-
Väsyneisyys ja tylsyys ovat tunnetiloja, jotka liitetään usein haukottelun syyksi. Mutta haukottelu voi olla merkki valppauden lisääntymisestä.Philadelphian Templen yliopiston tutkimuksessa seurattiin koehenkilöiden fysiologiaa ja haukottelun tiheyttä 7-15 päivää. Tutkimuksessa todettiin, että haukottelu yleistyi, kun koehenkilöt siirtyivät aktiivisempiin tehtäviin.
Monet urheilijat haukottelevat ennen urheilusuoritustaan, eikä sillä ole mitään tekemistä väsymyksen kanssa. Tutkijat uskovat, että haukottelu parantaa tietoisuutta ja keskittymistä.
Viimeaikaiset tieteelliset löydökset osoittavat haukottelun viilentävän aivoja. Haukottelua voidaan ajatella aivojen omana tuuletussysteeminä. Kun aivot käyvät liian kuumina, minkä mm. väsyminen tai stressi aiheuttavaa, haukottelu auttaa aivoja palautumaan ”toivottuun lämpötilaan”. Viileämmät aivot tekevät ajatteluprosessista ja keskittymisestä helpompaa.
Haukottelun tiedetään olevan tarttuvaa. Jos yksi henkilö ryhmässä haukottelee, ei ole outoa nähdä muiden seuraavan perässä. Haukottelusta lukeminen tai siitä kuunteleminen voi saada aikaan haukottelua. Tarttuvan haukottelun uskotaan olevan merkki empatiasta. Tutkimuksissa on huomattu että mitä läheisempi ihmissuhde on, sitä tarttuvampaa haukottelu on. Kun näemme ventovieraan ihmisen haukottelevan, tarve haukotteluun ei ole niin vahva kuin jos näkisimme meille läheisen ihmisen haukottelevan.
Vaikka haukottelu alkaa jo kohdusta, tarttuvan haukottelun uskotaan alkavan kun olemme noin neljän vuoden vanhoja. Autistiset lapset eivät ole niin alttiita tarttuvalle haukottelulle.
Kylmäpakkaus otsassa voi kuitenkin vähentää tarttuvaa haukottelua. Albanyn Yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan henkilöt, joiden otsalla oli kylmäpakkaus, haukottelivat 9 % todennäköisyydellä katsellessaan videota, missä ihmiset haukottelivat. Sen sijaan henkilöt, jotka pitivät otsassaan lämmintä pakkausta, haukottelivat 41 % todennäköisyydellä.
Teksti: Kirsi Halmetoja
Kuva: Karoliina Redsven
-
Tampereen Ilves tuomittiin viime kaudella monien papereissa tippujaksi, mutta kuinkas kävikään – joukkue pelasi varsin upean kauden sijoittuen sijalle 8. -

Saukko
© Jenni Raappana
-
Viralliset ravitsemussuositukset ovat taas tapetilla uuden kohudokumentin vuoksi. Keskustelu puolesta ja vastaan käy kuumana eri medioissa. Miten tieteellisen näytön vastustajat perustelevat kantansa?
Viime päivinä viralliset ravitsemussuositukset ovat joutuneet jälleen riepoteltavaksi mediassa. Suurimpana syynä kohulle lienee tällä kertaa lauantaina 5.3 ensi-iltansa saaneen personal trainer Tomi Kokon dokumentti: 30 päivän ihmiskoe – viralliset ravintosuositukset puntarissa. Dokumentin trailerin perusteella viralliset ravitsemussuositukset sekä niiden väestötason terveysvaikutukset tullaan kyseenalaistamaan.
Kauhun tasapainon säilyttämiseksi myös virallisten ravitsemussuosituksen puolestapuhujia on julkisuudessa kuultu. Esimerkiksi personal trainer Antti Rossi julkaisi kannanottonsa Iltalehdessä (2.3), jonka mukaan hän on syönyt tyytyväisenä virallisten suositusten mukaan viimeiset kymmenen vuotta. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on ollut perinteisesti tiedeyhteisön edustaja mediassa ja niin on tämänkin kohun kohdalla.
Suuri yleisö joutuu isojen otsikoiden vuoksi hämmennyksen valtaan, eikä tiedä ketä uskoisi.
Mistä vahvan tieteellisen näytön kyseenalaistamisessa on kysymys? Siinä on kyse hyvin inhimillisistä motiiveista. Motiivit perustuvat pääosin valtaan, rahaan ja ideologiaan. Usein pönkitetään omaa julkisuusarvoa, halutaan kasvattaa omien tuotteiden myyntiä ja taistellaan ”totuuden” puolesta.Yleinen väärinkäsitys on se, että tiede edustaisi ehdotonta ja muuttumatonta totuutta ja että se olisi allerginen kritiikille. Näin ei ole. Tiedettä ja tiedeyhteisöjä saa sananvapauden nimissä kyseenalaistaa. Itseasiassa tiede tarvitsee kehittyäkseen haastamista ja kritiikkiä.
Tiede on aina avoin kehittymiselle, kunhan vahvaa näyttöä on riittävästi, jotta aikaisemmat virhepäätelmät voidaan oikaista. Tiede on itsekorjautuvaa ja itsekriittistä. Tieteen itsekorjautuvuus erottaa sen esimerkiksi näennäistieteistä ja uskonnoista, joissa itsekriittisyyden prosessit loistavat poissaolollaan.
Virallisen vastustajat pyrkivät vankan tutkimusnäytön systemaattiseen ja aiheettomaan kieltämiseen. Usein he kutsuvat itsensä mukaan itse luomaansa ”tieteelliseen kiistaan”, vaikka tiedeyhteisön keskuudessa asiasta vallitsisi yksimielisyys eikä todellista tieteellistä kiistaa siis ole olemassa.
Kiistäjät ovat monta kertaa taitavia puhujia. Puhelahjoja hyödyntämällä argumentoidaan omia näkemyksiä ja luodaan ”kiistanalainen” tilanne. Oman kannan tueksi tutkimustuloksista valikoidaan ne, jotka tukevat omaa näkemystä. Kyseessä on ns. kirsikan poiminta -ilmiö.
Lisäksi vastustajat vaativat usein sataprosenttista tieteellistä näyttöä, jolloin vahva tieteellinen näyttö joutuu ylikorostetun epäilyksen kohteeksi. Johdonmukaisilta vaikuttavien virhepäätelmien käyttö, tieteen tekijöiden moraalin kyseenalaistaminen, tiedeyhteisön korruptoituneisuuteen viittaaminen salaliittoineen liike-elämän kanssa, kuuluvat myös virallisen vastustajien työkalupakkiin.

Suurelle yleisölle on valtava karhunpalvelus, kun median edesauttamana asiantuntijat ja ”asiantuntijat” asetetaan julkisuudessa samalle viivalle. Tieteellinen näyttö ja kokemusperäinen tieto esitetään mediassa keskenään tasavertaisina. Lähtökohta on hyvin epätasapainoinen ja kyseessä ns. false balance -ilmiö. Kuinka moni osaa kiinnittää huomiota tähän asetelmaan?
Ravitsemustiede on erityisen alttiina false balance -ilmiölle. Ravitsemus koskee meitä kaikkea, joten kynnys omien mielipiteiden julkiselle esittämiselle lienee matala. Harvemmin esimerkiksi näkee maallikkoa ja kardiologia samassa keskusteluohjelmassa väittelemässä sydänleikkauksen yksityiskohdista.
Pahimmillaan virallisen vastustaminen saattaa aiheuttaa hengenvaaran. Jos esimerkiksi syöpäsairas kieltäytyy syöpähoidoista vakuututtuaan uskomushoitojen tehokkuudesta, ollaan hyvin vaarallisilla vesillä.
Tämän kertaisen ja tulevien virallisen tiedon kyseenalaistavien kohujen kohdalla tarvitaan mediakriittisyyttä, median itsekriittisyyttä ja maalaisjärjen käyttöä, koska vastuu tehdyistä valinnoista on lopulta aina ihmisellä itsellään.
Teksti: Marko Korosuo
Lähteet ja lisätietoja:
Diethelm, P. & Mckee,M. 2009. Denialism: what is it and how should scientists respond? The European Journal of Public Health. doi: http://dx.doi.org/10.1093/eurpub/ckn139.
Sarja, T. 2012. Viralliset vastustajat. Tieteessä tapahtuu. 30 (5), 47-50.
Strandberg, T. 2009. Denialismi – tieteen salakavala syöpä. Suomen Lääkärilehti. 64 (42), 3528-3529.
-
Taitotestissä Jussi saa eteensä meikkipussin!
-
Vakkariosio Taitotestissä Tiia tenttii suomen presidentit!
-
On tammikuu ja tuntuu jo hieman keväältä. Vettä tulee taivaan täydeltä, kun sarjanousija KooKoo on matkannut Kouvolasta Helsingin IFK:n vieraaksi. Lähtökohdat ovat selkeät. Liigan suurimmalla pelaajabudjetilla operoiva HIFK on ottelun ehdoton ennakkosuosikki.
-
HEOn urheilutoimittajien jalkapalloasiantuntijat antavat palaa heti maanantaiaamusta. Asiaa Valioliigakauden yllättäjästä Leicesteristä, Minkä ennätyksen Lionel Messi otti haltuun viikonloppuna? Mikä HJK:n pelaajatilanne Veikkausliigakauteen lähtiessä?
Teksti: Mikko Kärkäs
Studiossa: Miikka Lahtinen, Mikko Kärkäs ja Kaarle Tuomisto
-
Vakkariosio Ratsiassa tongitaan tänään ruokakaappi!
-
Oranssi Pazuzu on suomalainen black metal –yhtye, jonka ensimmäinen kokopitkä studioalbumi julkaistiin vuonna 2009. Sen jälkeen yhtye on julkaissut kolme omaa albumiaan, sekä yhden yhteisalbumin toisen tamperelaisen kokoonpanon, Candy Canen, kanssa.
Soundi.fi-sivulla Pekka Laine on tiivistänyt Oranssin Pazuzun, ja nimenomaan viimeisimmän julkaisun tunnelman mainiosti jo parissa lauseessa: ” Ilman Pazuzun kaltaisia bändejä metalli tukehtuisi musiikillisen sisäsiitoksen ghettoonsa. Suomalaisesta nykypsykedeliasta ei kannattaisi edes puhua. Värähtelijä osoittaa, mitä metallin ja happorockin risteytys voi vimmaisimmillaan olla.”
Oranssin Pazuzun viimeisin levy, Värähtelijä, ilmestyi helmikuussa 2016. Sen julkaisukeikka järjestettiin Kuudennella Linjalla maaliskuun neljäntenä päivänä. Lämmittelybändinä lavalle nousi nuorempi kokoonpano, Nyos, joka jo valtasi yleisön mukaansa hienolla menestyksellä.
Keikkapaikkana Kuudes Linja ei ole henkilökohtaisia suosikkejani. Lippuja myydään salin tilaan nähden aivan liikaa niin, että pahimmissa tapauksissa pääesiintyjän soittaessa yleisössä on lähes mahdoton liikkua edes vaihtaakseen asentoa, tiskillä käymisestä puhumattakaan.
Onneksi tällä kertaa tilanne ei ollut näin tukala. Ihmisiä oli virrannut paikalle paljon, mutta ei liikaa. Jokaiselle löytyi tilaa hengittää.
Keikalla Oranssi Pazuzu valtasi yleisön mukaansa hypnoottisilla soinnuillaan heti alusta alkaen. Värähtelijä-levy soitettiin kokonaisuudessaan läpi. Salin puolella tuntui, kuin kappaleet olisivat kaikille entuudestaan tuttuja, vaikka albumin julkaisusta ei ollut vielä kulunut kuin viikko.
Pazuzulla on esiintyessään ainutlaatuinen taito nostaa tunnelma hillitysti kattoon. Kokemus keikoilla on lamauttavan intiimi.
Värähtelijä on jatkoa Oranssin Pazuzun edelliselle albumille, Valonielulle. Yhtye on ylittänyt uudella levyllään totuttua enemmän heille ominaisten genrejen rajoja luoden täysin omanlaisensa kokonaisuuden.
Teksti: Anni Hausen
