-
Podissa puhutaan nikotiinituotteieden vaaroista sekä riippuvuudesta. studiossa vieraana Sami Häkkinen.
-
Podcastissä keskustellaan sosiaalisen median palveluista 2000s alusta nykypäivään sekä tietoturva asioista ja trolleista.
-
Haastattelin Jarkko Hyvöstä, jolla on tämä sensori kädessä.
Jarkko on 1 tyypin diabeetikko, joka sairasti tämän nuoresta asti. Hänen nuoruudessaan diabetes oli häpeän aihe, jos verrataan nykyaikaan. Silloin ei ollut yleistä tietoa sairaudesta kuin nykyään.
Jarkkoa sairaus hävetti, kun joutui piikittämään tai ottaa sormenpäästä mitat. Hyvönen muistelee vaikeinta oli erilaisuuden tunne.
Hän ei silloin nuoruus iässään osannut itse edes ymmärtämään mistä sairaus johtuu. Puhumattakaan siitä, että joutui kaikille selittämään.
Nykyään hänellä on sensori jolloin ei hävetä ottaa sokeriarvot, mutta silti vähän hävettää kun joutuu pistämään.
Jarkko Hyvönen kertoi, että sensori ei ole aina luotettava se saattaa lakata toimimasta joskus varsinkin talvella jos on kovat pakkaset. Fyysisessä työssä myös pitää olla tarkkana, ettei sensori vaurioidu. Tällaisen ongelmien välttämiseksi hän teippaa laitetta. Laite muuten kestää vettä ja saunomista hän kertoi.
“Nuorena oli pahempaa, kun ihmiset luulivat, että olen nisti”, Hyvönen sanoo.
Jarkkon mukaan sairaus itsessään ei ole vaikea, vaan hoitomuoto ja moni piikkien kantaminen.
Hän muistelee, kuinka on joskus tyrinyt unohtamalla, mittauslaitteen jolloin joutui arvailuksi verensokeri.
Tapauksia on muutama ja niistä hän on joutunut sairaalan asti. Hän tarkentaa tapauksiaan niin, että mittarit unohtuneet ja huvi reissulle lähdetty. Ei halua kokea sellaista uudestaan, tilanne oli vakava. Tarkemmin tapahtumasta hän ei haluaisi puhua. Hän on iloinen, että sensori nyt helpottaa paljon elämää.
Hyvönen suostui esittelemään sensorin ja kuinka se toimii.Katsojan silmissä se on yksinkertainen, mutta se sisältää paljon lääketieteellistä ja outoja sääntöjä.
SAIRAUDEN HÄPEMINEN JA SENSORIN HELPPOTTAMINEN SAIRAUTEEN
Häpeä ei ole itsestään selvää, se voi esiintyä kriisi muodossa.
Moni jotka lapsuus tai nuoruusiässä sairastuvat diabetekseen häpeävät sairauttaan, jolloin hoitaminen ei onnistu. Myös aikuisilla esiintyy häpeän tunne sairaudesta. Tällöin sairaus voi edetä pahemmaksi. Tämä ilmiö ei ole uutta, mutta sensorin vaikutus on.
Sensori on helppo kun sillä voi mitata suoraan käsivarresta jolloin saa tarkan lukeman, vaikka se on 15min myöhässä. Uskon, että teknologia tulee tässäkin kehittymään, ja jatkossa saadaan saman tien sokeriarvot näkymään.
Sensorit ovat olleet jonkin aikaa käytössä, mutta olivat kalliita, nykyään saa sovelluksen puhelimeen ja diabetestä sairastavan henkilön ei tarvitse mitata jatkuvasti sormenpäästä.
Laite maksaa noin 50€. Siltikään kaikki eivät saa tätä laitetta. Ensiksi saavat diabeetikkolapset, sitten monipistoshoidossa olevat, jonka jälkeen tulee 1 tyypin db sairastavat ja harkinnanvaraisesti 2 tyypin db sairastavat. Esimerkiksi 1 tyypin db sairastavat saavat mittaustarvikkeet ilmaiseksi. Veronmaksajille tämä on noin 350-400e vuosi.
Toimittajan: Musse Adam
-
Kesällä oli paljon keskustelua Vuosaaren nuorisosta ja se puhutti koko yhteisöä mediassa.
Onneksi loppukesästä tilanne rauhoittui. Tässä videossa
haastatteltavana on Walkers bussin toimintavastaava Mika Rouvinen. Joka kertoo heidän toiminasta
ja nuorisotyöstä.Toimittajana: Musse Adam
-
Moni nuori joutuu hyväksymään kohtalonsa, joka on maastamuutto työn tai opiskelun perää. Suomen piti olla näille maahanmuuttajanuorille sekä uussuomalaisille hyvä turvamaa, mutta näin se ei aina ole. Kuvitella lapsuudesta asti kasvanut täällä, koulutettu ja intinkin käynyt, joka on valmis puolustamaan Suomea ei pysty kokea Suomea kotimaakseen.
Suomessa Somali, muualla suomalainen –kirjassa nuoret siinä kertoivat suoraan ajatuksensa etteivät pidä Suomea kotimaanaan. Jos edes jonkin verran silloin se on kun he ovat ulkomailla, jolloin voivat sanoa, että tulevat Suomesta.
Työpaikkasyrjintää on ja aina ollut Suomessa ja tulee olemaan. Enää fyysistä syrjintää kuin 1990-luvulla ei ole, nykyään se on psykologista eli piilorasismia. Jopa yläasteella opettajat kehottavat nuoria maahanmuuttajia ammattiin, kuin lukioon.
Tämä kertoo jo paljon.
Kotona ei odoteta nuorelta työntekoa vaan koulutusta. Tämä on yksi näkökulma miksi venäläinen vaihtaa sukunimensä suomalaiseksi.Kysymys on miten sen voisi estää tai lopettaa kokonaan. Eikös Suomi menetä tässä paljon ammattitaitoisia nuoria sekä hyviä veronmaksajia. Tällainen syrjintä kostautuu Suomelle. Ulkomailta saa reiluutta enemmän kuin Suomesta. Siellä ei katsota yhtä vahvasti ihon tai etnisyyden perusteella vain taidon ja tiedon mukaan. Loppujen lopuksi Suomessa työnantajalla on vapaa valinta palkata ketä se haluaa.
Onko hoitoala ja kuljetusala vain työ jonka saamme?
Näin se ei ole vaikka siltä joskus näyttää. Moni kuljettaja tekee lisäksi muuta. Tai moni hoitaja miettii kuinka jatkaa seuraavaa koulutusta tai edetä työssä.
Koskaan ei puhuta itse työllistyneistä nuorista, jotka myös työllistävät muita. Kyselin somalitaustaisilta, jotka olivat joutuneet vaihtaa oman alan. Miten työelämä Suomessa?He kertoivat, että joutuivat luopumaan omasta alasta ja siirtymään hoitoalalle tai kuljetusalalle. Moni nuori kertoo, että on joutunut vaihtamaan alaa kokonaan syrjinnän takia, vaikka on opiskellut paremman palka–alan.
Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa paljastuu selvä syrjintä. Tutkimuksessa lähetettiin 5 000 hakemusta eri nimillä. Somalialainen nimi oli viimeisin, joka kutsuttiin haastatteluun.
Tässä nähdään miksi nuoret mieluiten vaihtaa maisemaa, koska on joutunut koulutuksen tai työhaun syrjinnän kautta muuttamaan muualle. Toki onhan meitä monenlaiseksi. Löytyy lääkäristä, asianajajaa, poliitikkosta poliisiin asti. Se myös kertoo Suomen maasta paljon.
Musse Adam, 29-vuotias Suomessa kasvanut somalitaustainen journalistiopiskelija