Pelaajascouttaus ja tarkkailu on yksi tärkeimpiä asioita jalkapalloseurojen tulevaisuuden rakentamisessa. Vuonna 2004 sitä helpottamaan luotiin WyScout -pelaajatarkkailujärjestelmä. Nyt se on tekemässä todellista läpimurtoaan myös Suomeen.
-
Puoli vuotta sitten uransa nousukiidossa olevan thainyrkkeilijän Riikka Järvenpään elämä sai uuden suunnan, kun ortopedi kertoi hänelle musertavia uutisia.
-
Kendofoobikoiden historian ensimmäinen iltasatu, aihe on itsestään selvyys. Kuuntelemalla alla olevan Teemun iltasadun uni varmasti maittaa.
Kuvaaja: Kia Turunen
-
Teksti: Teemu Tynkkynen Kuva: Anja Nysten Kyse on siis pelaajista, joilta itseluottamusta tai oman arvon tuntoa ei puutu. He piristävät usein lajia myös kentän ulkopuolisella toiminnallaan. Näiden pelaajien kommentit painetaan myös usein lehtien otsikoihin. Nyt puhutaan niistä miehistä, jotka parkkeeraavat rahakkaan sopimuksen saatuaan uuden Maseratinsa valmentajan ruutuun.
Toiset meistä pitävät näitä vesseleitä tyylikkäinä show-miehinä, toisaalta heitä on sanomisiensa ja tekemisiensä vuoksi helppo myös vihata ja ottaa silmätikuiksi kun peli ei kuljekaan totutulla tavalla. Toisilla ego kulkee enemmän rinta rinnan heidän pelitasonsa kanssa kuin toisilla.
Lajityypin edustajat ovat useimmiten hyökkääviä pelaajia ja he pitävät usein itseään yksilöurheilijoina, joiden vuoksi joukkue menestyy. Yhdistävä tekijä lajityypille on myös usein huipulle nouseminen tavallista vaikeammista oloista. Tuuletukset ovat myös osa tapaa, joilla nämä joidenkin jopa ”kusipäiksi” tituleeraamat pelaajat ilmaisevat itseään. Sitä kai kukaan ei voi sanoa varmaksi, menestyisivätkö jotkin näistä tähdistä paremmin urallaan nöyremmällä asenteella vai onko se suuri osasyy siihen, että he pärjäävät niinkin hyvin kuin pärjäävät.
On todella harvinaista, mikäli tällainen pelaaja ei jossain vaiheessa uraansa joudu valmentajansa silmätikuksi ns. huonon asenteensa vuoksi. Joidenkin mielestä valmentajat puuttuvat pelaajien toimintaan jopa liian tarkasti havaitessaan viitteitä tähän suuntaan. Moni muistaa, kuinka Danny Wellbeck joutui Manchester Unitedin aikoinaan edustusjoukkueeseen noustuaan takaisin reservijoukkueeseen pelaamaan nostettuaan pelipaitansa kaulukset pystyyn. Manchester Unitedin valmentajalegenda Sir Alex Ferguson oli sitä mieltä, että kyseinen temppu osoitti huonoa asennetta nuorelta pelaajalta, joka ei ollut urallaan vielä mitään saavuttanut. Ferguson tulkitsi, että Wellbeck vertasi tempauksella itseään United-legenda Eric Cantonaan.
Aikamme suurimmissakin jalkapalloilijoissa on tämän tyylin edustajia. Itse suuri Pelé, niin kuin myös Diego Maradonakin, ovat tulleet säännöllisin väliajoin pinnalle jokseenkin itseriittoisten kommenttiensa vuoksi. Näiden miesten tilanne on sen suuntainen, että herrojen Curriculum Vitaet oikeuttavatkin pieneen henkselien paukutteluun. Nämä pelaajat ovat tunnustetuimpia pelaajia tässä genressä, mutta muitakin on hyvä mainita ja tuoda esille.
Zlatan Ibrahimović
- ”Only God knows … You’re talking to him now.” Ruotsin kuningas vertasi itseään Jumalaan. Mies on lanseerannut itselleen ylimielisen tyylin (Zlatan-Style) puhuessaan ylisanoja itsestään.
Nicklas Bendtner
- ”Real Madrid and Barcelona.” Bendtnerin vastaus toimittajan kysymykseen todennäköisimmistä seuroista, johon hän tulisi siirtymään. Myöhemmin Bendtnerin sopimus Wolfsburgin kanssa julkistettiin. Kenties pieni pettymys miehelle itselleen?
Mario Balotelli
- ”Because I’m rich.” Nöyrä italialainen vastasi tähän tyyliin ajettuaan kolarin Audillaan ja poliisin kysyessä, miksi Super-Mariolla on niin paljon rahaa hallussaan.
Joey Barton
- ”Perhaps I shouldn´t say it, but I´m maybe a little too intelligent to be a footballer.” Joey on myös kertonut olevansa viisaampi kuin 97 prosenttia briteistä. Pelikentällä älykkyyttä ei aina huomaa. Joeyn käytöstapojen puutteen huomaa niin pelikentällä, kuin myös siviilielämässä.
Toiset heistä pitävät, toiset ei. Varmaa on kuitenkin, että he ovat suuri osa lajin vetovoimaa ja ovat aina elävöittäneet lajia kentällä ja sen ulkopuolella. Nämä kovalla itseluottamuksella varustetut veijarit tulevat tekemään sitä takuulla jatkossakin.
Teemu Tynkkynen, HEO Media
-
Kendofoobikot siirtyvät videotuotantoon. Tässä ensimmäinen KendofobiaTV:n taltiointi:
Kuvaaja: Kia Turunen
-
Kendofoobikot menettivät videoneitsyytensä, kun Michael Pounds ja Justus Haapala astelivat kameran eteen.
Kendofoobikkojäsen ja Chelsea-asiantuntija Michael antoi mielipiteensä Chelsean aloituskokoonpanosta ja pelitavasta tämän illan UCL-matsia silmällä pitäen.
Tässä linkki Vimeoon, missä pääset videon katsomaan:
Kuvaaja: Kia Turunen
-
Reo Hurskainen Dopingkäryjä ajatellessa tulee monille helposti mielenyhtymä melko perinteisiin lajieihin, kuten vaikkapa hiihtoon tai pyöräilyyn. Tämä suuri vitsaus on nyt saavuttanut myös maailman nopeimmin kasvavan lajin, vapaaottelun. Kaipa tämäkin oli vain ajan kysymys. Viime viikkoina useita lajin kärkinimiä, jopa eläviä legendoja, on jäänyt kiinni kielletyistä aineista. Mainittakoon tästä vaikkapa monien mielestä kaikkien aikojen paras ottelija, brasilialainen Anderson Silva. Käryjen yhtäkkinen sateleminen oikealta ja vasemmalta on vakavasti otettava indikaattori tähänkin lajiin pesiytyneestä huijaamiskulttuurista. Tietysti tiukentuneet testaukset vaikuttavat asian valottumiseen tänä päivänä ja hyvä näin, että tämä epidemia saataisiin kitkettyä minimiin mahdollisimman äkkiä.
Mielestäni suurin syy viime aikojen tapahtumiin vapariskenessä on juuri ollut testaamisen puute tai sen vähyys. Maailman johtavalla vapaaottelusarjalla, UFC:llä, on rosterissaan noin 585 urheilijaa joten kaikkien tasapuolinen testaaminen on ollut lähes mahdottomuus. Puhumattakaan taloudellisista kustannuksista. Onhan se selvää, että aiemmin ei ole ollut yksinkertaisesti varoja testata kaikkia. Tämä onkin tarjonnut joillekkin mahdollisuuden vaihtaa ne kuuluisat puhtaat jauhot sieltä pussista johonkin ihan muuhun aineeseen. Valitettava tosiasia on se, että aina löytyy niitä jotka ovat valmiita huijaamaan päästäkseen huipulle. Varsinkin jos riski kiinnijäämisestä on ollut suhteellisen pieni. Nyt (onneksi) pääomaa sekä motivaatiota urheilijoiden testaamiseen on kohujen myötä löytynyt jostain varastosta. Peukut sille.
Edellämainittujen tapahtumien johdosta UFC julkisti viime kuussa asian tiimoilta pitämässään pressitilaisuudessa uuden, ainakin paperilla hienolta kuulostavan dopingsuunitelmansa. Heinäkuun 1. päivästä alkaen voimaan tuleva käytäntö mahdollistaa jokaisen UFC:n listoilla olevan ottelijan testaamisen. Organisaatio lyöttäytyykin hankkeessaan yhteen maailman johtavimman antidopingjärjestön, WADA:n (World Antidoping- Agency) kanssa. Erityisen hienolta omaan korvaani kuulostaa se että, UFC haluaa rangaistukset kiinnijääneille olevan WADA:n mukaisia. Tämä tarkoittaa joko kahden tai neljän vuoden mittaista kilpailukieltoa. Ensikertalainen saattaa siis selvitä kahdella vuodella voidessaan todistaa tietämättömyytensä, muissa tapauksissa kielto on neljä vuotta. Luulisi tämän jos minkä olevan tarpeeksi suuri pelote.
Rangaistusten ollessa mahdollisesti noinkin kovat, uskon vahvasti lajin kokevan radikaalinkin “puhdistuksen”. Hyvä näin, sillä olisi sääli nähdä tämänkin lajin pilaavan maineensa dopingkurimuksessa. Itsekin lajin nykyisenä harrastajana uskon puhtaan ja kaikinpuolin rehdin kamppailun voimaan. Itselle lajin viehätys juuri pääosin piileekin siinä, että katsotaan kumpi on parempi kyseisenä päivänä, kyseisenä hetkenä. Se, että urheilee puhtaasti, on suuri osa jo pelkästään vastustajan kunnioittamista.
Näinkin hienon lajin haluaisi saavan kunnon jalansijan tavallisen suomalaisen jokaviikkoiseen urheiluantiin. Tähän on tietysti vielä pitkä matka ainakin koti Suomessa, mutta pelin pitäminen rehtinä on jo hyvä askel eteenpäin.Kirjoittaja: Reo Hurskainen, HEO Media, Urheilujournalismi
-
Michael Pounds
Kuva: Anja NystenYlirasitustila on tullut nuorten urheilijoiden maailmaan ryminällä. Valitettavan usein näkee lääkäreiden vastaanotolla 13-17 vuotiaita atleetteja, joilla ei varsinaisesti ole loukkaantumista, mutta jokin mättää.
Mitä on ylirasitustila? Nuorilla urheilijoilla se on radikaalisti lisääntynyt. Koitan oman näkemykseni kautta pureutua hieman tarkemmin.
Ylirasitustila on laitettu kolmeen eri kategoriaan: overtraining syndrome, functional overreaching ja non-functional overreaching.
Overtraining syndrome -tilassa palautuminen kestää kuukausia tai jopa vuosia, eikä aina ole täydellinen.
Functional overreaching -tilassa kovan, pidemmän harjoittelujakson esim. leirin aiheuttama lyhytkestoinen suorituskyvyn heikkeneminen, mikä sopivan palautumisen myötä johtaa parantuneeseen suorituskykyyn.
Non-functional overreaching -tilassa kova harjoittelu ( tai riittämätön palautuminen) jatkuu pidempään, suorituskyvyn heikkeneminen, joka ei korjaannu tavanomaisella levolla eikä johda suorituskyvyn paranemiseen. Palautuva tila kuitenkin tulee pidemmällä lepojaksolla.
Mistä johtuu?
Jokaisella tästä kärsivällä urheilijalla on tietysti oma tarinansa, mutta syy saattaa olla yksi näistä.
TREENI ON YKSIPUOLISTA
Nuorten harjoittelu on pääsääntöisesti nykyään liian yksipuolista. Jalkapalloilijat pelaavat jalkapalloa ympäri vuoden. Koripalloilijat hikoilevat salissa ympäri vuoden. Kroppa ei saa uusia ärsykkeitä, mikä haittaa monipuolista kehitystä.
Tämä vaikuttaa suoraan urheilijan motivaatioon. Kun motivaatio on matala, henkisesti on vaikeampaa latautua päivän harjoitukseen. Kuten lääkäri Aleksi Kallioniemi totesi urheilulääketiedeillassaan: “Kannattaako lyödä päätä betoniseinään?”
Asia jossa Yhdysvallat on valovuosia edellä Suomea, on että kannustetaan urheilijaa harrastamaan useita eri lajeja. Tällä hetkellä maailman paras koripalloilija LeBron James pelasi lukion viimeiseen vuoteen saakka amerikkalaista jalkapalloa, 90-luvulla vaikuttaneet Bo Jackson ja Deion Sanders pelasivat samanaikaisesti amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä, sekä pesäpalloa MLB:ssä.
Esimerkkejä löydän myös oman urani varrelta. Omasta A-juniori koripallojoukkueesta 4 pelaajaa pelasivat kesäisin jalkapalloa, talvisin koripalloa. Kolme heistä pelaa Korisliigassa, yksi pelaa jalkapallon Veikkausliigassa. Monipuolisuus on tärkeintä nuorelle urheilijalle.
RUOKAVALIO
Päivälehtien nettisivuille tulee viikoittain juttuja, kuinka saa viisi kiloa viikossa laihdutettua. Smoothie-dieetti, karppaus, sokerit pois jne. Urheilijat kumminkin tarvitsevat kaikkea.
Hiilihydraattien tärkeyttä aliarvioidaan paljon. Hiilihydraatit tuovat lihaksistoon tarvittavaa bensaa, jota lihakset tarvitsevat palautuakseen. Amerikkalainen tutkijaryhmä paneutui yhdessä tutkimuksessaan, johon osallistui 20 henkilöä. Puolelle urheilijoista annettiin runsashiilihydraattinen ruokavalio ja muille melko vähähiilihydraattinen ruokavalio. Jokainen urheilija harjoitteli kestävyysurheilua 60 minuuttia noin 75 % tehoilla.
Kolmen päivän harjoittelun jälkeen vähemmän hiilihydraatteja saaneessa ryhmässä ylikuormituksen ja palautumisen mittarina käytettävä testosteroni/kortisoli (fTC) –suhde aleni -43 %, kun se säilyi muuttumattomana (-3 %) runsaasti hiilihydraatteja saaneessa ryhmässä. Vähemmän hiilihydraatteja saaneet olivat siis ajautumassa ylirasitustilaan. Tässä linkki tutkimukseen.
Monipuolinen ruokavalio elintärkeä sekä kropalle, että mielelle.
PALAUTUMISEN VÄHYYS JA LAATU
Lepo on yhtä tärkeää kuin treenaus. Vanha sanonta ”lihas kasvaa levossa” pitää paikkansa. Nuori urheilija tarvitsee vähintään 9 tuntia unta. Unen aikana kehoon erittyy kasvuhormonia, jolla on kehoa korjaavia ja kehittäviä vaikutuksia.
Palautumista tehostaa myös tasapainoinen ruokavalio, venyttely, huoltavat ja -palauttavat harjoitteet. Harjoitusten jälkeen jäähdyttely ja venyttely saa lihakset nopeasti palautumaan kovasta harjoitteesta ja olemaan valmiita seuraavaan harjoitteeseen.
Päivät ilman urheilua ovat todella tärkeitä. Päivä ilman lajin tuomaa stressiä alentaa stressitasoa ja pitää mielen virkeänä. Stressitasojen alennus saa myös leposykettä alemmas, treenin aikana pystyy keskittymään enemmän harjoitteluun joka parantaa harjoituksen laatua.
Yhteenvetona toimii lääkäri Aleksi Kallioniemen lausahdus: ” There is no such thing as over-training, there is just under-eating and under-sleeping”.
Tilastoja
Huippujuoksijoilla kyselytutkimuksen mukaan: naisilla 60%, miehillä 64%.
Kuntoilijoilla 33% ( Morgan 1987, 1988)
Nuorilla yleisempää parempia tuloksia tehneilläYleisempää urheilijoilla, joilla on aiemmin myös todettu.
College-uimareilla, joilla aiemmin on todettu ylirasitustila, uusiutumisriski oli 91%, muilla 34% ( Raglin, 1993)Michael Pounds, HEO Media
-
Fitness-elämäntavasta on tullut muotia ja arkipäivää. Mediassa hehkutetaan huippukuntoa ja hyvää oloa niin, ettei pakoon tunnu pääsevän vaikka haluaisikin. Continue Reading…
-
-
Korisliigassa pelaavan Helsinki Seagullsin päävalmentaja Mikko Larkas on nuoresta iästään huolimatta noussut tunnetuksi valmentajaksi Suomen huipulle koripallossa.
Sarjassa kahdeksantena oleva Seagulls on ottanut tukevan aseman play-off-paikkaan. Helsingissä pelataankin suurella todennäköisyydellä puolivälieriä muutaman vuoden tauon jälkeen.
33-vuotias valmentaja on aikaisemmin valmentanut tyttöjen sekä poikien alle 18-vuotiaiden maajoukkueita sekä Tapiolan Honkaa a-tytöissä sekä naisten pääsarjassa. Hän oli päävalmentajana nostamassa poikamaajoukkuetta A-divisioonasta A-divisioona, mutta korostaa muun valmennuksen tärkeyttä. Korisliigassa hienon uran tehnyt ja edelleen KTP:ssä pelaava Jukka Matinen oli suurena apuna tässä hienossa saavutuksessa.
Larkas viihtyi Espoossa hyvin. Hänen mukaansa aika oli erittäin opettavaista.
“Naisten sarjoisssa ikärakenne on nuorempi ja aamuharjoittelu tehdään töiden ja koulujen ehdoilla. Miehet omistautuu enemmän harjoitteluun, mikä on ymmärrettävää koska heistä suurin osa on ammattilaisia. Naisille pitää kuitenkin selittää tarkemmin miksi tiettyjä asioita tehdään”
Hongan A-tyttöjen kanssa voitettu sm-kulta oli ensimmäinen iso voitto ja siksi merkityksekäs valmentajalle. Voitosta ison tekee myös se ettei heillä pitänyt ennen kauden alkua mahdollisuutta mestaruuteen. Espoossa vietetty aika oli kaikin puolin onnistunut, koska joka vuosi ainakin yksi naispelaaja nousi maajoukkueeseen. Larkas voitti naisten kanssa käytännössä kaiken mahdollisen.
Kun Hongalla ei ollut tarjota Larkakselle jatkossa sopivaa roolia, hänelle avautui hieno mahdollisuus ryhtyä Helsingin uuden seuran Seagullsin päävalmentajaksi. Haaste oli taas astetta kovempi, koska joukkueen tavoite oli nousta korisliigaan. Nousutavoite täyttyi ja helsinkiläismiehelle lyötiin vuoden jatkopahvi käteen.
Larkas on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut jo paljon urallaan. Hän pitää omaa valmennusfilosiaansa tärkeänä asiana, koska joukkueella pitää olla aina suunta mihin kehittyä. Valmentamisen varjopuolet tulevat esiin silloin kun pitää esimerkiksi antaa potkut joillekin pelaajalle.
“Ei koskaan ole kiva potkia ketään pois, mutta kovia päätöksiä on vain tehtävä tässä ammatissa”
Itsekriittisenä miehenä tunnettu valmentaja kuitenkin haluaa oppia koko ajan lisää.
“Kaikki meistä tekevät virheitä ja niistä on pakko oppia ja viisastua.”
Lokeissa hyvää työtä tekevällä valmentajalla on vielä pitkä ura edessään korisliigassa ja jos sama tekemisen meininki jatkuu hänellä on rahkeita valmentaa isommissakin liigoissa. Tällä hetkellä Helsinki on kuitenkin hänelle oikea paikka kehittyä ja kehittää omaa valmentamistaitoja.