-
Hoitoalan imago on puhuttanut viime vuosina, ja erityisesti koronapandemian myllätessä alaa entistä kovemmin. Suuri määrä hoitajista on jäänyt lakkoon työ- ja palkkaolosuhteiden takia huhtikuun alussa.. Tilanne on kuitenkin jokseenkin parempi joillain työpaikoilla.
Haastateltu henkilö pysyy tässä jutussa anonyyminä, hän kertoi omista kokemuksistaan tehostettujen asumispalveluiden työntekijänä.
-Meillä pandemian vaikutukset näkyy tietenkin maskien käytöllä, tehostetuilla hygieniatoimilla ja turvaväleistä huolehtimalla. Myös kontakteja muihin ihmisiin yksikön ulkopuolella vähennettiin.
Hän kokee omalla työpaikallaan palkan olevan kohtuullinen suhteessa työn määrään ja sen haastavuuteen.
– Työ on rentoa, päivät koostuvat arkisten askareiden tekemisestä yhdessä asukkaiden kanssa, sekä päivätoiminnasta ja harrastuksista. Kyseessä on kodin omainen asumisyksikkö, jossa vahvistetaan asukkaiden itsetuntoa, sekä itsenäisyyttä ja annetaan eväitä mahdollisimman normaaliin elämään.
Hän kertoo omalla työpaikallaan olevan hyvä tilanne hoitoalan ammattilaisten suhteen.
– Henkilökunta on vaihtunut koronavuosien aikana, mutta työntekijöitä on riittänyt. Näin hyvä tilanne on vain harvoissa hoitoalan työpaikoissa. tähän varmasti vaikuttaa myös se, että työpaikkani on yksityisen yrittäjän omistuksessa.
Haastateltu toteaa, että vaikka omalla työpaikalla tilanne palkan ja työmäärän suhteen olevan hyvä,
hoitajien palkkaa pitäisi nostaa ja työtä ruveta arvostamaan enemmän.
Eve Kaskenpalo
-
kuinka paljon ystävyys on tärkeä?
Me kolmekimppassa kastelimme miksi on hyvää viettää aikaa ystävän kanssa -
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan torstaina 24. helmikuuta ja hyökkäys jatkuu valitettavasti yhä edelleen.
Ukrainalaiset ovat nyt humanitaarisen sodan kriisissä ja tarvitsevat nyt kiireesti apua, mm. suojaa, ruokaa, vettä, huopia, telttoja.
Ukrainalaisia voi auttaa luotettavasti eri avustusjärjestöjen kautta, kuten vaikka Punaisen Ristin, Unicefin, tai Pelastakaa Lapset -järjestön kautta.
Esimerkiksi Pelastakaa Lasten tavoitteena on pystyä tukemaan Ukrainan hätäapukeräyksen turvin 3,5 miljoonaa ukrainalaista lasta ja heidän perhettään.
Asiantuntijoiden mukaan nyt ei kumminkaan ole oikea hetki tyhjentää omia vaatekaappejaan ja lähettää käytettyjä vaatteita Ukrainan rajalle. Parempi tapa olisi lähettää rahaa eri hyväntekeväisyysjärjestöille esim. Unicefille, Pelastakaa Lapsille, tai Kirkon Ulkomaanavulle. Tämä siksi, koska tavaraa voisi kertyä silloin jopa liikaakin eikä auttajien resursseja kannattaisi sitoa käytettyjen vaatteiden lajitteluun.
Ihmiset ovat myös miettineet somen kautta, mitkä olisivat niitä parhaita tapoja Ukrainan ihmisten auttamiseksi, siihen on kuitenkin päädytty, ettei Ukrainan rajalle kannattaisi itse mennä.
Parhaiten voisi auttaa Iltalehden artikkelissa haastatellun, Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtisen mukaan akuutissa kriisitilanteessa suuntaamalla avun organisaatioille, joilla on riittävästi resursseja auttamiseen, esimerkiksi kohdemaissa riittävästi henkilökuntaa ja operatiivista koneistoa.
Tällä hetkellä eniten apua olisi näiden järjestöjen toiminnan takaamisella. Toiminnan voisi varmistaa riittävällä rahamäärällä.
Ennen kaikkea olisi hyvä varmistaa, että paikan päällä olijoilla olisi jo riittävät toimintavalmiudet alueella. Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä tukeutua esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestöön ja Punaisen ristin paikalliseen osastoon.
Rahalahjoitus voi tuntua kylmältä tavalta auttaa, mutta se on hyvin kätevä tapa verraten isoihin vaatemääriin, jotka veisivät paljon tilaa ja niiden lajitteluun joutuisi käyttämään paljon aikaa ja vaivaa.
Mieti miten autat
“Viime aikoina ihmisillä on ymmärrettävästi virinnyt kova auttamishalu. Some-kanavissa on voinut seurata monenlaisia yksityisten ihmisten auttamistempauksia.”
“Nämä eivät ole vaikuttaneet riittävän suunnitelluilta ja koordinoiduilta avustusoperaatioilta.”
“Vaarana on, että jos lähdetään ilman kokemusta ja osaamista sekä välttämättömiä viranomais- ja avustusjärjestökontakteja auttamaan vaarallisille raja-alueille, saatetaan joutua itse autettavien joukkoon”, sanoo vuosia avustusjärjestö Pelastakaa Lasten viestintäpäällikkönä työskennellyt Carita Päivänen.“Yksityisten ihmisten spontaanit tavaroiden ja ihmisten kuljetusoperaatiot saavat helposti aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kriisialueille kertyy rajalle tungokseen asti monenlaista auttajaa ja turhaakin tavaraa, jota ei avustusorganisaatioiden koordinoimassa avustustyössä tarvita.
Vaarana ovat ihmiskauppa, salakuljettajat ja hyväksikäyttäjät. On jopa esiintynyt some-yhteisöjä, jotka etsivät koteja Suomeen tuleville lapsille.
“Tosiasia on, että kukaan ei saa omatoimisesti ottaa yhtäkään lasta sijoitukseen kotiinsa.”
“Kaikki lasten suojeleminen hoidetaan viranomaisten ja virallisen lastensuojelun toimesta. Kriisitilanteissa on valitettavan tavallista, että lapsia joutuu tahtomattaan eroon huoltajistaan, jopa katoaa tai joutuu salakuljettajien armoille”, Päivänen sanoo.
“Olisi tärkeää, että suomalaisten auttamisen halu kohdentuisi lahjoituksiin luotettaville, kansainvälisille humanitaarisille avustusjärjestöille. Esimerkiksi kansainvälinen Pelastakaa Lapset -järjestö on toiminut Ukrainassa jo vuodesta 2014 ja vie avun luotettavasti perille.”
Auttaa voi rahalahjoituksin esimerkiksi:
SPR katastrofirahasto: https://www.punainenristi.fi/punainen-risti-auttaa…/
Unicef: https://www.unicef.fi/tue-tyotamme/ukraina/
YK: pakolaisjärjestö UNHCR: https://donate.unhcr.org/int/en/ukraine-emergency
Pelastakaa lapset: https://www.pelastakaalapset.fi/…/kampanjat/ukrainan-kriisi/
Kirkon Ulkomaanapu: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/ukrainan-sota/Kuvat – Creative Commons: Ukraine: Helping people caught on the frontline
by EU Civil Protection and Humanitarian Aid
-
Kirjoitin jo aikaisemmin viime vuoden puolella siitä, kuinka nyrkkeily on valumassa todella huonoon suuntaan tänä päivänä. Sosiaalisesta mediasta tutut persoonat ovat saaneet päähänsä hypätä kehään, ja yrittäneet tuoda show’hun mukaan lähes halveeraamisen kulttuurin. Tässä tekstissä perehdytään viikonloppuna oteltavaan Ben Askrenin ja Jake Paulin kohtaamiseen. Continue Reading…
-
Vilzue aka Ville Kyöperi on nuori Tampereella vaikuttanut rap- artisti. Nuoren miehen elämä otti uuden suunnan, kun hän muutti Helsinkiin opintojen perässä. Radio ja TV-journalismia opiskeleva Vilzue pohtii opintojen ja musiikinteon yhdistämistä. Fiilispohjalta musiikkia tekevä nuorimies onkin löytänyt uutta aikaa musiikille.
“Helsingissä on periaatteessa paremmat mahdollisuudet musan tekoon. Uudet ystävät, kuten tuottaja Topias Pentala ovat auttaneet minua edistämään musantekoa opintojen aikana”.
“Olen löytänyt uutta tyyliä ja nyt se kuulostaa mielestäni siltä, kun olen pitkään halunnut. Nyt on saatu melkein albumillinen musiikkia kasaan. Koulu on mahdollistanut musantekoa siellä olevien ihmisten ansiosta”.
“Musiikki ei ole sidonnainen niihin
asioihin, mitä teen muualla”“Musanteko on fiiliksestä kiinni. Ennen olin pitkiä päiviä töissä niin ei ehtinyt kauheasti tehdä. Koulupäivät ovat lyhyempiä kuin työt, joten aikaa on jäänyt todella paljon.
Vilzue on julkaissut useita musiikkivideoita. Parhaimmillaan katsojia on ollut lähes 7000. Kuva: Vilzue Productions
Koronavirustilanne on vaikuttanut muusikoiden uriin sekä unelmiin. Somessa puhutaan paljon kulttuurialalla olevien ihmisten elinkeinojen menetyksestä.
“Musan suhteen unelmat menee yleensä isoissa aallokoissa. Kun saa hyvän biisin aikaan fiilis on että vain taivas on rajana, mutta kun inspiraatiota ei ole fiilis on täysin päinvastainen ja kyseenalaistaa itseään muusikkona”.
Keskustelun mennessä koronavirukseen, oli Vilzuella selkeät ajatukset: tällä hetkellä ei kiinnostaisi olla täysipäiväinen muusikko, mutta kun tilanne on ohi hän aikoo saada kappaleensa kuuluviin.
“Loppupelissä haluan tehä musaa ammatikseni ja kiinnostus on kova”.
“Sä oot kaunis sun omal taval
sä oot tähti sun omal laval”“Omalta artistiudelta toivon, että ihmiset kuulee mun biisit ja tarinat. Haluun että ne tarinat vois kannustaa ihmisiä asioissa, joista he eivät ole varmoja. Pyrin “herättelemään” niitä ihmisiä, jotka kuuntelee mun musaa ja luoda biisien lopussa positiivisen fiiliksen”.
21-vuotias Vilzue julkaisi hiljattain kappaleen “reunal”. Kuva: Vilzue Productions
Teksti: Melisa Starast, radio- ja TV-journalismi
-
Molempien joukkueiden viimeisimmät otteet ovat olleet niille kuuluvalla tasolla. Miten poissaolot vaikuttavat otteluiden kulkuun?
-
Ajankohtaista / Artikkelit / Kolumnit / Tekstit / UrheiluHuuhkajat osoitti tukensa rasistisia solvauksia saaneelle Glen Kamaralle julkisesti. Pelaajat eivät hyväksy rasismia jalkapallokentällä eivätkä sen ulkopuolella. Samalla he osoittivat tukensa vääryyttä kokeneelle ystävälle. Huuhkajien osoittamalla tuella oli myös yhteiskunnallisesti väkevä viesti. Rasismia ei hyväksytä meidän joukkueessa, rasismia ei hyväksytä Suomessa.
-
Hyvä, ei minullakaan. Puhumisen sanotaan auttavan pulmaan kuin pulmaan. Kun mieltä painavan asian jakaa toisen kanssa, taakka on heti paljon kevyempi kantaa. Opiskellessani lukiossa urheilulinjalla kestävyysjuoksija Jukka Keskisalo sanoi luennollaan, että lenkin juokseminen ei ketuta kuin 50 prosenttia, jos saa jonkun seuraksi. Kahden kaverin kanssa ketutusprosentti olisi luonnollisestikin noin 33 per köpöttelijä ja niin edelleen. Kyseinen teoria pätee tosin vain tilanteessa, jossa nämä kohtalontoverit vihaavat vain lenkkeilyä, eivätkä esimerkiksi toisiaan, mikä on yleisen käsityksen mukaan ihanteellista.
Haastavaa elämäntilannetta läpikäydessään ihminen saattaa jossain vaiheessa saada kehotuksen “mennä puhumaan jollekulle” – koska puhuminen auttaa. Oli henkisen pahan olon purkamisväylä sitten ystävät, terapia, tyynyyn huutaminen tai kaikki edellä mainitut, niitä yhdistää pyrkimys saada ongelma ulos päätä ja sydäntä vandalisoimasta.
Ymmärrän, tai ainakin toivon, että sananlasku “Hiljaisuus on kultaa” pätee lähinnä silloin, jos henkilöllä ei ole perusteluja mielipiteilleen tai ylipäätään mitään sanottavaa. Läsnäolijalle on todella vaivaannuttavaa, jos joku samassa seurueessa on suunapäänä koko ajan ihan vain rakkaudesta ääneensä. Hiljaa tarkkaileminen voi kieliä tietämättömyydestä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita henkilön olevan tyhmä – varsinkaan, jos sen ansiosta joku puheenaiheesta paremmin ajan tasalla oleva saa suunvuoron. Ihminen, joka puhuu enemmän kuin tietää, laskee ainakin minun kiinnostukseni tämän tarinointia kohtaan nopeammin kuin Rainman laskee lattialle pudonneita hammastikkuja.
Toivoisin sananlaskuun päivitystä, jonka myötä hiljaisuuden sijaan kultaa olisikin kuunteleminen, koska se opettaa lähes aina enemmän kuin puhuminen. Jälkimmäistä tarvitaan kuitenkin kysymysten ja välikommenttien esittämiseen toista keskeyttämättä, sillä niiden saaminen osoittaa mielestäni parhaiten, että vastapuoli oikeasti kuuntelee. Todettakoon siis, että tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen välillä on kultaa. Ja, että hiljaisuus on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa.
Itse olen kerran myöhästynyt koulusta, koska suolistoni mielestä oli hulvatonta aiheuttaa minulle ripulikohtaus kävellessäni pysäkille, minkä seurauksena jouduin palaamaan kotiin vaihtamaan housut. Kouluun päästyäni tyydyin sanomaan nukkuneeni pommiin, koska en halunnut aiheuttaa ympärilleni kiusallista ilmapiiriä mainitsemalla niinkin epäluonnollisen asian kuin ripulointi. Luokkalaiseni tuntien olen varma, ettei kukaan olisi minua asiasta pilkannut, mutta en jaksanut alkaa herättämään edes pientä hämmennystä. Tässä tilanteessa toivoin vain yleisen asenteen vielä joku päivä olevan sen verran kypsä, että jokainen voisi tarpeen vaatiessa kertoa totuuden suolensa yllätyksellisestä leikkisyydestä ilman pelkoa naurunalaiseksi tulemisesta.
Olen törmännyt useaan tilanteeseen, jossa homo- tai transseksuaalia henkilöä kehotetaan välttämään huomion herättämistä identiteettinsä kanssa, ettei kukaan vain provosoidu tai järkyty. Ensinnäkin, tämä niin sanottu muka hyväntahtoinen kehotus olla olemasta oma itsensä on asianomaiselle erittäin loukkaava ja nöyryyttävä. Toiseksi, niin pitkään kuin puhumista ja avoimuutta pyritään näinkin “hienovaraisesti” rajoittamaan, ahdasmielisyys ja epätasa-arvo eivät tästä maailmasta ole lähdössä mihinkään.
Yksittäiset teot johtavat universaaleihin lopputuloksiin. Eteenpäin mennään jo silloin, jos porukassa edes joku uskaltaa olla eri mieltä tai erilainen enemmistön kanssa, mikäli tämä ratkaisu lisää rauhan, rakkauden ja ymmärryksen määrää maailmassa. Ja se joku voit olla juuri sinä. Ja se olisin myös voinut olla minä, mutta valitsin olla nössö, ja valehdella nukkuneeni pommiin.
Kolumnin on kirjoittanut radio- ja tv-journalismiopiskelija Marjatta Luostarinen. Kuva: Josefiina Turkulainen -
Tamperelainen Manse PP nousi viime syksynä kauden päätteeksi miesten Superpesikseen. Vuonna 2005 perustetun seuran toiminta on ollut mallikasta jo vuosia ja nousu oli todella ansaittu. Talven aikana tehdyt sopimukset osoittivat sen, että Tampereella halutaan todella pelata Superpesistä. Myös naisten Superpesis-joukkue on menestynyt hyvin viime vuosina. Viime kaudella ilman mitalia jäänyt joukkue on vahvistunut talven aikana paljon ja lähtee kauteen ennakkosuosikkina. Näyttää siis vahvasti siltä, että Tampereella on luvassa todellinen pesäpallokesä, mikäli sen pelaaminen vain on mahdollista. Continue Reading…
-
Valioliiga-kausi 2015-16 on jäänyt ikuisesti historiaan. Leicester Cityn matka mestaruuteen on herättänyt monissa joukkueissa toivoa, ja sitä pidetään yhtenä urheilumaailman suurimmista altavastaajatarinoista. Continue Reading…