• Seurantajärjestelmä auttaa verensokerin mittauksessa

    Haastattelin Jarkko Hyvöstä, jolla on tämä sensori kädessä.

    Jarkko on 1 tyypin diabeetikko, joka sairasti tämän nuoresta asti. Hänen nuoruudessaan diabetes oli häpeän aihe, jos verrataan nykyaikaan. Silloin ei ollut yleistä tietoa sairaudesta kuin nykyään.

    Jarkkoa sairaus hävetti, kun joutui piikittämään tai ottaa sormenpäästä mitat. Hyvönen muistelee vaikeinta oli erilaisuuden tunne.

    Hän ei silloin nuoruus iässään osannut itse edes ymmärtämään mistä sairaus johtuu. Puhumattakaan siitä, että joutui kaikille selittämään.

    Nykyään hänellä on sensori jolloin ei hävetä ottaa sokeriarvot, mutta silti vähän hävettää kun joutuu pistämään.

    Jarkko Hyvönen kertoi, että sensori ei ole aina luotettava se saattaa lakata toimimasta joskus varsinkin talvella jos on kovat pakkaset. Fyysisessä työssä myös pitää olla tarkkana, ettei sensori vaurioidu. Tällaisen ongelmien välttämiseksi hän teippaa laitetta. Laite muuten kestää vettä ja saunomista hän kertoi.

    “Nuorena oli pahempaa, kun ihmiset luulivat, että olen nisti”, Hyvönen sanoo.

    Jarkkon mukaan sairaus itsessään ei ole vaikea, vaan hoitomuoto ja moni piikkien kantaminen.

    Hän muistelee, kuinka on joskus tyrinyt unohtamalla, mittauslaitteen jolloin joutui arvailuksi verensokeri.

    Tapauksia on muutama ja niistä hän on joutunut sairaalan asti. Hän tarkentaa tapauksiaan niin, että mittarit unohtuneet ja huvi reissulle lähdetty. Ei halua kokea sellaista uudestaan, tilanne oli vakava. Tarkemmin tapahtumasta hän ei haluaisi puhua. Hän on iloinen, että sensori nyt helpottaa paljon elämää.

    Hyvönen suostui esittelemään sensorin ja kuinka se toimii.Katsojan silmissä se on yksinkertainen, mutta se sisältää paljon lääketieteellistä ja outoja sääntöjä.

    SAIRAUDEN HÄPEMINEN JA SENSORIN HELPPOTTAMINEN SAIRAUTEEN

    Häpeä ei ole itsestään selvää, se voi esiintyä kriisi muodossa.

    Moni jotka lapsuus tai nuoruusiässä sairastuvat diabetekseen häpeävät sairauttaan, jolloin hoitaminen ei onnistu. Myös aikuisilla esiintyy häpeän tunne sairaudesta. Tällöin sairaus voi edetä pahemmaksi. Tämä ilmiö ei ole uutta, mutta sensorin vaikutus on.

    Sensori on helppo kun sillä voi mitata suoraan käsivarresta jolloin saa tarkan lukeman, vaikka se on 15min myöhässä. Uskon, että teknologia tulee tässäkin kehittymään, ja jatkossa saadaan saman tien sokeriarvot näkymään.

    Sensorit ovat olleet jonkin aikaa käytössä, mutta olivat kalliita, nykyään saa sovelluksen puhelimeen ja diabetestä sairastavan henkilön ei tarvitse mitata jatkuvasti sormenpäästä.

    Laite maksaa noin 50€. Siltikään kaikki eivät saa tätä laitetta. Ensiksi saavat diabeetikkolapset, sitten monipistoshoidossa olevat, jonka jälkeen tulee 1 tyypin db sairastavat ja harkinnanvaraisesti 2 tyypin db sairastavat. Esimerkiksi 1 tyypin db sairastavat saavat mittaustarvikkeet ilmaiseksi. Veronmaksajille tämä on noin 350-400e vuosi.

    Toimittajan: Musse Adam

     

  • Maahanmuuttajanuoret eivät saa muita kuin lähihoitajan tai sairaanhoitajan töitä

    Moni nuori joutuu hyväksymään kohtalonsa, joka on maastamuutto työn tai opiskelun perää. Suomen piti olla näille maahanmuuttajanuorille sekä uussuomalaisille hyvä turvamaa, mutta näin se ei aina ole. Kuvitella lapsuudesta asti kasvanut täällä, koulutettu ja intinkin käynyt, joka on valmis puolustamaan Suomea ei pysty kokea Suomea kotimaakseen

    Suomessa Somali, muualla suomalainenkirjassa nuoret siinä kertoivat suoraan ajatuksensa etteivät pidä Suomea kotimaanaan. Jos edes jonkin verran silloin se on kun he ovat ulkomailla, jolloin voivat sanoa, että tulevat Suomesta.

    Työpaikkasyrjintää on ja aina ollut Suomessa ja tulee olemaan. Enää fyysistä syrjintää kuin 1990-luvulla ei ole, nykyään se on psykologista eli piilorasismiaJopa yläasteella opettajat kehottavat nuoria maahanmuuttajia ammattiin, kuin lukioon.
    Tämä kertoo jo paljon.
    Kotona ei odoteta nuorelta työntekoa vaan koulutusta. Tämä on yksi näkökulma miksi venäläinen vaihtaa sukunimensä suomalaiseksi.

    Kysymys on miten sen voisi estää tai lopettaa kokonaan. Eikös Suomi menetä tässä paljon ammattitaitoisia nuoria sekä hyviä veronmaksajia. Tällainen syrjintä kostautuu Suomelle. Ulkomailta saa reiluutta enemmän kuin Suomesta. Siellä ei katsota yhtä vahvasti ihon tai etnisyyden perusteella vain taidon ja tiedon mukaan. Loppujen lopuksi Suomessa työnantajalla on vapaa valinta palkata ketä se haluaa.

    Onko hoitoala ja kuljetusala vain työ jonka saamme?

    Näin se ei ole vaikka siltä joskus näyttää. Moni kuljettaja tekee lisäksi muuta. Tai moni hoitaja miettii kuinka jatkaa seuraavaa koulutusta tai edetä työssä.
    Koskaan ei puhuta itse työllistyneistä nuorista, jotka myös työllistävät muita. Kyselin somalitaustaisilta, jotka olivat joutuneet vaihtaa oman alan. Miten työelämä Suomessa?

    He kertoivat, että joutuivat luopumaan omasta alasta ja siirtymään hoitoalalle tai kuljetusalalle. Moni nuori kertoo, että on joutunut vaihtamaan alaa kokonaan syrjinnän takia, vaikka on opiskellut paremman palkaalan.

    Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa paljastuu selvä syrjintä. Tutkimuksessa lähetettiin 5 000 hakemusta eri nimillä. Somalialainen nimi oli viimeisin, joka kutsuttiin haastatteluun.

    Tässä nähdään miksi nuoret mieluiten vaihtaa maisemaa, koska on joutunut koulutuksen tai työhaun syrjinnän kautta muuttamaan muualle. Toki onhan meitä monenlaiseksi. Löytyy lääkäristä, asianajajaa, poliitikkosta poliisiin asti. Se myös kertoo Suomen maasta paljon.

    Musse Adam, 29-vuotias Suomessa kasvanut somalitaustainen nuori
    Musse Adam, 29-vuotias Suomessa kasvanut somalitaustainen journalistiopiskelija

     

     

  • Kunnon Somemelska

    Kunnon somemelska

    Sosiaalinen media on tämän päivän suurin media. Facebook, Instagram, Twitter, WhatsApp, Tinder, TikTok, Periscope. Näissä sekä muissa some-sovelluksissa ihmiset lähettävät kuvia, videoita, tekstejä, kommentteja ja informaatiota ympäri maailmaa ja tutustuvat täysin tuntemattomiin ihmisiin.

    Vanhat kouluikäiset kaverit löytävät toisensa uudelleen, syntyy täysin uusia ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja avioliittoja. Työpaikkoja, tapahtumia, juoruja ja uutisia haetaan somen kautta. 

    Voit olla kaikkiin yhteydessä koko ajan ja kaikkea informaatiota on helpompi löytää kuin koskaan.

    Edellä mainitut asiat ovat somen hyviä puolia mutta onko siinä koko totuus?

    Mietitäänpä.

    Sosiaalisen median suurin kompastuskivi on valeinformaatio ja vihapuhe. Et voi sokeasti luottaa tuotettuun sisältöön.

    Esimerkiksi Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää, lähes kolmasosa maapallon väestöstä, ja sen valtavan informaatiotulvan kontrolloiminen ylläpidon voimin on tuhansien ihmisten kokopäivätyö. Mutta mitkä ovat ylläpidon ihmisten ohjesäännöt jota he noudattavat?

    Facebook ilmoitti että on ystäväni syntymäpäivä. Lähetin hänen FB-sivustolleen syntymäpäiväkuvan jossa oli vähäpukeinen nainen. Ei kulunut kauaakaan kun kuva oli blokattu ylläpidon toimesta ”yhteisönormien vastaisena”. 

    Kohahdutin olkapäitäni ja lähetin ystävälleni onnentoivotukset ilman kuvaa. Arvatkaa hämmästykseni määrä kun huomasin sen saman kuvan myöhemmin Facebookissa parikin kertaa.

    Facebookin, ja muiden some-medioiden käyttäjät,  voivat vapaasti ilmiantaa sopimattomaksi mieltävänsä julkaisun. Joten onko sosiaalisen median sensuuri oikeasti ylläpidon käsissä vai onko yksittäisillä käyttäjillä sittenkin viimeinen sana? 

    Toinen huono puoli somessa on sen addiktoiva puoli. 

    Olen sitä mieltä että varsinkin nuoret uppoutuvat nettipeleihinsä, kännyköihinsä ja läppäreihinsä hautautuen koteihinsa. Oikeat ihmiskontaktit vähenevät ja nuorten masennus lisääntyy huolestuttavaa vauhtia. 

    Jättäkää kännykät välillä kotiin, menkää koputtamaan kaverinne ovelle ja lähtekää ulkojäille pelaamaan lätkää.

     

    Kirjoittaja on 53-vuotias journalismin aikuisopiskelija Helsingistä.

     

  • Urheilun ja politiikan vastakkainasettelu luo uhkan uskottavuudelle

    Urheilu ja politiikka on ollut toisissaan kiinni, kuin raidat seeprassa. Vaikka suuremmalle yleisölle asia on pimennossa, niin on selvää että urheilun avustuksella on saatu enemmänkin poliittiisia yhteistyökuvioita solmittua.

    Continue Reading…

  • Onko Espoosta tulossa rauhaton?

    Espoo on ollut otsikoissa viimeaikoina erilaisista rikosuutisista ja -kohuista. Verotietojen mukaan Espoossa on yhtä aikaa Suomen varakkain postinumeroalue Westend ja köyhin alue Otaniemi. Johtuen opiskelijoiden määrästä. 

    Espoossa on  viime aikoina tapahtunut kaikenlaista ikävää, kuten autopalo Länsiväylällä sekä ketjukolari, polttopulloiskuja, autoilla kaahailuja ja pahoinpitelyjä. Mielestäni on outoa, että juuri siellä entisessä kotikaupungissani on tapahtunut kaikkea tälläistä  lähiaikoina. Espoo oli ennen rauhallinen ja varakas kaupunki, josta heitettiin vitsiä “Espoossa ei ole mitään muuta kun rikkaita ja kermaperseitä”. Mielestäni on huolestuttavaa, että rauhallisesta kaupungista on muuttumassa rauhaton paikka. Jopa ala-asteikäisiltä lapsilta on löytynyt teräaseita. Myös paikallispoliisi on ollut huolissaan nuorista. 

    Suurimmista kohuista yksi on ollut, mitä monet mediatkin ovat kirjoittaneet, kun teinityttö jäi jalastaan kiinni metron ovien väliin Matinkylässä ja raahautui metron mukana useita metrejä. Onneksi tyttö selvisi pelkällä säikähdyksellä.

    Ilta-Sanomat uutisoi 26.11.2019 rikosliigasta Espoossa, jossa se iskee BMW-merkkisiin autoihin varastamalla auton sisäosia mukaansa. BMW-merkissä sisustat ovat erittäin arvokkaita ja rikolliset saavat hyvät rahat niistä. Mielestäni poliisin ja nuorisopsykiatrien olisi panostettava ennaltaehkäisyyn, että saataisiin lopetettua nämä teot tai ainakin onnistuttaisiin vähentämään niitä.

     

    Kolumni Vili Rantanen, 18

     

  • Kolumni: NHL-valmentajat todella epäkiitollisessa asemassa

    Tämä vuosi on sen näyttänyt, valmentajat ovat edelleen vain sivuroolissa NHL:ssä. Viidet potkut tulleet alle kahden kuukauden sisään.
    Continue Reading…

  • Tilastot Amazonin sademetsän tuhoista julki, presidentti syyttää Leonardo DiCapriota

    Raportit paljastavat kuluneen vuoden sademetsätuhot suurimmaksi lähes vuosikymmeneen. Brasilian presidentti syyttää tuhoista Hollywood-tähti Leonardo DiCapriota. 

     

    Kuvituskuva: Amazonin sademetsä. Kuvaaja Arja Kangasniemi.

    Brasilian kansallinen avaruustutkimusinstituutti INPE on julkaissut tilaston, joka paljastaa Amazonin sademetsää tuhoutuneen 10 100 neliökilometriä vuoden pituisen mittajakson sisällä. INPE:n tuottama raportti pohjautuu satelliittikuviin. 

    Vuoden sisällä tapahtuneet rajut metsäpalot Brasiliassa ovat olleet suuri tekijä sademetsien tuhoutumisessa. Tämän vuoden metsäpalot ovat olleet tuhoisimmat sitten vuoden 2010. 

    Heinäkuuhun mennessä Amazonin sademetsän raportoitiin tuhoutuneen jo 10 000 neliökilometriä. Vastaavia lukuja on mitattu viimeksi vuonna 2008, jolloin metsätuhon kooksi arvioitiin noin 12 000 neliökilometriä.  Vuoden 2019 metsätuhon nopeutta voidaan verrata kahden jalkapallokentän kokoisen alueen tuhoutumiseen joka minuutti. Amazonin sademetsistä 60% sijoittuu Brasiliaan. 

     

     

    Aiemmin Brasilia kieltäytyi avusta

     

    Brasilian oikeistolaispresidentti Jair Bolsonaron tiedetään vahvasti tukevan metsien raivausta maatalouskäyttöön ja kannattavan kaivostyömaiden lisäystä.

    Bolsonaron ympäristöpolitiikka aiheuttaa pahennusta myös Euroopassa. G-7 maat tarjosivat Brasilialle elokuussa metsäpalojen sammuttamiseen apua 20-miljoonan euron edestä. Brasilian hallitus kuitenkin kieltäytyi silloin avusta. Bolsonaro syyttää metsäpaloista kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi Hollywood-tähti Leonardo DiCapriota.

    Bolzonaron mukaan DiCaprio on lahjoittanut rahaa ympäristöjärjestöille Amazonin polttamisesta. Bolsonaron väitteille ei ole todisteita. 

    DiCaprio kommentoi tapausta seuraavasti Instagramissa: “Tällä Amazonin kriisin hetkellä, tuen Brazilian kansalaisia, jotka työskentelevät luontonsa ja kulttuuriperintönsä suojelemiseksi.”

     

    Amazonin sademetsät sitovat itseensä suuren osan ilmaston hiilidioksidista ja päästävät sen happena ulos. Amazonin on arvioitu poistavan 20 – 25% ilmakehämme hiilidioksidista.

     

    Henna Korhonen

     

     

     

  • Kolumni: Loukkaantujien sukupolvi

    Tänä päivänä tuntuu muoti-ilmiönä olevan palkokasvin siemenen vetäminen hengityselimeen milloin mistäkin syystä. Välillä tuntuu jopa siltä, kun käynnissä olisi kilpailu siitä, kuka loukkaantuu pienimmästä asiasta. Useimmiten loukkaannutaan vieläpä jonkun toisen puolesta, vaikka itsellä ei olisi minkäänlaista tekemistä asian kanssa. 

     

    Uusimmaksi keskustelun aiheeksi on noussut näyttelijä ja kansanedustaja Pirkka-Pekka Peteliuksen julkinen anteeksipyyntö saamelaisille. Tunteita pintaan on nostattanut Peteliuksen  Aake Kallialan kanssa 80-luvun loppupuolella ja 90-luvulla tekemät sketsisarjat, joissa naurettiin saamelaisille ja romaneille. Nämä, kuten monet muutkin sen aikakauden television sketsiohjelmat, olivat sen ajan mukaisia. Ei välttämättä tämän päivän mediamaailmaan sopivia. Olen tämän aikakauden kasvatteja ja ehkä siksi nykyiset viihdeohjelmat vaikuttavat väkinäisiltä ja joskus suorastaan jopa tylsiltä. 

     

    Suomalaiset ovat kertoneet vuosikymmeniä vitsejä “kieroista” savolaisista. Pohjalaisia pidetään yleisesti jäyhinä puukkojunkkareina. Ruotsalaisia on aina mollattu tarinoissa ja vitseissä. Väittäisin, että edellä mainitut ihmisryhmät kertovat yhtälailla vitsejä  “meistä” naapureista ja ulkopuolisista kansanryhmistä. Pitääkö meidän kaikkien nyt loukkaantua toistemme ja itsemme puolesta ja pyytää samaan hengenvetoon anteeksi kaikkea ennen, nyt ja tulevaisuudessa sanomaamme?

     

    Onko niin, ettei enää voi vitsailla mistään aiheesta, etteikö joku loukkaisi mieltään? Onko meistä tullut näin huumorintajuttomia? Tästäkö johtuu ihmisten yleinen paha olo ja ahdistuneisuus? Olisiko aika hieman löysätä pään ympärillä kiristävän vanteen ruuvia ja ottaa hieman rennommin? 

     

    Mitä jos kaikki opettelisimme ihan ensin nauramaan itsellemme. Luopuisimme hetkeksi omista, ehkä tiukoistakin asenteista ja ennakkoluuloista. Antaisimme itsellemme luvan nauraa ihan kaikille asioille. Olisiko elämä hieman helpompaa ja hauskempaa? Minä ainakin uskon näin. Siksi aion tulevaisuudessakin nauraa joidenkin mielestä rasistisille, sopimattomille ja raaoille vitseille ja vanhoille huumoriohjelmille. Enkä aio sitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ohjeeni mielensäpahoittajille on, että opetelkaa erottamaan fakta fiktiosta ja totuus huumorista. Vinkkinä voin sanoa, että raja on useimmiten hyvinkin selkeä, jos ne vain itse haluaa toisistaan erottaa.

    Kiitos ja anteeksi!

     

    Kuva: Arja Kangasniemi

    Kirjoittaja on vuonna 1971 syntynyt, radio- ja tv-journalismin opiskelija, Iiro Hakaluoto

  • Kolumni: Huuhkajat täydelliseen koeajoon ennen EM-kisoja – ketkä ansaitsevat vielä näytönpaikan?

    Suomen A-maajoukkue ansaitsi marraskuussa historian ensimmäisen pääsylippunsa jalkapallon arvokisoihin. Railakkaiden torijuhlien jälkeen pelaajat saivat palata omien seurojensa riveihin, mutta Suomen Palloliitolla ja Huuhkajien valmennusjoukoilla on nyt edessään täysin uudenlainen tehtävä.

    Continue Reading…

  • Kolumni: Aleksib astuu suuriin saappaisiin – näin hän tulee nostamaan OG:n maailman huipulle

    Aleksib:n johtama OG on ollut CS:GO skenen puheenaiheena jo pitkän tovin. Tuleeko joukkue nousemaan kirkkaimpien joukkueiden seuraan?

    Continue Reading…

cialis kopen online Köpa Viagra på nätet i Sverige Osta Viagra Priligy kaufen ohne rezept Køb Cialis på nettet Danmark Køb Viagra uden recept Danmark Köpa Cialis säkert på nätet Sverige