• Helsingistä Manhattanille – Sani Putkosen au pair -vuodet

    Vuoden 2017 heinäkuussa Sani Putkonen oli 19-vuotias. Lukion paperit löytyivät taskusta ja viimeiset työvuorot Suomen päässä olisivat pian ohi. Sitten matka Jenkkeihin voisi alkaa. Kyseessä ei ollut varsinaisesti lomamatka, vaan Sani oli lähdössä au pairiksi. Au pair tarkoittaa henkilöä, tyypillisesti 18–24 -vuotiaista nuorta, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia.  

    Nyt on kuitenkin vuosi 2022 ja aurinkoisen heinäkuun sijaan, eletään aurinkoista helmikuuta. Tilanne on hyvin eri kuin tuolloin neljä ja puoli vuotta sitten. Sani on nyt 23-vuotias sairaanhoitajaopiskelija ja työskentelee pääsääntöisesti sairaanhoitajan sijaisena. Muistot Sanin au pair -vuosista kuitenkin tuntuvat kuin eiliseltä.  

    Sani asui Jenkeissä kahden vuoden ajan. Vuoden 2017 heinäkuusta vuoden 2019 elokuuhun. Eikä hän asunut ihan missä tahansa, vaan New Yorkin osavaltiossa kuuluisalla Manhattanilla. “Oli aika absurdia, että aamulla heräät harmaasta Tapanilasta ja vielä samana päivänä sä seisot New Yorkissa Manhattanin kaduilla.” Sani muistelee.

    Matkustelua budjetilla  

    Moni suunnittelee ja punnitsee au pairiksi lähtöä vuosia, mutta Sanilta päätös lähteä vei vain pari googleistuntoa. “En tienny lukion jälkeen mitä mä haluan tehdä mun elämällä. Mä olin vähän hukassa, kun ei tuntunut omalta lähtee ihan vielä jatko-opiskeluihin. Mietin, että miten voisin lähteä matkustelemaan niin sanotusti budjetilla.” Hetken tutkiskelun jälkeen Sani löysi tietoa au paireista ja luki, että Suomestakin lähdetään lähes viikoittain au pairiksi. Hän innostui, täytti hakemuksen ja näin prosessi oli alkanut.  

    Hakemuksen johdosta Saniin otettiin yhteyttä ja hänet kutsuttiin haastatteluun. Haastattelussa käytiin läpi Sanin taustoja. “He halus tehdä pienen osan haastattelusta englanniksi ja sillä he tavallaan tarkisti mun englannin kielen tason. Muita kielikokeita ei ollu.”  

    Kun hakemus on hyväksytty, perheen etsintä alkoi. “Se miten me au pairit päädytään perheisiin on, että me valitaan perheet ja perheet valitsee meidät. Ja näiden valintojen pitää osua yhteen. Se sivusto on vähän niin kuin tinder, mutta vaan au pairille ja perheelle.” Sani nauraa. Sani löysi oman perheensä joulukuussa 2016 ja he sopivat, että Sani lähtisi perheen luokse jo seuraavana kesänä. 

    Arkea Manhattanilla

    Sani asui kahden vuoden aikana yhteensä kolmessa perheessä. Ensimmäisen perheen kanssa hän vietti vuoden, toisessa perheessä hän asui viisi kuukautta ja kolmannessa puolen vuoden ajan.  

    Yleisen käytännön mukaan au pairin työpäivien tulisi olla noin 5-6 tuntia. Töitä on tavallisesti viitenä päivänä viikossa. Välttämätöntä on kuitenkin vähintään yksi kokonainen vapaapäivä viikossa ja yksi kokonainen vapaa viikonloppu kuukaudessa. Sani kertoo työtehtäviinsä kuuluneen lastenhoito ja lapsiin liittyvät pienet kotityöt. Vastineeksi perhe maksaa au pairille palkkaa tai pikemminkin taskurahaa. Tämän lisäksi sopimukseen kuuluu ruoka, kuten muullekin perheelle, ja asuinpaikka. Tavallisesti perhe järjestää myös puhelinliittymän, internet-yhteyden ja julkisen liikenteen matkalipun.  

    “Tietenkin jos lähdin ulos niin maksoin itse kaiken. Perus elämän mun perhe kattoi tosi hyvin. Sitte esimerkiksi jouluna mä sain joululahjoja tai synttäripäivänä synttärilahjan, mikä oli tosi kiva. Se oli vähän kuin olis kummityttö perheelle. Sä et oo ihan täysin pelkkää työvoimaa mikä onkin vähän sen au pair idean pontti.” Sani muistelee.  

    Sani kertoo hänen arkensa olleen loppujen lopuksi hyvin simppeliä. Hän aloitti työpäivät seitsemän aikaan aamulla. Auttoi vanhimpia lapsia valmistautumaan kouluun tai vei päiväkotiin. Päivän hän vietti vauvan kanssa, kunnes oli aika hakea sisarukset päiväkodista ja koulusta. Kotona Sani tarjoili lapsille välipalaa ja tämän jälkeen keksittiin jotain yhteistä tekemistä. “Me käytiin kirjastoissa, puistoissa, joskus eläintarhassa ja milloin missäkin.” Illalla Sani vietti aikaa ystävien kanssa tai kotona, tai saattoi lähteä tutkimaan kaupunkia. “Mä tein pääasiallisesti pitkiä päiviä, jotta saisin pidettyä sitten viikonloput vapaata. Pääsin tutkimaan mitä ympärillä oli myös ilman niitä lapsia.”  

    Uusi maa, uusi kulttuuri  

    Sani ei kokenut sopeutumista uuteen kulttuuriin ja elämään vaikeaksi. Hän kertoo kokeneensa suurimmaksi kulttuurieroksi piirteet lastenhoidossa. Hän kertoo, että lastenhoitajat ovat todella suuressa vastuussa lapsista kasvatusmielessä, ja että hänen mielestänsä lapsilta sallittiin helpommin sellaista jopa huonoksi luokiteltavaa käytöstä, mitä hän ei Suomessa kokisi sallittavan. Sani antaa esimerkin, että jos lapselle ei illallinen maistunut niin perheen äiti saattoi ruveta kokkaamaan lapselle täysin uutta ruokaa.  

    Muitaki kulttuurieroja oli, “Myös se avoimuus ja ylimalkainen ilmapiiri mikä siellä on verrattuna Suomeen. Ihmiset on paljon avoimempi, lähetyttävämpiä ja positiivisempia.” Sani kertoo nauttineensa siitä, ettei oltu yhtä hiljaisia kuin suomalaiset, ja keskustelujen aloittaminen oli paljon helpompaa. “Suuri juttu minkä oon huomannut sen jälkeen, kun mä tulin takasin Suomeen, on kun joku mulle tuntematon ihminen aivastaa ja mä sanon terveydeksi, niin he kattoo mua ihan järkyttyneenä. Kun taas Jenkeissä se oli tapana vaikka ette tuntisi ollenkaan.”  

    Ero lounastottumusten välillä on kuitenkin Sanin suosikki. “Siellä lounaat on tyyliin joku pieni leipä. Suomessahan me kasvetaan kouluruuan kanssa, joka on kiva lämmin ateria johon kylkeen kuuluu leipää ja mehua, mut siellä se on tyylin leipä. Mietin että mikäs tää nyt on olevinaan.”  

    Uusi kulttuuri toi mukanaan myös vieraan kielen. Sani muistelee, että hänelle ei ollut vaikeaa ruveta puhumaan englantia. Se ei jännittänyt ja hän koki osaavansa kieltä hyvin. Uuvuttavaa se kuitenkin oli, “Kun sä puhut vierasta kieltä pidemmän aikaa sun työkielenä, sosiaalisena kielenä ja näin poispäin. Ne suun liikkeet on tosi erilaiset kuin Suomessa, niin mun suu oikeesti väsy.” Pidemmän päälle vieraan kielen puhuminen tuntui Sanista vieraannuttavalta, joten pitääkseen suomen kielen läsnä, hän muun muassa katsoi suomenkielisiä sarjoja.  

    Kokemuksien täyteiset kaksi vuotta  

    Au pair -vuodet tarjosivat Sanille enemmän kuin hän olisi koskaan osannut kuvitella. Hän kertoo matkustelun olleen yksi parhaita puolia. Sani pääsi käymään muun muassa Floridassa, Kaliforniassa, Michiganissa sekä Philadelphiassa ja Bostonissa.  

    Sani rakasti myös kulttuureihin tutustumista. “Varsinkin kun mikään niistä perheistä ei ollut traditionaalinen amerikkalaisperhe. Kaksi näistä perheistä oli juutalaisia, joista toiset oli vahvasti Israelin juutalaisia ja toiset Venäjän juutalaisia, ja kolmas perhe oli Puolan katolilaisia. Sain esimerkiksi kokea sen juutalaisen elämäntavan, mitä en muuten olisi pystynyt.” Sani pääsi kokemaan myös kaikki amerikkalaiset juhlapyhät, kuten kiitospäivän. Sanin mukaan parhaita kokemuksia olivat myös aivan arkipäiväiset asiat, kuten kahvilla käynti. “Joka tiistai paikallisessa leffateatterissa sai viidellä dollarilla liput mihin tahansa leffaan. Minä ja mun kaverit mentiin sinne joka tiistai.”  

    Kuten muutenkin elämässä, myös surun hetkiä oli. Sani kertoo poteneensa aika ajoin koti-ikävää ja pelkoa siitä, että Suomessa läheiset jatkavat elämää ilman häntä. “Tottakai ne jatkaa ja kasvaa ihmisinä se on tosi hyvä juttu, mutta se oli outoo että ne jatko ja kasvo ilman mua. Se oli tosi outoo nähtävää”, Sani muistelee.  

    Sairastumisen hetket Sani koki myös pelottaviksi. Vaikka hänellä oli vakuutus ja tiesi, että loppujen lopuksi kaikki järjestyy, niin näinä hetkinä hän koki yksinäisyyttä. “Ei ollu omaa perhettä. Ei ketää tukea ja turvaa, kun sä sairastuit. Ja kaikkihan tietää tarinoita amerikkalaisista lääkintä hinnoista. Mulla tuli muun muassa norovirus ja se oli pelottavaa. Mä luulin, että mä kuolisin siihen paikkaan. Se oli ihan hirveetä”, Sani muistelee kauhuissaan. 

    Sanin mielestä loppujen lopuksi myös huonoista kokemuksista on seurannut jotakin positiivista. “Mä oon saanu niistä tosi paljon. Oon kasvanu paljon ihmisenä, saanut itsenäisyyttä, itsevarmuutta, mä pystyn itseohjautumaan ehkä vähän enemmän ja pystyn ottamaan vastuuta paljon enemmän. Mä oon saanu tosi paljon eväitä elämään”  

    “Ehdottomasti lähtisin uudestaan!”  

    “Lähtisin uudestaan vaikka heti”, Sani kertoo hetkeäkään epäröimättä, “jos ei ois opinnot kesken ja koko elämä taas rakennettu Suomessa”, hän lisää. Hän kertoo suosittelevansa au pairiksi lähtemistä kaikille. “Siellä tekee itelleen ehkä maailman parhaita asioita. Sä löydät itsesi ja löydät ittestäs sellasia asioita, joita sä et voinu kuvitella löytäväs itsestäs Suomessa. Plus siellä on ihana eikä yhtään masentava sää.”  

    Sani pohtii asioita joita hän haluaa kertoa henkilölle, joka suunnittelee au pairiksi ryhtymistä. Ensimmäisenä hänelle tulee mieleen kulttuurishokki, ja yllättäen shokki takaisin tullessa. “Mikään ei oo tuntunu suoraan sanottuna niin pahalta, kun että sä muutat Manhattanilta Tapanilaan ja sit kaikki sun kaverit tuntuu liikkuneen eteenpäin elämässä. Se on ihan hirvee tunne. Siihen kannattaa varautuu ja antaa ittelleen toipumisaikaa ja aikaa ehkä jopa surra sitä, et se elämä siellä on ohi. Tai näin mä sen itse koin ja mä itse vielä pari vuotta myöhemminkin käsittelen sitä asiaa. Mut sekin on oma osansa sitä ja se tekee musta vahvemman ihmisen.”  

    Toinen asia minkä Sani haluaa kertoa on, että au pairiksi lähteminen oli yksi parhaista päätöksistä minkä hän on koskaan tehnyt. “Se tarjosi mulle niin paljon henkisesti ja fyysisesti. Sain kasvunvaraa tosi paljon”, Sani muistelee lämmöllä. Hän kertoo oppineensa itsestään, luoneensa upeita ihmissuhteita sekä paljon muistoja. “Vaikka sä oisit vaan vuoden. Munkin piti olla vaan vuosi, mut sitte se veny kahteen, koska mä en ollu vielä valmis tulemaan takasin. Anna itelles aikaa kokea se kaikki.”  

    “Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä syynä lähteä au pairiksi varsinkin New Yorkiin on, että siellä on tosi hyvää ruokaa”, Sani naurahtaa.  

     

    Kirjoittanut: Nea Ahonen

  • Aamuaivot Nea ja Inka

    Keskiviikon Aamuaivot lähetys starttaa rytinällä, kun Nea pyyhältää studioon aamuisten vaikeuksien saattelemana. Luvassa keskustelua pääsiäisestä ja Inka lanseeraa uuden pääsiäishahmon. Lisäksi pohditaan miksi Korson keskustassa sijaitsevan ravintolan edestä voi bongata Reijolle ja Harrille nimikoidut rollaattoriparkit.

    Kuva: Tinja Sallinen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Aamuaivot Nea ja Inka
  • RTV extra Jokke ja Nea

     

    RTV extrassa aiheita laidasta laitaan, kun Jokke ja Nea keskustelevat maksuhäiriömerkintöjä koskevasta lakimuutoksesta sekä TikTok -ilmiöstä, jossa astiat hajoavat. Pohditaan myös, että kenen kuuluu kassajonossa laittaa kassakapula hihanalle.

    Kuva: Tinja Sallinen

    Kommentit pois päältä artikkelissa RTV extra Jokke ja Nea
  • Päiväduo Eve ja Nea

    Päiväduossa puidaan musiikkiaiheita. Eve ja Nea keskustelvat muun muassa Grammy musiikkigaalan voittajista sekä kummallisesta ilmiöstä, jossa keksityt artistit valtaavat Spotifyn soittolistat. Mukana myös artistihaastattelu yhdeltä kotimaiselta kärkiartistilta, nimittäin Anssi Kelalta.

    Kuva: Tinja Sallinen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Päiväduo Eve ja Nea
  • HEO KULTA22 – Haastattelussa draama ja näyttelijäntaiteen linjan opiskelijat

    Kulttuuri- ja taideviikot eli HEO KULTA, on Helsingin Evankelisen Opiston vuosittain järjestettävä tapahtuma.

    Haastattelussa HEO:n draama ja näyttelijäntaiteiden opintolinjan opiskelijat Juliet Lehtinen ja Isto Voutilainen. Aiheena muun muassa tämän vuotinen HEO KULTA -tapahtuma sekä näyttelijänopinnot.

    Haastattelijana toimii radio- ja tv-journalismin opiskelija Nea Ahonen.

    Kuva: Janna Wirtanen

    Kommentit pois päältä artikkelissa HEO KULTA22 – Haastattelussa draama ja näyttelijäntaiteen linjan opiskelijat
  • Kolmenkimppa Ronja, Nea ja Noora

    Luvassa kulttuuriuutisia muun muassa Chisun uran tulevaisuudesta ja Bruce Willisin näyttelijän uran loppumisesta. Kummastellaan vanhoja suomenkielisiä sanontoja sekä pohditaan voiko makuasioista kiistellä.

    Kuva: Tinja Sallinen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmenkimppa Ronja, Nea ja Noora
  • Trombitin iltapäivä Jokke ja Nea

    Trombitin spessu iltapäivälähetyksessä luvassa musiikkiuutisia kun puidaan Suomen euroviisuedustajan The Rasmuksen haastavaa semifinaali paikkaa sekä Chisun artistiuran tulevaisuutta. Lisäksi Jokke ja Nea tuskailevat arkisia ärsytyksen aiheita, jotka saavat veren kiehumaan.
    Kuva: Tinja Sallinen
    Kommentit pois päältä artikkelissa Trombitin iltapäivä Jokke ja Nea
  • Brunssikattaus Ronja ja Nea

    Brunssikattauksessa Ronja ja Nea pohdiskelevat mitä kaikkea Pääkaupunkiseudulla voikaan tehdä lähiviikkoina. Mitä keikkoja on tulossa ja mikä on päiväkirjaklubi? Entäs missä voit päästä lukemaan koiralle satuja?

    Kuva: Tinja Sallinen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Brunssikattaus Ronja ja Nea
  • Kolmenkimppa Ronja, Nea ja Noora

    Kun studioon saapuu Ronja, Nea ja Noora Kolmenkimppa goes kulinarismi. Keskustelun aiheena muun muassa Cityn Syö! -viikot, ruokahävikki ja pohditaan voiko juusto sopia puuroon. Ohjelmaosiossa Maailman pienet suuret ongelmat teeman mukaisesti puidaan ruokaan liittyviä ärsytyksen aiheita.
    Kuva: Tinja Sallinen
    Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmenkimppa Ronja, Nea ja Noora
  • Ylioppilasarvosanat tuovat paineita nuorille

    Kevään ylioppilaskirjoitukset alkavat tänään. Kirjoitukset ovat monelle lukiolaiselle suuri huolenaihe ja niin sanottu näytön paikka. Koulutus on ollut yhteiskunnallisesti tärkeää jo hyvin kauan, mutta etenkin viime vuosien aikana koulutuksen arvo tuntuu nousseen myös nuorten keskuudessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on iso merkitys korkeakouluopintojen suhteen. Tämä aiheuttaa paljon paineita nuorille.

    Hakusana: ihannenuori

     

    Kolmatta vuotta lukiossa opiskelevan Lukan mielestä nuorilla on nykyisin kovat paineet, “Tuntuu, että on kauheet paineet että pitäisi jo nuorena saavuttaa hirveesti. Ihaillaan sitä, että sä oot vaikka 25 vuotias ja uran huipulla. Joillekin se voi olla mahollista, mutta tosi monelle ei. Tää mielikuva luo hirveesti paineita ja tulee sellainen olo, että tuleeko musta mitään”.

    Luokkatoveri Inessa komppaa vieressä Lukan puheita, “Joo samaa mieltä. Lukiossa tulisi suorittaa ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Tän jälkeen heti yo-kokeista pitäis mennä korkeakoulujen pääsykokeisiin. Jos päätyy välivuodelle, niin on paine selitellä hirveästi ja vakuutella, että kyllä minulla on suunnitelma. Jos käy onni ja pääsee kouluun, pitää opiskella ja aika varmasti tehdä samalla töitä, koska kukkaro ammottaa aina tyhjyyttään kun opiskelee. Tutkinto ei saisi venähtää liian pitkäksi ja pitäisi valmistua työelämään. Hankkia hyvä työ ja ruveta rakentamaan hyvää ja ansiokasta uraa”.

    Paine ja stressi uhkaa etenkin suoritusorientoituneita nuoria. Nuoret kertovat kokevansa paineita koulun ja oman tulevaisuuden suhteen. He kertoivat kokevat tämän paineen tulevan perheeltä, opettajilta, sosiaalisesta mediasta ja jopa itseltään.

    Nuorilta kysyttiin, mitä he kokevat olevan sellaisia ominaisuuksia ja piirteitä, mitä ihannenuoren tulisi heidän käsityksensä mukaan omaavan. Vastauksia olivat sosiaalisuus, tunnollisuus, määrätietoisuus, itsevarmuus, monipuolisuus ja monilahjakkuus, positiivisuus, rohkeus, rentous ja joustavuus.

     

    Koulutus nähdään merkittävänä osana oman tulevaisuuden rakentamisessa

     

    Koulutuksen merkitys on kasvanut nuorten keskuudessa. Tämän voi nähdä esimerkiksi korkeakoulujen hakijamäärissä. Kevään 2021 yhteishaussa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin haki 157 800 hakijaa, mikä on 6 100 enemmän kuin edeltävänä vuonna. Kilpailu on kovaa sillä tuolloin oli tarjolla noin 51 000 aloituspaikkaa.

    Lisäksi lukioiden keskiarvorajoista voi havaita kuinka kovalla tasolla opiskelu on Suomessa. Eikä tässä vielä kaikki. Myös ylioppilaskokeiden pisterajat ovat nousseet viime vuosien aikana monien aineiden kohdalla. 

    “Mä katoin noita edellisten vuosien pisterajoja. Kyllä se vähän ärsyttää, kun jos mä oisin kolme vuotta sitte kirjoittanut niin matikasta oisin saanu L:n, mutta nyt nää pisteet riitti C:hen”, Luka kertoo. Eikä hän väärässä ole.

    Kuvitellaanpas hetki… On kevät 2016. Luet itsellesi L:n paperit kirjoittamalla suomen äidinkielenä 87 pistettä, englannin pitkän oppimäärän 267 pistettä, pitkän matematiikan 49 pistettä, historian 34 pistettä ja terveystiedon 28 pistettä. Jotta kevään 2021 kokelas yltää samaan, hänen täytyy lunastaa itselleen pisteet: äidinkieli 91, englanti 264, pitkä matematiikka 82, historia 95 ja terveystieto 82. 

    Suomessa ylioppilastutkinnon arvosanoihin ei vaikuta vain oma osaaminen, vaan myös kaikkien muiden kyseisen kirjoituskerran kokelaiden osaamistaso. Arvosanojen määrittelyssä käytetään normaalijakaumaa, jossa sekä huipputuloksia että matalimpia tuloksia on vähiten. Kokelaista 5 % saa laudaturin ja 5 % improbaturin. Loput eli suurin osa kokelaista asettuu siihen välille. Muiden arvosanojen osuus on 15% tai 20% kokelaista.

    “Mun mielestä toi tapa miten ylppäreiden arvosanat jakautuu on vähän epäreilu tai vanhanaikainen. Ihan sama kuinka hyvä sä olet, niin jos joku on sua parempi niin se voi vaikuttaa sun arvosanaan alentavasti”, Inessa pohtii.

    Kun nuorilta kysyttiin koulutuksen merkitystä, moni kertoi koulumesteksen määrittelevän tulevaisuutta. Esimerkiksi lukiossa ensimmäistä vuottaan opiskeleva Anton kertoi seuraavaa, “Pitää pärjätä koulussa, koska mitä huonompi todistus niin sitä vaikeampi on päästä ammatikorkeeseen. Jos ei pääse ammattikorkeeseen niin tää vaikeuttaa mun unelma-ammatin saavuttamista.”

     

    Pääsykokeilla vai todistuksella?

     

    Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin voi päästä opiskelemaan todistusvalinnan tai pääsykokeiden kautta. Vuodesta 2020 lähtien pääosa opiskelijoista on valittu todistuksen perusteella. Tämä tuottaa monelle nuorelle stressiä, sillä vaikka valintakoe on edelleen käytössä, nähdään todistusvalinta varmempana väylänä korkeakoulujen penkille.

    Muutoksen taustalla on hyvä tarkoitus, mutta tukeeko se tahattomasti suoritusyhteiskunnan rakenteita? Todistusvalinta nimittäin saattaa hyvinkin lisätä opiskelijoiden välistä kilpailua. Alunperin helpottavaksi tarkoitettu muutos saattaakin lisätä onnistumisen paineita nuorten keskuudessa. 

    “Mun mielestä sitä (todistusvalintaa) ei pitäis painottaa liikaa, koska jotkut saattaa olla tosi kirjaviisaita tai vaikka muistaa tosi helposti ja sitten opettelee asioita ulkoa ilman, että oikeasti sisäistää ne. Sitte nää saattaa viedä opiskelupaikat niiltä, joissa olis enemmän potenttiaalia” pohtii lukion toisella opiskeleva Sonya.

     

    Itsenäisen opiskelun merkitys

     

    Myös korona on kantanut kortensa kekoon. Moni nuorista kertoo koronan tuottaneen ahdistusta ja vaikeuksia niin koulun kuin myös arkielämän suhteen. Opetuksen vaihtelu lähi- ja etäopetuksen välillä turhauttaa. Lukioon siirryttäessä opiskelu muuttuu hyvin paljon itsenäisemmäksi peruskouluopetukseen nähden. Pandemian aikana itsenäisen opiskelun merkitys on kuitenkin kasvanut entisestään.

    “Vaikka nyt tilanne on helpottanut, niin on etäopiskelu tuonut kyllä aika paljon vaikeuksia opiskeluun. Kun on ollut kotona niin paljon enemmän, niin tuntuu että siellä keskittyminen käy koko ajan vaikeemmaksi. Tuntuu myös, että on enemmän vähän niinkuin omillaa näiden opintojen kanssa. Vaikeampi tukeutua opettajaan, jos ei olla oltu koululla”, Sonya kertoo.

    Ylioppilaskirjoitukset sijoittuvat ajalle 15. maaliskuuta – 1. huhtikuuta. Ensimmäisenä vuorossa on äidinkieli ja kirjallisuus (suomi ja ruotsi), lukutaidon koe suomi sekä ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -koe. Ylioppilastutkintolautakunnan tilastotaulukoiden mukaan kevään 2022 ylioppilaskirjoituksiin on ilmoittautunut yhteensä 46 340 oppilasta. Mukaan on laskettu sekä suomen- että ruotsinkielellä opetusta saavat.

     

    Kirjoittanut: Nea Ahonen

    Kuva: Nea Ahonen

Køb Cialis på nettet https://tntark.dk/viase.html http://valboryr.se/ciase.html http://www.konepajasurvonen.fi/tmp/viase.html http://valboryr.se/viase.html https://uusinokia.fi/viafin.html https://uusinokia.fi/ciafin.html http://www.eepinen.fi/ciano.html