-
Kirjoittamisen luulisi olevan helppoa ja yksinkertaista. Keksit aiheen ja alat kirjoittamaan, mutta joskus aihe löytyy mutta et silti saa mitään ulos. Et vaikka mitä ratkaisua yrität löytää tilannetta helpottamaan. Rauhoittavaa teetä, kynttilöitä, inspiroivaa musiikkia ja silti yhä tuijotat tyhjää paperia.
Kun kirjoittamisesta tai luomisesta tulee tuskallista, on paras vain antaa olla ja odottaa. Aina sille ei ole aikaa tai mahdollisuutta. On aikoja kun kaikki riippuu siitä mitä tuotat paperille, lehteen on saatava juttu tai kustantaja odottaa innoissaan seuraavaa tuotostasi ja lompakko on tyhjä.
Ahdistus on kova, tuijotat kauhun kankeana kalenteria tietäen että jotain on saatava aikaiseksi määräpäivään mennessä ja kuitenkaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää. Tuntuu siltä että joku on kidnapannut muusasi ja pitää sitä panttivankinaan, etkä tiedä mitä he haluavat.
Tilanne on hankala ja stressaava, varasit kunnolla aikaa kirjoittamiselle eikä silti mitään tule ulos. Tuntuu kuin mikään ei onnistu, stressi siirtyy kotiasioihin ja maailma näyttää synkältä. Kunnes se valoisa päivä iskee ja muusasi pääsee vapauteen vankeudestaan. Jälleen homma hoituu ja asiaa tulee ulos paperille.
Kaikki ovat tyytyväisiä, pahin on ohitse. Sitä seuraavaa päivää odotellessa kun tuska jälleen iskee. Jokaisen kirjoittajan pahin painajainen tuo luomisen tuska, se pieni ikävä mörkö sängyn alla odottamassa seuraavaa tilaisuutta iskeä.
Katri Mustonen
-

Kuva: Veera Visuri Stadin korkein kohta. Kallion kirkon tornin huippu on merenpinnasta laskettuna Helsingin korkein kohta (94m). Tornin on suunnitellut Lars Sonck ja se edustaa kansallisromanttista tyyliä. Maantieteellisesti Kallion kirkon torni toimi Helsingin paikallistietojärjestelmän nollapisteenä 70-luvulle asti. Kaikki Helsingin karttojen paikkatiedot määriteltiin suhteessa siihen. Sisällissodassa saksalaisten Helsingin valtaus päättyi, kun punaiset laskivat tornin eteläparvekkeelta antautumisen merkiksi valkoisen lipun. Talvi- ja jatkosodassa tornia hyödynnettiin ilmavalvontaan.
-
Bonnierin Suuri journalismipalkinto jaettiin Helsingissä keskiviikkona kahdennentoista kerran.
Vuoden jutuksi valittiin Mtv:n politiikan toimittajan Timo Haapalan paljastusjuttu Ulkoministeriön tietomurroista. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Yle:n me tiedämme missä asut -projekti. Vuoden journalistina palkittiin Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski.
Yleisön suosikkina palkittiin 11-Kollektiivi:n ja Kaskas Media:n Kriisi? Crisis? -verkkosivusto. Palkintoraadin mukaan tekijät laajentavat julkaisullaan kuvajournalismin mahdollisuuksia tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla.

Maija Tammi Yleisön suosikkina palkitun 11-Kollektiivin kuvaajat Aleksi Poutanen, Touko Hujanen ja Maija Tammi uskovat projektin ainutlaatuisuuden vaikuttaneen valintaan: ”Projekti on poikkeuksellinen. 11 kuvaajaa 10 maassa” Hujanen kertoo. ” Ei ennen tässä laajuudessa ole toteutettu” Tammi jatkaa. Kolmikko uskoo luottavaisena suomalaiseen kuvajournalismiin. ” Kuvajournalismin tila on sairaan hyvä. Nyt on menossa kuherruskausi. Suomessa on nyt enemmän kansainvälisiä kuvaajia kuin koskaan.” Hujanen kertoo . Kolmikko uskoo laadukkaan kuvajournalismin myyvän aina.
Seuraava projektia kolmikko valoittaa hieman: ” Nimenä on Avaruus/Seksimatka ja projekti toteutetaan yhteistyössä Longplay:n ja Heurekan kanssa” Tammi Kertoo.
Teksti: Jaakko Haapala
Kuvat: Minna Pekola
-

Kuva: Anne Jensen-Eriksen TinderBuenojen aamulähetyksessä keskustellaan ihmisten erikoisista harrastuksista ja tavoista. Vierailemme vannoutuneen Star Wars –keräilijän kotona ja kuulemme millaista on todellinen fanitus. Klo 9 studioon saapuu Helsingin oma Michael Jackson , 23-vuotias Michael-Jan Havia. Selvitämme, millaista on elämä popin kuninkaan vaatteissa ja miltä oudot katseet tuntuvat. Puoli kymmenen jälkeen puhelimessa jo lähes 20 vuotta Helsingin katuja partioinut supermies Laserskater. Millainen onkaan supersankarin päivä?
Luvassa harvinaisia tarinoita erilaisesta arjesta!

Kuva: Joonas Vallius -
Sisaryhtiön vieraana kävi keskiviikkona 26.3. lukiolaiset Ella ja Riikka. Kuuntelimme reportaasin Ressun lukion hengestä ja testasimme, miten tytöt pärjäävät tietovisassa. Lopuksi lähetykseemme saapui ammattikoulun käynyt Anu, joka joutui myös tenttiin. Kumpaan sinä siis lähtisit – lukioon vai amikseen?
sisaryhtio_lukioamis
-
”Aivan loistava juttu.” Kaksi tuntia normaalia myöhempään viikonloppuöisin kulkeville metrojunille löytyy kannatusta ainakin Helsingin Hakaniemestä. Kokeilu alkoi viime vuoden marraskuun puolessa välissä ja loppuu kesäkuun puolessa välissä.
Helsingin seudun liikenteen (HSL) selvityksen mukaan yömatka tulee kalliimmaksi kuin päivämatka, vaikka mukaan laskettaisiin yöbussien vähentyneestä käytöstä koituvat säästöt. Yömetrokokeilu on vähentänyt Itä-Helsinkiin kulkevien bussilinjojen matkustajamääriä noin tuhannella hengellä yötä kohden.
Eniten matkustajia yöjunissa on ollut pikkujoulukaudella. Silloin matkustajia oli enimmillään 6000 yössä. Tammikuussa matkustajia oli puolet vähemmän ja helmikuussa parhaimmillaan 4400. Liputtomien määrä on ollut muutaman prosentin korkeampi kuin päiväliikenteessä ja järjestyshäiriöitä on ollut normaalia enemmän, mutta vakavilta kahakoilta on toistaiseksi vältytty.
Hakaniemessä haastatellut ohikulkijat antoivat yömetrokokeilusta positiivista palautetta.
1. Mitä mieltä olet yömetrokokeilusta ylipäänsä?
2. Näetkö jotain huonoa siinä, että metrot kulkevat viikonloppuisin kaksi tuntia pidempään?
3. Toivotko, että vielä kokeilun jälkeen metrot kulkisivat myöhempään?
Martti Salo
1. Mä en oo hirveesti sitä käyttänyt. Oon pari kertaa sitä käyttänyt. Mä oon ennen asunut Itä-Helsingissä, et niinä aikoina olisi ollut hyödyllinen.
2. Mun mielestä se on hyvä juttu. Ulkomailla, suurkaupungeissa se tuntuu olevan ihan normi, että metrot kulkee myöhään.
3. No miksei? En tiedä mitään talouslukuja, että paljon se maksaa. Ideana se on hyödyllinen. Itähelsinkiläiset pääsee käymään kaupungissa iltaisin. Ilman muuta hyvä juttu.Lari Hokkanen

1. Aivan loistava juttu, et onhan sitä odotettu. Pääsee helposti itään, vaikkei se itseä niin paljoa hyödytä kun asun keskustassa.
2. Tietty siinä on mahdollisuus aika suuriin järjestyshäiriöihin. Vois mennä arkisinkin ja ehkä vähän myöhempään.
3. Joo, ehdottomasti.Saana Haikarainen

1. Ihan toimiva se on ollut. Ei siellä ole mun mielestä ainakaan mitään järjestyshäiriöitä ollut.
2. Ei sillä oikeestaan oo mitään mitään haittapuolia.
3. Tottakai. Siitä hyötyy kaikki et julkiset kulkee pidempään.Teksti: Olli Juntunen
Kuvat: Josefiina Väänänen -

Vasemmistoliiton Lintulahdenkadulla sijaitsevan puoluetoimiston välittömästä läheisyydestä ei tavoitettu valveutuneita kansalaisia. Vasemmistoliiton tiistai-iltainen dramaattinen päätös erota hallituksesta oli vuoden suurimpia uutispommeja. Trombitin toimituskin oli hereillä ja jalkautui kansan pariin kyselemään ihmisten mielipiteitä Vasemmistoliiton päätöksestä ja hallituksen toiminnasta yleensä. Tarkoitus oli tehdä kiertohaastattelua Pitkänsillan pohjoispuolen työläiskaupunginosissa, jotka ovat perinteisesti olleet Vasemmistoliiton vahvaa aluetta.
Tulos oli mykistävä: kymmenien yritysten jälkeen kasassa ei ollut kuin yksi haastateltava, jolla oli aiheesta jotain sanottavaa. Virkkeet ”En seuraa politiikkaa”, ”En seuraa uutisia” ja ”Ei minulla ole tästä aiheesta mitään sanottavaa” toistuivat mm. Siltasaaren, Harjun ja Sörnäisten alueilta tavoitettujen kansanmiesten- ja naisten epäonnistuneissa haastatteluissa.

Anu Karvinen sai kunnian olla ainoa haastateltava, jolla oli kommentoitavaa aiheesta: ”Ensimmäinen reaktio uutiseen oli, että hyvä päätös, joka osoitti selkärankaa Vasemmistoliitolta. Eivät jääneet hallitukseen, jonka toimet ovat ristiriidassa oman ideologian kanssa.” YLE uutisoi helmikuussa vuosittaisen Nuorisobarometrin tuloksista, joiden mukaan ”suomalainen nykynuori on haluton äänestämään ja toimimaan järjestöissä, eivätkä tätä kiinnosta poliittiset aatteet ja ideologia”. Kiinnostuksen puute politiikkaa kohtaan ei vaivaa kuitenkaan ainoastaan nuoria, sillä Trombitin jututettavista valtaosa oli keski-iässä, tai jo sen ylittäneitä.
Teksti: Tommi Kumén
Kuvat: Veera Visuri -
Trombit kurkistaa tänä vuonna kuvareportaaseissa paikkoihin, joihin ei tavallisesti näe. Sarjassa kerrotaan, millainen infrastruktuuri Helsinkiä pitää liikkeessä.
Kuvat: Sonja Heinonen
-
Sisaryhtiön maanantailähetyksessä kuultiin monista eri tavoista tehdä hyvää. Kuuntele podcastit parhaista paloista täältä.

Kuva Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu Katariina Kauppi ja Katriina Raine kävivät yhdessä luovuttamassa verta Kivihaan Veripalvelu-pisteessä. Ensikertalaisena Katariinaa jännitti hieman, mutta voitti kuitenkin urheasti pelkonsa tehdäkseen hyvää. Veri Special -jutussa asiantuntijaäänenä kuullaan Veripalvelun lääkäri Johanna Castren.
Haluatko sinä ryhtyä verenluovuttajaksi? Tee ”Sovinko luovuttajaksi” -testi tästä. Lisää tietoa Veripalvelusta, verenluovutuksesta ja mm. kantasolurekisteristä sivuilla veripalvelu.fi.

Kuva Joonas Vallius Vieraanamme lähetyksessä oli myös urheilujournalisti ja amerikkalaisen jalkapallon ystävä Mikko Koikkalainen. Mikko kertoi työstään vapaaehtoisena lajivalmentajana.
koikkalainen_sisar_wav
Jos itse haluat liittyä Roostersin vapaaehtoisporukkaan, löydät yhteystietoja tästä. Jos Roosters ei ole sinun joukkueesi, mutta jokin toinen amerikkalaisen jalkapallon seura houkuttelisi, löydät Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon liiton kaikki jäsenseurat tästä. Mikko Koikkalaisen kolumnin Hyväntekeväisyyttä rakkaudesta lajiin voit lukea tästä.
Lopuksi lähetyksessämme vieraili lähes täydellinen hyväntekijä Katri. Jos kaipaat Katrin vinkkejä parempiin tekoihin, voit kuunnella ne tästä:


