• Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa olla hiljaa?

    Hyvä, ei minullakaan. Puhumisen sanotaan auttavan pulmaan kuin pulmaan. Kun mieltä painavan asian jakaa toisen kanssa, taakka on heti paljon kevyempi kantaa. Opiskellessani lukiossa urheilulinjalla kestävyysjuoksija Jukka Keskisalo sanoi luennollaan, että lenkin juokseminen ei ketuta kuin 50 prosenttia, jos saa jonkun seuraksi. Kahden kaverin kanssa ketutusprosentti olisi luonnollisestikin noin 33 per köpöttelijä ja niin edelleen. Kyseinen teoria pätee tosin vain tilanteessa, jossa nämä kohtalontoverit vihaavat vain lenkkeilyä, eivätkä esimerkiksi toisiaan, mikä on yleisen käsityksen mukaan ihanteellista. 

     

    Haastavaa elämäntilannetta läpikäydessään ihminen saattaa jossain vaiheessa saada kehotuksen “mennä puhumaan jollekulle” – koska puhuminen auttaa. Oli henkisen pahan olon purkamisväylä sitten ystävät, terapia, tyynyyn huutaminen tai kaikki edellä mainitut, niitä yhdistää pyrkimys saada ongelma ulos päätä ja sydäntä vandalisoimasta. 

     

    Ymmärrän, tai ainakin toivon, että sananlasku “Hiljaisuus on kultaa” pätee lähinnä silloin, jos henkilöllä ei ole perusteluja mielipiteilleen tai ylipäätään mitään sanottavaa. Läsnäolijalle on todella vaivaannuttavaa, jos joku samassa seurueessa on suunapäänä koko ajan ihan vain rakkaudesta ääneensä. Hiljaa tarkkaileminen voi kieliä tietämättömyydestä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita henkilön olevan tyhmä – varsinkaan, jos sen ansiosta joku puheenaiheesta paremmin ajan tasalla oleva saa suunvuoron. Ihminen, joka puhuu enemmän kuin tietää, laskee ainakin minun kiinnostukseni tämän tarinointia kohtaan nopeammin kuin Rainman laskee lattialle pudonneita hammastikkuja. 

     

    Toivoisin sananlaskuun päivitystä, jonka myötä hiljaisuuden sijaan kultaa olisikin kuunteleminen, koska se opettaa lähes aina enemmän kuin puhuminen. Jälkimmäistä tarvitaan kuitenkin kysymysten ja välikommenttien esittämiseen toista keskeyttämättä, sillä niiden saaminen osoittaa mielestäni parhaiten, että vastapuoli oikeasti kuuntelee. Todettakoon siis, että tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen välillä on kultaa. Ja, että hiljaisuus on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa.

     

    Itse olen kerran myöhästynyt koulusta, koska suolistoni mielestä oli hulvatonta aiheuttaa minulle ripulikohtaus kävellessäni pysäkille, minkä seurauksena jouduin palaamaan kotiin vaihtamaan housut. Kouluun päästyäni tyydyin sanomaan nukkuneeni pommiin, koska en halunnut aiheuttaa ympärilleni kiusallista ilmapiiriä mainitsemalla niinkin epäluonnollisen asian kuin ripulointi. Luokkalaiseni tuntien olen varma, ettei kukaan olisi minua asiasta pilkannut, mutta en jaksanut alkaa herättämään edes pientä hämmennystä. Tässä tilanteessa toivoin vain yleisen asenteen vielä joku päivä olevan sen verran kypsä, että jokainen voisi tarpeen vaatiessa kertoa totuuden suolensa yllätyksellisestä leikkisyydestä ilman pelkoa naurunalaiseksi tulemisesta.

     

    Olen törmännyt useaan tilanteeseen, jossa homo- tai transseksuaalia henkilöä kehotetaan välttämään huomion herättämistä identiteettinsä kanssa, ettei kukaan vain provosoidu tai järkyty. Ensinnäkin, tämä niin sanottu muka hyväntahtoinen kehotus olla olemasta oma itsensä on asianomaiselle erittäin loukkaava ja nöyryyttävä. Toiseksi, niin pitkään kuin puhumista ja avoimuutta pyritään näinkin “hienovaraisesti” rajoittamaan, ahdasmielisyys ja epätasa-arvo eivät tästä maailmasta ole lähdössä mihinkään. 

     

    Yksittäiset teot johtavat universaaleihin lopputuloksiin. Eteenpäin mennään jo silloin, jos porukassa edes joku uskaltaa olla eri mieltä tai erilainen enemmistön kanssa, mikäli tämä ratkaisu lisää rauhan, rakkauden ja ymmärryksen määrää maailmassa. Ja se joku voit olla juuri sinä. Ja se olisin myös voinut olla minä, mutta valitsin olla nössö, ja valehdella nukkuneeni pommiin.

     

    Kolumnin on kirjoittanut radio- ja tv-journalismiopiskelija Marjatta Luostarinen. Kuva: Josefiina Turkulainen
  • 8.4. Trombitin aamu – Elina ja Marjatta

    Elinan ja Marjatan aamulähetyksessä juttua mm. pirkkanikseistä, kauneusoperaatioista sekä pääsiäisestä.

    Kommentit pois päältä artikkelissa 8.4. Trombitin aamu – Elina ja Marjatta
  • Ikä – niin että mikä?

    Uskallan lyödä olemattomasta sielustani vetoa, että olet päästänyt ”Ikä on vain numero” -sloganin suustasi kerran jos toisenkin. Kommentilla olet voinut viitata jonkin ihmissuhteen osapuolten väliseen ikäeroon, syntymäpäiväsankariin tai vaikkapa aina yhtä upeaan Aira Samuliniin. Oli tilanne sitten mikä hyvänsä, niitä yhdistää – iän lisäksi – yksi asia: positiivisuus. Kyseinen sanonta pyrkii luomaan uskoa ja kannustamaan kohdettaan ajattelemaan, että elämä on vielä edessä ja henkinen nuorekkuus on se juttu. Eli toisin sanoen päätavoitteena on saada kohde unohtamaan, kuinka vanha tämä oikeasti jo on.

     

    Kyllähän se näin on, että ikä on numero, mutta se on paljon muutakin. Ikä on esimerkiksi elämänkokemusta, joka muokkaa ihmisestä omanlaisensa persoonan. Ikään(tymiseen) kuitenkin suhtaudutaan myös kauhistellen ja säälivästi – ei siihen muuten liitettäisi niin paljon tsemppaamisen tarvetta. Ei esimerkiksi 18-vuotiasta kehoteta tämän syntymäpäivänä olemaan murehtimatta ikäänsä, vaan hänen puolestaan iloitaan, kun taas keski-iän kynnyksellä “Ikä on vain numero” -klisee kummittelee joka kulmalla. Ikä on merkki selviytymisestä tähän päivään asti – ja siksi sen pitäisi olla myös valtava kiitollisuuden aihe. 

     

    Fakta toki on, että ikääntyminen vie meitä kaikkia hautaa kohti, eikä edes henkinen nuorekkuus syrjäytä tätä luonnonlakia. Fyysistä vanhenemista surullisempaa on mielestäni kuitenkin sen henkinen tyyppi, ja erityisen sääli se on nuoren ihmisen kohdalle osuessa. Esimerkiksi parikymppinen henkilö saattaa olla näennäisesti rypytön ja freesi, mutta onkin sielunelämältään homehtunut muumio, jolloin mikään ei kiinnosta, mitään ei halua tehdä ja kaikessa tai kaikissa näkee vain kritisoitavaa. Fyysinen nuoruus ei siis paljoa lämmitä, jos mielenmaisema on kuin hapankorppu. Siispä huomatkaamme, kuinka vähän ikä loppujen lopuksi ihmisestä kertoo.

     

    Yhtälailla myös syntymävuosi on numero, ja sen näkeminen on ainakin 55-vuotiaalle äidilleni “tahdosta riippumaton muistutus siitä, kuinka mahdottoman kauan aikaa kyseisestä vuodesta on kulunut”. Hän kuitenkin korostaa, ettei tämä ahdistus liity nuoruuden tavoitteluun – uskoo ken tahtoo. Lisäksi Sannin 2080-luvulla -kappale herättää äitini samanikäisessä ystävässä suurta elämäntuskaa, koska hän tiedostaa, ettei enää tuolloin ole ilahduttamassa ihmiskuntaa läsnäolollaan ainakaan fyysisesti. 

     

    Ihmisiin liitetään jo pelkästään iän puolesta tuomitsevia ennakko-oletuksia, ihan etunenässä itseni toimesta. Siitä on korkeintaan vain pari vuotta, kun tajusin isovanhempieni olevan muutakin kuin konservatiivisia fossiileja, joilla ei ikinä voisi olla kanssani mitään yhteistä, saati mainitsemisen arvoista persoonaa. Nuppineulanpään kokoinen mieleni oli onnistunut saavuttamaan oivalluksen, että mikä minä olen suhtautumaan isovanhempiini välinpitämättömästi, kun en rehellisesti sanottuna ikinä ole edes yrittänyt tutustua heihin.

     

    Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että ripeä parin kilometrin kävelylenkki mummin kanssa kesäpäivänä tekee ihmeitä. Ihmettelimme sieniä, joista hän innostuspäissään tuhosi kävelysauvallaan ainakin kolme, mitä hän harmitteli liioittelematta koko loppupäivän. Napsimme marjoja tai mummi niitä lähinnä napsi, koska ne olivat raakoja. Ja, koska kypsyysaste haittasi näköjään vain minua. Selfieitä otimme ihan vain siksi, että hetki oli ihanuudessaan mielestäni ikuistamisen arvoinen. Syy kuvien räpsimiselle voi toki olla sekin, että vallitsevan käsityksen mukaan ilman virtuaalista todistusaineistoa kyseistä retkeä ei ole tapahtunut. Nauroin tällä lenkillä valtavasti ja aikaakin meni vain kolme tuntia.

     

    Toki isovanhemmissani on piirteitä konservatiivisuudesta ja fossiiliudesta, mutta mikä tärkeintä, minä rakastan heitä ja he rakastavat minua. Ja se, jos mikä osoittaa, ettei ikä ole nuoruuden tai vanhuuden itseisarvo. Tai, että ikä on vain numero, kuten joku voisi asian ilmaista.

     

    Kolumnin on kirjoittanut radio- ja tv-journalismiopiskelija Marjatta Luostarinen. Kuva: Josefiina Turkulainen
  • 12.3. Hillitön Kurvi – Marjatta ja Jesse

    Hillitön Kurvi -kollektiivin Marjatta ja Jesse puhuvat lähetyksessään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Aihetta lähestytään mm. yhteiskunnan, yksilön ja tämän lähipiirin sekä itse juontajien näkökulmasta.

    Tuottaja: Anni Lötjönen

    Kuva: Josefiina Turkulainen

     

     

    Lähetyksen lomassa ehtii aina myös tehdä mallintöitä. Kuva: Anni Lötjönen
    Kommentit pois päältä artikkelissa 12.3. Hillitön Kurvi – Marjatta ja Jesse
  • 10.3. Hillitön Kurvi – Mara ja Pera

    Hillitön Kurvi -kollektiivin Maralla&Peralla oli tänään asiaa käytöstavoista. Lähetyksessä pureudutaan huonoon käytökseen niin asiakaspalvelutyössä, sosiaalisessa mediassa kuin junassakin.

    Tuottaja: Jesse Ryynänen

    Kuva: Josefiina Turkulainen

     

     

    Mara&Pera valmistautumassa lähetykseen. Kuva: Mika Launiala

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa 10.3. Hillitön Kurvi – Mara ja Pera
  • 9.3. Hillitön kurvi – Marjatta ja Anni

    Marjatta ja Anni aloittavat Trombit-lähetykset Hillitön Kurvi -kollektiivin osalta räppiteemalla. Puheenaiheina ovat muun muassa suosikkikeikkamuistot sekä Pyhimyksen salavauva.

    Tuottaja: Mika Launiala

    Kuva: Josefiina Turkulainen

     

     

    Studiokopperossa juttua riitti. Lisäksi Marjatalla ja Annilla oli tietyin väliajoin jopa hauskaa toistensa seurassa. Kuva: Mika Launiala

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa 9.3. Hillitön kurvi – Marjatta ja Anni
  • 12.12. Trombitin Iloinen aamu Mara&Pera


    Maran ja Peran iloistakin iloisemmassa aamussa turhaakin turhempaa löpinää mm. päivän lehtilööpeistä. Livevieraaksi saapui hauskaakin hauskempi stand up -koomikko Tomi Walamies, jonka kanssa juteltiin huumorista. Muutama vitsikin saatiin hänestä ehkä irti. Uutiset toimitti Reetta Väätäjä.

     

    Sähkeuutisissa käsiteltiin mm. korvauskelvottoman elektroniikan valintaa vuoden turhakkeeksi. Kuva: Susanne Salin

     

    Stand up -koomikko Tomi Walamies vieraili Maran ja Peran Iloisen aamun lähetyksessä. Kuva: Karoliina Lievonen
    Tomi Walamies herkistyi ennen lähetystä vastaavan tuottajan kanssa. Kuva: Inkeri K

     

     

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa 12.12. Trombitin Iloinen aamu Mara&Pera
  • AjankohtaistaHenkilöjututVideot

    Gasellit kertovat mm. ystävyydestään

    Marjatta kävi kyselemässä Gasellit -rap-yhtyeeltä heidän ystävyydestään. Videolla selviää esimerkiksi, kuka heistä on pahin mököttäjä.

    Toimitus&editointi: Marjatta Luostarinen

    Kuvaus: Julia Pitkänen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Gasellit kertovat mm. ystävyydestään
  • 9.12. Trombitin Iloinen aamu Marjatta&Karo

    Marjatan ja Karon iloisessa aamussa keskustelua mm. maanantain piristyskeinoista sekä tyhmistä tavoista ja kiusallisista tilanteista. Lisäksi Maken ja Kaken leikkinurkkaukseen saapuu vieraaksi laulaja/lauluntekijä Oona ”00NA” Immonen. Uutiset toimittaa Pinja Kostiainen.

    Kuva: Susanne Salin
    Saimme livevieraaksi laulaja/lauluntekijä 00NA:n.
    Kuva: Sami Häkkinen
    Uutisissa mm. Sami Kurosen lopettamisesta Radio Suomipopilla.
    Kuva: Susanne Selin
    Kommentit pois päältä artikkelissa 9.12. Trombitin Iloinen aamu Marjatta&Karo
  • Post Image

    Yle: Postin lakko koskee nyt myös laivayhtiöitä – Viking Linen viisi laivaa jääneet satamaan

    Viikko sitten maanantaina alkanut Postin tukilakko alkoi vaikuttaa Suomen lipun alla risteileviin laivayhtiöihin tänään aamukuudesta eteenpäin. Yksi niistä on maamme suurin merityöllistäjä Viking Line.

     

    Postin lakkokiistaan ei syntynyt sopua viikonlopun neuvotteluissa, mihin laivayhtiöt olivat jo varautuneet. Lakon vaikutukset tuhansiin matkustajiin sekä yhtiöiden taloudelliseen puoleen olivat ennustettavissa.

     

    Viking Linen laivat seisovat satamassa ainakin työehtokiistan loppumiseen eli lähes jouluun saakka. Kuva: Minna Heimola

     

    Koska Viking Line on Suomen suurin merityöllistäjä ja sen laivoista viisi on Suomen lipun alla, tukilakko kohdistuu erityisesti siihen, varsinkin taloudellisessa mielessä. Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svanhström kuvaili tiistaina Ylelle tilannetta epäkiitolliseksi, koska laivayhtiö ei edes ole osapuolena postikiistassa. Hän kokee tilanteen olevan vakava paitsi yritykselle, myös Suomen kilpailukyvylle. Lisäksi hän kehottaa asiakkaita seuraamaan Viking Linen nettisivuja, sillä yhtiö tiedottaa heti, mikäli jotain uutta ilmenee. Kaikkia matkustajia odottaa yhteydenotto joko tekstiviestillä tai sähköpostilla, jos lakon tuleminen näyttää vielä sunnuntaina todennäköiseltä. 

     

    Viking Line perui lakon seurauksena useita reittimatkoja. Kuva: vikingline.fi

     

    PAU eli Posti- ja logistiikka-alan unioni tiedotti eilen lakon jatkuvan joulukuun 22. päivän puoleenyöhön saakka, kun alunperin sen oltiin ilmoitettu loppuvan 8. päivä. Lakossa on mukana noin 10 000 Postin työntekijää.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Viking Linen lisäksi lakko koskee Tallink Siljaa ja Eckerö Linea. Tallink on sanonut järjestävänsä matkustajilleen siirron normaalisti liikennöiville laivoille. Kuva: Minna Heimola

     

    Työehtokiistassa on syntynyt sopu, ja lakkoilu loppuu heti. Ratkaisu on, että riidan pääjäsenina olleet 700 pakettilajittelijaa jatkavat jäsenyyttään PAU:ssa eli Posti- ja logistiikka-alan unionissa. Posti Palvelut, jonka alaisuudessa pakettilajittelijat toimivat, vaihtaa kiistan toisen osapuolen Paltan eli Palvelualojen työnantajan jäseneksi. 700 työntekijän sopimuksen pääpiirteet ovat samat kuin Paltan ja PAUN:n välisessä laajemmassa työehtosopimuksessa.

     

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Comprar levitra por internet Viagra kopen Nederland Osta Cialis Suomi Comprar Priligy sin receta Comprar Priligy sin receta Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge