-
Keilahallin kolina hallitsee ilmatilaa, kun astun hallin sisään Lappeenrannassa. Tutussa pöydässä istuu jälleen parimetrinen Pasi Riihelä – LrNMKY:n legendaarinen laituri, jolle kertyi punavalkoisessa paidassa liki 400 ottelua. Nyt hän on saapunut urheilutalolle vastaanottamaan kunnianosoitusta edustamaltaan koripalloseuralta.
Siinä pöydässä hän joi pelipäivän kahvit aina ennen LrNMKY:n ottelua. Tällä kertaa Riihelä on vastailemassa paikallislehden toimittajan kysymyksiin kahvikupposen äärellä, kunnes huomaa allekirjoittaneen ja tervehtii tyylilleen iloisesti.
Samassa rytäkässä Riihelän käsi huitaisee kahvikupin nurin suoraan vastapäätä istuvan toimittajan muistivihkolle. Sitten alkaa kuulua pasiriihelämäinen naurun röhötys, joka on kuulunut keilahallin kahviossa vuosia.
Tuo kuvastaa paljon Pasi Riihelää ihmisenä. Usein Riihelän seurassa tapahtuu yhtä jos toista, mutta positiivisuus on kaiken perusta. Hänestä tuli rakastettu persoona Lappeenrannassa – sekä todella arvostettu henkilö yhteistyökumppaneiden keskuudessa.
Urheilutalolle on saapunut myös tuhatpäinen katsojajoukko seuraamaan, kun Riihelän paita numero 9 hilataan urheilutalon kattoon. Riihelä on Suomen koripallomaajoukkueen entinen kapteeni, joka pelasi kymmenen kautta Lappeenrannassa.
Nyt Riihelän paita roikkuu LrNMKY:n mestaruusviirien vieressä – kaikkien kuuden, joita Riihelä on itse ollut voittamassa.
LrNMKY nousi Korisliigaan kaudeksi 2000-2001. Ensimmäinen kausi pääsarjassa ei ollut helppo lappeenrantalaisille. Värikkäiden vaiheiden jälkeen seura säilyi kuitenkin korkeimmalla sarjatasolla.
Lokakuussa 2001 LrNMKY:n toiminnanjohtaja Mika Turunen sai houkuteltua Riihelän Lappeenrantaan pelaamaan. Ennen siirtymistään Riihelä vietti ulkomaankentillä kolme täyttä kautta, kaksi Ruotsissa sekä yhden Saksan kovassa Bundesliigassa.
”Aloitin kauden Sveitsissä, pelasin pari kuukautta siellä. Sitten Turunen alkoi pommittamaan ja päädyin Lappeenrantaan. Pelasin yhden pelin ja loukkaannuin heti ensimmäisellä maajoukkuetauolla – se ei varmasti ollut tyylikkäin sisääntulo. En uskonut silloin, että olisin pelannut kymmenen kautta Namikan punavalkoisessa paidassa”, Riihelä naurahtaa.
Riihelä tunnettiin periksiantamattomasta pelityylistään. (kuva: Kimmo Metsälä / Valkoinen valas) LrNMKY:n kultavuodet osuivat 2000-luvun alkupuolelle, kun Riihelän johdolla joukkue juhli kahta Suomen mestaruutta sekä neljää Suomen Cupin ykköstilaa. Riihelän johdolla joukkue pelasi kolmena kautena myös kansainvälisiä europelejä.
”Kyllähän se ensimmäinen Suomen mestaruus on ikimuistoinen. Kaikki tuli niin nopeasti silloin ja päästiin yllättämään. Se tunne silloin Kisahallilla, ei sitä voi unohtaa koskaan. Toinen mestaruus oli paljon raskaampi, kaikki halusivat haastaa koko kauden ajan.”
”Eikä sovi unohtaa sitä Debrecenin eurochallenge-matkaa. Paikalla oli toistasataa lappeenrantalaista koripallofania. Huikeita muistoja kaikki.”
Tulee hetken hiljaisuus ja Riihelä vakavoituu.
”Aika älyttömän siistiä, kun se paita roikkuu nyt aina siellä. Sitä vaan arvostaa varmasti päivä päivältä yhä enemmän. Ei oikein vieläkään löydy sanoja tuolle paidan jäädytykselle”, Pasi Riihelä toteaa ääni väristen silmäkulmat kostuneena.
Seura ajautui pahoihin talousvaikeuksiin mestaruuksien jälkeen ja sen koko olemassaolo oli pitkään vaakalaudalla. Siinä missä talouskuplan tehneet ihmiset häipyivät paikalta jättäen sotkut muiden siivottavaksi, on Riihelä kulkenut läpi koko savotan.
”Ne oli raskaita aikoja. Siinä oli monena vuotena mahdollisuus lähteä ja mielenkiintoa oli. Jotenkin sitä vaan halusi jäädä Lappeenrantaan. Halusin olla vielä osana hienoa yhteisöä. Tiesin, että kyllä näistä vastoinkäymisistä selvitään ja saadaan vielä käännettyä hommat oikein päin”, Riihelä vakavoituu.
Riihelä valittiin kolme kertaa Korisliigan Vuoden pelaajaksi. Hänen ura päättyi kauteen 2011-2012. Kymmenen Lappeenrannassa vietetyn kauden aikana Riihelä antoi kasvot Lappeenrannan koripallolle. Jälkiviisaana voi sanoa, että Riihelän lopettamispäätös oli seuralle raskaampi kuin osataan kuvitellakaan. Kentän ulkopuolella Riihelän arvo on korvaamaton vielä tänä päivänäkin.
Riihelä on viihtynyt perheensä kanssa itärajalla jo 13 vuotta. Vuoden vaihteesta lähtien hän on omistanut sähköurakointi-yrityksen Lappeenrannassa. Tietyllä tapaa ympyrä on sulkeutunut, kun vuonna 1994 mies valmistui Nokian ammattikoulun sähköalalta. Työkiireet ovat rajoittaneet koripallon seuraamista, mutta mies uskoo, että hänellä on vielä annettavaa koripallolle.
”Valmentaminen kiinnostaa. Se on rankkaa ja aikaa vievää hommaa, pitää olla sellainen elämäntilanne, että siihen pystyy sitoutumaan. Nyt fokus on uuden yrityksen pyörittämisessä. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Riihelä myhäilee tuttuun tapaansa.
Henri Inki (@whos_inki)
-
Tapiolan Hongan 18-vuotias Anton Odabasi on helppo tunnistaa koripalloilijaksi. Tällä kaudella erittäin lupaavan debyytin Korisliigaan tehneen nuoren miehen päälaki halkoo tuulta 205 cm korkeudessa. Haastattelutilanteeseen mies saapuu kuitenkin kävelykeppien kanssa. Edellisenä päivänä tapahtunut loukkaantuminen pitää miehen sivussa loppukauden otteluista.
Loukkaantumisen takia Anton Odabasin loppukauden pelit menevät penkin päässä kannattajan roolissa. (Veera Visuri/HEO Trombit) – Nyt yritetään kannustaa joukkuetta sitten parhaani mukaan penkin päästä. Ollaan pelattu hyvä kausi ja voidaan pudouspeleissä haastaa kenet tahansa. Ollaan voitettu jo tällä kaudella Joensuun Kataja kaksi kertaa ja Tampereen Pyrintöä vastaan pelattiin tosi hyvin. Toivottavasti mennään pitkälle.
9-vuotiaana koripallon aloittanut Anton on suomalaisen koripallon lupaavimpia pelaajia. Suomessa aina Tapiolan Honkaa edustanut nuorimies tiesi jo aikaisessa vaiheessa, että koripallosta olisi mahdollista tehdä itselle ammatti.
-Oikeastaan toisen b-junioreissa pelatun vuoden aikana tuli ensimmäisen kerran mieleen, että tästä voisi tulla ihan ammatti. Silloin näki netistä tilastoja ja pystyi katsomaan, että olin ihan Suomen kärkimiehiä jatkuvasti ja tasaisesti.
Ollessaan vasta 16-vuotias, Anton teki kovan ratkaisun. Hän päätti siirtyä turkkilaisen Fenerbahçen nuorisoakatemiaan. Turkkilaisen seuran valinnan takaa löytyi loogisia syitä.
-Mun isä on turkkilainen, joten on sukua siellä ja tietysti koripallon taso on tosi kova ihan Euroopan ja maailman tasoon nähden. Sitten sain tarjouksia usealta taholta sieltä, niin päätin lähteä.
Hyppäys suomalaisesta juniorikoripallosta eurooppalaisen ammattilaisseuran äärimmäisen kilpailuhenkiseen maailmaan oli kova. Jokainen harjoitus oli oma taistelunsa, jossa kaverisuhteet unohdettiin. Kenenkään pelaajan pelipaikka ei ollut varma missään vaiheessa ja edellisten viikkojen hyvät otteet eivät vielä tarkoittanut automaattista pelipaikkaa jatkossa.
– Kyllä se hyppäys oli aika raju. Jokaisessa osa-alueessa siellä oltiin askeleen edellä, pelikovuudessa tuli varmaan suurin muutos. Jokainen haluaa olla parempi kuin se pelikaveri. Vaikka oltiin hyviä kavereita muuten, niin treenien aikana se unohtui ja kaikki veti ihan täysiä.
– Fenerbahçen junioriakatemiajoukkueeseen kuului 16 pelaajaa, joista jokainen oli huipputason lupaus. Siellä on vain yksi joukkue, ei ole mitään kakkos- tai kolmosjoukkueita, niin kuin Suomessa. Eli jos ei mahtunut 12 pelaajan pelaavaan kokoonpanoon, ei päässyt pelaamaan.
Antonin pelit sujuivat Turkin reissulla hienosti. Joukkue matkusti Los Angelesiin, missä Adidas oli järjestänyt turnauksen ympäri maailmaa tuleville joukkueille. Mukana oli mm. pelaajia, keitä odotetaan varattavan NBA:han. Odabasi vakuutti turnauksen järjestäjät taidoillaan.
-Mut valittiin sen turnauksen International All Star-viisikkoon. Siellä oli joukkueita Euroopasta, Aasiasta, Australiasta ja Jenkeistä. Se oli todella hieno kokemus, pääsi pelaamaan sellaisia pelaajia vastaan, ketkä on näkynyt kaikilla listoilla menossa NBA:n. Moni on niistä nyt myös treenaamassa Euroliigan joukkueissa.
Selän rasitusmurtuma piti miehen kuitenkin sivussa usean kuukauden ajan. Sitä käytiin hoidattamassa Suomessa asti. Pitkän kuntoutusjakson jälkeen Anton oli loppukauden peleissä jälleen totutun tehokas. Kausi päättyi kuitenkin kirvelevään finaalitappioon.
-Vuosi oli kokonaisuudessaan ehdottoman positiivinen kokemus. Erityisesti se Los Angelesin turnaus jäi mieleen. Loukkaantumisen jälkeen treenasin kuukauden joukkueen mukana ennen kuin pääsin pelaamaan. Turkin mestaruusturnauksessa olin joukkueen paras pistemies ja päästiin finaaliin asti. Se kuitenkin valitettavasti hävittiin.
-Valmennuksen taso ei siellä ollut mitenkään parempaa kuin Suomessa. Niitä valmentajia oli vaan enemmän, mikä tietysti vaikuttaa paljon. Isoin ero oli vaatimustasossa. Siellä vaadittiin kokoajan huippusuorituksia, huonoja suorituksia ei annettu mennä läpi sormien.
Anton Odabasi kotihallin katsomossa(Veera Visuri/HEO Trombit) Anton päätti vuoden jälkeen palata Suomeen. Kasvattajaseura Tapiolan Honka oli tässä välissä noussut miesten Korisliigaan, joten edessä oli siirtyminen miesten ylimmälle sarjatasolle. Kokemukset Turkista antoivat miehelle itseluottamusta, että siirtyminen miesten peleihin ei tuottaisi ongelmia.
– Se taitotaso ja kovuus oli niin kovaa Turkin junioripeleissä, että uskoin pystyväni pelaamaan ihan tasapuolisesti Korisliigassa. Ja aina kentälle päästessäni olen omasta mielestäni pärjännyt ihan hyvin. Ei ole ketään pelaajaa, ketä vastaan en pystyisi täällä pelaamaan.
Korisliigassa Anton pelasi keskimäärin 18 minuuttia ottelussa. Pisteitä kertyi ottelua kohden kahdeksan ja levypalloja mies nappasi 3,9 keskiarvolla. Hän on suurin ennakkosuosikki voittamaan Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon.
Miesten pelien lisäksi Anton Odabasi pelasi vielä myös Hongan a-junioreiden riveissä. Vaikka pelejä oli takana jo ympäri maailmaa, ei viimeisen juniorivuoden peleihin ollut vaikea syttyä.
– Ei ollut kyllä mitään vaikeuksia motivoitua. Kuitenkin viimeinen juniorivuosi kyseessä ja olisin tosi kovasti halunnut voittaa junnumestaruuden. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Joukkue treenasi niin vähän yhdessä, kun osa pelaajista treenasi edustuksen mukana, osa Hongan kakkosjoukkueen mukana ja toiset pelkkien a-junioreiden mukana. Yhteishengen ja yhteispelin syntyminen oli vähän vaikeaa. Jäi kyllä harmittamaan tosi paljon, että ei päästy pudotuspeleihin mukaan.
Loukkaantumisen takia Antonin kausi loppui siis kesken. Nyt on aika keskittyä tulevaisuuteen ja tavoitteet ovat korkealla. Ensi kauden joukkueen kohdalta suunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. Yhteydenottoja on tullut USA:n Yliopistojoukkueista asti.
– Tavoitteena on pelata ihan USA:n tai Euroopan kovimmissa sarjoissa. Se ei varmasti ole ihan yhden tai kahden vuoden projekti, mutta kaikkeni teen sen eteen, että siellä ollaan joskus. Muutama yliopistovalmentaja ja agentti on jo ottanut yhteyttä, että vähän ollaan jo keskusteltu niistä vaihtoehdoista. Nyt kun tuli tämä loukkaantuminen, niin pystyy alkaa miettiä jo hieman ensi kautta. Sen suhteen on tällä hetkellä vielä ihan auki mitä tehdään. Vaihtoehdot on joko Euroopassa tai Suomessa.
Oli ratkaisu sitten mikä tahansa, painakaa nimi mieleen ja laittakaa aurinkolasit päähän. Tämän nuoren miehen tulevaisuus on kirkas.
Mikko Koikkalainen
-
Nasima Razmyar haluaa olla mukana rakentamassa EU:n tulevaisuutta. ”Rohkeutta vaikuttaa inhimilliseen työelämään”, toivoo Sosialidemokraattien eurovaaliehdokas Nasima Razmyar. ”Nuorisotakuu on saatava toimimaan Euroopan unionin jäsenmaissa, ja suomalaisten pitäisi kotouttaa maahanmuuttajia tehokkaammin.”
Razmyar, 29, päätti pyrkiä Euroopan parlamenttiin, koska hän kokee saaneensa hyvää oppia ja kokemusta kolmen vuoden aikana eduskunnassa työskennellessään ensin kansanedustaja Mikael Jungnerin avustajana ja sittemmin eduskuntaryhmä SDP:n viestintäsihteerinä.
”Euroopan parlamentti tarvitsee nuoria, kansainvälisiä, hyvin verkostoituneita meppejä yhtä lailla kuin kaikenlaisia, mutta näitä asioita edustan hyvin”, sanoo juuri Instagramiin liittynyt Razmyar.
Nuoren naisen tausta on kokemuksia täynnä. Razmyar on syntynyt Afganistanissa, josta perhe joutui lähtemään pakolaisina Suomeen Nasiman ollessa viisivuotias. Hän on nähnyt läheltä sotaa ja sortoa, joka on aiheuttanut palavan halun päästä parantamaan asioita.
Vaikuttamaan Razmyar on päässytkin. Hän on toiminut laajalti erilaisissa avunantojärjestöissä. Vuonna 2010 hänet valittiin vuoden pakolaisnaiseksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä, ja samana vuonna Razmyar osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.
Razmyaria huolestuttaa suunnaton sosiaalinen kriisi koko Euroopassa. Hän nimeää EU-parlamenttivaaleihin kolme tärkeää vaaliteemaa työntekijöiden oikeusista rauhankysymyksiin.
Eniten poliitikko painottaa työtä ja työntekijöiden oikeuksia: ”Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on tärkeää se, miten nuorisotakuu saadaan toteutettua kaikissa EU:n jäsenmaissa.”
”Nuorisotyöttömyysprosentti on jo täällä Suomessa aivan liian korkea, puhumattakaan sitten maista joissa se on yli 60 prosenttia”, Razmyar viittaa moniin Etelä-Euroopan valtioihin.
Toiseksi vaaliteemakseen hän nostaa ympäristöongelmat, joka on nykyiselle sukupolvelle erittäin tärkeä asia hoidettavaksi.
”Pitää olla vastuunkantajia, eikä vain odottaa mitä Kiina ja Yhdysvallat tekee. EU:n pitää olla edelläkävijä”, Razmyar vaatii maailman suurimmalta talousalueelta.
”Ei pidä asettaa ilmastoenergiakysymyksiä talouden vastakohdaksi, vaan päinvastoin hyvällä politiikalla luodaan myös työpaikkoja uuden teknologian ja vihreän talouden myötä”, hän toteaa.
Kolmanneksi teemaksi hän nimeää rauhan ja demokratian puolustamisen. Razmyar sanoo köyhyyden, eriarvoisuuden sekä ääriliikkeiden nousun olevan uhkana EU:n rauhanrakennustehtävälle. Hän sanoo, että EU:n on puututtava eriarvoisuuskehitykseen kaikin mahdollisin keinoin. Naisen puheesta huokuu omakohtaiset kokemukset, kun hän kertoo rauhan tavoittelusta.
”Maanosassa on sodittu kaksi veristä sotaa ja sellaista julmuutta ei enää voi vaan tapahtua”, Razmyar toteaa selkeästi surullisin sanoin.
Razmyarin näyttävän vaalikampanjoinnin avauksessa esiintyi muun muassa räppäri Musta Barbaari.
”Vaalibileet osoittivat, että minulla on laaja kannatus nuorista vanhoihin, on maahanmuuttajia, kantasuomalaisia sekä kulttuuri-ihmisiä. Antoi paljon itseluottamusta, että tämä kampanja kantaa”, Razmyar toteaa iloisesti.
Jos hän ei pääse läpi Euroopan parlamenttiin, niin naista kiinnostaa tulevat eduskuntavaalit. Viimeksi hänen pääsynsä eduskuntaan jäi kiinni vain 60 äänestä, joten hän toivoo, että toisella kerralla kaikkien äänestävän.
Yksi asia, jonka parissa työskentelystä Razmyar ei säästele, on maahanmuuttajien kotouttaminen.
”Tottakai suomalaiset voisivat kotouttaa maahanmuuttajia vielä paremmin”, hän sanoo.
”Nykyäänhän meillä on kotouttamisohjelma, mutta ongelmat ovat enemmän siinä, että maahanmuuttajat eivät työllisty, lisäksi edelleenkin on valitettavan paljon ennakkoasenteita.”
”Asioita pitää nostaa koko ajan esiin, koska tämän päivän Suomi on kansainvälinen ja pääkaupunkiseudulla joka neljäs lapsi alkaa olla syntyperältään jostain muualta kuin Suomesta”, hän kertoo.
Mikä Nasima Razmyarista tulee isona? ”Tällä hetkellä unelmani on olla europarlamentaarikko”, Razmyar vastaa jämäkästi lähitulevaisuuden tavoitteestaan.
KUKA?
Nasima Razmyar, 29
Koulutus: Ylioppilastutkinto, Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma: HUMAK ammattikorkeakoulu 2013, Helsinki
Luottamustoimet: SDP:n kaupunginvaltuutettu Helsingissä, SDP:n eduskuntaryhmän viestintäsihteeri, Helsingin opetuslautakunnan jäsen
Euroopan parlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Trombit haastattelee puolueiden nuoria ehdokkaita vaalikampanjoinnin alkaessa. Suomesta valitaan 13 europarlamentaarikkoa viisivuotiseksi kaudeksi Euroopan parlamenttiin.
Teksti: Pauli Loukola
Kuvat: Niko Karumaa
-
Tulisieluinen Patrick Roy muistetaan NHL:n kautta aikojen legendaarisimpana maalivahtina, joka pelasi NHL-uransa Montreal Canadiensin ja Colorado Avalanchen paidassa. ”Pyhä Patrick” -lempinimen saanut kanadalainen halusi jo pienestä saakka olla paras ja voittaa kaiken mahdollisen. Neljä Stanley-Cupia voittanut Roy lopetti mahtavan peliuransa vuonna 2003. Quebec Cityssä syntynyt mies valittiin kolmesti NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Viime vuonna hänestä tuli ex-seuransa Colorado Avalanchen päävalmentaja.
Kukaan ei ole koskaan voittanut pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkintoa Conn Smytheä kolmesti. Roy oli nimensä veroinen, kuningas.
Oli jo ehkä tiedossa, että tulivuorenpurkaus on edessä jossakin vaiheessa. Mutta että heti NHL-valmennusuran ensimmäisessä pelissä. Avalanchen valmentaja Roy tulistui jo kauden avausottelussa Anaheim Ducksia vastaan, kun ankkapaitojen puolustaja Ben Lovejoy taklasi Coloradon superlupaus Nathan MacKinnonia polvella. Mies huuteli törkeyksiä Ducks-valmentaja Bruce Boudreaulle ja oli vähällä kaataa vaihtoaitioiden välissä olevan pleksiaidan raivokkaasti hakaten. NHL antoi tapahtuneen jälkeen Roylle 10 000 dollarin sakot.
Maalivahteja pidetään erikoisina ja värikkäinä persoonina. Se maine kuvastaa ainakin 48-vuotiasta Royta, jota tunteiden purkaukset ovat seuranneet läpi elämän. Hän joutui vuonna 2000 tutkintavankeuteen, kun legendaa epäiltiin perheväkivallasta. Syytteet kuitenkin lopulta hylättiin, mutta väkivaltainen maine jäi leijumaan.
Roy tunnettiin peliurallaan kaikkien aikojen taikauskoisimpana maalivahtina. Hän muunmuassa jutteli maalitolpille ja hyppi puna- ja siniviivojen yli. Ottelupäivinä mies ei antanut lainkaan haastatteluita, koska se tuotti hänen mielestä surkeaa onnea.
Vuonna 1985 Montrealissa alkanut pitkä ajanjakso tuli päätökseensä kymmenen vuotta myöhemmin, kun hän otti yhteen silloisen valmentajan Mario Tremblayn kanssa. Detroit Red Wings oli pieksinyt Montrealin 11-1 Royn päästäessä yhdeksän maalia 26 laukauksesta. St.Patrick kävi kuumana, koska häntä ei vaihdettu pois maalilta aiemmin. Hän koki sen tahallisena nöyryytyksenä. Seuraavan päivän harjoituksissa Tremblay ampui kiekkoja Royn maskiin ja tappeluhan siitä syntyi. Siihen päivään päättyi Pyhä Patrickin ura Montrealissa ja siirto Coloradoon tapahtui. Seuran vaihtaminen taisi loppupeleissä olla kuitenkin varsinainen onnenpotku, koska Roy löysi Coloradosta uuden innostuksen ja henkisen kodin. Puoli vuotta siirron jälkeen maalivahti juhli Stanley Cupia uudessa seurassa.
Peliuransa päätyttyä Roy osti osuuden synnyinpaikkansa juniorijoukkueesta QMJHL:ssä pelaavasta Quebec Rempartsista. Vuonna 2005 hänet nimitettiin seuran päävalmentajaksi päässen samalla valmentamaan joukkueessa pelaavia poikiaan Frederickiä ja maalivahtina pelannutta Jonathania. Pojista jälkimmäinen sekosi maaliskuussa 2008 Chicoutimiä vastaan, kun hän hyökkäsi vastustajan maalivahti Bobby Nadeaun kimppuun, lensi ulos ja näytti keskisormea yleisölle. Isä-Roy kielsi osallisuutensa tapahtuneeseen, vaikka televisiokuvissa näkyi selvästi hänen yllyttäneen poikaansa tappeluun. Hän sai viiden ottelun toimitsijakiellon ja 4000 dollarin sakot. Toinen poika Frederick puolestaan löi pelikatkon aikana vastustajaa poikittaisella mailalla päähän ja sai 15 ottelun pelikiellon.
Vaikka nämä ikävät tapahtumat seurasivat mukana, Royn valmennusura eteni samalla kovaa vauhtia. Arvostetun Memorial Cupin voitto jo ensimmäisellä päävalmentajakaudella oli kova näyttö. Coloradon Avalanchen silloinen General Manager Pierre Lacroix pyysi Roytä valmentamaan NHL:ään jo vuonna 2009. PR kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta silloin sanoen ettei ole vielä valmis näin vaativaan tehtävään. Lopulta hän valmensi Quepeciä 8 vuotta, ennen pestiään Coloradoon.
Viime vuonna työsulkukaudella Colorado oli NHL:n toiseksi huonoin joukkue. Se voitti vain 16 peliä ja jäi 39 pisteeseen. Royn tulo täksi kaudeksi Avalanchen päävalmentajan paikalle on osoittautunut oikeaksi valinnaksi , sillä Läntisen konferenssin nuorekas komeettajoukkue Colorado on keskisen divisioonan sijalla kaksi 106:lla pisteellä ja menossa helposti pudotuspeleihin.
Pyhän Patrickin nimi nähdään varmasti kolmen ehdokkaan joukossa, kun vuoden valmentaja valitaan Jack Adams -palkinnon saajaksi. Royn johtama Avalanche saattaa hyvinkin mennä pitkälle kevään pudotuspeleissä.
Samuli Törrönen
-
Näin on päässyt pikajuoksija Showlahin valmentaja Atte Pettinen useasti lausumaan kesken juoksutreenien valmennettavalleen viime aikoina. Ja hyvinhän se on mennyt hallikisoissakin talven aikana. Helsingin IFK:ta edustava Jasmin nappasi 60 metrillä pronssia ja 200 metrillä hopeaa Rovaniemellä järjestetyissä SM-halleissa.
Talvesta kysyttäessä juoksijattaren kasvoille nouseekin mairea hymy ” ei voi olla kuin tyytyväinen menneeseen talveen SM-mitalien ja omien uusien ennätysten myötä”, Jasmin fiilistelee. 60 metrin vanhasta ennätyksestä lohkaistiin pois kahdeksan sadasosaa ja uusi ennätys on näin ollen 7.43.
Se oli lähellä viedä pikakiiturin MM-halleihin Puolan Sopotiin, mutta tällä kertaa kisaraja jäi kuitenkin vielä rikkoutumatta. ” 60 metrillä tulokseni olivat todella tasaisia kaikissa kisoissa ja tuntui, että paukkuja olisi ollut vieläkin parempiin aikoihin”. Kaikki kisat menivät kymmenyksen sisään, mutta ” on hyvä jättää kesäänkin petrausvaraa”, Showlah kertoo pilke silmäkulmassa.
200 metrin reilu neljän kymmenyksen tulosparannus omaan ennätykseen lämmittää eritoten sprintterin mieltä
”se lupaa hyvää kesän 100 metrin kisojen loppuvetoa ajatellen”. Showlah tunnetaankin räjähtävästä lähdöstään ja mikäli loppuvetoon tuleekin kehitystä, niin viime kesänä tehty ennätys voi parantua jälleen tänäkin vuonna.
Juoksijatar aikookin kehittää heikkouksiaan kehittyäkseen. Nopeuskestävyyttä on treenattu pitkien vetojen avulla. Se on kova kuuden vedon treeni, johon Jasminilla on viharakkaussuhde: 150m, 100m, 150m, 100m, 150m ja 100 metrin vedot, joista kaksi ensimmäistä juostaan suht rauhallisesti ja kaksi viimeistä vedetään yli 90 % tehoilla. ”Välillä on oksennuskin tullut lopuksi, niin rankka se treeni on”.
Showlahin voimatasot ovat nousseet talven aikana. Painoja saakin olla lisäämässä vähän väliä jalkaprässiin ja levytankoon yhdenjalankyykkyjä tehdessä.
”Tekniikkaani on tullut muutoksia voimien myötä. Työntö on voimakkaampi ja askel lentää pidemmälle”
Tällä hetkellä sprintterillä on menossa ikään kuin peruskuntokausi eli kuntosalilla tehdään pitkiä sarjoja kevyemmillä painoilla. Parin viikon päästä aletaan lisäämään painoja ja toistojen määrät ovat paljon pienemmät.
Showlah valmistui joulukuussa restonomiksi Haaga-Helian Porvoon yksiköstä. Hän kaipaa elämäänsä urheilijanarjen lisäksi tekemistä, ettei aika käy pitkäveteiseksi. Opiskelujen loputtua henkireikänä hänellä on ollut Kytke-projekti. “Noin neljä kertaa kuussa käymme kouluissa vierailuilla kertomassa oppilaille monikulttuurillisuudesta ja syrjintään liittyvistä asioista.”
Jasmin on ollut terveenä koko talven. Ennen kautta hänellä on edessään vielä kaksi ulkomaanleiriä. Teneriffalla on kolmen viikon maajoukkueleiri, jossa hiotaan muun muassa viestijuoksua kuntoon. “Meitä on siellä seitsemän tasavahvaa naista kilpailemassa paikoista viestijoukkueeseen.” Teneriffalta pikakiituri matkustaa valmentajansa kanssa Malagaan viikoksi viimeistelemään kuntonsa ennen kisakauden alkua.
Kesän kisakalenteria Showlah ei ole vielä tarkemmin katsellut, mutta aikoo vetää rennon kevään ja kesällä ulosmitata kuntonsa.” Tietenkin niin, että Zürichin 100 metrin EM-kisaraja rikkoutuu ajoissa”, Jasmin päättää.
Starttiviivalla Jasminilla on aina kova itseluottamus (Kuva: Minna Pekola) Jesse Happonen
-
”Haluaisin tehdä töitä Suomen, suomalaisten ja nuorten hyväksi. Minulla on kokemusta ja näkemystä, jotka haluaisin antaa käyttöön. Ettei heitettäisi sitä kokemusta roskakoriin”, toivoo Keskustan eurovaaliehdokas Anneli Jäätteenmäki.
Vuodesta 2004 lähtien Euroopan Parlamentissa työskennellyt Jäätteenmäki on tehnyt pitkän poliittisen uran. Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on peräisin kotoa, sillä hänen isänsä oli mukana politiikassa. Helsingin Yliopistossa oikeustieteitä opiskellessaan Jäätteenmäki oli mukana esimerkiksi ainejärjestö Pykälän ja ylioppilaskunnan hallituksen toiminnassa.
“En koskaan ajatellut, että minusta tulisi poliitikko, minulla oli ihan muut suunnitelmat. Mutta sitten elämä kuljetti.”
Nuorelle Jäätteenmäelle oman puolueen valinta ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys. Käytyään useissa eri puolueiden tilaisuuksissa hän huomasi Keskustan olevan oikea valinta. Siihen vaikutti kaksi asiaa: ympäristöasioiden huomioiminen sekä idea siitä, että koko Suomesta tulee pitää huolta.
Työ Europarlamentissa on pitkälti ryhmätyötä, mikä vaatii verkostoitumista. Eduskuntaan verrattuna ihmismäärä on moninkertainen ja kieliä on useita. Kansainvälisen työn myötä Jäätteenmäki on toteuttanutkin yhden lukioaikaisen haaveensa:
”Olen aloittanut ranskan kielen opiskelun. Ranskalaiset arvostavat, kun puhun heidän kieltään. Olen nauttinut kielen opiskelusta sekä siitä, että työssäni sitä pääsee käyttämään.”
Yksi Euroopan parlamentin osa-alueista on nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen. EU on esimerkiksi mahdollistanut nuorten opiskelijavaihdot sekä ulkomailla työskentelyn ja Suomessa hankittu ammattitutkinto on pätevä myös muissa EU-maissa.
Suurinta ongelmaa, nuorisotyöttömyyttä, ei ole kuitenkaan pystytty taltuttamaan. Asian hoitoon on varattu EU:n toimesta rahamäärä, mutta se on pieni. Jäätteenmäki täsmentää, että valtion vastuulla on työ- ja harjoittelupaikkojen järjestäminen nuorille.
Vaalikampanjointi alkaa Jäätteenmäellä kunnolla vasta pääsiäisen jälkeen, kun työt EU:ssa päättyvät. Viikonloput kuluvat kuitenkin jo nyt kampanjoidessa Suomessa. Koko maan ollessa vaalipiirinä tekemistä on pääsiäisen jälkeen paljon. Jäätteenmäki ei koe tulevaa rupeamaa kuitenkaan raskaaksi.
“Tykkään kiertää eri paikkoja ja kohdata ihmisiä. Se on voimaa antavaa.”
Ihmisten kohtaamisen lisäksi Jäätteenmäki pitää huolta itsestään ja jaksamisestaan lenkkeilemällä sekä nukkumalla riittävästi. Terveelliset elämäntavat auttavat luonnollisesti jaksamaan vaativassa työssä. Kokeneella vaikuttajalla on myös terveiset kaikille nuorille:
“Kannattaa opiskella, vaikka se välillä tuntuukin vähän tylsältä. Kannattaa myös osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, koska sillä tavalla oppii myös paljon.”
KUKA?
Anneli Jäätteenmäki, 59Koulutus: Oikeustieteen kandidaatti
Luottamustehtävät: Euroopan Parlamentin keskusta- ja liberaaliryhmän varapuheenjohtaja, puheenjohtajiston ja työvaliokunnan jäsen
Euroopan parlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Trombit haastattelee puolueiden ehdokkaita vaalikampanjoinnin alkaessa. Suomesta valitaan 13 europarlamentaarikkoa viisivuotiseksi kaudeksi Euroopan parlamenttiin.
teksti Tiiu Nurkka
kuvat Sonja Heinonen -
”Kun on kerran tarjottu mahdollisuus niin täytyyhän se käyttää hyväksi. Vois myöhemmin harmittaa jos ei käyttäis. Pääsee näkee vähän erilaisia ihmisiä ja maailmaa vähän toiseltakin puolelta. Saa auttaa ihmisiä ja maksetaanhan siitä hommasta palkkaakin ja näyttää papereissa hyvältä”, Aaro Kaasinen (21v.) kertoo mikä häntä motivoi lähtemään rauhanturvaajaksi. Nuori sotilas lennätetään Libanoniin toukokuun lopussa puolen vuoden palvelukseen.
Varusmiespalveluksensa Porin prikaatissa kansainvälisissä valmiusjoukoissa suorittanut Aaro palvelee Libanonissa kersanttina. ”Valitettavasti joutuu palvelusarvoa alentamaan. Ensikertalaisen on hankala saada mitään upseerin tehtäviä ulkomailla”, varusmiespalveluksesta vänrikkinä kotiutunut sotilas selvittää.
Ennen varsinaista lähtöä Libanoniin Aaro suorittaa puolustusvoimien C-ajoluvan noin viikon mittaisessa koulutuksessa Säkylässä, Porin prikaatissa. Vasta sen jälkeen alkaa varsinainen koulutus operaatiota varten. Lähtö Libanoniin tapahtuu viimeistään 27.5.
”Mehän oltiin nyt tossa kansainvälisessä valmiusjoukkokoulutuksessa ensimmäiset pioneerit, jotka koulutettiin noihin hommiin.” Pioneerijoukkueen vahvuus on noin 30 sotilasta, joista joukkueenjohtajat ja ryhmänjohtajat ovat kantahenkilökuntaa eli puolustusvoimilla vakituisessa virkasuhteessa toimivia henkilöitä. ”Suurin osa siit joukkueesta, jonka kanssa lähtee nyt palvelemaan on niitä omia inttikavereita. Se on ihan kivaa, et pääsee tuttujen kavereiden kans vähän eri ympäristöön tekemään.”
Libanonissa puolen litran olut maksaa noin euron. Libanonin YK-johtoisen UNIFIL -operaation kolme keskeisintä tehtävää ovat valvoa YK:n määrittämää sinistä linjaa, tukea Libanonin asevoimia ja avustaa Libanonin väestöä.
Pioneerijoukkue kuuluu tukikomppaniaan. ”Nimensä mukaisesti tukikomppania tukee muiden yksiköiden toimintaa siellä. Koko pioneerijoukkueella on valmius EOD-tehtäviin. Eli meillä on mahdollisuus raivata sieltä mahdollisesti löytyviä räjähtämättömiä ampumatarvikkeita ja miinoja joita sinne on voinu jäädä”, Aaro selittää joukkueen tehtävistä. Vapaa-aikaa voi viettää esimerkiksi saunoen, kuntoillen tai pleikkaria pelaten.
Rauhanturvaajille maksetaan veronalaista kuukausipalkkaa, joka alimmillaan on 2120,17 euroa ja parhaimmillaan 7031,82 eurosta ylöspäin. Vaativimmissa tehtävissä palkka määritellään erikseen. Sen lisäksi maksetaan verovapaata päivärahaa, joka on operaatiokohtaista. Libanonissa se on 50 euroa. ”Käytännössä mä saan melkeen tuplattua mun nykyset tulot. Vaatteet, ruoka ja ylläpito on ilmasta. Ei siel oikein rahaa saa kulumaan mihinkään.”
Rauhanturvaajana Aaro voi jopa tuplata omat tulonsa. ”Suomalaisilla on tosi hyvä maine siellä.” Suomalaiset pyrkivät olemaan avuliata eivätkä esimerkiksi osoittele aseillaan turhaan. ”Paikalliset tykkää siellä suomalaisista kun suomalaiset pyrkii olemaan niinku kavereita.”
Aaro toivoo, ettei varsinkaan itselle tai kavereille satu mitään ikävää, mutta korostaa, että kaikkeen pitää olla valmistautunut: ”Sitä vartenhan meidät koulutetaan.” Kyseisellä alueella hän kuitenkin pitää esimerkiksi ampumavälikohtausten sattumista epätodennäköisenä.
”Jos se menee ihan perseelleen niin eihän ne ees ota mua sinne uudestaan, mutta toivotaan, et menee ihan hyvin.” Tavoitteena on ensimmäisen puolen vuoden pestin jälkeen solmia vuoden sopimus. ”Jos vuoden palvelee niin sielt on mahdollista tuoda se kuuluisa auto. Mun mielestä se on joku 13 500 euroa mitä voi saada veroalennusta.”
Aaro suunnittelee säästävänsä tulevasta palveluksesta ansaitsemiaan rahoja, mutta suunnitteilla on myös ulkomaanreissu. ”Pitää ostaa moottoripyörä ja lähetään kaverin kans vähän Eurooppaan ajelee.”
Teksti: Olli Juntunen
Kuvat: Simo Pukkinen
-
Kuva: Reea Tarvainen ―Täällä pääsee leikkimään, kokeilemaan ja hulluttelemaan. Se on ihan mahtavaa.
Kyseessä ei suinkaan ole mikä tahansa leikkikoulu, vaan entisten Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian muodostama Taideyliopisto. Teatterikorkeakoulussa tanssin koulutusohjelmassa toista vuotta opiskelee Justus Pienmunne, 20.
Alkunsa Justuksen tanssiura on saanut alakoulun 2. luokalta, jolloin hän aloitti tanssiopiston poikaryhmässä. Siellä leikin ja lapselle luontaisen liikehdinnän kautta syttyi into tanssia. Ensin tuli flamenco ja showtanssi, joita seurasi nykytanssi. Nyt tie tanssiopiston poikaryhmästä on johtanut Teatterikorkeakouluun.
Ajatus TeaKiin hakemisesta syntyi lukion alkuvaiheessa. Motiivina hakemiselle oli lähinnä pääsykokeista saatava puolueeton palaute omista tanssijan taidoista. TeaK opiskelupaikkana tuntui Justuksen mielestä jopa hieman utopistiselta.
―Olen aina pitänyt itseäni aika ujona, ja siksi tuntuu vähän hassulta, että opiskelen nyt täällä.
Hakijamäärän ollessa valtava myös pääsykokeissa vaaditaan paljon. Hakuprosessi koostuu neljästä vaiheesta, joissa jokaisessa karsiutuu osa kokelaista pois.
Ensimmäinen vaihe on kirjallinen. Kirjan pohjalta tehtävä essee aiheesta ”Mitä tanssi merkitsee minulle taiteena?” luonnistui kielellisestikin lahjakkaalta Justukselta helposti. Samana keväänä äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa hän kirjoitti esseen, jossa kertoi itselleen merkityksellisestä ilmaisutavasta, tanssista. Pisteitä irtosi YTL:ltä täydet 60.
Seuraavissa vaiheissa testataan muun muassa hakijoiden tanssitekniikkaa ja esiintyjyyttä. Tehtävänä on esimerkiksi repertuaari, tanssianalyysi sekä oman soolon luominen. Pääsykokeissa punnitaan tanssitaidon lisäksi muita tanssijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kypsyyttä ja vuorovaikutustaitoja.
―Pääsykokeissa oli rankkaa, mutta hauskaa. Loppuvaiheessa meistä muodostui toimiva ryhmä, ja myös sitä katsotaan siellä pääsykokeissa. Ei riitä, että kaikki on yksilöinä tosi hyviä, vaan myös sen ryhmän pitää olla hyvä.
Opiskelu TeaKissa vaatii vahvaa omistautumista ja lujaa motivaatiota. Tavallinen koulupäivä kestää aamuyhdeksästä iltaviiteen, minkä lisäksi aikaa vie omatoiminen harjoittelu. Justus kertoo myös esimerkiksi käyvänsä salilla noin viisi kertaa viikossa pitääkseen fysiikastaan huolta. Vapaapäiviä tanssijan elämästä ei ole. Opiskelun myötä onkin kehittynyt uusi, esiintyvän taiteilijan elämäntapa.
―Olen joutunut luopumaan paljosta ja välillä sitä miettii, että onko se kaikki tän arvoista. Mutta sitten taas toisaalta, täällä on avautunut ihan huikea maailma ja uusi maailmankuva.
Tanssin koulutusohjelmassa opiskeluun kuuluu tanssin lisäksi teoriaa sekä esimerkiksi klovneriaa ja erilaisia workshoppeja. Niissä on harjoiteltu näyttelijän taitoja, kuten oikeaa itkemistä ja nauramista. Monipuolisia ilmaisullisia taitoja tarvitaan tanssijan työssä. Leikkimällä, kokeilemalla ja hulluttelemalla pyritään eroon häpeän tunteesta, joka rajoittaa ilmaisua.
―Pitää ajatella, että kuka tahansa pystyy mihin vaan.
Tänä keväänä Justus ja 16 muuta tanssin toisen vuosikurssin opiskelijaa ovat omistautuneet Shakespearen klassikkonäytelmälle Macbethille. Teoksen pohjalta on luotu opiskelijoiden näyttelijäntyön produktio, Macbeth Laboratorio, joka käsittelee valtaa sekä Macbethin syvintä olemusta. 27.3. ensi-iltansa saavassa produktiossa on käytetty ryhmäkeskeistä devising-menetelmää, eli siinä ei ole ennalta laadittua käsikirjoitusta. Opiskelijat itse ovat luoneet teokseen sisällön.
―Macbeth Laboratoriossa käsitellään sitä ihmisen pimeää puolta.
Ensi keväänä kandiksi valmistuvalla Justuksella ei vielä ole täysin selkeää kuvaa siitä, mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen. Opiskelun myötä on kuitenkin avautunut jo ovia ”kentälle” työtarjousten muodossa. Jo 21-vuotiaana tanssijan uralle lähteminen mietityttää, joten myös opiskelulle saattaa olla luvassa jatkoa. Justusta kiinnostaakin tulevaisuus äänen ja koreografian parissa. Myös muita hän kehottaa seuraamaan omia kiinnostuksenkohteita.
―Kannattaa pitää kiinni niistä omista jutuista. Itseään vartenhan jokainen opiskelee.
Teksti Tiiu Nurkka
-
Simon Elo Perussuomalaisten puoluetoimistolla. ”Suomen tai Kreikan on jätettävä euro. Liittovaltiokehitys luhistaisi Euroopan unionin”, sanoo Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Simon Elo.
Simon Elo, 27, on ollut yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut jo nuoresta pitäen. Poliittista historiaa HEO Kansanopistossa ja Turun yliopistossa opiskellut Elo päätyi Perussuomalaisiin muun muassa EU-liittovaltiokriittisyyden ja ”pakkoruotsin” vastustamisen takia.
Elo toimii Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajana jo neljättä vuotta ja on myös Espoon kaupunginvaltuutettu. Nyt hän tavoittelee paikkaa Euroopan parlamentista.
Mikä Simon Elosta tulee isona? ”Ulkoministeri”, hän vastaa hymyillen, mutta kertoo sen olevan luonnollisesti kiinni kansalaisten äänistä ja pääsystä aluksi Euroopan parlamenttiin tai Suomen eduskuntaan
Elo on huolestunut eurovaluutan asemasta. Hän kannattaa Kreikan välitöntä irrottamista euroalueesta, mutta toteaa ongelmaksi, että tällä hetkellä ei ole sovittua menettelytapaa, jolla jokin maa erotettaisiin yhteisvaluutasta.
”Jos Kreikka pysyy mukana, niin silloin Suomen pitäisi harkita eurosta irtautumista. Tällä hetkellä euro enemmänkin haittaa kuin hyödyttää Suomen taloutta, koska se on kallis valuutta ja vienti kärsii”, Elo toteaa.
Euroopan kansalaisten luottamus Euroopan unionia kohtaan on ollut laskussa Kreikan kriisin ja finanssikriisin vuoksi. Unionissa on muutosta ilmassa, joten tulevissa parlamenttivaaleissa voi odottaa poliittisten ryhmien välistä voimasuhteiden muutosta.
Elo uskoo, että eurokriittisellä puolueella on mahdollisuus saada lisää valtaa Euroopan parlamentissa: ”Tavoitteena on muodostaa vaikutusvaltainen ryhmä, joka olisi kolmanneksi suurin europarlamentissa. Silloin olisimme vaa’ankieliasemassa, eli suuria päätöksiä ei voisi tehdä ilman että me jollakin tapaa pääsisimme vaikuttamaan.”
Elo painottaa selkeästi muiden Perussuomalaisten tapaan liittovaltiokehityksen uhkaa. Perussuomalaiset pelkäävät, että EU ajautuu tilaan, jossa Suomi tai muut jäsenvaltiot eivät pysty päättämään omia kansalaisia ohjaavasta sääntelystä tai verovarojen käytöstä.
”EU tasolla ei pitäisi puuttua asioihin, kuten Suomen nuorisotyöttömyyteen. Se on kansallisten parlamenttien vastuulla ”, Elo sanoo.
”EU:n pitää vaikuttaa asioihin joista on pakko päättää ylikansallisella tasolla. Kuten ympäristöasiat valtioiden välillä”, hän kommentoi.
Perussuomalaiset lähtee vaalikampanjointiin 0,5 miljoonan euron budjetilla, mikä on samaa luokkaa kuin muiden Suomen suurten puolueiden panostus eurovaaleissa. Elo sanoo itse kiertävänsä kampanjan viimeisen kuukauden aikana noin 60 eri paikkakuntaa.
KUKA?
Simon Elo, 27
Koulutus: Valtiotieteiden kandidaatti.
Luottamustehtävät: Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja, Espoon kaupunginvaltuutettu, Suomalaisuuden liiton hallituksen jäsen
Euroopan parlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25. toukokuuta 2014. Trombit haastattelee puolueiden nuoria ehdokkaita vaalikampanjoinnin alkaessa. Suomesta valitaan 13 europarlamentaarikkoa viisivuotiseksi kaudeksi Euroopan parlamenttiin.
Teksti: Pauli Loukola
Kuva : Veera Visuri
-
Tampereen Tappara sijoittui Jääkiekkoliigan runkosarjassa kakkoseksi. Viime kauden hopeamitalisti on yksi suurimmista suosikeista Suomen mestariksi Oulun Kärppien ohella. Kirvesrintojen ykkösketjun vakiokasvo Antti Erkinjuntti onnistui runkosarjassa hyvin sijoittuen pistepörssissä 14:nneksi. Hankalan alkukauden jälkeen syöttökone sai pelin kulkemaan yhdessä Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa. Tämä kolmikko voikin kylvää tuhoa pudotuspeleissä vastustajan maalilla.
Tilastot koottu www.eliteprospects.com -sivustolta. (Kuva: Timo Savela) Rovaniemeltä Suomen huipulle ponnistanut Antti Erkinjuntti nousi kansan tietoisuuteen ensimmäisellä Mestis-kaudellaan 2006-2007, jolloin hän nakutti Kajaanin Hokin paidassa 39 ottelussa saman verran tehopisteitä.
Eräässä haastattelussa jo Erkinjuntin Mestis-debyytin aikaan nykyinen TPS-valmentaja Kai Suikkanen totesi pienikokoisen hyökkääjän olevan Lapin lahjakkain kiekkoilija. Kyseisen kauden päätteeksi Erkinjuntti juhli Mestis-mestaruutta, jonka lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Suikkasen ylistyssanat eivät siis olleet perättömiä.
Namupassit tulivat tutuiksi hyvin nopeasti
Syksyllä 2007 taitavakäsinen nuorukainen teki debyyttinsä SM-liigassa TPS:n sotisovassa vain yhden Mestis-sesongin jälkeen. Kahden kauden aikana hänen suurin taitonsa, syöttely nousi pinnalle. SM-liigakausien 2007-2009 aikana Erkinjuntin 55 tehopisteestä yli puolet olivat nimenomaan syöttöpisteitä. A-maajoukkueessakin debyyttinsä tehneen pelimiehen parhaimpina puolina pidetään hyvää pelisilmää sekä ajoittain huikeaa mailatekniikkaa.Kertaalleen Suomen mestaruutta juhlinut mies on kuvaillut itseään pelaajaksi, joka menee mielellään kulmiin yrittäen pitää kiekkoa itse. Kyseiset tilanteet ovat tulleet tutuiksi tällä sesongilla jopa aikaisempia kausia enemmän. Sähäkkä peluri on tehnyt etenkin ketjukavereiden Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa tehokkaasti pisteitä.
Erkinjuntilla on kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan
Himoitun Kanada-maljan Erkinjuntti on saanut käsiinsä kertaalleen, kun TPS voitti sensaatiomaisesti Suomen mestaruuden keväällä 2010. Rovaniemeltä lähtöisin oleva väkkärä muodosti tuolloin yhdessä Jarkko Hattusen ja Marko Virtalan kanssa monien mielestä Suomen pääsarjahistorian kaikkien aikojen parhaimman nelosketjun. Lapin lahja onkin keväällä siinä mielessä etulyöntiasemassa, että hänellä on playoff-kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan.– Aika uskomaton hetki. Olen väsynyt, mutta silti onnellinen. En olisi ikinä osannut tällaisesta ennen kauden alkua, Erkinjuntti hehkutti mestaruusjuhlissa Hämeenlinnassa huhtikuussa 2010.
Tittelin jälkeen Lapin mies kertoi haastattelussa, mistä hänen kiekkoinnostuksena juniorina alkoi. – Halusin aina mennä ulkojäille pelaamaan vanhempien poikien kanssa. Se oli ainoa homma, mitä halusin tehdä ja haluan jatkossakin, hän kertoi.
Antti Erkinjuntissa on ainesta liigakevään komeetaksi etenkin syöttötaitojensa puolesta. (Kuva: Miska Miettinen) Leijonapaidan pukeminen on harvinaisempaa herkkua
Maajoukkueessa Erkinjuntti debytoi syksyllä 2008. Hän on pelannut yhdeksän A-maaottelua onnistuen tekemään pisteet 1+3. Lapin mies sopii todistetusti lähes mihin ketjuun ja rooliin tahansa, joten hänellä voisi olla enemmänkin maajoukkuekokemusta. Kevään MM-kisoihin on kova tunku pelaajista eritoten KHL:stä, mutta kaiken onnistuessa erinomaisesti Erkinjuntti voi taistella jopa lipusta kisakoneeseen.Suurin heikkous on puolustuspään pelaaminen
Sanonnan mukaan kukaan ei ole täydellinen. Erkinjuntin suurin heikkous on ehdottomasti puolustuspään pelaaminen, mikä johtuu osaksi fyysisen voiman puutteesta. Alakerran luutimisessa hän on kuitenkin petrannut otteitaan huomattavasti TPS-ajoista. Esimerkiksi Turussa Erkinjuntin plusmiinustilasto oli yhteensä -26, kun Tapparan sotisovassa se on nyt +4.Tampereella ura on jatkunut nousujohteisesti
Nykyiseen joukkueeseensa Tapparaan Erkinjuntti siirtyi keväällä 2011. – Hän tuo joukkueeseen nopeutta, taitavuutta ja ratkaisukykyä. Yksilötaitojen lisäksi hän on myös hyvä joukkuepelaaja, jolle on nyt tarjolla mahdollisuus ottaa uralla taas seuraava askel ylöspäin, totesi Tapparan ex-päävalmentaja Sami Hirvonen huhtikuussa 2011.Jääkiekkoliigan pudotuspelit alkavat perjantaina. Playoff-urakkansa Pelicansia vastaan aloittavalla Tapparalla ja Erkinjuntilla on mahdollisuus kirkastaa viime kevään hopeapettymys kullaksi.
Miska Miettinen / @mmiettinen92
