-
Tulevaisuuden lupaukset-sarja esittelee HEOn Kulta-tapahtumaan osallistuvia mielenkiintoisia henkilöitä eri linjoilta.
Timi Kuosmasen ensikosketus valokuvaamiseen tapahtui esiteini-ikäisenä kolmen megapikselin pokkarikameralla, jolla hän ryhtyi taltioimaan kaikkea mitä vain edestään löysi. Koko ikänsä Sipoon Nikkilässä asunut Kuosmanen suoritti yhdeksänteen luokkaan kuuluvan työharjoittelunsa paikallislehdessä Sipoon Sanomissa, jossa hän pääsi hyvin toteuttamaan sisällänsä herännyttä kuvaajanalkua. Kuosmasella oli kuitenkin jo valmiiksi kaksi tärkeää harrastusta ja lopulta jostakin oli luovuttava.
– Jääkiekon ja musiikin vallatessa yhä enemmän aikaani ja rahaa, päädyin lopettamaan valokuvauksen lähes kokonaan.
Muutama vuosi sitten Kuosmanen muutti ”maalta kaupunkiin”, tarkemmin sanottuna Vantaalle. Päivät täyttyivät työnteosta, rockbändissä soittamisesta ja samalla hän mietti, mitä elämältään oikein haluaisi. Viime vuoden keväällä hän osti elämänsä ensimmäisen järjestelmäkameran ja alkoi elvyttää vanhaa harrastustaan.
– Hain kaksi vuotta putkeen Metropolian fysioterapeuttiopintoihin pääsemättä sisään. Oikeastaan toisella kerralla lähetin kyllä yhteishakulomakkeen, mutta en palauttanut ennakkotehtäviä. Järjestelmäkamerani hankittua mietin, josko tätä voisi tehdä tulevaisuudessa jopa ihan työkseen.
Silloiseen päivätyöhönsä tympääntyneenä hän googlasi kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja päätyi lopulta HEOn nettisivuille. Halu kouluttautua oli suuri, ja uuden kameransa innoittamana hän haki visuaalisen journalismin ja valokuvauksen linjalle ja pääsi tietenkin sisään. Hän on tyytyväinen koulun alkupuolen digitaalisen valokuvauksen syventäviin opintoihin ja kokee niiden olleen hyödyllisiä tulevaisuutta ajatellen.
Kuosmasesta tulee kuudeksi viikoksi turkulainen, kun hän menee työharjoitteluun Viestintäliiga-nimiseen viestintätoimistoon, jonka tukikohta sijaitsee Turussa. Kuosmanen toivoo pääsevänsä mahdollisimman paljon valokuvaamaan harjoittelunsa aikana ja puhetta on ollut myös artikkelien kirjoittamisesta. Näiden lisäksi hän pääsee tutustumaan markkinointiin ja somemaailmaan, jotka ovat elintärkeitä nykymaailmassa.
Valokuvauksen ja journalismin innon nostaessa uudestaan päätään, hän haki Haaga-Heliaan journalismilinjalle. Musiikin ollessa toinen asia lähellä hänen sydäntään, Kuosmanen haki myös Metropoliaan opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa. Hän toivoo, että toinen näistä olisi ala, jonka parissa hän pääsisi kouluttautumaan lisää ja tekemään tulevaisuudessa töitä. Myös ihan omaksi iloksi valokuvaaminen ja soittaminen jatkuvat vielä hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka soittamisella ei leipää pöytään toisikaan.
– Olen ”rokkitähtivaiheeni” elänyt teini-ikäisenä, ne unelmat on jo haudattu.
HEO Kulta – Kulttuuri- ja taideviikot KOKO-teatterissa 3.-14.4.2018. Visuaalinen journalismi ja valokuvaus-linjan gender-aiheinen valokuvanäyttely nähtävillä koko tapahtuman ajan.
Teksti: Tuuli Vähämäki
Kuvat: Jaana Valjanen
-
Keskiviikko. Se on keskellä viikkoa. Studion keskiössä olivat ajankohtaiset aiheet, kuten ikäkriisit ja miehen synnyttämä lapsi. Vai kuinkas se menikään?
-
Keskiviikon aamuvuorossa selvisi, että Markus haluaisi olla mangusti. Ja Hannasta Markus tekisi ihan ehdottomasti rukoilijasirkan.
-
Lumilautailu on hieno koko perheen yhteinen talviurheilulaji. Erittäin hauskaa se on talvisin. Kesäisin se on hankalampaa. Toimittajamme Hanna Rautio kävi kikkailemassa vihti ski:ssä.
Video edit.: Rinteenmarkus
Kuvaus & Käsikirjoitus: Hanna Rautio -
Aarni ja Joni kävivät Jalkapallomaailmassa läpi futismaailman kuumimmat aiheet.
-
Katukuvaus on yksi valokuvaamisen alalajeista, jossa voidaan kuvata esimerkiksi ihmisiä, tapahtumia ja ympäristöä.
-
Purjelento on ympäristöystävällistä lentämistä luonnon ehdoilla. Purjekone pysyy ilmassa lentäjän omien taitojen ja nostavien ilmavirtausten avulla. Lentämällä ja nosteita hyödyntämällä voidaan lentää useita tunteja ja keskinopeus voi nousta parhaimmillaan yli 100 km tunnissa. Suomessa purjelentäjiä on noin kaksi tuhatta.
Kuva: Katja Soikkeli Helsinkiläinen Kim Kuusela on päätynyt purjelentoharrastuksen pariin perheensä kautta. Kimin isä aloitti purjelentoharrastuksen vuonna 1975, ja Kim viettikin lapsuutensa ja nuoruutensa kesät Lopella Räyskälän lentokentän laidalla. Samalla puhkesi kiinnostus purjelentoa kohtaan. 30-vuotias Kuusela kävi purjelentokurssin heti täytettyään 15 vuotta.
“Ensimmäinen kerta taivaalla on mieleenpainuva kokemus, maisemat kahden kilometrin korkeudesta on mahtavat. Purjelennossa ei koskaan ole kahta samanlaista päivää ja kaikista hienointa on se, että voit kehittyä lentäjänä jatkuvasti ja lentokäsiala kehittyy koko ajan. Hienoimpia fiiliksiä on se, kun osuu hyvään nosteeseen ja liukuu noin 200 kilometrin tuntivauhtia kohti seuraavaa nostetta”
Kuva: Kim Kuusela Edelleen 15 lentovuoden jälkeen Kuuselan mukaan tulee hetkiä, kun hän kesken lennon ajattelee itsekseen purjelennon olevan ”hienoa puuhaa”. Kim kuuluu Hämeenlinnan ilmailukerhoon ja lentää pääasiassa Räyskälän lentokentällä, jossa aktiivisia purjelentäjiä on kahdesta kolmeen sataan kesässä.
Parhaimmaksi tunteeksi Kim kuvaa tunteen, jonka saa kilpalentämisestä. ”Ymmärrän joidenkin ajatuksen siitä, että on hieno tunne olla yhtä luonnon kanssa, mutta kilpalennossa on kumminkin tarkoitus lentää mahdollisimman hyvin.”
“Kilpalentäminen on taktista ja suunnitelmallista. Omaan kilpailutulokseen vaikuttaa niin moni tekijä: lähtöajan saa valita itse, jonka lisäksi luetaan säätä ja sen kehittymistä päivän mittaan, sekä suhteutetaan mahdolliset säätilamuutokset omaan ja muiden tekemiseen.”
Purjelentämisen lisäksi Kuusela suorittaa lupakirjaa ultrakevyen moottorikoneen lentämiseen. Ultrakevyen lentolupakirjan hankkiminen purjelentotaustaiselle on hieman kevennetty versio ja Kuuselan onkin suoritettava teorioiden lisäksi muuntokoulutus moottorikäyttöiseen lentokoneeseen lentotaidon ollessa jo hallussa.
”Purjelento on minulle harrastus, jossa saan ajatukseni irti arjesta. Kun taas moottorikoneella lentäminen on verrattavissa autolla ajamiseen. Moottorikoneella voin siirtyä helposti paikasta A paikkaan B, myös sellaisina päivinä kun sää ei salli purjelentoa”.
Teksti:
Kuvat: Katja Soikkeli & Kim Kuusela
-
Huono itsetunto ja ulkonäköpaineet. Onko some vaikuttanut tähän? Kenttäreportteri Pena kävi tekemässä katugallupin aiheesta.
-
Tulevaisuuden lupaukset-sarja esittelee HEOn Kulta-tapahtumaan osallistuvia mielenkiintoisia henkilöitä eri linjoilta.
Kasper Leppäsen perhetaustasta voi päätellä, että visuaalisuus on miehellä verissä: hänen isänsä on arkkitehti ja äitinsä design-suunnittelija. Leppäsen isosisko kävi muutama vuosi sitten HEOn radio- ja tv-journalismilinjan ja huomatessaan, että koulussa voi opiskella myös graafista suunnittelua, hän kehotti pikkuveljeään harkitsemaan kyseistä linjaa.
Leppänen on pienestä pitäen piirtänyt paljon, mutta kiinnostus ruokaan vei hänet yläasteen jälkeen suoraan Perhon Liiketalousopistoon kokkilinjalle. Hän tekikin viisi vuotta töitä eri ravintoloiden keittiöissä, mutta alan huonopalkkaisuus ja työn stressaavuus saivat hänet haluamaan muutakin. Hän ei halunnut jämähtää paikoilleen. Lopulta Leppänen otti isosiskonsa vihjeestä vaarin, etsi itse lisätietoja HEOsta ja päätti hakea kouluun.
HEOn aikana päätös suunnanmuutoksesta on osoittautunut oikeaksi. Leppänen on ollut iloinen koulussa toteutetuista useista erilaisista projekteista ja siitä, että omia töitä on saanut näkyville muunmuassa koulun seinille. Graafisen suunnittelun linja osallistuu Kulta-tapahtuman Gender-näyttelyyn, johon he saivat tehdä aiheeseen liittyen yhden tai useamman teoksen. Leppänen itse teki kolmen kuvan kollaasin.
– En näe tulevaisuudessa palaavani keittiön puolelle, kyllä graafinen suunnittelu tuntuu itselleni omimmalta.
HEOon kuuluvan kuuden viikon työharjoittelun Leppänen suorittaa Kotipizzan markkinointitiimissä, jonka toimisto sijaitsee Helsingin Kalasatamassa. Hän laittoi itse Facebookiin media-alan työtorille yleisen hakemuksen, jonka kautta häneen otettiin yhteyttä. Työpaikka vaikuttaa lupaavalta ja hän odottaa sitä innolla.
Leppänen aikoo tosissaan jatkaa alan parissa ja hakee tänä keväänä Metropolian graafisen suunnittelun linjalle jatko-opiskelemaan. Suunnitelmissa hänellä oli myös Aalto-yliopisto, mutta tällä hetkellä koulujutut täyttävät päivät niin, että hänellä ei ollut aikaa koulun lukuisiin ennakkotehtäviin.
Tulevaisuudentoiveissa hänellä siintää työpaikka jossakin mainostoimistossa ja freelancer-työt graafisen suunnittelun parissa. Jos koulupaikka ei tällä kertaa aukea, hän jatkaa kokoaikaisena MySafetyllä vakuutusmyyjänä, jossa hän tällä hetkellä työskentelee muutaman kerran viikossa.
Psst, Kasper Leppänen on suunnitellut myös Trombitin ulkoasun eli varmaa on, että tästä miehestä kuullaan vielä!
HEO Kulta – Kulttuuri- ja taideviikot KOKO-teatterissa 3.-14.4.2018. Graafisen suunnittelun linjan gender-aiheinen näyttely nähtävillä koko tapahtuman ajan.
Teksti: Tuuli Vähämäki
Kuvat: Jaana Valjanen
-
Tulevana viikonloppuna jalkapallon Veikkausliiga pyörähtää jälleen käyntiin. Viime kausi oli suurseura HJK:n näytöstä. Miten muut joukkueet voisivat saavuttaa helsinkiläisiä? Continue Reading…