-
Trombit Sport aloittaa lähetyksensä tänään WTFYD-osiolla. Matti Heikkisen uran kohtalo on epävarma ja Formula 1:ssä Giedo van der Garde on hengenvaarassa. Näistä ja monesta muusta aiheesta studiossa kertovat Noora Karppinen ja Ville Nieminen.
-
HEO Urheilujournalistit 2014-15. Kuva: Anja Nysten -
Espoon telinetaitureissa voimisteleva 21-vuotias Heikki Niva näyttää ulospäin aivan tavalliselta nuorelta mieheltä. Tosin, hyvää fyysistä kuntoa on vaikea olla pistämättä merkille Heikin saapuessa haastateltavaksi. Eikä hän mikään ihan tavallinen nuorukainen olekaan. Heikki kuuluu miesten telinevoimistelun maajoukkueeseen, on voittanut junioreiden Suomenmestaruuden Snookerissa sekä Poolissa ja nuorten Suomenmestaruuden Kaisassa. Telinevoimistelun hän aloitti jo neljä vuotiaana vanhempiensa toimesta.
”Vilkas lapsi kun olin, haluttiin purkaa energiaa johonkin.”
Ensimmäiset vuodet olivat Heikille vaikeita, lajista kun täytyy tykätä, että siinä voi menestyä. Kehityksen myötä myös kiintymys lajiin alkoi kasvaa. Heikki pääsi 10-vuotiaana nuorten maajoukkueeseen ja alkoi itsekin ymmärtämään, että hänellä olisi mahdollisuus päästä vielä pitkälle. Nyt nuoren miehen tähtäimessä on vuoden 2016 Rion Olympialaiset.
Jatkuva kehittyminen ja itsensä kunnossa pitäminen on kovaa työtä. Treenikaudella Heikki harjoittelee noin 25-30 tuntia viikossa. Kilpailukauden harjoittelun Heikki kertoo olevan hiukan kevyempää. Kisaharjoituksia tehdään kaksi kertaa viikossa, muuten harjoittelu on enemmänkin huoltavaa. Kisakaudella treenitunteja kertyy noin 23 tuntia viikossa. Heikki myös valmentaa kolmea poikaa, joista kaksi on jo päässyt nuorten maajoukkueeseen.
Heikki harjoittelemassa Espoon Tapiolassa
(Kuva: Veera Visuri)188-senttiselle telinetaiturille rekki ja nojapuut ovat vahvoja telineitä. Vahvuuksista puhuttaessa, Heikki kertoo olevansa hyvä kilpailemaan. Hän myös tiedostaa kilpailuvietin huonot puolet. Heikki ei oikein ole oppinut hyväksymään epäonnistumisia.
”Kuudesta telineestä kun epäonnistuu ensimmäinen, tekis mieli heittää reppu selkään ja lähteä kotiin.”
Heikki osaa kertoa, että hänellä on myös harvinaisen hyvä liiketaju. Liikkeitä tehdessään hän pystyy tiedostamaan mitä on tekemässä ja miettimään liikkeitä päässään. Nuorukaisella on telinevoimistelussa useita saavutuksia. Vuonna 2011 hän voitti SM-kultaa 6-ottelussa, nojapuilla ja rekillä. Henkilökohtaisesti suurimmiksi saavutuksikseen hän nostaa nuorten MM-kisojen sijan 16 ja viimevuoden MM-kisojen sijan 35. Heikki uskoo, että hänellä olisi vuoden 2016 Olympialaisissa mahdollisuus voimistella itsensä sijoille 20.
Espoossa asuva voimistelija on myös aina ollut kiinnostunut biljardista, etenkin snookerista. Harrastukseksi biljardi päätyi 13-vuotiaana. Tätä ennen Heikki omien sanojensa mukaan tykkäsi ”sekoilusta”, esimerkiksi lumilautailusta.
”Sitä ei sitten vaan malttanut lasketella, vaan painettiin hyppyreistä järjettömiä temppuja. No, sit mä mälläsin ja ranne murtu. Kahden viikon päästä siitä oli kisat saksassa. Mä menin sinne ja kipulääkkeillä sain vedettyä kolme telinettä kuudesta. Sen jälkeen mä päätin, että extremelajit saa jäädä.”
Espoon Matinkylään avattiin biljardisali ja Heikki alkoi pelailemaan pari kertaa viikossa. Neljä vuotta sitten Heikki alkoi pelaamaan tosissaan ja käymään kisoissa. Viimeiset kaksi vuotta Heikki on treenannut snookeria päivittäin. Heikki on mielestään viimeisen kahden vuoden aikana kehittynyt huomattavasti henkisellä puolella, nimenomaan snookerin ansiosta ja kokee sen hyödyksi myös telinevoimistelussa.
Heikki käyttää telinevoimistelussa hyödyksi Snookerin kehittämää henkistä puoltaan
(Kuva: Veera Visuri)”Tosissaan pelaaminen ja kilpaileminen on henkisesti tosi raskasta. Yksin harjoittelussakin focus pitää olla koko ajan, mutta se on sellaista rauhoittumista. Se tuo tasapainoa voimistelun fyysisyyteen.”
Vaikka Heikki on biljardissa voittanut kisoja useissa eri lajeissa, on snooker nuorukaisen päälaji. Heikki ajattelee snookeria ammattimaisesti, eikä pelaa muita pelejä enää juuri ollenkaan. Muiden pelien pelaaminen sekoittaa snookerin lyöntiä ja tekniikkaa.
Snooker tulee Heikille vielä tällä hetkellä vasta telinevoimistelun jälkeen. Heikille tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeät. Nyt hän panostaa täysillä telinevoimisteluun ja Rion Olympialaisiin. Sen jälkeen hän aikoo jättää telinevoimistelun.
”Tällä hetkellä vahvimpana ajatuksena on, että vuoden 2016 Olympialaisten jälkeen jätän telinevoimistelun ja keskityn vain snookerin pelaamiseen. Haluan pärjätä snookerissa niin hyvin, että voin pelata sitä ammattilaisena.”
Minna Grönthal
-
Keilahallin kolina hallitsee ilmatilaa, kun astun hallin sisään Lappeenrannassa. Tutussa pöydässä istuu jälleen parimetrinen Pasi Riihelä – LrNMKY:n legendaarinen laituri, jolle kertyi punavalkoisessa paidassa liki 400 ottelua. Nyt hän on saapunut urheilutalolle vastaanottamaan kunnianosoitusta edustamaltaan koripalloseuralta.
Siinä pöydässä hän joi pelipäivän kahvit aina ennen LrNMKY:n ottelua. Tällä kertaa Riihelä on vastailemassa paikallislehden toimittajan kysymyksiin kahvikupposen äärellä, kunnes huomaa allekirjoittaneen ja tervehtii tyylilleen iloisesti.
Samassa rytäkässä Riihelän käsi huitaisee kahvikupin nurin suoraan vastapäätä istuvan toimittajan muistivihkolle. Sitten alkaa kuulua pasiriihelämäinen naurun röhötys, joka on kuulunut keilahallin kahviossa vuosia.
Tuo kuvastaa paljon Pasi Riihelää ihmisenä. Usein Riihelän seurassa tapahtuu yhtä jos toista, mutta positiivisuus on kaiken perusta. Hänestä tuli rakastettu persoona Lappeenrannassa – sekä todella arvostettu henkilö yhteistyökumppaneiden keskuudessa.
Urheilutalolle on saapunut myös tuhatpäinen katsojajoukko seuraamaan, kun Riihelän paita numero 9 hilataan urheilutalon kattoon. Riihelä on Suomen koripallomaajoukkueen entinen kapteeni, joka pelasi kymmenen kautta Lappeenrannassa.
Nyt Riihelän paita roikkuu LrNMKY:n mestaruusviirien vieressä – kaikkien kuuden, joita Riihelä on itse ollut voittamassa.
LrNMKY nousi Korisliigaan kaudeksi 2000-2001. Ensimmäinen kausi pääsarjassa ei ollut helppo lappeenrantalaisille. Värikkäiden vaiheiden jälkeen seura säilyi kuitenkin korkeimmalla sarjatasolla.
Lokakuussa 2001 LrNMKY:n toiminnanjohtaja Mika Turunen sai houkuteltua Riihelän Lappeenrantaan pelaamaan. Ennen siirtymistään Riihelä vietti ulkomaankentillä kolme täyttä kautta, kaksi Ruotsissa sekä yhden Saksan kovassa Bundesliigassa.
”Aloitin kauden Sveitsissä, pelasin pari kuukautta siellä. Sitten Turunen alkoi pommittamaan ja päädyin Lappeenrantaan. Pelasin yhden pelin ja loukkaannuin heti ensimmäisellä maajoukkuetauolla – se ei varmasti ollut tyylikkäin sisääntulo. En uskonut silloin, että olisin pelannut kymmenen kautta Namikan punavalkoisessa paidassa”, Riihelä naurahtaa.
Riihelä tunnettiin periksiantamattomasta pelityylistään. (kuva: Kimmo Metsälä / Valkoinen valas) LrNMKY:n kultavuodet osuivat 2000-luvun alkupuolelle, kun Riihelän johdolla joukkue juhli kahta Suomen mestaruutta sekä neljää Suomen Cupin ykköstilaa. Riihelän johdolla joukkue pelasi kolmena kautena myös kansainvälisiä europelejä.
”Kyllähän se ensimmäinen Suomen mestaruus on ikimuistoinen. Kaikki tuli niin nopeasti silloin ja päästiin yllättämään. Se tunne silloin Kisahallilla, ei sitä voi unohtaa koskaan. Toinen mestaruus oli paljon raskaampi, kaikki halusivat haastaa koko kauden ajan.”
”Eikä sovi unohtaa sitä Debrecenin eurochallenge-matkaa. Paikalla oli toistasataa lappeenrantalaista koripallofania. Huikeita muistoja kaikki.”
Tulee hetken hiljaisuus ja Riihelä vakavoituu.
”Aika älyttömän siistiä, kun se paita roikkuu nyt aina siellä. Sitä vaan arvostaa varmasti päivä päivältä yhä enemmän. Ei oikein vieläkään löydy sanoja tuolle paidan jäädytykselle”, Pasi Riihelä toteaa ääni väristen silmäkulmat kostuneena.
Seura ajautui pahoihin talousvaikeuksiin mestaruuksien jälkeen ja sen koko olemassaolo oli pitkään vaakalaudalla. Siinä missä talouskuplan tehneet ihmiset häipyivät paikalta jättäen sotkut muiden siivottavaksi, on Riihelä kulkenut läpi koko savotan.
”Ne oli raskaita aikoja. Siinä oli monena vuotena mahdollisuus lähteä ja mielenkiintoa oli. Jotenkin sitä vaan halusi jäädä Lappeenrantaan. Halusin olla vielä osana hienoa yhteisöä. Tiesin, että kyllä näistä vastoinkäymisistä selvitään ja saadaan vielä käännettyä hommat oikein päin”, Riihelä vakavoituu.
Riihelä valittiin kolme kertaa Korisliigan Vuoden pelaajaksi. Hänen ura päättyi kauteen 2011-2012. Kymmenen Lappeenrannassa vietetyn kauden aikana Riihelä antoi kasvot Lappeenrannan koripallolle. Jälkiviisaana voi sanoa, että Riihelän lopettamispäätös oli seuralle raskaampi kuin osataan kuvitellakaan. Kentän ulkopuolella Riihelän arvo on korvaamaton vielä tänä päivänäkin.
Riihelä on viihtynyt perheensä kanssa itärajalla jo 13 vuotta. Vuoden vaihteesta lähtien hän on omistanut sähköurakointi-yrityksen Lappeenrannassa. Tietyllä tapaa ympyrä on sulkeutunut, kun vuonna 1994 mies valmistui Nokian ammattikoulun sähköalalta. Työkiireet ovat rajoittaneet koripallon seuraamista, mutta mies uskoo, että hänellä on vielä annettavaa koripallolle.
”Valmentaminen kiinnostaa. Se on rankkaa ja aikaa vievää hommaa, pitää olla sellainen elämäntilanne, että siihen pystyy sitoutumaan. Nyt fokus on uuden yrityksen pyörittämisessä. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Riihelä myhäilee tuttuun tapaansa.
Henri Inki (@whos_inki)
-
Tapiolan Hongan 18-vuotias Anton Odabasi on helppo tunnistaa koripalloilijaksi. Tällä kaudella erittäin lupaavan debyytin Korisliigaan tehneen nuoren miehen päälaki halkoo tuulta 205 cm korkeudessa. Haastattelutilanteeseen mies saapuu kuitenkin kävelykeppien kanssa. Edellisenä päivänä tapahtunut loukkaantuminen pitää miehen sivussa loppukauden otteluista.
Loukkaantumisen takia Anton Odabasin loppukauden pelit menevät penkin päässä kannattajan roolissa. (Veera Visuri/HEO Trombit) – Nyt yritetään kannustaa joukkuetta sitten parhaani mukaan penkin päästä. Ollaan pelattu hyvä kausi ja voidaan pudouspeleissä haastaa kenet tahansa. Ollaan voitettu jo tällä kaudella Joensuun Kataja kaksi kertaa ja Tampereen Pyrintöä vastaan pelattiin tosi hyvin. Toivottavasti mennään pitkälle.
9-vuotiaana koripallon aloittanut Anton on suomalaisen koripallon lupaavimpia pelaajia. Suomessa aina Tapiolan Honkaa edustanut nuorimies tiesi jo aikaisessa vaiheessa, että koripallosta olisi mahdollista tehdä itselle ammatti.
-Oikeastaan toisen b-junioreissa pelatun vuoden aikana tuli ensimmäisen kerran mieleen, että tästä voisi tulla ihan ammatti. Silloin näki netistä tilastoja ja pystyi katsomaan, että olin ihan Suomen kärkimiehiä jatkuvasti ja tasaisesti.
Ollessaan vasta 16-vuotias, Anton teki kovan ratkaisun. Hän päätti siirtyä turkkilaisen Fenerbahçen nuorisoakatemiaan. Turkkilaisen seuran valinnan takaa löytyi loogisia syitä.
-Mun isä on turkkilainen, joten on sukua siellä ja tietysti koripallon taso on tosi kova ihan Euroopan ja maailman tasoon nähden. Sitten sain tarjouksia usealta taholta sieltä, niin päätin lähteä.
Hyppäys suomalaisesta juniorikoripallosta eurooppalaisen ammattilaisseuran äärimmäisen kilpailuhenkiseen maailmaan oli kova. Jokainen harjoitus oli oma taistelunsa, jossa kaverisuhteet unohdettiin. Kenenkään pelaajan pelipaikka ei ollut varma missään vaiheessa ja edellisten viikkojen hyvät otteet eivät vielä tarkoittanut automaattista pelipaikkaa jatkossa.
– Kyllä se hyppäys oli aika raju. Jokaisessa osa-alueessa siellä oltiin askeleen edellä, pelikovuudessa tuli varmaan suurin muutos. Jokainen haluaa olla parempi kuin se pelikaveri. Vaikka oltiin hyviä kavereita muuten, niin treenien aikana se unohtui ja kaikki veti ihan täysiä.
– Fenerbahçen junioriakatemiajoukkueeseen kuului 16 pelaajaa, joista jokainen oli huipputason lupaus. Siellä on vain yksi joukkue, ei ole mitään kakkos- tai kolmosjoukkueita, niin kuin Suomessa. Eli jos ei mahtunut 12 pelaajan pelaavaan kokoonpanoon, ei päässyt pelaamaan.
Antonin pelit sujuivat Turkin reissulla hienosti. Joukkue matkusti Los Angelesiin, missä Adidas oli järjestänyt turnauksen ympäri maailmaa tuleville joukkueille. Mukana oli mm. pelaajia, keitä odotetaan varattavan NBA:han. Odabasi vakuutti turnauksen järjestäjät taidoillaan.
-Mut valittiin sen turnauksen International All Star-viisikkoon. Siellä oli joukkueita Euroopasta, Aasiasta, Australiasta ja Jenkeistä. Se oli todella hieno kokemus, pääsi pelaamaan sellaisia pelaajia vastaan, ketkä on näkynyt kaikilla listoilla menossa NBA:n. Moni on niistä nyt myös treenaamassa Euroliigan joukkueissa.
Selän rasitusmurtuma piti miehen kuitenkin sivussa usean kuukauden ajan. Sitä käytiin hoidattamassa Suomessa asti. Pitkän kuntoutusjakson jälkeen Anton oli loppukauden peleissä jälleen totutun tehokas. Kausi päättyi kuitenkin kirvelevään finaalitappioon.
-Vuosi oli kokonaisuudessaan ehdottoman positiivinen kokemus. Erityisesti se Los Angelesin turnaus jäi mieleen. Loukkaantumisen jälkeen treenasin kuukauden joukkueen mukana ennen kuin pääsin pelaamaan. Turkin mestaruusturnauksessa olin joukkueen paras pistemies ja päästiin finaaliin asti. Se kuitenkin valitettavasti hävittiin.
-Valmennuksen taso ei siellä ollut mitenkään parempaa kuin Suomessa. Niitä valmentajia oli vaan enemmän, mikä tietysti vaikuttaa paljon. Isoin ero oli vaatimustasossa. Siellä vaadittiin kokoajan huippusuorituksia, huonoja suorituksia ei annettu mennä läpi sormien.
Anton Odabasi kotihallin katsomossa(Veera Visuri/HEO Trombit) Anton päätti vuoden jälkeen palata Suomeen. Kasvattajaseura Tapiolan Honka oli tässä välissä noussut miesten Korisliigaan, joten edessä oli siirtyminen miesten ylimmälle sarjatasolle. Kokemukset Turkista antoivat miehelle itseluottamusta, että siirtyminen miesten peleihin ei tuottaisi ongelmia.
– Se taitotaso ja kovuus oli niin kovaa Turkin junioripeleissä, että uskoin pystyväni pelaamaan ihan tasapuolisesti Korisliigassa. Ja aina kentälle päästessäni olen omasta mielestäni pärjännyt ihan hyvin. Ei ole ketään pelaajaa, ketä vastaan en pystyisi täällä pelaamaan.
Korisliigassa Anton pelasi keskimäärin 18 minuuttia ottelussa. Pisteitä kertyi ottelua kohden kahdeksan ja levypalloja mies nappasi 3,9 keskiarvolla. Hän on suurin ennakkosuosikki voittamaan Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon.
Miesten pelien lisäksi Anton Odabasi pelasi vielä myös Hongan a-junioreiden riveissä. Vaikka pelejä oli takana jo ympäri maailmaa, ei viimeisen juniorivuoden peleihin ollut vaikea syttyä.
– Ei ollut kyllä mitään vaikeuksia motivoitua. Kuitenkin viimeinen juniorivuosi kyseessä ja olisin tosi kovasti halunnut voittaa junnumestaruuden. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Joukkue treenasi niin vähän yhdessä, kun osa pelaajista treenasi edustuksen mukana, osa Hongan kakkosjoukkueen mukana ja toiset pelkkien a-junioreiden mukana. Yhteishengen ja yhteispelin syntyminen oli vähän vaikeaa. Jäi kyllä harmittamaan tosi paljon, että ei päästy pudotuspeleihin mukaan.
Loukkaantumisen takia Antonin kausi loppui siis kesken. Nyt on aika keskittyä tulevaisuuteen ja tavoitteet ovat korkealla. Ensi kauden joukkueen kohdalta suunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. Yhteydenottoja on tullut USA:n Yliopistojoukkueista asti.
– Tavoitteena on pelata ihan USA:n tai Euroopan kovimmissa sarjoissa. Se ei varmasti ole ihan yhden tai kahden vuoden projekti, mutta kaikkeni teen sen eteen, että siellä ollaan joskus. Muutama yliopistovalmentaja ja agentti on jo ottanut yhteyttä, että vähän ollaan jo keskusteltu niistä vaihtoehdoista. Nyt kun tuli tämä loukkaantuminen, niin pystyy alkaa miettiä jo hieman ensi kautta. Sen suhteen on tällä hetkellä vielä ihan auki mitä tehdään. Vaihtoehdot on joko Euroopassa tai Suomessa.
Oli ratkaisu sitten mikä tahansa, painakaa nimi mieleen ja laittakaa aurinkolasit päähän. Tämän nuoren miehen tulevaisuus on kirkas.
Mikko Koikkalainen
-
Jalkapallon miesten Kakkosen kauden alku on oven takana. Sarjassa pelataan neljä kymmenen joukkueen alueellista lohkoa, joiden voittajat pelaavat kahdesta nousupaikasta Ykköseen kesäksi 2015. Kauden päätteeksi kunkin lohkon kaksi viimeistä sekä huonoin kahdeksanneksi sijoittunut putoaa puolestaan suoraan Kolmoseen. Ennakkopaketissa käydään läpi lohkoittain oletettavasti vahvimmat ja heikoimmat joukkueet.
Pohjoislohko / Ennakkosuosikit:
Kokkolan Pallo-Veikot (KPV) on lapulla Kakkosen kovimpia joukkueita. Veikkausliigassa muun muassa Tampere Unitedia ja Jaroa edustanut Henri Myntti iski viime kaudella 16 rysää sijoittuen pohjoislohkon maalipörssissä kakkoseksi. Kauden alla hänet on kuitenkin merkattu KPV:n nettisivuilla puolustajaksi. Kokkolalaisista Myntin lisäksi keskikentän Kim Palosaari sekä lähes jokaisella pelipaikalla viihtyvä paluumuuttaja Joonas Pennanen ovat sellaisia pelaajia, jotka voivat kannatella joukkuettaan korkealle.Mahdolliset putoajat:
Ylivieskan FC YPA on ainakin harjoitusotteluiden perusteella yksi suurimmista putoajasuosikeista. Joukkue on hävinnyt kaikki treenipelinsä maalierolla 2-12. Myös nousijoilla Pietarsaaren JBK:lla ja Oulun Luistinseuralla (OLS) voivat olla edessään tukalat ajat. Toki Veikkausliiga-kentiltäkin hyvänä maalintekijänä tutuksi tullut OLS:lainen Pekka Kainu voi taistella maalipörssin kärkipään sijoituksista.Muita huomiota:
Viime syksyn päätteeksi pisteen erolla Ykkösestä pudonnut Oulun Palloseura (OPS) ei liene lukeudu suosikkeihin. Pre-seasonin tulokset eivät luvalla sanoen mairittele joukkuetta, kun se ei ole voittanut yhtäkään mittelöä.
Toinen negatiivinen seikka on vahvistukseksi kaavaillun Jefferson Piresin sopimuksen purkaminen. Toisaalta MYPA:stakin tuttu Vinicius Frasson tuo hyökkäykseen varmasti tehoja.
Edellisellä kaudella pohjoislohkon suvereenisti vienyt, mutta lopulta nousukarsinnoissa HIFK:lle taipunut PS Kemi menetti koko Kakkosen maalitilaston 24 osumallaan vieneen Christian Eisselen Ruotsiin. Toisaalta Futsalliigan pudotuspelien pistepörssin kärjessä keikkuva Nikola Erceg voi olla tuhoisa pelimies kuninkaiden keskikentällä.
Itälohko / Ennakkosuosikit:
Menneellä sesongilla kahden pisteen päähän nousukarsintapaikasta jäänyt Mikkelin Palloilijat (MP) on jälleen yksi suurimmista suosikeista itälohkon kärkipäähän. Joukkueen ulkomaalaistrio Dimitri Klimov, Denis Lima ja Francisco Torres on pelottavan tehokas kolmikko Kakkosen tasolle. Klimov iski 16 ja Lima 12 rysää edellisellä kaudella. Harjoitussesongilla MP ei ole hävinnyt yhtäkään ottelua.Mahdolliset putoajat:
Itälohkossa pelaa kesällä peräti neljä nousijajoukkuetta. Etelä-Karjalasta korkeimmalla taisteleva ja Kakkoseen palaava joutsenolainen Kultsu FC, viime kaudella Kolmosen lohkonsa musertavasti voittanut FC Myllypuro Helsingistä sekä kuopiolainen SC KuFu-98 ovat sarjanousijoina helppo laittaa mahdollisten putoajien kerhoon. Kakkosessa debytoiva Vuosaaren FC Viikkarit onnistui putoamaan Suomen Cupista neljännellä kierroksella, kun Kolmosessa pelaava Nurmijärven Jalkapalloseura (NJS) passitti helsinkiläiset laulukuoroon.Muita huomioita:
Ennen FC Kuusysinä tunnettu FC Lahti Akatemia on nostettava esiin. Nuorten maajoukkueissa pelanneella Riku Heinillä vahvistettu joukkue on voittanut kahdeksasta harjoituskoitoksesta neljä sekä hävinnyt saman verran. Mielenkiintoinen seikka on se, miten Veikkausliigassa FC Lahdessa pääasiassa penkillä istuvat pelaajat auttavat Akatemiaa Kakkosessa.
Kakkosen kausi alkaa 18. huhtikuuta Kuopiossa SC KuFu-98:n ja FC Futuran iskiessä yhteen. (Kuva: Sonja Heinonen) Etelälohko / Ennakkosuosikit:
Viime kaudella etelässä kakkoseksi sijoittunut karjaalaisryhmä BK-46 on yksi suosikeista.
Hyökkääjä Casper Källberg, vasen laitalinkki Akseli Laiho ja oikea laituri Jonas Vikholm ovat Kakkosen tasolle hyviä värväyksiä. Hankintojen lisäksi muutamia viime kauden runkopelaajia on kiinnitetty, joten karjaalaisten paketti on kaiken kaikkiaan hyvin kasassa. Keskikastin helsinkiläinen Klubi 04 voi olla yllätysvalmis joukkue, kun sen rosterista löytyy nälkäisiä tulevaisuuden tähtiä nuorten maajoukkuemiesten Obed Malolon ja Karim Jouinin johdolla.Mahdolliset putoajat:
Maaliskuussa yhteistyösopimuksen Englannin Ykkösliigassa pelaavan Brentdfordin kanssa tehnyt helsinkiläinen Käpylän Pallo (KäPa) päätyi viime kaudella sarjassa seitsemänneksi pelaten kuusi viimeistä ottelua tappioitta.
Sesongilla 2013 kahdeksan maalia iskeneen Francis Tshibasun täytyy osua tehokkaasti, jotta nuorista lupauksista koostuva joukkue pelaa Kakkosta myös kesällä 2015. Joukkue voi aiheuttaa kiusaa suosikeille, mutta myös kokemattomuus voi näkyä. EsPa ja LPS putosivat Kolmoseen viime syksynä selvällä erolla ja taistelu keskikastissa oli tasaista, jonka takia etelästä on hankala nimetä selkeitä putoajakandidaatteja.
Länsilohko / Ennakkosuosikit:
Seinäjokinen Kerho 07 on esiintynyt pre-seasonilla väkevästi. Joukkue on voittanut viidestä treenipelistään neljä varsin erikoisella maalierolla 20-13. Edellisessä koitoksessa Kerho 07 kampesi KäPan 2-0 -johdon 3-2 -voitokseen. Viimeistelyn ei siis pitäisi olla ongelma, mutta puolustus on ollut heikkoa. U18-maajoukkueen väkkärän tehopakkauksen Tuomas Lähdesmäen murtautuminen Veikkausliigaan on lähellä, mutta hänestä olisi apua Kakkosessakin. Myös raumalainen Pallo-Iirot on kandidaatti sarjan kärkipäähän. Maalilinko Juho Patola sekä kokenut romanialainen toppari Vasile Marchis ovat joukkueen suurimpia tähtiä. FC Lahti Akatemian lisäksi myös Kerho 07 on veikkausliigalaisen reservijoukkue, kun SJK pelaa tänä kesänä ylimmällä sarjatasolla.Mahdolliset putoajat:
Idän tapaan lännestä on haastavaa nostaa esille selkeitä heittopusseja, koska talven treenimittelöt eivät anna täyttä kuvaa joukkueesta. Harjoitusotteluiden perusteella sormi osoittaa tamperelaiseen sarjanousijaan Ilves-Kissoihin. Talven peleistä joukkue on voittanut vain yhden ottelun. Tamperelaiset ovat taipuneet niin paikallisvastustajalle TPV:lle kuin alempisarjalaisille FC Vaajakoskelle 1-2 sekä viime syksynä Kakkosesta pudonneelle porilaiselle Musan Salamalle (MuSa) 2-3. Ilves-Kissojen lisäksi Kristiinankaupungista tuleva Sporting voidaan ainakin pre-seasonin perusteella rankata pohjamutiin, kun se otti treenipelissä Kerho 07:lta käkättimeen peräti 0-7.Miska Miettinen / @mmiettinen92
-
Tulisieluinen Patrick Roy muistetaan NHL:n kautta aikojen legendaarisimpana maalivahtina, joka pelasi NHL-uransa Montreal Canadiensin ja Colorado Avalanchen paidassa. ”Pyhä Patrick” -lempinimen saanut kanadalainen halusi jo pienestä saakka olla paras ja voittaa kaiken mahdollisen. Neljä Stanley-Cupia voittanut Roy lopetti mahtavan peliuransa vuonna 2003. Quebec Cityssä syntynyt mies valittiin kolmesti NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Viime vuonna hänestä tuli ex-seuransa Colorado Avalanchen päävalmentaja.
Kukaan ei ole koskaan voittanut pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkintoa Conn Smytheä kolmesti. Roy oli nimensä veroinen, kuningas.
Oli jo ehkä tiedossa, että tulivuorenpurkaus on edessä jossakin vaiheessa. Mutta että heti NHL-valmennusuran ensimmäisessä pelissä. Avalanchen valmentaja Roy tulistui jo kauden avausottelussa Anaheim Ducksia vastaan, kun ankkapaitojen puolustaja Ben Lovejoy taklasi Coloradon superlupaus Nathan MacKinnonia polvella. Mies huuteli törkeyksiä Ducks-valmentaja Bruce Boudreaulle ja oli vähällä kaataa vaihtoaitioiden välissä olevan pleksiaidan raivokkaasti hakaten. NHL antoi tapahtuneen jälkeen Roylle 10 000 dollarin sakot.
Maalivahteja pidetään erikoisina ja värikkäinä persoonina. Se maine kuvastaa ainakin 48-vuotiasta Royta, jota tunteiden purkaukset ovat seuranneet läpi elämän. Hän joutui vuonna 2000 tutkintavankeuteen, kun legendaa epäiltiin perheväkivallasta. Syytteet kuitenkin lopulta hylättiin, mutta väkivaltainen maine jäi leijumaan.
Roy tunnettiin peliurallaan kaikkien aikojen taikauskoisimpana maalivahtina. Hän muunmuassa jutteli maalitolpille ja hyppi puna- ja siniviivojen yli. Ottelupäivinä mies ei antanut lainkaan haastatteluita, koska se tuotti hänen mielestä surkeaa onnea.
Vuonna 1985 Montrealissa alkanut pitkä ajanjakso tuli päätökseensä kymmenen vuotta myöhemmin, kun hän otti yhteen silloisen valmentajan Mario Tremblayn kanssa. Detroit Red Wings oli pieksinyt Montrealin 11-1 Royn päästäessä yhdeksän maalia 26 laukauksesta. St.Patrick kävi kuumana, koska häntä ei vaihdettu pois maalilta aiemmin. Hän koki sen tahallisena nöyryytyksenä. Seuraavan päivän harjoituksissa Tremblay ampui kiekkoja Royn maskiin ja tappeluhan siitä syntyi. Siihen päivään päättyi Pyhä Patrickin ura Montrealissa ja siirto Coloradoon tapahtui. Seuran vaihtaminen taisi loppupeleissä olla kuitenkin varsinainen onnenpotku, koska Roy löysi Coloradosta uuden innostuksen ja henkisen kodin. Puoli vuotta siirron jälkeen maalivahti juhli Stanley Cupia uudessa seurassa.
Peliuransa päätyttyä Roy osti osuuden synnyinpaikkansa juniorijoukkueesta QMJHL:ssä pelaavasta Quebec Rempartsista. Vuonna 2005 hänet nimitettiin seuran päävalmentajaksi päässen samalla valmentamaan joukkueessa pelaavia poikiaan Frederickiä ja maalivahtina pelannutta Jonathania. Pojista jälkimmäinen sekosi maaliskuussa 2008 Chicoutimiä vastaan, kun hän hyökkäsi vastustajan maalivahti Bobby Nadeaun kimppuun, lensi ulos ja näytti keskisormea yleisölle. Isä-Roy kielsi osallisuutensa tapahtuneeseen, vaikka televisiokuvissa näkyi selvästi hänen yllyttäneen poikaansa tappeluun. Hän sai viiden ottelun toimitsijakiellon ja 4000 dollarin sakot. Toinen poika Frederick puolestaan löi pelikatkon aikana vastustajaa poikittaisella mailalla päähän ja sai 15 ottelun pelikiellon.
Vaikka nämä ikävät tapahtumat seurasivat mukana, Royn valmennusura eteni samalla kovaa vauhtia. Arvostetun Memorial Cupin voitto jo ensimmäisellä päävalmentajakaudella oli kova näyttö. Coloradon Avalanchen silloinen General Manager Pierre Lacroix pyysi Roytä valmentamaan NHL:ään jo vuonna 2009. PR kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta silloin sanoen ettei ole vielä valmis näin vaativaan tehtävään. Lopulta hän valmensi Quepeciä 8 vuotta, ennen pestiään Coloradoon.
Viime vuonna työsulkukaudella Colorado oli NHL:n toiseksi huonoin joukkue. Se voitti vain 16 peliä ja jäi 39 pisteeseen. Royn tulo täksi kaudeksi Avalanchen päävalmentajan paikalle on osoittautunut oikeaksi valinnaksi , sillä Läntisen konferenssin nuorekas komeettajoukkue Colorado on keskisen divisioonan sijalla kaksi 106:lla pisteellä ja menossa helposti pudotuspeleihin.
Pyhän Patrickin nimi nähdään varmasti kolmen ehdokkaan joukossa, kun vuoden valmentaja valitaan Jack Adams -palkinnon saajaksi. Royn johtama Avalanche saattaa hyvinkin mennä pitkälle kevään pudotuspeleissä.
Samuli Törrönen
-
Kevät on jääkiekkofanin parasta aikaa, sanotaan. Peli on intensiivisempää, katsomot ovat täynnä ja tunnelma sekä melu on suorastaan käsinkosketeltavaa. Tai näin oli ainakin muutamia vuosia sitten. Continue Reading…
-
Robin Lodilla oli Jaro-pelissä maukkaita maalipaikkoja. (Kuva: Veera Visuri) Jalkapallon Veikkausliiga-kausi potkaistiin käyntiin sunnuntaina kolmella ottelulla. Viisi Suomen mestaruutta putkeen vienyt HJK avasi sesongin Pietarsaaren Jaroa vastaan Sonera Stadiumilla pelatussa koitoksessa.
Tainion maali avasi hanat Sonera Stadiumilla
Kauden avausminuutit olivat kummankin joukkueen osalta melko varovaista pelaamista. Joukkueet keskittyivät lähinnä virheiden välttelyyn sekä varmisteluun omilla puolustusalueillaan. Puolittaisia maalintekopaikkoja alkoi syntymään ensimmäisen puoliajan vanhetessa etenkin kotijoukkueelle.Isännät rokottivat vierailijoitaan ensimmäisestä kunnon tontista Teemu Tainion toimesta. Rasmus Schüllerin antaman kulmapotkun jälkeen Jesse Östin vartioimalle maalille syntyi hässäkkä, jonka kippari Tainio käytti hyödykseen iskemällä pallon verkon perukoille.
HJK jäädytti Jaron hyökkäysyritykset
Jälkimmäisellä kolmevarttisella Jaro ei saanut hyökkäyspäässä mitään aikaiseksi. Sinivalkopaidoilta puolestaan Robin Lodilla oli kaksi loistavaa saumaa iskeä HJK:lle lisämaaleja, mutta tolpat olivat tällä kertaa Jaron puolella.Isäntien pallonhallinta sekä hyvä prässipeli jäädyttivät Jaron hyökkäysyritykset totaalisesti. Vaikka Veikkausliiga-kauden avannut peli ei mitään silmiinpistäävää tarjonnutkaan, esiintyi hallitsevan Suomen mestarin puolustus kelvokkaasti etenkin 22-vuotiaan Valtteri Morenin johdolla.
Tainion kommenteista paistoi tyytymättömyys
Taiston tauottua HJK:n kapteeni Teemu Tainio vaikutti tyytymättömältä joukkueensa otteisiin. Ainoastaan täysi pistepotti jäi miellyttämään kapteenia.– Ei saatu luotua tilanteita ja kotona kauden ekassa pelissä oli hermostuneisuutta, totesi mittelön ratkaisija Tainio.
– Hyvä että saatiin voitto alta pois ja kolmeen pisteeseen ollaan toki tyytyväisiä, muuhun ei voi olla, Klubin kapteeni päätti.
HJK:n kausi jatkuu Sonera Stadiumilla lauantaina 12. huhtikuuta klo 16 alkavalla KuPS-ottelulla.
Miska Miettinen / @mmiettinen92
-
Veikkausliigakausi starttaa sunnuntaina 6.4, kaudesta odotetaan erittäin tasaista. Edessä on 33 tiukkaa pelikierrosta. Muutoksia viime vuoden voimasuhteisiin on tullut roimasti. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. HJK voittaa jälleen!
Arvio:
Mestari: HJK
Pomminvarma mestari nykyisellä rosterillaan. Ero seuraaviin ei mitä luultavimmin ole yhtä iso kuin edellisinä vuosina. Se rutiini ja voittamisenkulttuuri, joka joukkueesta löytyy riittää varmasti Veikkausliigassa. Europeleihin keskittyminen aiheuttaa varmasti pistemenetyksiä kesän otteluruuhkassa, joka tasoittaa lopullista eroa sarjataulukossa.
Joukkue on uudistunut sopivasti, rinkiin on tullut uusia nälkäisiä pelaajia. Puolustukseen on tullut maalivahti Michael Törnes ja kovat nimet Gideon Baah ja Veli Lampi. Kokenut Markus Heikkinen tuo oivan lisän keskikentälle ja Oussou Konan tulee kirittämään Legendaarista Mikael Forsselia.
Seuraa häntä: Mika Väyrynen
Päässyt vetämään ehjän harjoituskauden ja mikäli välttyy loukkaantumisilta, niin on varmasti liigan parhaita pelaajia.
Haastajat, sijat 2-4
VPS:
Viime vuonna yllätyspronssia. Nyt joukkueelta odotetaan jälleen mitalia, koska joukkue on vahvistunut entisestään. Varsinkin hyökkäyspäähän on tullut lisää nopeutta J.F. Nganbe Nganben ja Cornelius Stewartin myötä.
Vepsulla on mahdollisuudet vaikka mihin, mikäli puolustus pitää yhtä hyvin kuin viime kaudella. Kun hyökkäyksestä löytyy vielä Steven Morriseyn tasoinen pelaaja ja viimeisenä lukkona toimii Henri Sillanpää, niin odotusarvo on ainoastaan mitalisija.
Seuraa häntä: Sebastian Strandvall
Joukkueen kapteeni oli ilmiliekeissä Liigacupissa tehden viisi maalia. Asettanut tavoitteekseensa paikan A-maajoukkueessa syksyllä alkavissa EM-karsinnoissa.
Strandvall yrittää saada jalkaa A-maajoukkueen oven väliin (Kuva: Veera Visuri) IFK Marienhamn:
Joukkueen hyökkäysarsenaali on vertaansa vailla. Loukkaantumisista toipuneet Diego Assis ja Dever Orgill palaavat kokoonpanoon. Heidän kanssaan kun kentälle laitetaan vielä Luis Solignac ja paluumuuttaja Petteri Forsel, niin hyökkäyskoneisto on pelottava. Forselin tasoinen pelaaja pystyy ratkomaan pisteitä saarelaisille omin avuinkin. Tähän kun lisätään huima saaren tuoma kotietu, niin ei olisi yllätys jos kaksi edellistä nelossijaa muuttuisi mitaliksi.
Seuraa häntä: Simon Nurme
Koko viime kausi meni ruotsalaismaalivahdilla loukkaantuneena. Ehjänä olleessaan liigan parhaita maalivahteja.
FC Inter:
Viime kausi oli suuri pettymys. Nyt on ryhtiliikkeen aika. Joukkue on lisännyt uskottavuuttaan runsaasti, hankkimalla puolustukseen Mathias Lindströmin, Joni Ahon ja Stefan Marinkovicin. Marinkovic on Ajaxin-kasvatti ja häneltä odotetaan Turussa paljon. Joukkueen avauskokoonpano on vakuuttava, mutta se ei juurikaan kestä loukkaantumisia. Inter-leiriin on palannut tekemisen ilo ja itseluottamus omaan tekemiseen Mika Ojalan paluun myötä.
Seuraa häntä: Mika Ojala
Liigan tähtipelaajia. Tehot puhukoon puolestaan. Alla vaikea kausi Ruotsissa ja on nyt erittäin näytönhaluinen. Sytyttää joukkueen aivan varmasti ja mikäli yhteistyö Henri Lehtosen ja Irakli Sirbiladzen kanssa alkaa toimia heti, niin mitali on lähellä.
Ojala hakee tehoja jälleen FC Interin paidassa (Kuva: Veera Visuri) Sijat 5-7
FC Lahti:
Viime vuonna lahtelaiset heräsivät taistoon liian myöhään. Tälle kaudelle joukkue on vahvistunut entisestään. Lahden puolustuspää on liigan parhaita. Tepsistä tulleet Tanska ja Moisander ovat täsmähankintoja. Nyt on maalivahti Moisanderin etsikkoaika, kun hän pääsee pois Jukka Lehtovaaran varjosta. Mikäli Toni Korkeakunnas saa ”Mustat kuhnurit” alkukaudesta lentoon, niin mahdollisuus on jopa mitaleille.
Seuraa häntä: Rafael
Viime kaudella hulppeat 16 maalia. Tuleeko toinen huippukausi putkeen vielä 35-vuotiaana? Kymmenen maaliakin olisi kova suoritus.
MyPa:
Kultasormi Antti Muurisen tulo tekee MyPa:sta mielenkiintoisimman vuosiin. Myös yhteistyö brassiseura Fluminesen kanssa on mielenkiintoinen. Sieltä tulevat pelaajat voivat muuttaa voimasuhteita paljonkin. Rinki on suhteellisen kapea, joka ei kestä loukkaantumisia. Joukkue on pitkälti riippuvainen Pekka Sihvolan maaleista ja tiukasta puolustuspelistä. Mitali on optimismia, mutta sijoitus kuuden sakissa olisi vahva suoritus.
Seuraa häntä: Aleksi Ristola
Lihaskimppu, joka löi Tepsissä itsensä aikoinaan läpi. Juoksuvoimainen laituri, jolla on potentiaalia yli 10 maalin mieheksi.
Kokemus ja nuoruus. Muurisella edessä 33. kausi valmentajana, Kuqilla ensimmäinen (Kuva: Veera Visuri) RoPS:
Rovaniemellä on nimivahvin joukkue koolla miesmuistiin. Valmentaja Juha Malinen tuo ryhtiä lappalaisten toimintaan. Tuntuukin, että nyt on koossa joukkue eikä muukalaislegioona. Keskikentältä löytyy paljon luovuutta ja taitoa Petteri Pennasen ja Jani Virtasen tulon myötä. Hyökkäyksessä on kokoa, kun siellä häärii 190-senttiset Boris Kokko ja tuore hankinta, Trinidad & Tobagon maajoukkuehyökkääjä Jamal Gay.
RoPS on todellinen musta hevonen ja voi kaiken mennessä nappiin olla lähellä mitalisijoja.
Seuraa häntä: Saku-Pekka Sahlgren
Ensimmäinen kausi liigassa ykkösvahtina. Täytettävänä Tomi Maanojan isot saappaat. Nyt katsotaan kestääkö 21-vuotiaan maalivahdin pää.
Sijat 8-9
SJK
Nousijajoukkue, jossa on tekemisen meininkiä. Käytettävissä liigan isoimpia budjetteja. Rinki on tosi laaja ja laatua löytyy. Liigacup antoi pientä osviittaa joukkueen iskukyvystä. Tehnyt talvella hyviä hankintoja ,kuten muun muassa Juho Lähde ja Carlos Lopez. Kaiken mennessä nappiin sijoitus voi olla paljon korkeampikin.
Seuraa häntä: Josu
Barcelonan La Masian kasvatti valittiin viime vuonna Ykkösen parhaaksi pelaajaksi. Onnistuuko sama temppu Veikkausliigassa? SJK:n hyökkäyspelin sielu.
Simo Valakari nosti SJK:n Ykkösestä ja voitti tänä vuonna ensitöikseen Liigacupin (Kuva: Veera Visuri) FC Honka:
Viime kauden hopeajoukkue on heikentynyt melkoisesti. Lähteneiden lista on pitkä; valmentaja Mika Lehkosuo ja profiilipelaajista topparipari Meite ja Baah sekä omat lupaukset Mostagh Yaghoubi ja Tim Väyrynen. Vain yksi kova nimi on saatu tilalle ja se on Mehmet Hetemaj.
On ihme, mikäli keltanokkavalmentaja Shefki Kuqi saa talousahdingossa taistelevan seuran yhdeksättä sijaa korkeammalle. Putoamistaisteluun joutuminenkaan ei olisi yllätys.
Seuraa häntä: Jussi Vasara
Joukkueen kapteeni ja tärkein pelaaja. Omaa kovan työmoraalin ja potkii muita siten eteenpäin.
Putoamistaistelu, sijat 10-12
Jaro:
Vuodesta toiseen taistelee putoamista vastaan. Tämäkään kausi ei ole poikkeus. Joukkueella on puolustuspäässä leveyttä, mutta hyökkäys on sitäkin kapeampi. Avainpelaajien loukkaantumisia joukkue ei kestä. Pietarsaarelaisten ilmeet kirkastuivat, kun kuulivat tiedon Henrik Helmken paluusta joukkueeseen. Helmke dominoi viime kaudella Jaron keskikenttää ennen siirtymistään Tromsön riveihin Norjaan.
Seuraa häntä: Shahdon Winchester
Tarjolla on selkeä ykköshyökkääjän paikka Frank Jonken lähdettyä. Viime kauden maalimäärä kahdeksan tarvii lisäystä, jotta Jaro pysyy selkeästi putoamisviivan yläpuolella. Erittäin nopea pelaaja.
KuPS:
Pekonen on ruoskinut joukkueensa Suomen Cupin finaaliin jo kolmesti peräkkäin (Kuva Veera Visuri) Esa Pekosen telaketju-futiksella on pärjätty yllättävän hyvin viime kausina. Tuleva kausi näyttää kuitenkin haastavalta, koska budjettia on pienennetty ja lähtijöitä on paikattu lähinnä omilla junioreilla. Pekonen tarvitseekin pari uutta pelimiestä, jotta kuopiolaiset voisivat haaveilla korkeammista sijoista. KuPS:n pelityyli on kuluttava ja varsinkin noin pienellä pelaajaringillä kaudesta voi tulla todella pitkä. Suurin kysymys on, kuka astuu maalitykki Ilja Venäläisen jättämiin saappaisiin.
Seuraa häntä: Tuomas Rannankari
Ulkomailla piipahtanut vasen puolustaja. Hollannin Twentessä kolme kautta. 22-vuotiaan taitavan keskittäjän on aika näyttää tasonsa Suomen kentillä.
TPS:
Synkältä näyttää. Taloustilanne on hirveä, joka näkyy myös pelaajarosterissa. Liigatason pelaajia ei ole edes kentällistä. On ollut pakotettu nostamaan omia junioreita rinkiinsä kohtuuttoman paljon. Tulee nojaamaan maalivahtiinsa Jukka Lehtovaaraan. Hänen on pakko pelata täydellinen kausi, jotta joukkue säilyy liigassa. Pre-seasonilla vain yksi voitto virallisella peliajalla. Vain ihme tai kourallinen uusia liigatason pelaajia voi pelastaa Turun ylpeyden.
Seuraa häntä: Jesper Brechtel
Tuttu mies Pikku-Huuhkajista valmentaja Mika Laurikaiselle. Pelannut koko nuoren ikänsä Saksan kentillä. Nyt on roolia tarjolla keskikenttämiehelle.
Maalikuningas kanditaatit
– Demba Savage HJK: kolme kautta putkeen paukuttanut yli 10 maalia. Nopea ja hyvä harhauttelija.
– Mikael Forssell HJK: yksi kaikkien aikojen suomalaishyökkääjistä. Vauhti on kadonnut mutta on edelleen kliininen viimeistelijä boksissa.
– Irakli Sirbiladze FC Inter: kun tarjoilu pelaa. Isokokoisen target-pelaajan on pakko tehdä Mika Ojalan laadukkaista keskityksistä yli kymmenen maalia tällä kaudella.
– Petteri Forsel MIFK: erikoistilanne pelaaminen maailmanluokkaa. Liigan paras potkutekniikka ja erittäin luova taituri. Jos pysyy kunnossa ja elää kuin ammattilaisjalkapalloilijan pitää, niin jälki on tuhoisaa.
– Pekka Sihvola MyPa: vikkelä pelaaja. Ollut viime vuosina todella tehokas. Iso rooli tarjolla Muurisen joukkueessa.
– Steven Morrisey VPS: äärettömän nopea ja maaliahne pelaaja. Väläytteli kuntoaan jo Liigacupissa. Maalikuningas kanditaatti numero 1!
Veikkausliiga tulee olemaan erittäin jännittävä myös kaudella 2014. Mitalin voi ottaa lähes mikä tahansa joukkue ja sarja tulee varmasti olemaan erittäin tasainen. Hyvän lisämausteen antaa nousijajoukkue SJK, sillä nyt Pohjanmaan herruudesta taistelee kolme joukkuetta.
Uutta tällä kaudella on myös yhtenäinen pelipallo Veikkausliigassa, Selectin Brilliant Super. Veikkausliigaa katsojille televisioi VeikkausTV netin välityksellä. Otteluita näytetään kauden aikana 50.
Veikkausliigan virallinen pelipallo ( Kuva: Veera Visuri) Jesse Happonen
