• Netflix ei voita iltaa elokuvissa

    Kävin eilen elokuvissa. Kokemus oli mahtava. Tarina imaisi mukaansa ensimmäisistä kuvista lähtien. Elokuvan miljöö kaikkine yksityiskohtineen näytti upealta isolla kankaalla. Musiikki jyrisi niin ikään komeasti oikeissa kohdissa.

    Auteur oli rakentanut sadan minuutin mittaisen tarinansa mestarillisen kompaktiksi. Suuria tunteita, tulitaisteluja, huikeita maisemia, loistavaa näyttelijäntyötä… Mikä tenhoava aikamatka!

    Perinteikkään elokuvateatterin salissa ja popcornin tuoksuisilla käytävillä oli tunnelmaa. Jos kyseessä ei olisi tällä kertaa ollut omana laatuaikana vedetty keskipäivänäytös, olisi elokuvan jälkeen menty ehdottomasti oluelle tai viinille puhumaan koetusta.

    En usko, että olisin saavuttanut samaa elämystä katsomalla internetin suoratoistopalvelusta uusinta laatusarjaa viisi jaksoa putkeen.

    Miksi tällainen vastakkainasettelu? No siksi, että elokuva julistetaan kuolleeksi taidemuodoksi tämän tästä netin keskustelupalstoilla ja mediassa. Ja tämähän pännii (kieltämättä täysin aloittelevaa) cinefiiliä aivan suunnattomasti.

    Ihmiset eivät jaksa enää katsoa laatuelokuvia. Tai tehdä mitään muutakaan. Ei ehdi, kun taas on tullut yksi kehuttu sarja, joka pitäisi ehtiä tsekata, ja Breaking Badin  ysikausikin on vielä katsomatta.

    Kokonaisina tuotantokausina saataville tulevat tv-sarjat ovat kuulemma täysin ylivoimainen formaatti. Raskaan työpäivän jälkeen voi katsoa yhden 50 minuutin jakson, ja raskaan vapaapäivän jälkeen tai muuten vaan koukkuun jäädessä voi tuutata koko kauden putkeen sohvalla koomaillen.

    Popkulttuuritoimittajan ”pop-esseen” aiheena ”Tv-draama on ohittanut elokuvat laadussa” ei ole myöskään ollut omaperäinen enää pitkään aikaan.

    Kaukana ovat toki ajat, jolloin Twin Peaksin  kaltaiset herkut olivat niitä sinisillä rakeilla päällystettyjä nameja englanninlakupussissa. Itse katsoin sarjan vuosien 2000-2001 uusintakierroksella. Voi sitä kiimaa, kun uutta jaksoa sai odotella aina viikon. Internet on pilannut tämänkin ilon, mutta se on ilman muuta toisen jutun aihetta se.

    Sitten tulivat Band of Brothers, Sopranos  ja kumppanit. HBO-kaapelikanavasta tuli laatu-tv:n synonyymi. Enää sillä ei vastaavaa henkistä monopolia ole, mutta sen tuotos True Detective  on viime aikoina johtanut keskustelua televisiodraaman hyvästä tilasta.

    Pääosassa on sammuneen tähden tai tuntemattoman kehäraakin sijaan tuore Oscar-voittaja Matthew McConaughey. Sarjan kamera-ajot ovat mullistaneet välineen kerrontatapaa (huokaus) haastamalla jo jopa elokuvat.

    Hyvät käsikirjoittajat ovat kuulemma siirtyneet tv:n puolelle jo aikoja sitten.

    Vallitsevassa keskustelussa True Detectiven  kaltaisten kruununjalokivien vertailukohdiksi nostetaan yleensä Hollywood-tuotannot, jotka kieltämättä tuntuvat koostuvan nykyään lähinnä masentavan geneerisistä sarjakuvafilmatisoinneista sekä jatko-osista ja muista uudelleenlämmityksistä.

    Näiden ulkopuolellakin on kuitenkin tarjontaa, jos vain kiinnostusta riittää, jopa niissä ihanissa suoratoistopalveluissa.

    Tv-draaman laadun noustessakin tuotantoarvot ovat edelleen elokuvissa toista luokkaa. Tekninen toteutus menee tämän kanssa yleensä käsi kädessä.

    Ja Martin Scorsesen kaltaiset liikkuvan kuvan nerot saattavat lainata nimeään tv-sarjalle executive-tuottajan roolissa ja vieläpä ohjata pilottijakson, mutta päätyönsä he tekevät edelleen kuningaslajin parissa.

    Sama koskee näyttelijöitä. Iso kangas on edelleen se tavoiteltu tarunhohtoinen maailma. Käyttäisin urheilun puolelta vertausta KHL:stä ja NHL:stä, jos se ei tuntuisi tässä yhteydessä jotenkin brutaalilta ja ontuvaltakin.

    Mainittu McConaughey on poikkeus. Esimerkiksi Kevin Spacey joutuu kyllä myöntämään, että jos ison profiilin elokuvakäsikirjoituksia olisi agentin pöydällä yhä ollut pinoksi asti, ei hän nyt julistaisi suoratoistotelevision vallankumousta haastatteluissaan.

    Taidemuotojen kuolleeksi julistaminen jonkun uudemman ja hienomman kustannuksella on tietysti absurdia jo lähtökohtaisesti. E-kirjat eivät korvanneet painettua kirjaa lopullisesti ja ilman painettua lehteäkään eivät monet tule vieläkään toimeen

    Liikkuvia kuvia vuosia tutkinut professori Erkki Huhtamo huomioi taannoin Helsingin Sanomissa, että netin lyhyissä videopätkissä, kuten Vine-klipeissä on jotain tuttua: ”Nettipätkät muistuttavat 1800-luvun zoetrooppi-animaatioita.”

    Videovuokraamot ovat kuitenkin jo käytännössä muuttuneet karkkikaupoiksi. Elokuvateattereiden määräkin vähenee jatkuvasti, ja ne isoimmat ja kamalimmat muistuttavat nykyään enemmän ostoskeskuksia.

    Huhtamo sanoi myös: ”Elokuva on olemassa vuonna 2025, mutta se on täysin digitalisoitunutta. Filmi keksitään uudelleen kuten vinyyli. Syntyy retroilmiö.”

    Retroilu ja romantiikka ovat hyviä keppihevosia nostaa itseään ja omaa makuaan muiden yläpuolelle. Niiden nimissä ja voimalla aion edelleen löytää aikaa, rahaa ja keskittymiskykyä nauttia siitä epäkäytännöllisestä formaatistani, johon muinoin Stallonen, Coppolan ja muiden amerikanitalialaisten ansiosta rakastuin.

    pressikuvat-1-30

     

     

     

    Tommi Kumén

  • HSL houkuttaa ikäihmisiä ratikkaan ja junaan

     

    HSL kampanjoi ilmaisin matkakortein uusia asiakkaita
    HSL kampanjoi ilmaisin matkakortein uusia asiakkaita

    Keski-ikäiset kokevat pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen hankalaksi käyttää.

    Helsingin seudun liikenteen (HSL) selvityksen mukaan iäkkäämmät ihmiset kokevat matkakortin hankkimisen, oikean lipun ostamisen ja kortinlukijan käytön vaikeaksi. Yhdessä pienet vaikeudet muuttuvat isoksi hankaluudeksi ihmisten päässä ja sen takia he istuvat mieluimmin tutun auton ratin taakse.

    ”Kortinlukija ei pure”, huomauttaa HSL:n viestintä- ja markkinointi johtaja Mari Flink.

    Joukkoliikenteen suosio on nousussa kaikissa ikäryhmissä yksityisautoilun kustannuksella ja ainoastaan yli 60-vuotiaat yhä ajavat yksityisautoilla entistä enemmän.

    ”Tottumaton käyttäjä voi kokea esimerkiksi bussin kyytiin nousemisen paineistetuksi tilanteeksi. Näille ihmisille haluamme kertoa nyt käynnistyneellä kampanjalla, että tervetuloa rohkeasti mukaan kokeilemaan joukkoliikennettä”, Flink kertoo.

    ”Kaikkea ei tarvitse osata etukäteen ja kuljettajalta ja kanssamatkustajilta saa kysyä apua.”

    HSL uusii viimevuotisen joukkoliikennekampanjansa, ja keskittyy tänä vuonna iäkkäämpiin ihmisiin. Uudet asiakkaat voivat tilata matkakortin kaikkialla HSL:n alueella kotiinsa. Siihen on ladattu 14 päivän kausilippu. Edun arvo on 55,10- 79,50 euroa.

    HSL toivoo, että kampanja tuo heille uusia asiakkaita. Mitä enemmän ihmiset käyttävät joukkoliikennettä, sitä vähemmän pääkaupunkiseutu kärsii yksityisautoilun aiheuttamista haitoista, esimerkiksi päästöistä.

    Teksti:  Katri Mustonen

    Kuva:  Sonja Heinonen

  • Hyvinvointi hyödyttää taloutta

    hyvinvointi
    Kuva: Veera Visuri

    Tutkijoiden mielestä hyvinvoinnin vaikutus talouteen on myönteinen ja se tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa. Tämä käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa arvioidaan kehittyneiden yhteiskuntien hyvinvointiongelmia ja -mahdollisuuksia.

    ”Hallitusten pitää ottaa oppia hyvinvointitutkimuksesta niin talouspoliittisessa päätöksenteossa kuin vanhustenhuollossakin –  ja se kannattaa.” Tätä mieltä on kanadalainen taloustieteilijä John F. Helliwell. Hän on  yksi vuosittaisen YK:n onnellisuusraportin kirjoittajista.

    Helliwellin mielestä poliittisia toimenpiteitä arvioidaan liikaa kustannus-hyötyanalyysin kautta. Politiikan sosiaaliset ja hyvinvointivaikutukset tulisi ottaa paremmin huomioon, sillä niillä on vaikutusta  myös talouteen.

    Hyvinvoinnin lisääminen julkisella sektorilla voidaan Helliwellin mukaan toteuttaa yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten ottamalla vanhukset mukaan palvelutalon sisustuksen suunnitteluun.  Näin tehtiin Britannian Exeterissä ja vanhusten lääkärikäynnit vähenivät. Vanhusten sosiaaliset kontaktit sekä tyytyväisyys lisääntyivät.

    Well-being and beyond  –kirjan julkistamistilaisuus on Helsingissä 9.4., jolloin Helliwell on itse paikalla. Kirja on Sitran ja New Economics Foundationin kanssa toteutetun tutkimuksen tulos. Tutkimuksessa käsitellään uudenlaisia hyvinvointiin liittyviä ongelmia sekä mahdollisuuksia,  ja julkaisu pyrkii kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin ymmärtämisen  kasvattamiseen.

    ”Niillä työpaikoilla, joilla luottamus johtoon kasvaa kymmenpisteisellä asteikolla vain yhden pisteen, on sama vaikutus tyytyväisyyteen kuin yli 30 prosenttia korkeammilla tuloilla. Silti niin julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoilla 30 viime vuoden aikana tuloerot ovat kasvaneet ja luottamus on vähentynyt”, Helliwell kirjoittaa Well-being and beyond  -julkaisussa.

    Teksti: Olli Juntunen

  • Miten Helsinki toimii: Kaupunginpuutarha

    Trombit kurkistaa tänä vuonna kuvareportaaseissa paikkoihin, joihin ei tavallisesti näe. Sarjassa kerrotaan, millainen infrastruktuuri Helsinkiä pitää liikkeessä.

    Kuvat: Josefiina Väänänen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Miten Helsinki toimii: Kaupunginpuutarha
  • Euforiaa julkisissa

    Julkisilla kulkuvälineillä liikkumiseen yhdistetään usein huonot käytöstavat. Suomalaiset eivät osaa käyttäytyä junassa, bussissa, metrossa tai ratikassa, väitetään. Ja se on aivan totta. Useat matkustajat huutavat puhelimeen, eivät anna vanhuksille istumapaikkaa tai vievät laukullaan istumapaikan toisilta. Silti joukkoliikennevälineissä kokee mahtavia hetkiä, seuraamalla muita matkustajia.

    Hauskimpia matkaseuralaisia ovat juuri puhelimeen hölöttäjät, jotka paljastavat yksityisasioitaan avoimesti. Heidän sattumuksilleen ja kriiseilleen ei voi olla naureskelematta, vaikka vakavista asioista he saattavat puhuakin.

    Meininkiä tylsiin junamatkoihin tuovat puolestaan kännipäissään sammaltavat tai mekastavat matkalaiset. Heidän sepittämänsä tarinat ovat sivukorvalla kuunnellen hienoa nautintoa. Yllättävät äänenkorotukset tai keski-ikäisen miehen kiljuminen, kuten Kirkkonummen U-junassa sain viime torstaina todistaa, nostattaa adrenaliinia muidenkin matkalaisten verissä. Uhkaava käytös on tietenkin asia erikseen.

    Säännöllisin väliajoin julkisessa liikenteessä sattuu ja tapahtuu kohtauksia, jotka piristävät muuten niin tasaisen harmaata päivää.

    Julkisilla matkustaessa voi joka tapauksessa mokata helposti. Mielestäni turhamaisinta on rynniminen liikennevälineen ovista sisään ennen kuin kyydistä poisjäävät pääsevät ulos. Aukeavien ovien edessä toljottaminen on epäkohteliasta ja turistimaista käytöstä.

    Jäyhille suomalaisille on yleistä yrittää selviytyä matkasta puhumatta sanakaan. Hiljaisuus on rauhoittavaa monille matkan aikana, mutta ikkunapaikalta pois jäädessä olisi kohteliasta ja helppoa ilmaista aikeistaan vieressä istuvalle, eikö yrittää kiemurrella kiusaantuneesti vierustoverin yli.

    Tyypillisiä käyttäytymisrikkeitä ovat myös musiikin kuuntelu liian kovalla tai viime aikoina lisääntynyt kännykkään tuijottamisesta aiheutuva törmäily julkisissa tai niiden pysäkeillä. Yhä useammat eivät nosta katsetta näytöstään, vaikka he liikkuvat ahtaissa paikoissa ihmisruuhkissa, mikä johtaa mielestäni täysin epäkunnioittavaan törmäilyyn.

    Onnistunut suoritus joukkoliikenteessä koostuu monista paloista. Sisään astuessa kuskia olisi hyvä tervehtiä (ainakin kaukolinjan busseissa). Matkasta on helppo selvitä muita ärsyttämättä esimerkiksi näpräämällä älypuhelinta, kunhan ei pidä näppäinääniä päällä. Jotkut yhä tekevät sitä.

    Kuskia ei tarvitse mielestäni kiittää matkasta huutaen, kun nousee ulos lähibussin keskiovesta. Tämä kuulostaa junttimaiselta. Kaukolinjojen busseissa puolestaan kuljettajan kiittäminen on luonnollista, koska matka on pitempi ja ulos noustaan etuovesta.

    Teksti: Pauli Loukola

    pressikuvat-1-29

  • Kuvaraportti: Karhu kaatoi Hongan

    Keskiviikkona Espoon Tapiolassa kohtasivat Korisliiga-ottelussa Honka ja Kauhajoen Karhu. Vierasjoukkueen loistava heittovire murskasi Hongan selkärangan jo ennen ottelun puoliväliä. Tulostaululla oli ottelun päätyttyä lukemat 90-103. Kuvaajamme Veera Visuri ikuisti ottelun kulun hienoilla valokuvilla.

     

  • Lopputyö tekijäänsä kiittää, osa 3: Lapset laulavat lapsille

    rtv8

    RTV-linjan opiskelijoiden lopputöitä esittelevän ohjelman toisessa osassa pääsevät ääneen isommat ja pienemmät lapset.

    Katri Nurmisen etelämaisen raikkaasti maustetussa lopputyössä ”Finlantica” muistellaan Costa Ricassa vietettyä vauhdikasta vuotta. Mitä asuminen vieraassa kulttuurissa voi lapselle opettaa?

    Katariina Kaupin ”Kirje Kotiin” dokumentoi Helsinkiin maaseudulta muuttaneen nuoren ensiaskelia suuressa kaupungissa. Monta on Helsingissä ihmettä ja kummaa, joka hämmästyttää pientä kulkijaa, mutta outoon kaupunkiin voi kotiutuakin, vai voiko?

    Ohjelman asiantuntijavieraana on YLE:n dokumenttiryhmästä Katri Koivula ja sen juontaa Olli Haapakangas.

    Lopputyö tekijäänsä kiittää, Radio Trombitissa, perjantaina 4.4 klo 12.

  • Kanadan junnusarjat – uhka vai mahdollisuus?

    Nuoria suomalaisia pelaajia ohjeistetaan lähtemään Kanadan junnuliigoihin pelaamaan yhä vain nuorempana. Mutta miksi? Suurin osa näistä ohjeiden antajista tuskin on nähnyt ainuttakaan Pohjois-Amerikan juniorisarjojen otteluita.

    Kanadalaiset seurat yrittivät houkutella esimerkiksi semmoisia suomalaispelaajia kuten Kari Lehtosta, Olli Jokista, Joni Pitkästä, Mikael Granlundia, Rasmus Ristolaista, Aleksander Barkovia ja Teuvo Teräväistä pelaamaan junnusarjoihin ja totuttelemaan sitä kautta ison meren taakse ennen varsinaisen NHL-uran alkua. Kukaan edellämainituista ei lähtenyt, koska heillä kaikilla oli iso rooli tiedossa korkeatasoisemmassa sarjassa, kotoisessa SM-liigassa. Listaa voisi jatkaa Joel Armian ja Teemu Pulkkisenkin nimillä.

    Kolikon kääntöpuolella on Pittsburgh Penguinsin tulokaspuolustaja Olli Määttä. Ennen OHL:ään siirtymistään jyväskyläläinen pelasi Nuorten MM-kilpailuissa ollessaan vain 16-vuotias. Siihen aikaan puhuttiin jo mahdollisuuksista olla top5-varaus NHL:ssä. Hän tuli keltanokkana Penguinsin kokoonpanoon viime syksynä ja ottikin komeasti paikan pelaavasta kokoonpanosta. Samaa polkua lähti seuraamaan tulevana kesänä NHL:ään varattava toinenkin JYP-kasvatti Julius Honka, joka siirtyi täksi kaudeksi Kanadan junioriliigaan WHL:ään Swift Current Broncosiin. Hänestä voi tulla toinen poikkeus tällä rintamalla.

    Jos verrataan Suomen Liigan ja Kanadan junnuliigoja, niin pelin taso kotimaassamme on valovuoden edellä.

    Vaikkakin Kanadassa näissä peleissä on huikea määrä yleisöä ja laaja mediahuomio, ei pelin taso ole kovin erikoisella tasolla. Joitakin vuosia sitten HIFK:n A-juniorit voittivat harjoitusottelussa Kanadan juniorisarja QMJHL:ssä pelaavan Moncton Wildcatsin.

    Pitää tottakai muistaa, että näissä sarjoissa pelaa tulevia NHL-staroja ja huippulahjakkuuksia, jotka pelaavat nuorten MM-kisoissa Kanadan paidassa. Useimmiten kärki onkin terävä, mutta näiden pelaajien takana hyppäys taaksepäin on raju. Jos haluat lähteä Kanadan juniorisarjoihin tahkoamaan, niin sinun edellytetään olemaan valmis pelaamaan siellä myös 2-3 vuotta, ennen mahdollista NHL-uran alkamista.

    NHL:ssä on pelannut tällä kaudella 32 suomalaista. Olli Määttä on näistä ainoa, joka on pelannut Kanadan juniorisarjoissa. Se kertoo ihmisille sen, että pelaajat ovat saaneet Suomesta tarvittavaa oppia ja kehittymistä suomalaisen huippuvalmennuksen ansiosta.

    pressikuvat-1-35

     

     

     

    Samuli Törrönen

  • Jevgeni Kafelnikov – Grand Slam-voittajasta ammattigolfaajaksi

     

    Kafelnikov ehtii yhä myös pelaamaan tennistä. Kuva vuodelta 2011. (dreamstime)
    Kafelnikov ehtii yhä myös pelaamaan tennistä. Kuva vuodelta 2011. (dreamstime)

    Vuosituhannen vaihteessa Jevgeni Kafelnikov oli yksi tenniksen valovoimaisimmista tähdistä. Kaksi Grand Slam voittoa, Sydneyn olympiakulta ja ATP-listan ykköstila ovat vain kirsikoita kakun päällä miehen pitkällä ansiolistalla. 

    Kafelnikov jätti tenniskentät vuonna 2004 vain 30-vuotiaana. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Nykyään 40-vuotias venäläinen on yrittänyt uraa niin pokeriammattilaisena, tv-kommentaattorina kuin myös golfin parissa.

    Tennisuransa loppupuolella Kafelnikov hävisi yhä useammin nuoremmille pelaajille, jotka hän omien sanojensa mukaan oli aiemmin voittanut yhdellä kädellä. Tappiot ja ikääntyvä kroppa ajoivat venäläisen lopettamaan uransa ja siirtymään toisen intohimonsa eli pokerin pariin.

    ”Pokerissa tarvitaan sisua, aivan kuten tenniksessäkin.”

    ”Jos et usko kykyihisi, et voi pärjätä. Tennistä pelatessani uskoin aina itseeni. Sen vuoksi urani oli niin menestyksekäs”, Kafelnikov totesi Independentin haastattelussa vuonna 2004.

    Voittamisen nälkä sai Kafelnikovin palkkaamaan Kirill Gerasimovin opettamaan hänelle pokerin salat.

    Gerasimovin opeilla Kafelnikovista näytti kehittyvän varteenotettava pokerinpelaaja. Siitä esimerkkinä vuoden 2004 Moskovan turnaus, jossa Kafelnikov tiputti Dave Colcloughin, jota tuohon aikaan pidettiin eurooppalaisen pokerin Roger Federerinä.

    Kafelnikov on osallistunut kolmesti World Series of Pokeriin sijoittuen parhaimmillaan yhdeksänneksi vuonna 2005. Venäläinen on pokeriurallaan tienannut lähes 150,000 dollaria. Mies on kuitenkin kertonut pelaavansa lähinnä jännityksen vuoksi, eikä raha ole hänellä pääasia. 

    Pokerin pelaamisen ohella Kafelnikov kiinnostui golfista. Scott Draper ja Ivan Lendl ovat vuosien varrella osoittaneet, että lajinvaihto tennisuran jälkeen on mahdollinen ja myös Kafelnikovilla on golfin suhteen suuria tavoitteita.

    Mies on ilmoittanut tavoitteekseen vuoden 2016 Rio de Janeiron kesäolympialaiset.

    Tähän on kuitenkin pitkä matka, sillä Kafelnikov ei ole vielä koskaan selvinnyt jatkokierroksille edes Challenge– tai European Tour-tason kilpailuissa. Parhaimmillaan hän on päässyt 8-lyönnin päähän jatkopaikasta, mutta valitettavan usein miehen nimen alapuolelta on löytynyt vain tulostaulun alareuna.

    Kafelnikovin golfuran suurin saavutus on Venäjän mestaruus vuodelta 2011, mutta golfin suosio on Venäjällä hyvin marginaalista. Kafelnikov onkin Venäjän tunnetuin golfpelaaja lähinnä tennistaustansa takia.

    Kunnianhimoisista golftavoitteistaan huolimatta Kafelnikov ei ole hylännyt tennistä kokonaan. Hän on toiminut uransa jälkeen tenniskommentaattorina Venäjällä ja pelannut vuodesta 2008 lähtien ATP Champions Touria, johon osallistuvat useat lajin entiset huiput.

    Kafelnikovilta kysyttiin eräässä BBC:n haastattelussa, että mikä hänen nykyisistä harrastuksistaan on hänelle kaikkein rakkain. Vastaus oli selkeä:

    ”Tällä hetkellä se on golf. Se innostaa minua eniten, sillä siinä pystyn jatkuvasti kehittymään. Tenniksessä olen jo saavuttanut rajani, samoin pokerissa ja kommentaattorina. Golfissa kehityn yhä päivä päivältä paremmaksi ja se ajaa minua eteenpäin”, Kafelnikov kertoi.

    Aika näyttää tuleeko Sydneyn olympiavoittajasta vielä jonain päivänä golfin olympiavoittaja, vai keksiikö Kafelnikov sitä ennen uuden lajin, jolla tukahduttaa voitonnälkänsä.

    Niko Ekblom

     

     

     

     

     

     

     

     

  • Tytöt sanoo Tahdon!

    Perjantaiaamuna sisaryhtiö selvittää, mitä Tahdon 2013 -kampanjalle kuuluu. Vieraana kampanjan puheenjohtaja Senni Moilanen klo 9.35.

    Sisaret heittäytyvät ja laittavat itsensä peliin, kun improryhmä Kolinan pojat Sasu Paakkunainen ja Roope Salminen pistävät studion sekaisin klo 9.30. Pakko kuunnella aamulla kahdeksasta kymppiin!

Køb Cialis på nettet https://tntark.dk/viase.html Köpa Cialis på nätet https://tntark.dk/ciafi.html http://www.konepajasurvonen.fi/tmp/viase.html http://www.putkirakentajat.fi/js/viano.html http://smedehytten.dk/kamagdk.html http://kenneludda.se/kamagse.html