• Podcast: Mitä tapahtuu, kun kaksi opiskelijaradiota kohtaa?

    Päivädiskossa Tajunnanvirtapiirin Jutta ja Roope ottivat puhelinyhteyden Turun AMK:n journalismin opiskelijoiden RadioTutkaan!

    Podcast päivädisko

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa Podcast: Mitä tapahtuu, kun kaksi opiskelijaradiota kohtaa?
  • Halvat huvit Helsingissä: Puutarhat Helsingissä

    Onko Tinder-treffit jo sovittu, mutta unohdit ottaa huomioon huomisen luottokortin suoraveloituksen? Hätä ei ole tämän näköinen, sillä HEO:n kuvajournalistilinjan opiskelijat päättivät tänä vuonna listata yhteistuumin hieman vaihtoehtoisia ajanviettotapoja, luonnollisesti kuvareportaasien muodossa. Sit back, relax ja valmistaudu vetämään deitiltäsi matto jalkojen alta. Tai itseltäsi, voit toki mennä yksinkin. Tai äidin kanssa.

    Tällä viikolla Trombit vie lukijansa hieman trooppisempiin maisemiin. Gardenia-Helsinki on vuonna 2001 avattu puutarha Viikissä. Gardeniassa on sekä sisä- että ulkopuutarha, joista sisäpuutarha on maksullinen, mutta halpa! Aikuiselle lippu maksaa 4e, kun taas lapselle tai opiskelijalle lipun hinta on vaivaiset 2e.

    Talvipuutarha on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva täysin ilmainen puutarha Töölössä. Talvipuutarha on toiminut yli 120 vuotta kaupunkilaisten iloksi. Puutarha on auki kaikkina vuodenaikoina. Lisäksi kesäisin ja syksyisin voi käydä ihastelemassa Talvipuutarhan ruusupuutarhaa.

    Pakkaa siis itsellesi ja ystävällesi eväät mukaan ja suunnatkaa viherretkelle!

    Teksti: Uwa Iduozee ja Veera Kannisto
    Kuvat: Veera Kannisto

  • Linssitöntä elämää

    Olet katsomassa lempiyhtyeesi keikkaa. Sen sijaan, että nauttisit aistit valppaina musiikista ja showsta, seisot yleisön keskellä puhelin kourassa ja kuvaat kaiken kahdeksan megapikselin kännykkäkameraan. Saatko keikasta kaiken irti?

    Enpä usko. Keikan jälkeen -tai jopa pahimmassa tapauksessa kesken keikan- kuvat ja video löytää tiensä keskimäärin kolmeen sosiaalisen median kanavaan. Totta kai on mahtava saada muistoja ja yrittää jakaa tunnelma ystäville ja seuraajille, mutta ehditkö itse nauttia tapahtumasta?

    Somesta on tullut yksi elämän perusteista ja samalla myös mahdoton riesa. Parhaimmassa tapauksessa some antaa meille inspiraatiota ja tietoa tapahtumista reaaliajassa. Elämästä on tehty nykyään helppoa ja vaivatonta. Tietokone on turha ja telkkarikin alkaa pölyyntyä kämpän nurkassa. Housujen taskussa kulkeva pieni kapula kattaa jo kaikki nämä sisäänsä.

    Kuulun siihen niin sanottuun Y-sukupolveen ja itsekin myönnän olevani hieman riippuvainen näistä hilavitkuttimista, mielestäni kuitenkin somekulttuuri on karkaamassa käsistä. Voisin laskea itseni oikeastaan välimurroksen kulkijaksi. Vaikka kännykkä ja some ovat suuri osa elämääni, kuljen silti digijärkkäri laukussa joka paikkaan. Tv-sarjani katson mieluiten televisiosta ja iltaisin rustaan ajatukseni päiväkirjaani. Siitä huolimatta että  pystyisin toteuttamaan kaiken edellä mainitun sillä kapulalla, joka makaa aina enintään metrin päästä minusta.

    En suostu olemaan enää se ihminen, joka ei ole koskaan täysin läsnä. Se, joka istuu puhelin kädessä ja esittää kuuntelevansa. Olen tehnyt sitä jo tarpeeksi lyhyen elämäni aikana.

    Kun puhelin pysyy visusti laukussa tai jopa kotona, alkaa huomaamaan ihmeellisiä pikku asioita maailmasta. Sateen tanssin, toisen silmien värin erikoisuuden, kasvojen ilmeet  ja auringonsäteet asfaltilla. Snapchat, tai edes Instagramin filtterit, eivät pysty ikuistamaan näitä asioita niiden todellisessa kauneudessa.

    Elä, koe, näe ja käytä pään sisäistä kameraa, kultaiset muistot pysyvät parhaiten Hippokampuksessa.

    Kolumnin kirjoittaja Eveliina Lappi opiskelee radio- ja tv-journalismin linjalla. Radio Trombitissa häntä voi kuunnella Operaation mukana ja keskiviikkoisin klo 13-14 Kaljaa & Kajalia -ohjelmassa.

     

  • Pyörällä pitkin Eurooppaa? Mikko Mäkipää Kartalla -ohjelman vieraana

    Siirin vieraaksi saapuu Mikko Mäkipää, jolle on kertynyt kymmeniä tuhansia kilometrejä pyörän selässä. Viime kesän pitkänmatkanpyöräily oli lähes 4000 km! Miksi? Miten? Se selviää Kartalla -ohjelmasta yhdeltä!

  • WTFYD Tänään Ti 24.3 Klo 10:00!

    Mitä ihmettä on taas tapahtunut? Miksi eläkeläiset hyppäävät mäkeä? Millaista on moderni ulkomaalaisrasismi Italian jalkapallopiireissä? Kuuntele meitä ja valaistu!

  • Kaksi opiskelijaradiota kohtaa!

    Turun AMK:n opiskelijaradio Tutka ja radio Trombit kohtavaat tänään Päivädiskossa! Tajunnanvirtapiirin Roope ja Jutta ottavat yhteyden Tutkan Einoon ja Mikaan puoli 12 jälkeen.

  • Kallista hupia Suomessa

    Urheilua seurataan nykyään enemmän kotisohvilta kuin paikan päältä. Vaikka eri lajit on ripoteltu monien kanavapakettien taakse on niiden hankkiminen monien mielestä helpompaa, kuin lähteä hallille katsomaa peliä. Vaikka TV-sopimukset tuovat rahaa joukkueille, on taloudellisesti seuroille kannattavampaa saada ihmiset paikan päälle katsomaan.

    Helsingin IFK:n Liigan runkosarjapeliin halvin pääsylippu maksoi 20e, samaan hintaan saat kaikki jääkiekon Liigan pelit kotisohvallesi kuukauden ajaksi. Neljä henkisen perheen käynti pelissä maksaa 80e ilman mitään oheistuotteita. Lisäksi ”kuumiin” peleihin tulee muutama euro lisää hintaa. Vaikka jääkiekon seuraaminen paikan päällä on hieno kokemus, en ihmettele yhtään että lipun korkeat hinnat saa yleisön jäämään kotiin.

    Ruotsissa Frölundan runkosarja  peliin pääsi halvimmillaan 100 kruunulla (10e) eli puolet halvemmalla. SHL:n toisesksi runkosarjassa sijoittuneen Frölundan peleissä kävi keskimäärin noin 9000 katsojaa. Hifkin kotipeleissä kävi keskimäärin yli 6000 katsojaa, olisiko vähemmän kuitenkin enemmän tässä asiassa?

    Venäjälle siirtynyt Jokerit näytti tässä asiassa esimerkkiä. Kun vastassa oli ennalta heikompi joukkue sai lippupaketteja halvalla ja hallin lähes täyteen. Katsoja keskiarvo runkosarjassa yli 10 000. Hartwall areenalle oli yleisöllä väliaika showta mielenkiinnon lisäämiseksi.

    Vaikka hinnat nousevat ei tapahtuma kehity samaa tahtia. Tottakai peli on aina tärkein asia, mutta vaativa yleisö haluaa rahoilleen enemmän vastinetta. Nyt Suomessa olisi aika ottaa mallia rapakon takaa, kuinka pelistä tehdään yleisöystävällinen tapahtuma. Kun hallit ovat illasta toiseen ääriään myöten täynnä, voi sen jälkeen nostaa lippujen hintoja.

     

     

     

     

     

  • Ei se haba vaan hyvä elämäntapa

    Mikä ihmiskehon lihas on latinankieliseltä nimeltään (musculus) triceps surae? Ei tietoa? Tuskin on kovin monella muullakaan. Itse hain sen Googlesta. Ja uskallanpa vielä väittää, että tiedän jonkin verran ihmiskehosta ja sen lihaksistosta, mutta tätä en tiennyt.

    Otetaan toinen ja helpompi arvoitus: gluteus maximus. Kuulostaa ehkä tutummalta. Eikä ihme. Treenatusta ja lihaksikkaasta kehosta on tullut valtaisia ihanne ja pyöreäksi pumpatusta gluteus maximuksesta (iso pakaralihas) sen havitelluin symboli.

    Keholliset kauneusihanteet ovat kummallisia. Kun ravintoa oli saatavilla niukasti ja ihmiset olivat laihoja, oli seksikästä olla iso. Lähempänä nykypäivää sairastuttiin elintasosairauksiin ja liikalihavuuteen ja niinpä keksittiin ihannoida laihuutta. Haluamme aina sitä, mikä on vallitsevien olosuhteiden valossa kaikkein hankalinta. Lihavuus ei ole enää muodikasta, koska se on liian helppoa. Hoikkuudestakin on tullut sellaista, sillä nykyään on varaa mistä valita. Ei tarvitse syödä raskaasti ja rasvaisesti siksi, ettei muuta ole saatavilla. Siihen päälle kohtuulliset geneettiset lahjat, niin normaalipaino useimman on saavutettavissa.

    Keksitäänpä siis ihannoida lihaksikkuutta ja sopusuhtaisuutta. Siinä on meille nykyihmisille haastetta kerrakseen. Lihaksia saadakseen joutuu menemään salille ja syömään yli oman kulutuksen. Toisaalta ei saa syödä liikaa, eikä ainakaan vääriä asioita. Makrojen kanssa pitää olla tarkkana. Välillä pitää muistaa harrastaa myös aerobista liikuntaa, mutta sitäkin kohtuudella. Ei gainsseja kannata lenkkipolulle hukata. Entäpä istuminen, tuo nykypäivän suuri vitsaus? Suorastaan myrkkyä gluteus maximukselle.

    Mitä pahaa on siinä, että ihmiset, erityisesti naiset, haluavat kyykätä itselleen pyöreän takamuksen? Ei ehkä mitään. Huolestuttavaa on se, jos harrastamisesta tulee vain ja ainoastaan ulkonäkökeskeistä. Jos ei enää välitetä hypätyistä senteistä vaan niistä hauiksen ympärillä olevista. Jos juokseminen ei voi olla nautittava harrastus vaan tapa nitistää lihasten erottuvuutta haittaavat läskit. Silloin liikutaan harmaalla alueella, josta on yllättävän helppo livetä syömishäiriön tai pakkomielteisen treenaamisen puolelle. Ne ovatkin yksi nykytrendin vakavimmista kääntöpuolista.

    ”Huolestuttavaa on se, jos harrastamisesta tulee vain ja ainoastaan ulkonäkökeskeistä. Jos ei enää välitetä hypätyistä senteistä vaan niistä hauiksen ympärillä olevista.”

    Erityisen vahingollinen lähtökohta ulkonäkökeskeisyys on lapsille ja nuorille, jotka ovat herkkiä ottamaan mallia vanhemmista ja median luomista kauneusihanteista. Heidän kohdallaan liikunnan pitäisi lähteä ilosta ja innostuksesta, ei tarpeesta muokata omaa kehoa haluttavammaksi. Aikuisten ihanteille altistuminen on kuitenkin vääjäämätöntä. Pitäisikö lapsille sitten sanoa, että äiti syö parsakaalia, koska se on niin hyvää? Tai että isä punnertaa tässä hiekkalaatikon reunalla, koska sillä on kylmä?

    Ehkä onkin niin, että selittelyn sijaan meidän aikuisten kannattaisi ottaa mallia lapsista. Asioita ei pidä ottaa niin vakavasti, pääasia että on hauskaa. Liikuntaankin voi suhtautua lapsenmielisesti. Se kannattaa muistaa seuraavan kerran kuntosalilla. Tärkeintä on liikkua siksi, että siitä tulee hyvä ja energinen olo. Voi olla että siinä samalla kertyy niitä lihaksiakin. Voi olla että ei. Treeni ja terveellinen ravinto ovat suotavia, kunhan niitä ei suorita pelkän ohimenevän ihanteen vuoksi.

    Ja mitä lihaksikkaan kehon symboliin tulee, se vaatii paljon työtä. Valitettavasti meillä suomalaisilla ei ole geneettisiä lahjoja gluteus maximuksen suhteen. Voisi siis sanoa, että valtavasti työtä. Mutta onhan treenattu takamus sen verran haluttua tavaraa, että sen eteen kannattaa tehdä vuosien työ. Noina vuosina kannattaa muistaa tasapaino ja treenata muitakin lihaksia, kuten triceps suraeta.

    Se on muuten pohje, kolmipäinen lihaskokonaisuus säären takapuolella. Toivottavasti se ei surkastunut tästä kaksituntisesta, jonka istuin kolumnia kirjoittaen. Gluteus maximus tuskin tykkäsi hyvää.

     

  • Post Image

    Valioliiga, paras liiga?

    Yksikään Englannin Valioliiga seura ei ole enää mukana Mestareiden Liigassa tai Eurooppa Liigassa. Everton taipui viimeisenä seurana Kiovan Dynamolle yhteismaalein 6-4. Mestarien Liigan neljännesvälierissä Chelsea taipui PSG:lle, Arsenal hävisi Monacolle ja Manchester Cityn urakka päättyi FC Barcelonaa vastaan. Mistä tämä johtuu?

    Kaivetaan vähän historiaa Englantilaisten Mestarien Liiga menestyksestä.

    _81610435_81610434

     

     

     

     

     

     

     

    _81581659_3adbbfa1-2ed6-427e-a95e-be3811e798b5

     

     

     

     

     

     

     

    Kuten yllä olevista tilastoista selviää, ennen vuosikymenen vaihdetta, Valioliiga seurat dominoivat Mestarien liigan välieriä. Mistä viime vuosien heikko menestys johtuu?

     

    RASITUS

    Valioliiga on ainut Euroopan top5 sarjoista ( Bundesliga, La Liga, Valioliiga, Serie A, Ligue1) jossa ei ole joulutaukoa. Muut 4 sarjaa kun menevät tauolle, Englannissa pelataan 5 sarjaottelua sekä FA-Cup kierros.

    Vaikka Valioliigassa pelataan joulun aikana näitä pelejä tiuhaan, loppuu sarja kumminkin vasta viikkoa ennen La Liga kautta. Viime kaudella Valioliigan viimeinen kierros pelattiin 11.5. La Ligassa 17.5.

     

    RAHA

    Valioliiga allekirjoitti juuri jatkosopimuksen Sky Sports ja BT-sports kanavien kanssa TV-oikeuksistaan. Summaksi tuli noin 6,9 miljardia euroa. Viime kaudella Real Madrid, että FC Barcelona tienasivat 140 miljoonaa euroa TV-rahaa, kolmantena listalla oli Valencia joka sai 48 miljoonaa euroa.  Valioliigassa Liverpool tienasi suurimman summan, 117 miljoonaa euroa. Viimeisenä listalla oli Cardiff joka kumminkin tienasi 74,5 miljoonaa euroa. Tämä näkyy myös pelaajabudjeteissa.

    Valioliigan häntäpään seurat laittavat aina kovasti kampoihin isoja vastaan. Heidän budjettinsa on myös moninkertainen verrattuna esim. la liga seuroihin. Aston villan pelaajabudjetti on 95milj euroa. Espanyolin vastaava on 24 milj. euroa.

     

    LAATU

     

    Valioliigassa uskomaton määrä hyviä pelaajia, jopa erittäin hyviä. Pelipaikkansa ehdotonta eliittiä? Vain muutamia. Maalivahdeissa Chelsean Thibaut Courtois sekä Manchester Unitedin David De Gea. Puolustuksessa sanoisin Chelsean kaksikko John Terry sekä Cesar Azpilicueta. Keskikentällä Yaya Toure Manchester Citystä. Hyökkäyspään pelaajia on ainoastaan Man Cityn Sergio Aguero sekä Chelsean Eden Hazard.

    Ainoat pelaajat jotka ovat aidosti maailmanluokkaa. Onko muu maailma ottanut taloudellisesti ja pelaajalaadultaan kiinni vai pystyykö Valioliiga enää vetämään huipputähtiä joukkueisiinsa?

    Taloudellisesti ainoastaan Chelsea sekä molemmat Manchesterin seurat pystyvät kilpailemaan ”isojen poikien” kanssa, mutta Financial Fair Play säännöt estävät suurimmat ostokset.

     

    Voi olla, että vaikuttaa selittelyltä Valioliigan isoille seuroille, sitä tämä varmasti onkin. Sitä faktaa se ei vie pois, että Valioliiga on edelleen maailman mielenkiintoisin jalkapalloliiga.

     

    Michael Pounds, Heomedia, #KendoFoobikko

    Lähteet: Squawka.com, whoscored.com, espnfc.com, iltasanomat.fi, bbc.com

     

  • Post Image

    Kohti kevättä

    ”Kohti kevättä” -kuvasarjassa seuraamme kevään edistymistä Helsingissä.

    (Kia Turunen / HEO Trombit 2015)
    (Kia Turunen / HEO Trombit 2015)