• Post Image

    Testikartta

    Viikko 11
  • Ohjelmakartta

  • Uutispodit

  • Kokemuksia linnan juhlien kulissin takaa

    Niille, jotka eivät tiedä kuka olen snadi briiffi lienee pakoillaan. Olen ompelijamestari Paula Malleus ja pitkän linjan vaatetusalan ammattilainen – 22 vuotta takana tätä hommaa eli vaatteita. Olen luotsannut yli 12 vuotta kiertotalouteen ja uusiotuottamiseen erikoistunutta Remake Ompelimoa Helsingissä. Yrittäjä taipaleeni on ollut pitkä ja sanoisinko kivikkoinen. Pioneeri työssä kun ollaan – koen olevani loputtoman vakuuttelun tiellä. Olen tehnyt suurimman osan urastani asiakaspalvelutehtävissä – tilaustöiden parissa – on ne sitten olleet korjausta tai mittatilausta. Meillä Remakella pohjataan pääosin kierrätysmateriaaleihin, mutta toisinaan teen asiakastöitä myös muilta lähtökohdilta.

    Haluan tällä kirjoituksella kertoa siitä mitä tapahtuu niin sanotusti esiripun takana, sillä tämän vuoden #linnanjuhlat2019 prokkis oli minulle kertakaikkisen huimaa menoa alusta loppuun. Ensimmäiset asiakkaat tipahtivat pöydälle heti kutsujen saavuttua perille ja siitä lähti neuvottelut käyntiin. Yksi puku meillä oli ollut jo työn alla siinä hetken, mutta pian päästiin liikenteeseen kaikkien kanssa… ja sitten tuli vielä yllätys puku parisen viikkoa myöhemmin – vain pari viikkoa ennen juhlia. Aika harvoin tekijät jakaa omia tuntemuksiaan ja oivalluksiaan pukujen teosta, mutta minäpä olen aina tehnyt kaiken vähän omalla tavallani ja tässä teen taas niin.

    Kuvat: Josefiina Turkulainen ja Aino Ahola

    Olen tässä koittanut elpyä jokusen päivän tästä kaikesta. Ennen varsinaista juhlapäivää sitä vajoaa jonkinlaiseen automaattiohjaukseen ja sellaiseen keskittymisen tilaan, mihin oikeastaan ei mahdu muuta kuin pukuihin liittyvät prosessit ja tiimiläisten kanssa sovitut aikataulut. Kaikki häiriöt ja epämääräisyydet häiritsevät tällöin kokonaisprosessia tavoilla, joita on todella vaikea selittää jos tätä ei ole itse kokenut. Näin kävi tänäkin vuonna. Varoitin tiimiä, että nyt lähdetään kohden sellaisia viikkoja jolloin toleranssi epämääräisyyteen tulee tippumaan lähelle nollaa ja että tulen puuttumaan siihen normaalia napakammin – saivat tästä myös osakseen ainakin jossain määrin. Lopulta kaikesta selvittiin kuitenkin ilman turhaa mielipahaa ja kunnialla.

    Näin jälkikäteen olen pohtinut todella paljon sitä miten ihmeessä tunnun, joka kerta näiden ”huimien seikkailujen” jälkeen putoavan tyhjään monttuun – toki kyseessä on myös uupumus ja väsymys – ymmärrän sen. Jotenkin laittaa tänä vuonna vaan erityisesti miettimään omaa tekemisen laatua. Se on selvästi näin 22 vuoden tekemisen jälkeen taas noussut uudelle tasolle. Se omaa enemmän hallintaa ja luottamusta prosessiin. Tämä vakaus jättää tilaa pienimpienkin impulssien vastaanotolle, joka taas ohjaa tuotantoa kokonaisuudessaan jouhevasti ja ilman turhaa hampaiden kiristystä. Silti – kaiken tämän mielettömän unenomaisen neljän viikon projektin jälkeen on edessä jälleen arki ja se fakta, ettei normaali työnkuvani ompelimossa ole lähelläkään tätä luovuuden ilotulitusta.

    Kuvat: Aino Ahola, Koti puhtaaksi ja Remake

    Musana tänä vuonna toimi UNKLE niminen artisti albumillaan Lost highway. Musiikki on mulle tehdessä tosi tosi tärkeätä – tämän levyn kanssa mentiin pariinkin ”syvään yöhön” tai deep nighttiin kuten itse sanon. Syvä yö tarkoittaa sitä kun työpäivä on aloitettu ehkä siinä kympin aikaan aamupäivällä ja yhtäkkiä kello lyö ilta kymppiä ja edelleen edessä oleva matka tyytyväisyyden pisteeseen on pitkällä edessä olevien tuntien päässä. Tässä kohtaa on syytä myös sanoa, ettei tämä suinkaan ole surkea asia, vaikka monesti sitä minulle kauhistellaankin ulkopuolisten toimesta. Näin ei siis suinkaan ole, vaan yleensä aina syvään yöhön meno tarkoittaa myös suunnattoman voimakasta halua ja visiota tehdä – ja silloin järki ja normit on syytä sysätä pois tieltä ja antaa virran viedä. Joskus harvoin se virta vie mukanaan niin pitkään, että heräät ompelimon karvalankamatolta nenä tiputtaen vedosta vettä.

    Kaikkien asiakkaiden kanssa päästiin liikkeelle upeasti ja itse prosessit etenivät kauniilla kaarella alusta loppuun. Toki jotain kriisiytyksiä ilmeni, mutta niistä selvittiin yhteisellä kärsivällisyydellä ja tarmolla. Osa puvuista valmistui jo ennen juhlia tai tuli hiontavaiheeseen hyvissä ajoin. Puvun luomisprosessia minulta kysytään melkoisen useinkin, että miten se menee… ja sanon aina, että jokainen prosessi on erilainen. Läpimalkaisesti tuumattuna prosessi etenee tiedustelusta ja alustavasta hinta keskustelusta referenssi -eli esimerkkikuviin, jotka asiakas toimittaa havainollistaakseen monesti todella piilossakin olevia toiveita – jossain tapauksissa myös pelkoja. 

    Kuvat: Josefiina turkulainen ja Remake

    Tämän jälkeen prosessi etenee aloituspalaveriin missä puvun linjaukset, materiaalit ja aikataulu lyödään lukkoon sekä otetaan mitat. Tästä eteenpäin edetään vähän puvun vaatimalla tavalla. Joskus tehdään pohjapuvusta protoa, joskus lähdetään veistelemään ihan vaan rakennetta nukella, joka tapauksessa edetään kohden ensimmäistä sovitus kertaa, jonka tarkoituksena on saada meidät tekijät kartalle siitä että kaikki tehdyt suunnitelmat pitävät kutinsa. Ennen valmistumistaan pukua sovitetaan tämän jälkeen 2-4 kertaa, joista viimeinen on ns. hiontasovitus, jolloin puku saattaa olla valmis tai ainakin lähes valmis. 

    Meillä panostetaan myös pukujen lisäksi tyyliin kokonaisuudessaan sisältäen puvun, meikin sekä hiukset sekä laukun. Tämän lisäksi mietitään miltä asiakas näyttää jo sisään mennessään, sillä kuvaajia on myös ulkopuolella. Tänä vuonna tämä tärähti huippuunsa, kun asiakkaamme asteli  linnaan mun ideoimassa moppiturkissa. Tästä päästäänkin vielä mielenkiintoiseen seikkaan eli viestintään! Kun olemme useina vuosina tehneet jo pukuja olen tullut tulokseen, että mikäli puvuille mielii näkyvyyttä on se Parhaiten saavutettu sillä, että puvuista on alettu ”vuotaa” kuvia ja tietoa eteenpäin medialle jo ajoissa ja tänä vuonna tämä vietiin todella pitkälle otattamalla kunnolliset kuvat puvuista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa!

    Kiitos kaikille mukana olleille: Myra, Santtu, Rauha, Pia, Sera Heta,Mari, Tapojärvi, Saana, Henkka, Kotipuhtaaksi, Mai, Jatkumo Ry, Kansallismuseo, Pure waste, Kalevala koru, Josefiina, Aino, Satu M., ja varmasti iso liuta kaikkia muitakin!

    Kuvat: Satu Malin ja Remake
  • Mitä tapahtui Suomen tekstiiliteollisuudelle?

    Sari Karjalainen on pitkän linjan Tekstiili – ja muotialan ammattilainen ja moniosaaja, jolla on laaja näkemys siitä, mitä todella tapahtui vaatetusteollisuudellemme ennen 90-luvun lamavuosia – vai tapahtuiko jotain jo ennen sitä !?
    Haastattelu: Paula Malleus Kuva: Mirkku Merimaa

    Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä tapahtui Suomen tekstiiliteollisuudelle?
  • Rauha Halko – mielestä musiikkiin

    HEOn RTV-luokan opiskelija Paula Malleus haastatteli naisräppäri Rauha Halkoa. Mistä biisit kumpuaa ja miten oma mielenterveys voi olla voimavara ja inspiraation lähde. Kuuntele tästä alta Rauhan haastis…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rauha Halko – mielestä musiikkiin
  • Ympäristöarvot näkyvät tänäkin vuonna linnan juhlissa

    Kuva: Josefiina Turkulainen

    Suomalainen kaivos- ja tehdaspalveluiden erikoisosaaja, kiertotalouden edelläkävijän Tapojärvi Oy:n toimitusjohtaja Mari Pilventö saapuu juhliin näyttävässä kierrätysfarkkuasussa, joka säästää enemmän vettä kuin yksi ihminen kuluttaa vuodessa*.

    Tänä vuonna Torniossa koettiin yllätys kun postilaatikosta pilkisti erikoisen näköinen kirjekuori. Postia, jota kukaan ei osaa odottaa, mutta ne harvat jotka sen saavat yllättyvät varmasti – kutsu linnanjuhliin.

    – Olihan se melkoinen yllätys, kyllä siinä käytiin koko kirjo tunteita läpi, tuumaa Pilventö – jolle juhliin pääsy on ollut pitkäaikainen toive.

    Pilvennön yritys voitti tänä vuonna arvostetun vuoden yrittäjäpalkinnon ja sai sitä myöten myös kutsun linnanjuhliin. Kiertotalouden edelläkävijänä toimiva yritys vähentää ilmaston kuormitusta ja säästää neitseellisiä eli luonnosta saatavia materiaaleja ja tätä teemaa tullaan myös noudattamaan linnan juhliin valitun puvun ideologiassa.
    Pilvennön yritys toimii teollisen kiertotalouden sekä kaivos- ja tehdaspalveluiden parissa. Yritys panostaa tällä hetkellä etenkin kiertotalouteen ja tekee tiivistä yhteistyötä terästeollisuuden ja kaivosten kanssa. – tavoiteenamme on näyttää esimerkkiä ja uutta suuntaa koko kaivosalalle.

    – 65-vuotisen toimintamme aikana tämä on ollut meille oikeastaan yksi tärkeimmistä asioista, Pilventö toteaa.

    Marin päällä tullaan näkemään kuluttajan ylijäämäfarkuista uusiotuotettu puku, joka ei kuluta luonnonvaroja vaan tuotantotapansa takia säästää niitä. Puvun laskennallinen makean veden säästö nousee farkussa uudelleen käytetyn puuvillan takia huimiin lukemiin. Tämä puku on säästänyt 60.000 litraa makeaa juomavettä.
    Puvun suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa useana vuonna pukuja kekseliäitä linnaan loihtinut ompelijamestari ja kiertotalouden pioneeri Paula Malleus, jonka uusiotuotettua kädenjälkeä tullaan tänäkin vuonna näkemään linnan juhlien humussa useamman puvun toimesta.

    Toimittaja: Paula Malleus 
    Kuvat: Josefiina Turkulainen

    Kuvaaja: Josefiina Turkulainen
    Kuvaaja: Josefiina Turkulainen
    Kuvaaja: Josefiina Turkulainen

     

  • Aamuvuoro 12.4. Kiitti ja kuitti

    Markus oli tänään viimeistä aamua Tromibitin aamuvuorossa Hannan seurana. Aamun lähetyksessä käytiin läpi aikaisempia lähetyksiä ja palattiin Hannan hieman rönsyilevään tapaan kertoa asioista – ajo-ohjeita unohtamatta.

     

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa Aamuvuoro 12.4. Kiitti ja kuitti
  • Keskipäivän ratoksi musaa klo 11:30–12:30

    Tauotonta musiikkia.

  • Urheiluradio klo 10:30–11:30, studiossa Joni ja Aarni

    Mestarien liigaa ja muutakin fudista.

Køb Cialis på nettet https://tntark.dk/viase.html https://tntark.dk/ciafi.html http://www.konepajasurvonen.fi/tmp/viase.html http://www.putkirakentajat.fi/js/viano.html http://smedehytten.dk/kamagdk.html http://www.jaamarssi.fi/ciase.html http://www.eepinen.fi/ciano.html