kuvareportaasi Tag Archive

  • Maatilaelämää




    Kuvat:
    Venla Parviainen
  • Post Image

    Vapaus

     

     

     

     

     

     

     

     

     

  • Post Image

    Wolfpack

    Huomenna 24.3. ensi-iltaan tuleva Wolfpack on monipuolinen ja vauhdikas teatteriesitys. Luvassa on jännitystä ja draamaa parhaimmillaan. Esittäjinä ovat HEOn  draama-linjalaiset.

    Elias Lahtinen

  • Musiikin riemu

    Musiikin riemu

     

    Kun muusikko hallitsee soittimensa suvereenisti, voi päästä tilaan jossa soittaminen on puhdasta riemua.

    Continue Reading…

  • Pannu – rumpu vai ruoanlaittoväline?

  • Mun Stadi: Suomenlinna

    Lähdin tutkimusmatkalle Suomenlinnaan. Paikkaan, joka mun mielikuvissa on lähinnä se ykkös turisti mesta Helsingisssä. Poistin kuitenkin ennakkoluulot heti alkuun ja aloin heti lauttaan hypättyäni miettimään, että mitä kaikkea muuta Suomenlinna on.

    Halusin saada selville jotain uutta, mitä en vielä paikasta tiennyt. Ketä siellä asuu ja mitä ne tekee?

    Mites sinne Suomenlinnaan sit päästään? No Kapteeniahan siihen tarvitaan. Joten ensimmäisenä halusin tavata Kapteenin, Lasse Heinosen. Vaikka hän on toiminut 23 vuotta kipparina, on tämä hänen unelma ammattinsa edelleen.

    Lasse Heinonen, 59

     

    Käveltyäni hetken sisämaata kohti, tuli vastaan mies työvaatteissaan. Huusin hei ja pysäytin hänet.  Juttelimme hetken ja utelin kuka hän on ja mitä duunailee. Mies oli Timo Siekkinen, Suomenlinnan oma puuseppä ja saaren asukas. Käytiin Timon pajalla ja hän kertoi itsestään ja siitä mitä Suomenlinna hänelle on.

    Timo Siekkinen

     

    Timo Siekkinen Kuuntele Timon kommentit tästä!

     

    Sain Timolta vinkin, että telakalle kannattaa mennä käymään.

    Kuulin, että  isoa jäänmurtajaa huolletaan siellä. Ohitettuani ”pääsy kielletty, työmaa-alue” kyltit pääsin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ehdin muutaman kuvan ottaa, ennen kuin minut häädettiin alueelta….

     

    Telakan jälkeen poikkesin Café Chapmanissa, jota minulle oltiin suositeltu, eikä turhaan. Paikassa oli aivan loistavat kahvit ja mukava henkilökunta.

    Kahvilan tiskin takana Riitta Hakala kiireissään palveli asiakkaita, mutta ehti kuitenkin kertoa oman näkemyksensä Suomenlinnasta.

    Riitta Hakala

     

    Riitta Hakala Kuuntele Riitan nopeat mietteet!

     

    Käveltyäni hetken ympäri saarta törmäsin kahteen Ala-astelaiseen kundiin ja he kertoivan omia mielipiteitään saarella asumisesta.

    Emil Saren, 10 ja Alexander Vilokkinen, 8

     

    Alexander Vilokkinen – Emil Saren-_1 Kuuntele mitä pojilla oli kerrottavaa!

    Poikien kertomus pitää ihan paikkaansa, Turisteja on talvi-aikaankin paljon liikkeellä. Kevät fiiliksissä hekin!

    Elias Lahtinen

  • Rauhallinen Puhdistus

    Helsingin Rautatientorilla järjestettiin lauantaina 11.3.2017 Puhdistus-mielenosoitus. Continue Reading…

  • Päiväni roskakuskina

    Mikko Sattisen, 25, työpäivä alkaa Vantaan varikolta puoli kuusi aamulla. Siellä varmistetaan päivän reitti ja tarkastetaan auton kunto.

     

     

    Auton näyttö kertoo päivän kohteet ja tyhjennettävät roska-astiat.

     

     

    Työpäivät hoidetaan yksin, mutta oma alue jaetaan työparin kanssa. Työ tehdään vuoroissa.

     

     

    Mikko pitää työympäristöään kannustavana ja palkka on motivoiva. Tärkeästä työstä maksetaankin hyvin.

     

     

    Työ on erittäin fyysistä ja työntekijällä on oltava hyvä kunto.

     

     

    Lajittelu on nykypäivänä entistä tärkeämpää maapallon tilanteen huonontuessa.

     

     

    Päivät päättyvät jäteasemalle.

     

     

    Lajittelijat viimeistelevät työn.

     

     

    Ämmässuon jäteasema Espoossa.

     

    Elias Lahtinen
  • Alkutuotannon äärellä: Kalastus

    “Äiti, äiti, mistä banaanit tulee?!”. Trombit ei valitettavasti kyennyt – budjetin niukkuuteen vedoten – tähän vastaamaan, mutta yritimme kuitenkin parhaamme. Tänä vuonna HEO:n kuvajournalismilinjan opiskelijat pyrkivät kuvareportaaseillaan näyttämään, mitä kulutusyhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu; kuka tai mikä on joutunut naapuri-Alepan hyllyltä mukaan poimimaasi jauhelihapakettiin, mistä lohet ovat kotoisin, tehdäänkö viski oikeasti yksisarvisen selkäydinnesteestä?

    Me länsimaiset, urbaanit kuluttajat joudumme hyvin harvoin pohtimaan kaikkea sitä työtä ja sen seurauksia, jotka mahdollistavat elämäntyylimme nykyisellään. Lähikaupan viimeisen päälle brändätyt “vapaan” kanan munat ja Atrian perhetilan jyväporsaan sisäfilepaketit hymyilevine Babe-porsaineen eivät anna kovin kattavaa kuvaa asioiden todellisesta laidasta. On hyvin helppo sulkea silmänsä todellisuudelta, kun lähin kontakti, johon oman ruokamme kanssa joudumme, on paketin kylkeen painettu lastenkirjamainen animaatioeläin, joka kaiken lisäksi näyttää onnellisemmalta kuin me itse. Välillä voi tehdä hyvää säilyttää edes jonkinlainen kosketuspinta omaan ravintoomme, jonka vuoksi Trombit päättikin tänä vuonna tutustua hieman tarkemmin ravintoketjumme alkutuotantopään toimijoihin.

    Kalastus, nuoruutemme kullatuista mato-onkikokemuksista huolimatta, rajoittuu useimmilla aikuisilla kalatiskillä tapahtuvaan sormella osoittamiseen. Totuus on kuitenkin hieman erilainen, ja matka jonka kalat kulkevat ennen saapumistaan valittavaksesi on usein hyvin moniportainen ja työläs.

    Vierailimme tätä selvittääksemme Söderbyn kylässä, noin 20 km Loviisasta kaakkoon meren rannalla. Siellä toimivan Söderby Laxin omistaja Mikael Lindholm on osa yhä harvenevaa yksityiskalastajien joukkoa. Hän kalastaa lähinnä lohta ja siikaa ympäri vuoden – talvella jään alla olevilla verkoilla ja kesäisin katiskan sukuisten, joskin huomattavasti isompien rysien avulla – ja sanookin viettävänsä n. 300 päivää vuodesta merellä. Rysillä tapahtuva kalastaminen täyttää WWF:n suositteleman MSC-sertifikaatin (Marine Stewardship Council) kriteerit kestävästä kalastuksesta, koska pyydykseen jääneet kalat voidaan vapauttaa vahingoittumattomina tarvittaessa.

    Mikael myy pyytämänsä kalat itse suoraan kauppohin, lähinnä lähialueen K-kauppiaille, jättäen näin tukkuportaan kokonaan välistä. Söderby Laxilla on kalastuksen ohella myös paljon jalostustoimintaa, ja kesäisin Mikaelin pyytämät kalat tyydyttävätkin lähialueen kesäasukkaiden kalantarpeet mm. savustetun, graavatun ja muiden erilaisten kalatuotteiden muodossa.

    Kävimme myös tutustumassa Kalatukku Erikssonin toimintaan Helsingin Herttoniemessä, joka on yksi pohjoismaiden vanhimmista alan yrityksistä. Eriksson toimii väliportaana kalastajien ja kuluttajien välillä, toimittaen erilaisia mereneläviä ravintoloihin sekä vähittäiskauppohin. Erikssonilla on perinteisten kalafileiden, katkarapujen yms. raakatuotteiden lisäksi laajamittaista jatkojalostustoimintaa, ja heidän valikoimistaan löytyykin lähes 1000 erilaista tuotetta.

     

    Kuva ja tekstit: Uwa Iduozee