ykköskassari Jani Nieminen puolestaan pysäytti runkosarjassa pikkumustia yli 91 prosentin varmuudella, vaikka tammikuun jälkeen Niemisen otteita pystyi kuvaamaan epävarmoiksi. Liigan ykkösmaalivahdeista hänen torjuntaprosentti oli joukkueensa kotiotteluissa kärkipäässä, mutta keikkapeleissä Niemisen tilastot olivat koko sarjan huonoimpia. Bluesin maalinsuulla röyhkeät otteet ovat pakkien puolesta taattuja, kun kokeneet Kalle Kaijomaa, Olli Malmivaara ja Arto Laatikainen turvaavat selustaa.
Rauman Lukko on ennakkosuosikki puolivälieräsarjassa Espoon Bluesia vastaan. (Kuva: Miska Miettinen) Seuraa heitä / Lukko:
Ilkka Mikkola – Kahdeksan Suomen mestaruuden miehellä on 154 ottelun verran kokemusta Liigan pudotuspeleistä. Tällä kaudella Mikkola on ollut jämäkän puolustamisen lisäksi tehokas, kun miehen uusi yhden kauden piste-ennätys kirjataan nyt tehoin 6+27=33.Filip Riska – Nelosketjun työmyyrä on yhdessä veljensä Erik Riskan sekä Olli Sipiläisen kanssa roolinsa parhaita Liigassa. Kaksinkertainen Suomen mestari on tehnyt ketjutovereidensa kanssa koko kauden tärkeää likaista työtä, jonka jatkuminen edelleen olisi Lukolle tärkeää.
Ville Vahalahti – Runkosarjan pistepörssin voittanut Vahalahti lähtee seurakavereineen kovin odotuksin kohti kevättä. Mikäli raumalaisten kultakypärä löytää tutun tehokkuuden yhdessä Aaron Gagnonin kanssa, ovat Bluesin puolustajat helisemässä.
Blues:
Jani Nieminen – 26-vuotiaan maalivahdin on petrattava pudotuspeleihin etenkin heikkoja vierasotteita. Runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneella Lukolla on puolivälierissä kotietu.Niemisen on pakko seisoa lähes päällään auttaakseen Bluesia ottelusarjassa.
Daniel Widing – Ruotsalaisella on potentiaalia hyökkäyspäässä vaikka mihin. Gävlessä syntyneellä pelimiehellä oli runkosarjassa käsijarru hieman pohjassa. Nyt pisteitä on kuitenkin alkanut syntyä, joka on erittäin hyvä asia tyyliltään pudotuspeleihin sopivalle laiturille.
Eetu Pöysti – Kauden Blues-komeettaa on hehkutettu ja ihan syystä. Painava laukaus on tuottanut miehelle yhden kauden maaliennätyksen, kun osumia on syntynyt jo kahdeksan. Tämän lisäksi KHL-Jokereihin siirtyvän miehen syöttötaito ja pelinluku ovat nousseet kuluvalla sesongilla aivan uuteen uskoon.
Arvio: Bluesin yksilöiden on pakko nostaa tasoaan pudotuspeleihin, mikäli he aikovat horjuttaa hyvänä kotijoukkueena tunnettua Lukkoa. Raumalaisten pelaajamateriaali on espoolaisia parempaa ja kokeneempaa. Myös Lukon ylivoima oli runkosarjassa kolmanneksi tehokkainta maaliahneen Aaron Gagnonin johdolla. Risto Dufvan tiivis pelitapa siivittää raumalaiset välieriin vähämaalisten taistojen jälkeen otteluvoitoin 4-2.
Miska Miettinen / mmiettinen92
-
David Oliver ja Dayron Robles 2011. Silloin, kun kaikki oli vielä kunnossa. (Kuva: dreamstime.com)
Lontoon olympialaisista piti tulla kuubalaisen Dayron Roblesin näytös. Pekingin olympiavoittaja ja 110m aitojen maailmanennätyksen hallitsija saapui kisoihin tavoitteenaan toinen perättäinen olympiakulta.
Alkuerien perusteella finaalista odotettiin Roblesin ja Yhdysvaltojen Aries Merrittin välistä kaksinkamppailua, mutta näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Roblesin takareisi petti kilpailun puolivälissä ja Merritt kruunattiin olympiavoittajaksi.
Roblesin tuskan pystyi näkemään kotisohville asti. Harva olisi kuitenkaan uskonut, että Lontoosta alkaisi tapahtumasarja, jonka seurauksena 27-vuotiaan ex-mestarin nimi katoaisi yleisurheilukartalta lähes kokonaan.
Pettynyt Robles ilmoitti olympialaisten jälkeen tyytymättömyytensä siihen, miten Kuuban urheiluliitto kohtelee häntä. Mies koki, ettei hän ollut saanut tarpeeksi apua liitolta. Myös maan harjoitusolot saivat kritiikkiä niin Roblesilta kuin hänen valmentajaltaan Santiago Antunakselta. Ristiriidat johtivat lopulta siihen, että Robles ilmoitti tammikuussa 2013 vetäytyvänsä Kuuban maajoukkueen toiminnasta.
Maajoukkueesta eroaminen oli kuitenkin vasta alkua liiton ja Roblesin välisessä kädenväännössä.
Olympiavoittajan mukaan Kuuban urheiluliitto ei välitä urheilijoista vaan ainoastaan tuloksista.
Roblesia hiertää myös se, että liitto vie suurimman osan urheilijoiden ansaitsemista palkintorahoista.
Seuraava käänne nähtiin kesällä 2013, kun Robles teki yllätyspaluun radoille. Hän ei kuitenkaan suostunut kantamaan Kuuban värejä, mikä sai urheiluliiton raivostumaan. Liiton mielestä Roblesin kommentit ja teot olivat hyvän urheiluhengen vastaisia ja mieheltä evättiin paluumahdollisuus maajoukkueeseen, sekä harjoitteluun Kuubassa.
Tästä johtuen Robles siirtyi edustamaan seuratasolla ranskalaista AS Monacoa. Mies ei kuitenkaan ole vielä varma aikooko edustaa tulevaisuudessa Ranskaa maajoukkuetasolla.
”Kaikki on mahdollista. Haluan yhä osallistua maailmanmestaruuskisoihin ja olympialaisiin. Tällä hetkellä Ranska on auttanut minua paljon ja jos kilpaileminen Kuuban väreisssä ei onnistu niin miksei.”, Robles totesi viime kesänä kuubalaislehden haastattelussa.
Kansainvälisistä säännöistä johtuen hän joutuu kuitenkin odottamaan kaksi vuotta ennen kuin voi edustaa Ranskaa. Tapahtuneesta huolimatta Robles ei aio myöskään jättää Kuuban kansalaisuutta.
”Kaksoiskansalaisuus on mahdollisuus. En halua kuitenkaan hylätä maata, jossa olen kasvanut ja joka on tehnyt minusta urheilijan.”
Myös valmentaja Antunas seurasi suojattiaan ja jätti tehtävänsä urheiluliiton palveluksessa. Hänen mukaansa Kuuba on tehnyt suuren virheen Roblesin suhteen.
”Dayron on erityislaatuinen urheilija ja ei ole kenellekään eduksi, että liitto menetti uskonsa häneen.”
Robles on riidoistaan huolimatta jatkanut harjoittelua ja kilpailemista kaudelle 2014. Ex-mestarin halusta voittaa kertoo alkukauden hallitulokset. 60-metrin aitojen noteeraus 7,51 oikeuttaa maailmanlistan viidenteen sijaan. Tästä huolimatta Kuuban urheiluliitto on pysynyt kannassaan ja estänyt Roblesin harjoittelun kotimaassaan sekä kilpailemisen maan lipun alla.
Yleisurheilun ystävien puolesta täytyy toivoa, että Roblesin tapaus saataisiin ratkaistua ja mies nähtäisiin vielä arvokisoissa. Kuten Lontoon olympiavoittaja Merritt on todennut:
”Dayron on yksi kaikkien aikojen parhaista aitureista ja kenties kaikkein voimakastahtoisin.”
Niko Ekblom
-
Pesäpallon pelaaminen miesten kotimaisessa pääsarjassa on urheilijalle kesästä toiseen kiireistä aikaa. Tänä keväänä vapun jälkeen vauhtiin iskettävässä Superpesiksen runkosarjassa jokainen joukkue pelaa peräti 30 ottelua. Kolmisen kuukautta kestävässä sarjassa kunnon taukoja on ainoastaan kaksi, kun sekä juhannuksen että perinteisen Itä-Länsi -tapahtuman aikaan sarja hiljenee toviksi. Kauden huipentaa elo-syyskuussa pelattavat kahdeksan joukkueen pudotuspelit. Tämä tarkoittaa sitä, että reilun neljän kuukauden aikana pelejä voi tulla yhdelle joukkueelle maksimissaan lähes 50 kappaletta.
Talvisin joukkueet eivät pelaa montaakaan harjoitusottelua, toki SM-hallisarja on ohjelmassa turnausmuotoisesti tammikuusta maaliskuuhun. Viime syksynä Suomen mestaruus -finaaleissa kohdanneilla Sotkamon Jymyllä sekä Vimpelin Vedolla ei ole omilla paikkakunnilla pesäpallohalleja, joissa harjoitusotteluiden pelaaminen onnistuisi. Pesäpalloa voi verrata muihin lajeihin sen verran, että esimerkiksi jalkapallossa pelataan erilaisia cupeja ja turnauksia ennen kauden alkua ja sen aikana. Myös jääkiekkojoukkueet pääsevät testaamaan kokoonpanojaan ja taktiikoitaan hyvissä ajoin syksyllä.
Esimerkkinä Suomen pesäpallon ykkösjoukkueet Veto ja Jymy eivät pelaa talvisin halli-SM-turnauksia lukuunottamatta harjoituspelejä juurikaan. Näidenkin joukkueiden pelitauot kausien välillä ovat karkeasti syyskuun lopusta pitkälle tammikuuhun. Superpesiksen alkaessa jengien ottelumäärä ja niiden pelitiheys muuttuu talveen verrattaessa silmiinpistävästi. Tämän lisäksi huippupelaajien on totuttava olemaan useita tunteja kesästä tien päällä monta kertaa viikossa. Ylimmällä sarjatasolla Superpesiksessä joukkueita on niin Joensuusta Koskenkorvalle, kuin Raahesta Kouvolaan.
Kirjoittaja arvostaa pesäpallon kotimaisen pääsarjan Superpesiksen monenlaisen rasittavuutensa vuoksi erittäin korkealle. Toki joukkueet saavat hioa peliään kuntoon talvikaudella, kun sarjakausi on niin lyhyt. Toisaalta aikaa treenaamiseen on, kun itse harjoitusotteluiden määrä jää yleensä kovin pieneksi. Juuri ottelumäärän ja pitkien välimatkojen vuoksi pääsarjapesäpalloilijan talvi ja kesä ovat keskenään kuin yö ja päivä. Huippupelaajan ei tarvitse lomasta haaveilla, kun esimerkiksi tulevana kesänä otteluita pelataan Superpesiksessä keskimäärin kolme per viikko. Ja kirsikkana kakun päälle, pesishän on urheilua, jota pelaajat harjoittavat rakkaudesta lajiin.
Miska Miettinen
-
Classic, SSV, Happee ja Oilers taistelevat Suomen mestaruudesta. (Kuvakollaasi: Miska Miettinen) Miesten Salibandyliigassa on edetty välierävaiheeseen. Runkosarjan voittaja Tampereen Classic passitti espoolaisen sarjanousijan Indiansin lomalle voitoin 3-1. SSV puolestaan selvitti puolivälierävaiheen NST:tä vastaan selvästi ollen parempi kolme kertaa peräjälkeen. Jyväskylän Happee oli helsinkiläisen Erän kanssa tiukoilla omassa sarjassaan jatkaen kuitenkin SM-kullan tavoittelua otteluvoitoin 3-2. Viime kevään Suomen mestarin Seinäjoen SPV:n kausi päättyi yllättäen puolivälieriin, kun Espoon Oilers meni neljän sakkiin lukemin 3-1.
Classic-Oilers
Runkosarjassa Classic voitti joukkueiden kummatkin keskinäiset ottelut. Lokakuussa Espoossa pelattu taistelu päättyi vierasjuhliin lukemin 6-8, Tampereella tammikuun alussa kotijoukkue oli parempi puolestaan numeroin 8-5. Puolivälierissä Classic iski peräti 31 maalia tuttujen miesten Lassi Vänttisen (3+7) ja Sami Johanssonin (8+0) johdolla. Oilersin tehokkain pelaaja sen sijaan oli hieman yllättäen Sylvester Raikamo (4+1) viidellä pistellään. Classicin hyökkäystä vasten espoolaisten vahvuus on tolppien välissä, kun ykköstorjujan Tomi Ikosen lukema 85,15% oikeuttaa maalivahtipörssissä puolivälierien jälkeen kakkossijaan. Semifinaalijoukkueista Oilers päästikin yhden ottelun vähemmän pelanneen SSV:n jälkeen toiseksi vähiten maaleja. Indians onnistui iskemään pallon Ikosen selän taakse neljässä koitoksessa 17 kertaa. Jos Oilersin alakerta ei toimi Classicin hyökkäyksien edessä, on espoolaisilla tiedossa tukala välieräsarja.Arvio:
Edellisten faktojen perusteella sarjasta tulee tasainen. Classic luo todennäköisesti enemmän vaarallisia maalipaikkoja, mutta Oilersin veskari Ikonen pitää joukkuettaan pystyssä. Tamperelaiset menevät finaaliin tavoittelemaan ensimmäistä Suomen mestaruuttaan tiukkojen vaiheiden jälkeen voitoin 3-1.SSV-Happee
Runkosarjassa jyväskyläläiset voittivat avauskohtaamisen vieraissa 5-2 toisen pelin päättyessä Keski-Suomessa tasalukemiin 5-5. Suomen menestynein salibandyjoukkue SSV Helsingistä eteni välieriin siis suoraan kolmella voitolla. Happee oli puolestaan ajoittain pahoissa ongelmissa sarjassaan Erän kanssa, kun esimerkiksi puolivälierien neljännessä osaottelussa Pasilassa se oli koko kolmannen erän aivan purjeessa. Ratkaisevan mittelön Hirvijengi kuitenkin klaarasi selvin numeroin edeten välieriin. SSV-torjuja Henri Toivoniemi sekä hänen kollega Happeesta Eero Kosonen ovat maalivahtipörssissä kolmen joukossa välierien alkaessa. Viikingit osoitti jo NST:tä vastaan, ettei joukkue ala löysäilemään missään vaiheessa sarjaa. Myös kapteeni Mikael Järven tuoma kokemus vaikuttaa koko joukkueeseen niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin. Nuorekas Happee puolestaan pelaa vauhdikasta salibandya, mutta toisaalta keskisuomalaiset osaavat myös tarvittaessa jarruttaa peliä.Pelaajakommentti:
”Meidän vahvuudet ovat joukkuepelaaminen ja töiden tekeminen”, totesi Happeen veskari Eero Kosonen jo ennen pudotuspelien alkamista reilu viikko sitten.
Arvio:
SSV on pudotuspelijoukkue, joka ei sorru löysäilyyn missään vaiheessa. Suomen mestaruutta 11 kertaa juhlinut helsinkiläisryhmä lähtee sarjaan hienoisena suosikkina nuorta hirvilaumaa vastaan playoff-kokemuksensa ansiosta. Viikingit pääsee hamuamaan paluuta kultakantaan otteluvoitoin 3-1.Miska Miettinen / @mmiettinen92
-
Haralan mielestä parasta on voittaa kisa, jossa kaikki juoksijat onnistuvat hyvin (Kuva: Simo Pukkinen) Suomen pika-aiturihuippuihin lukeutuva Lotta Harala hakee ensi kesältä lopullista läpimurtokauttaan. Tampereen Pyrintöä edustava 21-vuotias nuori nainen on tehnyt isoja muutoksia harjoitteluunsa muun muassa valmentajavaihdoksen avulla.
Viime syksynä aituri muutti Poriin Jussi Ihamäen valmennettavaksi ja samalla Nooralotta Nezirin treenikaveriksi. Yhteistyö kesti kuitenkin vain puolisen vuotta, koska sopeutuminen uuteen kaupunkiin ei ollut helppo. ”Porissa minulla ei ollut muuta kuin urheilu, perheen ja ystävien jäädessä Tampereelle. Sain hyviä harjoituksia Porissakin, mutta pidemmän päälle se ei olisi ollut minulle hyväksi, koska läheisten tuki on aina ollut suuressa roolissa urallani” , Lotta valaisee.
Nyt asiat ovat kuitenkin toisin. Maaliskuun alussa Lotta muutti takaisin Tampereelle ja hänen ympärilleen koottiin tiimi. Valmennusvastuuta kantaa Olli Virkkala, voimavalmennuksesta vastaa painonnosto-legenda Jaakko Kailajärvi ja fysiona toimii Jarmo Ahonen. Alku on ollut ainakin lupaava ja Harala onkin innoissaan hyvästä ilmapiiristä, joka hänen ympärillään vallitsee. Myös valmentaja Virkkala saa vuolaat kehut: ” Olli on valmentaja, joka on sitoutunut ja henkisesti läsnä. Vaikka väliin tulisi huonot treenit niin silti luottamus minuun säilyy kovana ja minulle ei kerry turhaa ulkoista painetta”.
Tamperelainen onkin tyytyväinen, kun kaikki tekeminen tapahtuu positiivisuuden kautta. Valmentajavaihdoksen myötä Haralalla on melkein täysin uudet harjoitteet. Hän on tuntenutkin kehittyneensä urheilijana jo muutaman yhteistyöviikon aikana. Nuori aituri treenaa viikot Tampereella ja tulee viikonloppuisin Helsinkiin valmentajan valvovien silmien alle. Homma on lähtenyt sujuvasti käyntiin ja Lotta tunteekin, että niin sanottu ”urheilijan elämä” on hänellä paremmin hallussa kuin aikaisemmin.
Hallikauden kilpailut jäivät Haralalta väliin sairastelujen vuoksi. Kiusana oli muun muassa keuhkoputkentulehdus. Kuntoon sairastelu ei vaikuttanut, sillä harjoituskausi saatiin vedettyä terveenä läpi.
”Käytännössä minulta jäi vain tulokset kellottamatta, mutta kuntoni tuntuu tosi hyvälle”, juoksijatar valaisee.
Kesästä puhuttaessa Haralle tulee heti mieleen Zürichin EM-kisat, sinne mieli halajaa. Se on kova tavoite, mutta aituri on itse luottavainen kuntonsa suhteen kunhan paikat pysyvät ehjinä. Lotta mehusteleekin ajatuksella, että kisoissa starttiviivalla nähtäisiin jopa kolme suomalais-aituria.
Monipuolinen yleisurheilija Harala, keskittyy tällä hetkellä vain aitajuoksuharjoitteluun. Pituushypyssä aktiivisesti mukana ollut tamperelainen nähdään santalaatikoilla enää satunnaisesti ”Olen mukana kisoissa välillä, koska se on niin kivaa, mutta muuten lajia en erikseen harjoittele.”
Analyyttisesti itseään arvioiva Lotta tiedostaa hyvin kehitysalueensa juoksussa. Se on tekniikka.
”Aitajuoksu on herkkä laji, juoksuun tarvitsen lisää rentoutta ja juoksuasento on paikoitellen hieman väärä.”
Nuoren aiturin selvä vahvuus on räjähtävyys. Ensimmäiset aidat menevät vauhdikkaasti, mutta 6.-7. aidalla tekniikka vähän hajoaa. ”Alan ajattelemaan liikaa ja katselemaan missä muut menee.” Harala aikoo hilata tulostasoaan paremmaksi vahvuuksiensa kautta. Voimaa ja räjähtävyyttä löytyy, mutta ne ominaisuudet pitää saada nyt jalostettua itse lajiin paremmin mukaan.
Tamperelainen ilopilleri menee eteenpäin kausi kerrallaan. Suurena unelmana mielessä on silti 2016 vuoden Rion Olympialaiset. Lotta on silloin 24-vuotias ja vasta lähenemässä aiturin parhaita vuosia iän suhteen. Vaikka kausi kerralla mennäänkin, niin sen verran on uraa ajateltu pidemmälle, että kroppa on laitettu kerralla kuntoon. Esimerkiksi aiturille tärkeä keskivartalon lihaksisto on siinä kunnossa, missä sen pitääkin olla uran jatkuessa aina 30 ikävuoteen asti. ”Sen jälkeen voisi olla muiden asioiden, kuten perheen aika” kertoo Harala.
Ennen tulevaa EM-kisakesää aiturilla on edessään vielä leiri Teneriffalla toukokuussa. Edessä on pari tiukkaa viikkoa teknisesti hyvien aitatreenien parissa. Sen jälkeen alkaa kisarajojen metsästys, jotta Lotta Harala nähdään Zürichin starttiviivalla.
Jesse Happonen
-
Neljästä kuuteen harjoitusta, harjoitusten suunnittelu, kaksi peliä, vastustajien pelivideoiden tutkiminen ja pelisuunnitelman tekeminen, edellisten omien pelien videoiden katsominen ja palautteen antaminen pelaajille.
Siinä viikkoaikatauluni viime kaudelta. Valmennan amerikkalaista jalkapalloa, ja korvaukseni oli seuran takki, pari t-paitaa ja kisamakkarat kotipelien jälkeen.
Rakastan jenkkifutista. Valmentaminen antaa minulle suunnatonta iloa ja hyvänolontunnetta. Sitä fiilistä, kun junioripelaaja tulee hymyssä suin kehumaan treenejä, on vaikea sanoin kuvailla. Tein aikaisemmin elämässäni asioita, mitkä eivät tehneet minua onnelliseksi. Olin suoraan sanoen onneton. Valmentaminen oli isoin askel pois pimeydestä.
Suomessa on todella paljon ihmisiä, monen urheilulajin parissa, ketkä tekevät rakkaudesta lajiin valtavia määriä töitä ilmaiseksi. Huoltajat, seuran taustatyöntekijät, valmentajat ja muut, he ovat suomalaisen urheilun selkäranka. He antavat urheileville lapsille, naisille ja miehille mahdollisuuden harrastaa. Urheilijat toki hyvin usein maksavat seuralle kausimaksuja, mutta ilman tätä talkootyötä seuroja ei olisi olemassa.
Tämä talkootyö on myös iso ongelma suomalaisessa urheilussa. Liian moni seura ajautuu vaikeuksiin, kun nämä ihmiset palavat loppuun. Joskus tilalle saadaan uusi tekijä, joka taas nostaa toimintaa ylös, kunnes tämä ei enää jaksa. Ollaan ikävässä oravanpyörässä ja kehitys polkee paikallaan. Mikä olisikaan tilanne, jos nämä ihmiset olisivat samaan aikaan tekemässä töitä seuran eteen?
Liian usein korvausta esim. valmentajalle, ajatellaan pelkkänä kuluna, mikä ei tuo seuralle mitään takaisin. Tästä pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Korvaus näille ihmisille pitää nähdä sijoituksena. Välillä takaisinmaksuaika saattaa olla hieman pidempi, mutta tappiollista sijoitustoimintaa se on hyvin harvoin. Tämä nostaisi valmentajien tasoa ja tällöin pelaajat kehittyisivät paremmin. Jos pelaajat ja valmentajat ovat parempia, on peli myös laadukkaampaa. Se taas toisi lisää katsojia yleisöön. Näin ainakin minä uskon. Ja haluan myös uskoa, että pääsemme vielä joskus toteamaan sen.
Mikko Koikkalainen
-
Elastinen ihastui TFW-konseptiin sen tuoman positiivisen energian takia Koko kansan hymyllään hurmannut Kimmo Laiho, tuttavallisemmin Elastinen, istuu rennosti sohvalle valmiina haastatteluun. Continue Reading…
