Moonsorrown viiden vuoden tauko levytyksessä on viimein ohi! Perjantaina 1.4. Virgin Oilissa juhlitaan helsinkiläisen metallibändin uuden albumin, Jumalten ajan, levynjulkkarikeikalla.

1.4. on 5. aalto -elokuvan ensi-ilta. Toimintaleffassa maailma on kokenut kovia neljän tuhoisan hyökkäysaallon vuoksi. Cassie (Chloë Grace Moretz) koittaa löytää pikkuveljensä ennen viidennen aallon iskua.

Lauantaina 2.4. nauretaan kippurassa Paukutusklubin stand up -koomikoiden vetäessä settiä Semifinalissa. Lavalle nousee muun muassa Teemu Vesterinen, Anders Helenius, Joni Koivuniemi ja monia muita alan huippunimiä.

SM-Liigan playoffsit jatkuvat perjantaina välierillä. Jyväskylän JYP matkustaa Helsinkiin kohtaamaan Stadin kingit. HIFK – JYP, Helsingin jäähalli, klo 18.30.

Ryhmäteatterin (Helsinginkatu 25) ohjelmistoon palaa suuren suosion saavuttanut Mielipuolen päiväkirja. Mielipuolen roolissa revittelee Vesa Vierikko. Esitykset viikonloppuna 1.4. ja 2.4. klo 19.

Vinkit: Anni Hausen & Jukka Leskinen

Keskiajalla kristityt polttivat noitia ja vääräuskoisia sen vuoksi että he edustivat pahuutta. Sittemmin 1900- luvulla elokuvissa kauhufantasia, joka otti vaikutteita menneistä ajoista, puskettiin sisään uudeksi genreksi.

Voitaisiin ajatella, että kauhu lajina on kamalaa ja täynnä raakuuksia. Mutta toisaalta, onhan koko ihmiskunnan historia täynnä raakuuksia, etenkin 1900- luku, joka oli maailmanhistorian verisin vuosisata.

Ensimmäiset kauhuelokuvat ottivat teemoikseen noituuden, vampyyrit ja mytologiset hirviöt. Ne olivat enemmänkin moraalisesti pelottavia, mutta siihen aikaan vampyyri, joka imi verta, tulkittiin kauheaksi. Nämä elokuvat, joissa päävaarana olivat ihmissudet tai kannibaalit, esittivät ihmisyhteisölle vaaraa, joka oli yhteinen. Ihmissudet ja muut olivat enemmänkin koko kansakunnan syntipukki ja vitsaus, jota vastaan kaikki tekivät hartiavoimin töitä niin että se kukistuisi.

Vasta 1960- luvun lopussa kauhugenre sai uusia piirteitä, kun valokeilaan astutettiin elävät kuolleet. Näissä kulttielokuvissa vaarana ei ollut enää jokin irrationaalinen uhka, vaan jopa ihmiset toisilleen. Zombie- elokuvissa tapahtui intiimejä raakuuksia ja jopa perheenjäsenet olivat toinen toistensa uhkia. Anonyymistä syntipukista tuli zombie- elokuvien myötä hyvin henkilökohtaista ja päällekäyvää klaustrofobiaa.

Kauhuelokuvat yleensä tekevät ihmisen vihaiseksi tai surulliseksi. Joku voisi ajatella että se tyydyttää onnettomien ihmisten perverssiä tarvetta katsoa toisten kärsimystä. Miksi sitten niitä katsotaan? Kauhuelokuvat eivät sovi heikkohermoisille, jotka voivat järkyttyä ja ruveta itse riehumaan. Mutta jos katsojalla on kaikki muumit laaksossa ja inkkarit kanootissa, niin hän ei kauhua katsomalla tunne mitään. Se on vain yksi tyylilaji muiden joukossa.

Varsinkin zombie elokuvissa on käytetty mustaa huumoria osana kauhun kuvausta. Miten sitten huumori ja kauhu voivat soveltua yhteen? Ehkä siksi, että huumorin salainen resepti ei tule ilosta, vaan surusta. Paratiisissa ei ole huumoria. Tämä palaa taas siihen teesiin, että kauhuelokuvat soveltuvat kärsiville ja pahaa kokeneille ihmissieluille. Lisää siihen vielä musta huumori, maailmanloppu ja sadistinen nautinto katsoa muiden kärsimystä. Siksi sen nimi onkin kauhu, ei tekopirteä komedia, jossa tarinankerronta on pinnallisempaa.

Aprillipäivän Iltapäiväkerhossa käsitellään mm. yksinäisyyttä ja kevään hiusväritrendejä! Ohjelma pyörähtää käyntiin klo. 13!

Kaikki musiikinkuuntelijat ovat varmaan joskus käyneet lempiartistinsa keikalla hyräilemässä ulkoa osaamiaan kappaleita. Helsingissä esiintyykin päivittäin eri näköisiä ja kokoisia bändejä. Kaupungissa kuplii myös toisenlainen live-musiikkikulttuuri.

Lähes joka päivä jossain päin Helsinkiä järjestetään Open Stage, helpommalta nimeltään jamit. Open Stage -iltojen ideana on, että lavalle voi nousta käytännössä kuka tahansa. Jos mielestäsi osaat soittaa tai laulaa, lava on käytössäsi. Yhdet näistä jameista järjestetään keskiviikkoisin, aivan Sörnäisten ytimessä, näköalaravintola Kolmessa Kaisassa.

Jameissa on aina housebändi, joka soittaa tarvittaessa halukkaiden kanssa. Kolmen Kaisan housebändiin kuuluvat laulaja-kitaristi Jouni Siitari, basisti Jukka Jylli ja rumpali Jarkko Lepistö. Pitkän linjan muusikoita jokainen tahollaan.

Talolta löytyy soittimet.

Housebändi aloittaa illan muutamalla rokkivedolla ja luovuttaa sen jälkeen lavan enemmän kuin mielellään pöydissä lasiaan kallistavien muusikoiden haltuun.

Harhakuva humalassa heiluvista rokkareista lentää hyvinkin nopeasti ö-mappiin. Soittajien tarkoitus ei ole tulla ryyppäämään vaan viihdyttämään yleisöä, sekä itseään. Osa muusikoista tuleekin paikalle juomaan muutaman oluen tai vain alkoholittomia virvokkeita. Yksi kaveri juo teetä ja on myöhemmin lavalla revittelemässä sähkökitaraa. Toki sekaan mahtuu laitamyötäisessäkin olevia, sijaitseehan paikka Kallion kaupunginosassa, mutta täällä heidät karsitaan melko lailla jo ovella.

Kallio on varsinainen kulttuurien sulatusuuni. Tämä heijastuu myös jameihin. Täällä voit nähdä ulkomaalaisnaisen laulamassa virheettömiä versioita Jimi Hendrixin tai Edith Piafin kappaleista ja seuraavaksi lavalla saattaa heilua ryhmä nepalilaisia soittamassa reggaeta.

Villeimpinä iltoina meno yltyy todelliseksi musiikilliseksi vuoristoradaksi, eikä jarrumiestä näy horisontissa lainkaan. Ensin baarikansa saatetaan hämyisen jazzklubin tunnelmaan, sitten rokataan niin, että sukat pyörii, tukat heiluu ja laulu tulee falsetissa, kovaa ja korkealta. On suhteellisen vaikuttavaa, kun estradille hyppää neljä muusikkoa ja hetken neuvottelujen jälkeen ilmoille kajahtaa AC/DC – Black Sabbath – Whitesnake -potpuri.

Yksittäisten bändien keikat koostuvat normaalisti omista kappaleista. Jamien täysin ennalta käsikirjoittamattomaan settiin kuuluu klassikoita, omia kappaleita, sekä uudempia hittejä, Rolling Stonesista White Stripesiin. Yllätyksellisyys onkin yksi jamien ehdottomista valteista.

Ihmetystä herättävää on, miten toisilleen vieraat muusikot soittavat niin sulavasti tavalliselle musiikinkuuntelijalle tuntemattomia kappaleita. Kolmen Kaisan jamien vetäjä, Jouni Siitari, sanookin osaavansa noin parisataa kappaletta ulkoa.

Jouni ”Londe” Siitari.

Joskus paikalta saattaa myös bongata kotimaisia kärkipään muusikoita ja oman elämänsä taiteilijoita. Trubaduureja ja big bandeja. Parhaimmillaan tunnelma leijuu ihan katonrajassa ja baarikansalle tuotetaan musiikkielämyksiä, joille ei voi kuin hymyillä.

Kolmen Kaisan Open Stage, keskiviikkoisin klo 22.

Teksti Jukka Leskinen, kuvat Danae Delikouras

Kahden nuoren naisen nähtiin kantavan patsasta poispäin Karhupuistosta tänään perjantaina aamukymmeneltä.  Naiset olivat voitonriemuisen oloisia – liekö kyse esimerkiksi vedonlyönnistä tai teekkarihuumorista?

Patsaan paikalla puistossa on tyhjä jalusta, jota paikalliset asukkaat käyvät tyrmistyneinä ihmettelemässä. Vanhempi rouva purki sanoiksi varmaan useimpien tunnot:

– Eikö mikään saa olla enää rauhassa? Pitääkö patsaatkin kiinnittää lukoilla ja kettingeillä paikoilleen?

Tapahtuman silminnäkijöitä tai tapahtumasta jotain tietäviä pyydetään olemaan yhteydessä Trombitin toimitukseen. Kauniin kaupunginosamme Kallion puolesta vetoamme:  Palauttakaa patsas paikoilleen!

Kuva ja teksti Martta Nerg