-
Tässä dokumentissa joudut samaistumaan suomalaisten jonotuskokemuksiin. Videossa selviää muun muassa mitkä ovat suomalaisten mielestä jonottamisen arvoisia asioita ja mitä tunteita se herättää.
Kuvaus, editointi ja haastattelu: Henna ja Vili
-
OLSC Finlandin puheenjohtaja Iiro Romo kertoo rakkaudestaan Liverpooliin sekä huippujalkapalloon
-
Ajankohtaista / Kolumnit / Tekstit / UrheiluTämä vuosi on sen näyttänyt, valmentajat ovat edelleen vain sivuroolissa NHL:ssä. Viidet potkut tulleet alle kahden kuukauden sisään.
Continue Reading… -
- Kuvat ja teksti: Ilkka Jukarainen
Elävä kaupunki syntyy tai kuolee kivijalkaliikkeiden kautta. Kivijalkaliikkeet sijaitsevat kerrostalon kivijalassa. Yrittäjä myy palveluja ja tuotteita kuluttajalle. Eettinen ja ekologinen kuluttaja suosii kivijalkaliikkeitä. Niiden arvostus kertoo siitä, että pyrimme pois markettien raskaista kahleista ja tuulipukukansan tittelistä. Perinteiset kivijalkaliikkeet sijaitsevat Helsingin kantakaupugissa. Perinteisiä kivijalkaliikeostoskatuja ovat Esplanadi, Fredrikinkatu, Hämeentie, Iso Robertinkatu, Mikonkatu tai niiden lähialueet.
Kivijalkaliikkeen tärkeitä elementtejä ovat kohtuulinen vuokra, parkkipaikat, hyvä näyteikkuna, henkilökunta, somistus, hyvä valikoima, pienet hukkaneliöt ja erinomainen sijainti. Vuokran osuus liikevaihdosta pitäisi olla korkeintaan 10 % liikkeen vuotuisesta liikevaihdosta. Hyvällä yrittäjällä on luontainen taito palvella asiakkaita ja usein toimiva asiakassuhde kestää vuosikymmeniä.
Kultaseppä Anneli Aaltonen, Kultasepänliike Papaja, Agricolankatu 11, Kallio 
E.R. Wahlman hattuliike, Sofiankatu 5, Kruunuhaka 
Nukketohtori Aino, Mannerheimintie 35, Töölö 
Nukketohtori Aino Ihalainen 
Nukketohtorin kenkäosasto 
Taloustavaraliike Eiring, Korkeavuorenkatu 15, Ullanlinna 
Red Shoe, Fredrinkatu 39, Kamppi 
Miestenvaateliike Bretelle, Korkeavuodenkatu 15, Ullanlinna 
Robertin herkku, Fredrikinkatu 19, Punavuori Kauppias Raili Häkkinen Selman puoti, Neljäs linja 20, Kallio 
Arvostaako Helsingin kaupunki kivijalkaliikkeitä tarpeeksi? Valitettavasti ei kovin paljon, sillä muuten tämänkaltaisia työmaaratkaisuja ei missään nimessä tehtäisi. Ainakin katujen kulmista pitäisi päästä kadun toiselle puolelle sujuvasti. Kuluttaja kietää harvoin koko korttelin päästäkseen kivijalkaliikkeeseen. Tällaiset ratkaisut tappavat yrittäjiä ympäri kaupunkia vuodesta toiseen.
-
Raportit paljastavat kuluneen vuoden sademetsätuhot suurimmaksi lähes vuosikymmeneen. Brasilian presidentti syyttää tuhoista Hollywood-tähti Leonardo DiCapriota.
Kuvituskuva: Amazonin sademetsä. Kuvaaja Arja Kangasniemi. Brasilian kansallinen avaruustutkimusinstituutti INPE on julkaissut tilaston, joka paljastaa Amazonin sademetsää tuhoutuneen 10 100 neliökilometriä vuoden pituisen mittajakson sisällä. INPE:n tuottama raportti pohjautuu satelliittikuviin.
Vuoden sisällä tapahtuneet rajut metsäpalot Brasiliassa ovat olleet suuri tekijä sademetsien tuhoutumisessa. Tämän vuoden metsäpalot ovat olleet tuhoisimmat sitten vuoden 2010.
Heinäkuuhun mennessä Amazonin sademetsän raportoitiin tuhoutuneen jo 10 000 neliökilometriä. Vastaavia lukuja on mitattu viimeksi vuonna 2008, jolloin metsätuhon kooksi arvioitiin noin 12 000 neliökilometriä. Vuoden 2019 metsätuhon nopeutta voidaan verrata kahden jalkapallokentän kokoisen alueen tuhoutumiseen joka minuutti. Amazonin sademetsistä 60% sijoittuu Brasiliaan.
Aiemmin Brasilia kieltäytyi avusta
Brasilian oikeistolaispresidentti Jair Bolsonaron tiedetään vahvasti tukevan metsien raivausta maatalouskäyttöön ja kannattavan kaivostyömaiden lisäystä.
Bolsonaron ympäristöpolitiikka aiheuttaa pahennusta myös Euroopassa. G-7 maat tarjosivat Brasilialle elokuussa metsäpalojen sammuttamiseen apua 20-miljoonan euron edestä. Brasilian hallitus kuitenkin kieltäytyi silloin avusta. Bolsonaro syyttää metsäpaloista kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi Hollywood-tähti Leonardo DiCapriota.
Bolzonaron mukaan DiCaprio on lahjoittanut rahaa ympäristöjärjestöille Amazonin polttamisesta. Bolsonaron väitteille ei ole todisteita.
DiCaprio kommentoi tapausta seuraavasti Instagramissa: “Tällä Amazonin kriisin hetkellä, tuen Brazilian kansalaisia, jotka työskentelevät luontonsa ja kulttuuriperintönsä suojelemiseksi.”
Amazonin sademetsät sitovat itseensä suuren osan ilmaston hiilidioksidista ja päästävät sen happena ulos. Amazonin on arvioitu poistavan 20 – 25% ilmakehämme hiilidioksidista.
Henna Korhonen
-
Tänä päivänä tuntuu muoti-ilmiönä olevan palkokasvin siemenen vetäminen hengityselimeen milloin mistäkin syystä. Välillä tuntuu jopa siltä, kun käynnissä olisi kilpailu siitä, kuka loukkaantuu pienimmästä asiasta. Useimmiten loukkaannutaan vieläpä jonkun toisen puolesta, vaikka itsellä ei olisi minkäänlaista tekemistä asian kanssa.
Uusimmaksi keskustelun aiheeksi on noussut näyttelijä ja kansanedustaja Pirkka-Pekka Peteliuksen julkinen anteeksipyyntö saamelaisille. Tunteita pintaan on nostattanut Peteliuksen Aake Kallialan kanssa 80-luvun loppupuolella ja 90-luvulla tekemät sketsisarjat, joissa naurettiin saamelaisille ja romaneille. Nämä, kuten monet muutkin sen aikakauden television sketsiohjelmat, olivat sen ajan mukaisia. Ei välttämättä tämän päivän mediamaailmaan sopivia. Olen tämän aikakauden kasvatteja ja ehkä siksi nykyiset viihdeohjelmat vaikuttavat väkinäisiltä ja joskus suorastaan jopa tylsiltä.
Suomalaiset ovat kertoneet vuosikymmeniä vitsejä “kieroista” savolaisista. Pohjalaisia pidetään yleisesti jäyhinä puukkojunkkareina. Ruotsalaisia on aina mollattu tarinoissa ja vitseissä. Väittäisin, että edellä mainitut ihmisryhmät kertovat yhtälailla vitsejä “meistä” naapureista ja ulkopuolisista kansanryhmistä. Pitääkö meidän kaikkien nyt loukkaantua toistemme ja itsemme puolesta ja pyytää samaan hengenvetoon anteeksi kaikkea ennen, nyt ja tulevaisuudessa sanomaamme?
Onko niin, ettei enää voi vitsailla mistään aiheesta, etteikö joku loukkaisi mieltään? Onko meistä tullut näin huumorintajuttomia? Tästäkö johtuu ihmisten yleinen paha olo ja ahdistuneisuus? Olisiko aika hieman löysätä pään ympärillä kiristävän vanteen ruuvia ja ottaa hieman rennommin?
Mitä jos kaikki opettelisimme ihan ensin nauramaan itsellemme. Luopuisimme hetkeksi omista, ehkä tiukoistakin asenteista ja ennakkoluuloista. Antaisimme itsellemme luvan nauraa ihan kaikille asioille. Olisiko elämä hieman helpompaa ja hauskempaa? Minä ainakin uskon näin. Siksi aion tulevaisuudessakin nauraa joidenkin mielestä rasistisille, sopimattomille ja raaoille vitseille ja vanhoille huumoriohjelmille. Enkä aio sitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ohjeeni mielensäpahoittajille on, että opetelkaa erottamaan fakta fiktiosta ja totuus huumorista. Vinkkinä voin sanoa, että raja on useimmiten hyvinkin selkeä, jos ne vain itse haluaa toisistaan erottaa.
Kiitos ja anteeksi!
Kuva: Arja Kangasniemi Kirjoittaja on vuonna 1971 syntynyt, radio- ja tv-journalismin opiskelija, Iiro Hakaluoto
-
Jussi, Veikko ja Samuli ennakoivat tulevia U20-kisoja. Pelaajat käydään tarkasti läpi ja puhutaan myös kovimmista kilpakumppaneista! Continue Reading…
-
Gordie Howe, Wendel Clark ja Bob Probert ovat kautta aikojen pelätyimpiä hyökkääjiä NHL:ssä, mutta heidän pelitapansa on katoamassa.
-
Ajankohtaista / Kolumnit / Tekstit / UrheiluSuomen A-maajoukkue ansaitsi marraskuussa historian ensimmäisen pääsylippunsa jalkapallon arvokisoihin. Railakkaiden torijuhlien jälkeen pelaajat saivat palata omien seurojensa riveihin, mutta Suomen Palloliitolla ja Huuhkajien valmennusjoukoilla on nyt edessään täysin uudenlainen tehtävä.
-
Vuoden 2019 Linnan Juhlien teema oli tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. REMAKE Ekodesign valmisti tänä vuonna neljä pukua kierrätysmateriaaleista itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle.
11.12.2019 klo 09.30 @Jesse Ryynänen
Saana Tynin puvun siivousliinoista tehty ruusuke-elementti valmistettiin käsityönä. Kuva: Aino Ahola
REMAKE Ekodesignin Ompelijamestari Paula Malleuksen mukaan kaikki tänä vuonna heille tulleet pukutilaukset itsenäisyyspäivän Linnan Juhliin olivat jokainen omanlaisiaan prosesseja suunnittelun ja työmäärän sekä yhteistyön ja kommunikaation osalta.
Valmistetut puvut tulivat vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelälle, siivousyritys Koti Puhtaaksi Oy:n toimitusjohtaja Saana Tynille, torniolaisen kaivosyritys Tapojärvi Oy:n toimitusjohtajalle Mari Pilvennölle sekä edellisen pääministeri Antti Rinteen puolisolle Heta Ravolainen-Rinteelle.
Malleus arvioi, että verrattuna vaikkapa hääpukuun tai artistin esiintymisasuun on itsenäisyyspäivän vastaanotolle valmistettavissa iltapuvuissa mietittävä erityisen tarkkaan puvun käyttäjän oman persoonan ja brändin lisäksi myös laajemmin esimerkiksi hänen edustamansa yrityksen arvoja ja imagoa.
Sen lisäksi, että puvun toivotaan istuvan miellyttävästi päälle on sen myös edustettava henkilön itsensä lisäksi hänen taustallaan olevaa yritystä tai organisaatiota.
Itsenäisyyspäivän vastaanotolla käytettävän puvun työprosessissa on kolme pääasiallista elementtiä joiden välinen kompromissi näkyy lopputuloksessa.
”Pitää pystyä pelaamaan vaatteen muodon, materiaalin sekä materiaalin taustan ja sen välittämien arvojen välillä”, Malleus Toteaa.
Lisähaastetta työprosessiin voivat lisätä myös pukutilauksen taustalla olevat erilaiset yhteistyökumppanit. Malleuksen työstämistä puvuista esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelän puvun taustalla ovat kestävää hyvinvointia edistävä Jatkumo Ry sekä Suomen Kansallismuseo.
Materiaalien osalta on mietittävä joissain tapauksissa myös tekijänoikeuksia, kuten Kivelän puvussa käytetyn banderollielementin osalta, joka oli osa Nick Brandtin juuri päättynyttä näyttelyä Kansallismuseossa.
Remake Ekodesign valmisti yhteensä neljä pukua vuoden 2019 Linnan Juhliin. Kuva: Josefiina Turkulainen
Saana Tynin pukutilaus oli esimerkki siitä, miten toimivalla kommunikaatiolla on merkitystä jo pukua suunniteltaessa ja toteutettaessa alusta loppuun. Yhteisen näkemyksen löytyminen helpottaa työprosessia kokonaisuudessaan. Koti Puhtaaksi Oy:n toimitusjohtajan ehdotukset pukunsa ulkomuodosta olivat saaneet epäröivän tyrmäyksen muualla ennen päätymistään REMAKE:n ompelijamestarin työpöydälle. Malleuksen ideasta lähdettiin toteuttamaan pukuun kiinnostavana yksityiskohtana myös vanhoista siivousmopeista tehtyä turkkia. Taustalla tämänkaltaisten kokeilevien ideoiden karttamiseen voi olla usein pelko itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton kaltaisten arvokkaiden tilaisuuksien pukeutumisetiketin rikkomisesta.
Yleisesti ottaen puvun suunnittelu ja toteutus on lopulta erinäisten sattumusten summa, jossa on taustalla vahva ammattitaito, selkeä visio ja luotto omaan tekemiseen.
”Monesti tällaisetkin puvut konseptoivat ikäänkuin itse itsensä, kunhan osaa pysyä kuulolla heti suunnittelutyön alusta lähtien”, Malleus kertoo.
Vuoden 2019 yrittäjäpalkinnon saaneen teollisen kiertotalouden edelläkävijän, torniolaisen kaivosalan perheyritys Tapojärvi Oy:n toimitusjohtajan Mari Pilvennön puvusta puhuttaessa, Malleus myös muistuttaa, että kyse on loppupeleissä kokonaisuudesta. Pukutilauksen tehnyttä pyritään ohjeistamaan ja auttamaan myös esimerkiksi korujen ja kampauksen suunnittelussa jotta ne saadaan sovitettua osaksi valmiin puvun luomaa teemaa.
Joidenkin iltapukujen pohjana Malleus käytti kierrätysasemalta saamiaan vanhoja hääpukuja. Kuva: Josefiina Turkulainen
”Jouduin myös ensimmäistä kertaa pysähtymään ja miettimään ennen Marin tilaukseen tarttumista omaa arvopohjaani, kun kyse oli kuitenkin kaivosalan yrityksestä. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen ettei kaivosala ole mihinkään häviämässä, joten on tärkeää nostaa esiin myös positiivisia esimerkkejä alalta”, Malleus sanoo.
Perusteellisella suunnittelupalaverilla asiakkaan kanssa mahdollistuu luottamuksen synnyttäminen sekä yhteisen vision löytäminen. Tällöin puvun toteuttaminen helpottuu ja vaatteen valmistajan on mahdollista ehdottaa tarvittaessa myös vaihtoehtoisia toteutustapoja.
Kierrätystekstiilien näkyvyys linnassa ei Malleuksen mukaan ole enää vain ohimenevä trendi vaan seuraa maailmanlaajuista muutosta ilmastonmuutoksen keskellä johon liittyy tekstiili- ja muotialalla merkittävällä tavalla pikamuodin ja halpatuotannon synnyttämä hallitsematon tekstiilijätteen määrä.
”Me kertakaikkiaan ehdytämme tämän meidän maapallomme ja siinä sivussa myös itsemme jos kyse olisi pelkästä trendistä, Malleus toteaa”.
