• Post Image

    Trombit selostaa Bluesin kotiottelut

     

    Velja Engström ja Samuli Törrönen selostavat lauantain Blues-Lukko ottelun. Kuva Veera Visuri
    Velja Engström ja Samuli Törrönen selostavat lauantain Blues-Lukko ottelun. Kuva Veera Visuri

     

    Ainoana pääkaupunkiseudun joukkueena jääkiekon SM-liigan playoffseihin selviytynyt Espoon Blues tekee pudotuspelien ajan yhteistyötä Trombitin kanssa. Kaikista Bluesin kotiotteluista on tarjolla liveselostus radiossa ja internetissä.

    -Ollaan todella tyytyväisiä, että päästään tekemään yhteistyötä Bluesin kanssa. Selostuspuitteet ainakin vaikuttivat loistavilta ja Blues otti meidät innolla vastaan, iloitsee Trombit FM:n selostusvastaava Velja Engström.

    Trombit FM:n ensimmäinen otteluselostus alkaa lauantaina kello 16.00 studio-osuudella. Selostus alkaa kello 17.00 ja se on kuultavana pääkaupunkiseudulla taajuudella 103.1 Mhz, sekä netissä trombit.net

     

    Teksti: Velja Engström ja Samuli Törrönen

  • Yhteistyötä ja avunantoa joukkuelajien välillä

     

    Suomen urheilumaailman kermaa kokoontui keskiviikkona Ravintola Mestaritalliin Helsingin Töölöön “Parempaa peliä joka päivä” – tiedotustilaisuuteen. Kyseessä on ainutlaatuinen ja kunnianhimoinen yhteistyöprojekti, joka pyrkii suosituimpien palloilulajien väliseen kunnioitukseen ja avunantoon.

    Tiedotustilaisuudessa oli leppoisa tunnelma.
    Tiedotustilaisuudessa oli leppoisa tunnelma.

    Paikalla oli jääkiekon, jalkapallon, salibandyn, koripallon ja lentopallon A-maajoukkueiden päävalmentajat, sekä Suomen olympiakomitean asettaman huippu-urheilukomitean johtaja Mika Kojonkoski. Projektissa on mukana myös käsipallo ja voimistelu.

    Yhteistyö on kansainvälisen menestyksen kannalta välttämättömyys

    “Pyritään luomaan mallia siitä, että osaamisen kehittäminen on osittain toimintatapa. Kaikilla tasoilla voidaan tulla haastetuksi, haastaa ja vaihtaa näkemyksiä. Lopullista totuutta ei ole olemassa mistään asiasta, tässä tapauksessa esimerkiksi palloilulajeista tai joukkuepeleistä, vaan jopa päävalmentajat kokevat omalta osaltaan erittäin motivoivaksi sen, että ovat keskenään yhteistyössä, kuuntelee toisten epäonnistumisia tai onnistumisia, oppii niistä ja tuo pöytään omia haasteitaan”, Kojonkoski selventää projektia.

    Lehdistötilaisuus oli mieltänostattava. Jokainen päävalmentaja korosti yhdessä tekemisen tärkeyttä. Keskustelu sai jopa romanttisia vivahteita, kun valmentajat maalailivat tulevia menestystarinoita ja loivat uskoa suomalaisen yhteistyömentaliteetin toimivuudesta.

    “Kyllä se on meille melkein ehdoton välttämättömyys, että tehdään yhteistyötä. Suomessa aiemmin jokainen laji on tehnyt omaa juttuansa. Jos haluamme menestyä kansainvälisesti, meidän on saatava kaikki osaaminen, mitä tästä maasta löytyy käyttöön. Tässä projektissa pyrimme joukkuelajien kanssa lisäämään yhteistyötä”, jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund sanoo.

    Kuuden eri palloilulajin yhteistyösopimus on toki ainutlaatuinen ja ajatuksena hieno, mutta selkeää konkretiaa oli toistaiseksi huomattavissa melko vähän. Päävalmentajat vakuuttivat kuitenkin, että kymmenen hengen projektiryhmässä on synnytetty keskenäinen luottamus ja hyvä henki. Nykypäivänä lajit eivät koita enää syödä toisen korista, vaan pelata yhteiseen pussiin. Pyrkimys on, että jokainen laji hyötyy.

    “Taustalla on ollut projektiryhmä joka koostuu päävalmentajista,valmennuspäälliköistä ja erilaisista asiantuntioista, jotka ovat luoneet tälle joukkuepelien yhteistyölle raamit, että millä alueella olisi tärkeä toimia yhdessä. Pelin jatkuva pohdiskelu eri tasoilla on erittäin tärkeää, vaikka lopullista totuutta ei tietenkään ole. Valmennusosaaminen ja sen kehittäminen on kaikkien tavoite ja siinä on paljon haasteita. Myös urheilullisuuden lisääminen nuorten keskuudessa on tärkeää. Pyrimme miettimään, mitä voimme tehdä, että joukkuelajien parissa olevat nuoret olisivat vielä urheilullisempia ”, Kojonkoski valoittaa taustoja.

    Westerlund puhui lajien välisestä yhteistyöstä.
    Westerlund puhui lajien välisestä yhteistyöstä.

    On loistavaa, että suomalaiset lyövät viisaita päitään yhteen. Jos projekti onnistuu niin kuin lehdistötilaisuudessa hehkutetaan, tulee se olemaan Suomen palloilulle loistava asia. Jokainen päävalmentaja oli samaa mieltä, että monipuolinen urheileminen ja etenkin erilaisten palloilulajien harrastaminen laajalla skaalalla on nuorelle urheilijalle pelkästään hyväksi. Päätös lopullisesta lajivalinnasta tulee jättää nuorelle urheilijalle itselleen. Houkuttelu tiettyyn lajiin yritetään jättää.

    “Olen valmentanut montaa pelaajaa, joka on pelannut aiemmin urallaan myös jääkiekkoa. En osaa sanoa selkeää syytä miksi, mutta he ymmärtävät usein puolustuspelaamisen paremmin, kuin pelkästään koripallon parissa olleet”, Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman sanoo.

    Puheista huomaa, että nuoren innostaminen lajista riippumatta on tärkeintä. Tarkoitus ei ole, että nuoria aletaan jalostaa maailmantähdiksi varhaisessa vaiheessa, vaan että nuori kokee urheilun mielekkääksi ja löytää lopulta suosikkilajinsa. Tässä valmentajat voivat toimia innostajina ja suunnannäyttäjinä.

    Kojonkoski antaa tiedotustilaisuudessa loistavan esimerkin: “Luin tutkimusta, jossa tutkittiin matemaattisesti lahjakkaita lapsia. Kävi ilmi, että suurin osa on löytänyt matemaattisen kipinän ennen ensimmäistä luokkaa, koska kotona on opetettu helpoimpia laskuja. Kun lapsi menee koulussa ensimmäiselle matematiikan tunnille hän kokee onnistumisen tunteen. Tämä innostaa lasta entisestään opettelemaan matematiikkaa. En näe syytä, miksi tämä ei voisi toimia myös palloilulajeissa”.

    Valmentajakeskeisyys halutaan jättää suomalaisesta urheilusta. Urheilijan tulisi olla keskiössä ja yksilökohtainen valmentaminen on erittäin tärkeää. Jokainen valmentaja oli samaa mieltä, että vanhanaikainen autoritäärinen valmennustyyli ei ole nykypäivänä paras vaihtoehto. Valmentajan pitää ennemminkin osata kysyä oikeat kysymykset, kuin kertoa vastaukset.

    Vaikka projekti on toistaiseksi vielä alkutekijöissä ja konkreettista toimintaa on vielä vähän, on yhteistyö tervetullutta. Nokittelua tai toisten lajien väheksymistä ei ollut ilmassa. Henki oli päävalmentajien välillä hyvä ja kaikesta huomasi, että yhteisen hyvän puolesta tehdään töitä. Päämäärä on suomalaisen huippu-urheilun menestyksen kasvattaminen, nuorien urheilijoiden saaminen joukkuepelien pariin entistäkin enemmän ja kaikkien lahjakkuuksien maksimaalinen kehittäminen niin fyysisesti kuin pelillisestikin.

    ”Kuin elämä pienoiskoossa”

    Peli on kaiken keskiössä. “Peli on kuin elämä pienoiskoossa”, Westerlund runoilee. Se mikä laji on kyseessä on loppupeleissä toissijainen seikka pelin lajinalaisuuksien rinnalla. Tietoa pitää jakaa ja niin tehdään jo nyt. On kiehtovaa nähdä, kuinka paljon nämä herrat pystyvät lopulta jakamaan elämänkokemuksiaan toisilleen, saatika kokonaiset lajiliitot. Yhteistyö on ollut suomalaisten voimavara aina. Nyt tämä yhteistyö yritetään saada palloilulajien välille.

    Kyllä sitä konkretiaakin löytyi. Salibandymaajoukkueen päävalmentaja Toni Kettunen keskusteli Erkka Westerlundin kanssa Sotshin menestyksestä: ”Kysyin Erkalta mitä hän oikein teki, että sai revittyä joukkueesta kaiken irti. Erkka ei muuta sanonut, kuin katso tuosta ja lätkäisi monistenivaskan, jossa oli kirjallisesti kaikki, mitä Sotshissa tehtiin. Näin ei varmasti olisi tapahtunut 20 vuotta sitten.”

    Teksti: Rami Shikeben
    Kuvat: Veera Visuri

  • Post Image

    Pudotuspeliennakko Tappara – Pelicans: Katkaiseeko Tappara pelikaanien siivet?

    liiga_playoffit_joonas_vallius

    Lähtökohdat

    Pelicansin alkukausi oli todella vakuuttava 11 ensimmäisestä pelistään se hävisi ainoastaan yhden. Liito kuitenkin tyssäsi marraskuun lopussa, jolloin lahtelaiset käynnistivät ennätys pitkän tappioputken peräti 11 ottelua. Loppukaudesta joukkue kuitenkin tsemppasi itsensä runkosarjassa kahdeksanneksi ja onnistui voittamaan lomarengas kierroksella HIFK:n voitoin 2-0.

    Tappara puolestaan oli lähes koko runkosarjan erittäin vahvassa vedossa. Pisteitä tuli tasaisella tahdilla läpi kauden. Ainoastaan viimeisissä peleissä se koki pienen notkahduksen hävittyään kolme peliä putkeen. Joukkue tosin kuittasi sen voittamalla viimeisen pelinsä ja päätyen runkosarjassa sijalle kaksi.

    Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella viisi kertaa. Molemmat joukkueet ovat voittaneet kerran jatkoajalla, mutta muuten pelit ovat kääntyneet Tapparalle jo varsinaisella peliajalla.

    Yhteismaalit keskinäisissä otteluissa ovat 15-8 Tapparan hyväksi.

    Tilastojen valossa Tappara on selkeä ennakkosuosikki. Kirvesmiesten paras pistemies runkosarjassa oli Kristian Kuusela, joka saalisti 46 pistettä (19+27). Olli Palola oli paras maalintekijä 27 maalilla. Pelicansilla vastaavasti paras tehomies oli Vili Sopanen 42 pisteellä (12+30). Eniten maaleja pussinokille runkosarjassa teki Timo Pärssinen, joka nakutti 14 maalia.

    Pelicansin rotaatiossa on tapahtunut kauden aikana paljon muutoksia. Jan Latvala on ainoa joka on pelannut kaikki 60 ottelua. Myös ketjukoostumukset ovat vaihdelleet todella paljon. Oikeastaan ketju Sopanen – Saarenheimo – Mustonen on pysynyt yhdessä pidempään. Tapparalla on ollut hieman vakaampaa. Kokoonpanosta löytyy kuusi miestä, jotka ovat pelanneet kaudella 60 ottelua. Lisäksi heidän kaksi ensimmäistä kenttää on ollut lähes koko kauden yhdessä.

    Molemmilla on hyvät maalivahdit ja onnistuessaan kumpainenkin pystyy tarjoamaan joukkueelleen voiton. Tapparan vahti Juha Metsola saalisti runkosarjassa eniten nollapelejä 12 kappaletta. Miehen torjuntaprosentti 92,64 oli Liigan viidenneksi paras. Pelicansin Jere Myllyniemi oli torjuntaprosentilla 90,93 vasta Liigan 14. Vaikka miehen otteet ovat kauden mittaan hieman ailahdelleet, niin viimeistään HIFK-sarjassa Myllyniemi näytti, että hän pystyy tosipaikassa venymään koviin suorituksiin. Kahdessa ottelussa miehen torjuntaprosentti oli 98,33 päästäen vain yhden maalin.

    Ratkaisun paikat

    Tapparan yhtenäisempi kokoonpano on varmasti heidän etunsa. Myös aiempi playoff-kokemus on Tapparan puolella, heidän yltäen viime vuonna finaaliin asti.

    Pelicansin joukkueessa on tosin todellisia konkareita, kuten Jan Latvala ja Timo Pärssinen. Myös kapteeni Tommi Paakkolanvaara sekä Pekka Saarenheimo ovat pelanneet useita playoff-otteluita. Yhdessä he eivät kuitenkaan ole kovin montaa playoff-kautta pelanneet.

    Pelicans pystyy puolustuspelissä pistämään kampoihin, mutta hyökkäys on tamperelaisilla paljon laajempi. Varsinkin maalinteko on Tapparan vahvuus, kokoonpanosta löytyy runkosarjan paras maalintekijä Olli Palola 27 maalilla. Pelicansin maalinteko taas nojasi alkukaudella pitkälti Radek Smolenakin harteilla. Tästä kertoo se fakta, että hän jakoi parhaan maalintekijän paikan Timo Pärssisen kanssa 14 osumallaan. Vaikka Smolenak poistui lahtelaisten riveistä jo marraskuun alkupuolella.

    Vastakkain ovat kaksi todella kokenutta valmentajaa. Tapparan Jukka Rautakorpi on valmentanut joukkueensa kerran Suomen mestaruuteen ja neljä kertaa pronssille. Hannu Aravirta on puolestaan luotsannut suojattinsa kaksi kertaa kultaan, kolmesti hopeaan sekä kahdesti pronssille. Aravirta on pitkän uransa aikana toiminut myös Suomen maajoukkue valmentajana ja kerännyt useita MM- sekä olympiamitaleja. Tässä parissa kokemus painottuu hieman Aravirran voitoksi.

    Seuraa heitä

    Tappara

    Ville Nieminen

    Erittäin kokenut “Nemo” on varsinainen playoff-pelaaja. Kovasta pelityylistään tunnettu hyökkääjä on yksi Tapparan tärkeimpiä lenkkejä kevään pudotuspeleissä. Mieheltä löytyy uransa takaa paljon NHL-otteluita ja sen lisäksi myös yksi Stanley Cup sormus.

    Osaa tehdä likaista työtä maalinedessä ja pystyy ratkaisemaan otteluita.

    Jan-Mikael Järvinen

    Olli Palolan vierellä pelaava sentteri, joka on lyömässä itseään läpi Liigatasolle. Palolan useista osumista onkin kiittäminen juuri Järvistä, jonka tarjoilu on tällä kaudella ollut mainiota. 60 ottelussa 26-vuotias hyökkääjä saalisti 30 syöttöpistettä. Mielenkiintoista on nähdä mihin nuorukaisen rahkeet playoffeissa riittävät.

    Nick Bailen

    Tapparan takalinjoilla häärivä 24-vuotias amerikkalainen ei ollut alkukaudesta kovin vakuuttava, mutta vuoden vaihteen jälkeen on alkanut tehoja tulla. Tämän vuoden puolella Bailen on iskenyt 23 ottelussa 20 pistettä (8+12). Varsinkin ylivoimalla puolustaja on ollut todella vaarallinen.

    Pelicans

    Tommi Paakkolanvaaraa

    31-vuotiaalta hyökkääjältä löytyy paljon kokemusta. Liigassa playoff-otteluita on 77 kappaletta. Kuudesti mies on pelannut finaaleissa, voittaen suomen mestaruuden kolme kertaa.

    Paakkolanvaara pelaa hyvin kahteen suuntaan ja on tärkeässä roolissa joukkueessaan.

    Ilkka Pikkarainen

    Mies on tunnettu kovasta pelityylistään. Hän taklaa ja laukoo lujaa, myös maalinedustan hämmentäminen kuuluu  rooliin. Kun Pikkarainen on jäällä, niin yleensä silloin tapahtuu. Äkkipikaisena tunnettu Pikkarainen on loistava playoff-pelaaja, ainakin niin pitkään kuin pinna kestää.

    Joel Mustonen

    Loistavaa debyyttikauttaan pelaava Mustonen on mielenkiintoinen nimi. Nuorukainen kärsi reilun vuoden verran mykoplasmasta ja kuntoutti itseään alkukauden. 21-vuotias hyökkääjä palasi joulukuussa kaukaloihin, tehden debyyttinsä Liigaan. Hän vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa erittäin pirteällä pelillä. 28 ottelussa mies latoi mukavat 12 pistettä (8+4).

    Arvio:

    Tappara lähtee tähän pariin selkeänä ennakkosuosikkina. Pelicansin puolustaessa loistavasti ja Myllyniemen venyessä, on lahtelaisilla kuitenkin mahdollisuus haastaa kirvesmiehet. Tämä toki vaatii myös tason nostoa monelta pelaajalta. Tapparalla on nälkää viime vuodesta paljon ja hopean tilalle kelpaa ainoastaan kulta. Uskonkin tamperelaisten yhtenäisemmän kokoonpanon siivittävän heidät jatkoon tästä parista.

    Jori Pessala

  • Post Image

    Pudotuspeliennakko Kärpät – HPK: Raateleeko pohjoisen kärppä Hämeen ritarit reviiriltään?

     

    liiga_playoffit_joonas_vallius

    Pohjois-Pohjanmaan ylpeys runkosarjan ykköstilan napannut Oulun Kärpät saa vastaansa pudotuspeleissä voittoputkessa ratsastavan HPK:n Hämeenlinnasta. Joukkueet kohtaavat playoffseissa ensimmäistä kertaa liigahistoriassa. Perjantaina Raksilassa käynnistyvä puolivälieräsarja pelataan tuttuun tapaan paras seitsemästä -järjestelmällä, eli välieriin pääsy tapahtuu neljällä voitolla.

    Runkosarjan valtias Kärpät lähtee ottelusarjaan selvänä suosikkina, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joukkueiden kohtaamisista tule puuttumaan mielenkiintoa.

    HPK kellisti Jokerit kesälomille komeasti ennakkoluulottomalla peliesityksillään Villi Kortti -kierroksella voitoin 2-0.

    Oululaiset ovat esittäneet läpi kauden tehokasta sekä kurinalaista taidokasta kiekkoa. Kärppien menestystekijöitä tarkastellessa ei voi vähätellä päävalmentaja Lauri Marjamäen panosta. Nuori huippuvalmentaja Marjamäki on modernisoinut Kärppien pelitapaa tehokkaan toimivaksi.

    Kärppien runkosarjan voitto oli seuran historian kuudes. Joukkue takoi liigan runkosarjan piste-ennätyksen uuteen uskoon keräten huimat 131 pistettä. Ottelukohtainen pistekeskiarvo oli 2,18, mikä on erittäin arvostettava suoritus. Entinen piste-ennätys oli JYPin hallussa 129 pisteellä.

    Kotiedusta nauttivilla Marjamäen suojateilla ei ole varaa yhtään löysäilyyn, sillä HPK tulee tarjoamaan kovan haasteen.

    Edellisen kerran runkosarjan voittoa saatiin juhlia Oulussa kuusi vuotta sitten lopulta mestaruuteen päättyneellä kaudella 2007-2008. Kärppien edellisestä mitalistakin on vierähtänyt jo viisi vuotta, jolloin kaulaan pujotettiin hopeiset mitalit JYPin juhliessa. 2010-luku on ollut todella vaikea seuralle ja tämän hetkinen suoritustaso tuo varmasti uutta potkua organisaatioon.

    Etenkin viime syksy muistetaan huikeasta 17 ottelun voittoputkesta, jolloin puhuttiin jo varmasta mestaruudesta. Joukkue porskutti voitosta voittoon itseluottamuksen hipoessa taivasta.

    Iso vaikutus Kärppien vahvaan kauteen on varmasti kovilla paluumuuttajilla, jotka saatiin houkuteltua takaisin kasvattajaseuraansa. Kapteeni ja joukkueen taistelun ruumiillistuma Lasse Kukkonen palasi seuraan kymmenen vuoden -NHL ja -KHL -taipaleiltaan. Tähän ajanjaksoon mukaan mahtui vielä viime kausi Ruotsissa Röglessä SHL:ssä ennen paluutaan Kärppien paitaan. Esimerkillisesti C -rinnassa pelaavan Kukkosen runkosarjan tehot olivat puolustajalle vakuuttavat keräten 55 ottelussa tehopisteet 12+16=28 pistettä, joka oikeutti puolustajien pistepörssin viidenteen sijaan. Mika Pyörälän ja taitavan Juhamatti Aaltosen tulo takaisin Kärppiin vahvisti oululaisia merkittävästi. Lisäksi muutama täsmähankinta onnistui täydellisesti. Ykkösmaalivahdiksi pestattu Jussi Rynnäs pysäytteli kiekkoja 93,87% varmuudella ollen runkosarjan paras maalivahti. Kanadalaissentteri Ben Maxwell on muodostanut Aaltosen ja Ivan Humlin kanssa liigan vaarallisimman hyökkäysketjun.

    Ennestään vahvaa miehistöä saapui vahvistamaan vielä kaksi uutta hankintaa ennen helmikuun siirtorajan umpeutumista. Adam Masuhr siirtyi myyntitalkoisiin ajautuneesta KalPasta tuoden samalla lisää vaihtoehtoja etenkin ylivoimapeliin. Lisää paluumuuttajia saatiin, kun keskushyökkääjä Esa Pirnes palasi kasvattajaseuraansa Kärppiin. Edellisen kerran hän pelasi seurassa 15 vuotta sitten keväällä 1999.

    Kärpät kärsi monista loukkaantumisista runkosarjan loppupuolella, mutta perjantaina käynnistyviin pudotuspeleihin sairastupa on tyhjentynyt lukuunottamatta pitkäaikaispotilasta Jari Viuhkolaa, jonka kausi uhkaa olla ohitse.

    Maalivahtiosastolla Rynnäksen ollessa sivussa kakkosmaalivahti Tomi Karhunen pelasi monta loistavaa ottelua. Tänä keväänä he eivät tule kaatumaan ainakaan tälle osastolle.

    Ylivoimapeli oli koko liigan selvästi tehokkainta, eikä alivoimapelaaminenkaan kovin huonosti mennyt ollen kolmanneksi parasta.

    Raksilassa vierasjoukkueet eivät paljoa juhlineet, sillä tappioita varsinaisella peliajalla Kärpille kertyi vain kaksi. Vierailijat poistuivat pohjoisesta voitto taskussaan ainoastaan viidesti koko runkosarjan aikana.

    Haastajana lähtevä HPK pelasi puolestaan uskomattoman runkosarjan lopun nousemalla viimeisellä kierroksella ohi Ilveksen kymmenenneksi.

    Hämeenlinnalaisten kauden uskottiin olevan ohi samalla kun joukkue myi siirtorajalla profiilipelaajansa Ville Viitaluoman ja Jere Sallisen Ruotsiin Örebrohon. Joukkue oli toista mieltä. He saivat tästä päinvastoin uutta puhtia ja innostui käsittämättömään vireeseen napaten kahdeksan perättäistä 3 pisteen voittoa viimeisistä runkosarjan peleistään.

    HPK:lla on nyt kasassa 10 ottelun voittoputki ja itseluottamus on huikaisevaa luokkaa. Kerho on yhtenäinen ja sitkeästi töitä tekevä joukkue, joka on pystynyt nojaamaan erinomaiseen maalivahtipeliin Nuorten MM-kultaa torjuneen 18-vuotiaan Juuse Saroksen johdolla ja saanut siinä samalla myös hyökkäystehonsa esiin.

    Palataan hetkeksi viime syksyyn. Hämeenlinnalaisten kausi on ollut kuin vuoristorata. Syksyllä uudeksi päävalmentajaksi tullut Kai Rautio ei saanut joukkuetta ruotuun ja lokakuun puolivälissä hänen ja pelaajiston välit tulehtuivat niin pahasti, ettei seuran nokkamiehet nähneet muuta ratkaisua kuin Raution irtisanominen tehtävistään. Uudeksi vastuuvalmentajaksi nousi 46-vuotias kakkosvalmentaja Pasi Arvonen. Hän on seuralle tuttu mies, sillä hän on toiminut kaudesta 2006-2007 lähtien hämeenlinnalaisten apuvalmentajana eri valmennustiimeissä.

    Arvosenkin aikana ensimmäiset neljä kuukautta olivat nimittäin täynnä tuskaa.

    Millään pillerillä tai ruiskeella ei saa aikaan sitä tunnetta, jonka HPK on helmi-maaliskuun perättäisten voittojen ansiosta saanut. Henkisestä puolesta Kärppien haastaminen tuskin jää ainakaan kiinni. Vaikka oululaiset tästä marssisivat jatkoon, niin tämä nippu ansaitsee ison kumarruksen.

    HPK:n ylivoimapeli oli runkosarjassa toisiksi heikointa. Alivoimapelissäkään ei juuri kehumista ollut sen ollen vasta 12. parasta. Jokereita vastaan hämeenlinnalaiset onnistuivat kaksi kertaa ylivoimalla ensimmäisessä pelissä.

    Ainut huolenaihe loukkaantumisrintamalla on puolustaja Craig Schiran puuttuminen puolustuksesta. Schira kävi olkapääleikkauksessa maaliskuun alkupuolella, eikä häntä nähdä enää kaukalossa tällä kaudella. Taitavan kiekollisen kanukkipakin poissaolo tulee näkymään ylivoimapelin tehoissa.

    Runkosarjassa Kärpät ja HPK ottivat yhteen neljä kertaa molempien voittaessa kotiottelunsa. Yhtä oululaisten 7-0 voittoa lukuunottamatta, kolme kamppailua neljästä ratkesivat yhden maalin erolla. Kahdesti voittajaa jouduttiin hakemaan jatkoajalta. Pisteet menivät tasan 6-6 ja maaliero oululaisille 14-8.

    Runkosarjan TOP5 Pistemiehet: (Ott, M+S=P, +/-, jäähy.min)

    KÄRPÄT:
    1. Ivan Huml 57 11+38=49 +16 95min
    2. Ben Maxwell 49 16+26=42 +18 56min
    3. Joonas Donskoi 60 11+26=37 +16 10min
    4. Mika Pyörälä 60 13+23=36 +10 16min
    5. Julius Junttila 56 19+15=34 +22 16min

    HPK:
    1. Borna Rendulic 57 11+21=32 -1 34min
    2. Juha Kiilholma 60 11+20=31 +6 38min
    3. Joonas Vihko 58 11+16=27 +1 36min
    4. Craig Schira 54 9+16=25 +3 16min
    5. Jesse Saarinen 44 8+15=23 0 14min

    Ratkaisun paikat

    Oululaisilla on huomattavasti enemmän ratkaisuvoimaa, ja sen puolustus on monta pykälää vahvempi Lasse Kukkosen, Mikko Lehtosen ja kumppaneiden johdolla.

    Olympialaisten jälkeen loukkaantumisesta kärsinyt Juhamatti Aaltonen tullee olemaan iso pelaaja joukkueelle kevään edetessä.  Sarjan alussa Kärppien pelaamattomuus saattaa näkyä ja hämeenlinnalaiset todennäköisesti iskevät tähän  kevään hurmoksensa ansiosta. Kerholaisten paras mahdollisuus napata voitto Raksilasta on juuri perjantaina pelattava ensimmäinen kohtaaminen.

    Yksi hyvä huomio on se, ettei oranssipaitojen ykkösvahti Saros ei pelannut kertaakaan Kärppiä vastaan runkosarjassa. Pystyykö oranssipaidat kaatamaan vielä yhden ison? Jos pystyy on se tämän kevään jymypommi, vielä pykälän verran Jokereiden tiputtamista suurempi. Mutta iso mäki on vielä edessä, mikäli HPK meinaa Kärpät tieltään suistaa. Se mäki on liian suuri kiivettäväksi.

    Seuraa heitä / Kärpät:

    Julius Junttila

    Vikkeläkinttuinen pieni terrieri oli näätien paras maalintekijä runkosarjassa 19 maalillaan. On erityisen ketterä haastamaan puolustajia pienessä tilassa ja laukaus lähtee terävästi.

    Joonas Kemppainen

    Johtaa kolmoskentällistä tasapainoisella otteella. On liigan parhaimpia aloittajia, sekä erittäin tärkeä pelaaja alivoimia tappaessa. Valmentaja tietää täsmälleen mitä saa kun laittaa tämän Kajaanissa syntyneen sentterin jäälle.

    Lasse Kukkonen

    Merkitystä joukkueelle voi tuskin liikaa korostaa. Sarjan parhaimpia alivoimapelaajia ja kehittynyt myös kiekollisessa pelissä. Henkinen johtaja joukkueelle niin jäällä kuin sen ulkopuolella.

    Kukkoslasse vaikka syö kiekon, mikäli se on joukkueelle eduksi.

    HPK:

    Ossi-Petteri Grönholm

    Peruspakki joka tekee juuri sen minkä puolustavan puolustajan tarvitsee. Pelaa kovaa kulmissa sekä oman maalinedustalla. Jokeri-sarjassa tehot 1+1, jatkaako jykevä OP tuhojaan myös oululaisten tolppien väliin?

    Antti Aarnio

    Ex-kärppä ja Oulussa syntynyt pommikone pääsee pelaamaan kasvattiseuraansa vastaan
    ensimmäisen kerran playoff-karkeloissa. 174-senttinen ihmiskuula todennäköisesti laitetaan härnäämään vastustajan tähtipelaajia. Ryntäilee ajoittain tarpeettomasti, mutta osaa myös taklata kovaa ja puhtaasti. Laittaa itsensä likoon joka kerta kun on sen aika. Aarniolla on liigahistorian 11. eniten playoffs-otteluita joita on kertynyt 98.

    Teemu Rautiainen

    Taitava hyökkääjä lukeutuu liigan pienempien pelaajien joukkoon 169cm varrellaan. Dominoi vielä muutama vuosi sitten A-nuorten SM-Liigassa. Loistavassa vireessä. Kahdeksan ottelun pisteputkessa(8+4=12) viilettävä laitahyökkääjä valittiin kuluneen liigaviikon tulikuumimmaksi. Seitsemän ottelun maaliputkessa.

    Arvio: Kärpät on parhaimmillaan juuri painetilassa ja heiltä löytyy kaikki eväät voittaa mestaruus. Loistavasti valmennettu joukkue ja ylivertainen materiaali höystettynä vankalla
    pudotuspelikokemuksella ovat isossa osassa. Kärppien erikoistilannepelaaminen on selvästi HPK:ta tehokkaampaa, joka tulee näkymään ratkaisevasti tässä sarjassa. Juuse Saroksen on venyttävä aivan absoluuttiselle huipputasolle, mikäli HPK elättelee haaveita jatkoonpääsystä. Hämeenlinnalaiset ottanevat yhden voiton kotiyleisönsä edessä, mutta Kärpät etenee välieriin otteluvoitoin 4-1.

    Samuli Törrönen

  • Tapparan tehomiehessä on ainesta kevään komeetaksi

    Tampereen Tappara sijoittui Jääkiekkoliigan runkosarjassa kakkoseksi. Viime kauden hopeamitalisti on yksi suurimmista suosikeista Suomen mestariksi Oulun Kärppien ohella. Kirvesrintojen ykkösketjun vakiokasvo Antti Erkinjuntti onnistui runkosarjassa hyvin sijoittuen pistepörssissä 14:nneksi. Hankalan alkukauden jälkeen syöttökone sai pelin kulkemaan yhdessä Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa. Tämä kolmikko voikin kylvää tuhoa pudotuspeleissä vastustajan maalilla.

    AnttiErkinjunttiStats
    Tilastot koottu www.eliteprospects.com -sivustolta. (Kuva: Timo Savela)

    Rovaniemeltä Suomen huipulle ponnistanut Antti Erkinjuntti nousi kansan tietoisuuteen ensimmäisellä Mestis-kaudellaan 2006-2007, jolloin hän nakutti Kajaanin Hokin paidassa 39 ottelussa saman verran tehopisteitä.

    Eräässä haastattelussa jo Erkinjuntin Mestis-debyytin aikaan nykyinen TPS-valmentaja Kai Suikkanen totesi pienikokoisen hyökkääjän olevan Lapin lahjakkain kiekkoilija. Kyseisen kauden päätteeksi Erkinjuntti juhli Mestis-mestaruutta, jonka lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Suikkasen ylistyssanat eivät siis olleet perättömiä.

    Namupassit tulivat tutuiksi hyvin nopeasti
    Syksyllä 2007 taitavakäsinen nuorukainen teki debyyttinsä SM-liigassa TPS:n sotisovassa vain yhden Mestis-sesongin jälkeen. Kahden kauden aikana hänen suurin taitonsa, syöttely nousi pinnalle. SM-liigakausien 2007-2009 aikana Erkinjuntin 55 tehopisteestä yli puolet olivat nimenomaan syöttöpisteitä. A-maajoukkueessakin debyyttinsä tehneen pelimiehen parhaimpina puolina pidetään hyvää pelisilmää sekä ajoittain huikeaa mailatekniikkaa.

    Kertaalleen Suomen mestaruutta juhlinut mies on kuvaillut itseään pelaajaksi, joka menee mielellään kulmiin yrittäen pitää kiekkoa itse. Kyseiset tilanteet ovat tulleet tutuiksi tällä sesongilla jopa aikaisempia kausia enemmän. Sähäkkä peluri on tehnyt etenkin ketjukavereiden Josh Greenin ja Kristian Kuuselan kanssa tehokkaasti pisteitä.

    Erkinjuntilla on kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan
    Himoitun Kanada-maljan Erkinjuntti on saanut käsiinsä kertaalleen, kun TPS voitti sensaatiomaisesti Suomen mestaruuden keväällä 2010. Rovaniemeltä lähtöisin oleva väkkärä muodosti tuolloin yhdessä Jarkko Hattusen ja Marko Virtalan kanssa monien mielestä Suomen pääsarjahistorian kaikkien aikojen parhaimman nelosketjun. Lapin lahja onkin keväällä siinä mielessä etulyöntiasemassa, että hänellä on playoff-kokemusta ykkösketjun sentteristä nelosen rouhijaan.

    – Aika uskomaton hetki. Olen väsynyt, mutta silti onnellinen. En olisi ikinä osannut tällaisesta ennen kauden alkua, Erkinjuntti hehkutti mestaruusjuhlissa Hämeenlinnassa huhtikuussa 2010.

    Tittelin jälkeen Lapin mies kertoi haastattelussa, mistä hänen kiekkoinnostuksena juniorina alkoi. – Halusin aina mennä ulkojäille pelaamaan vanhempien poikien kanssa. Se oli ainoa homma, mitä halusin tehdä ja haluan jatkossakin, hän kertoi.

    Antti Erkinjuntissa on ainesta liigakevään komeetaksi etenkin syöttötaitojensa puolesta. (Kuva: Miska Miettinen)
    Antti Erkinjuntissa on ainesta liigakevään komeetaksi etenkin syöttötaitojensa puolesta. (Kuva: Miska Miettinen)

    Leijonapaidan pukeminen on harvinaisempaa herkkua
    Maajoukkueessa Erkinjuntti debytoi syksyllä 2008. Hän on pelannut yhdeksän A-maaottelua onnistuen tekemään pisteet 1+3. Lapin mies sopii todistetusti lähes mihin ketjuun ja rooliin tahansa, joten hänellä voisi olla enemmänkin maajoukkuekokemusta. Kevään MM-kisoihin on kova tunku pelaajista eritoten KHL:stä, mutta kaiken onnistuessa erinomaisesti Erkinjuntti voi taistella jopa lipusta kisakoneeseen.

    Suurin heikkous on puolustuspään pelaaminen
    Sanonnan mukaan kukaan ei ole täydellinen. Erkinjuntin suurin heikkous on ehdottomasti puolustuspään pelaaminen, mikä johtuu osaksi fyysisen voiman puutteesta. Alakerran luutimisessa hän on kuitenkin petrannut otteitaan huomattavasti TPS-ajoista. Esimerkiksi Turussa Erkinjuntin plusmiinustilasto oli yhteensä -26, kun Tapparan sotisovassa se on nyt +4.

    Tampereella ura on jatkunut nousujohteisesti
    Nykyiseen joukkueeseensa Tapparaan Erkinjuntti siirtyi keväällä 2011. – Hän tuo joukkueeseen nopeutta, taitavuutta ja ratkaisukykyä. Yksilötaitojen lisäksi hän on myös hyvä joukkuepelaaja, jolle on nyt tarjolla mahdollisuus ottaa uralla taas seuraava askel ylöspäin, totesi Tapparan ex-päävalmentaja Sami Hirvonen huhtikuussa 2011.

    Jääkiekkoliigan pudotuspelit alkavat perjantaina. Playoff-urakkansa Pelicansia vastaan aloittavalla Tapparalla ja Erkinjuntilla on mahdollisuus kirkastaa viime kevään hopeapettymys kullaksi.

    Miska Miettinen / @mmiettinen92

  • Catzin ylivoima vie mielenkiinnon mestaruustaistosta

    Naisten Korisliigan pudotuspelit pyörähtävät käyntiin tänään. Lappeenrantalainen Catz tavoittelee kolmatta perättäistä mestaruutta.  Ja sen he myös voittavat, koska Suomesta ei tällä hetkellä löydy heille haastajaa.

    Catzin voittoputki on parhaillaan 48 ottelua. Joukkueen edellinen tappio on joulukuulta 2012, kun se hävisi Forssassa. Kotisalissaan Catz on viimeksi hävinnyt saman vuoden huhtikuussa.

    Tällä kaudella Catz voitti runkosarjassa vastustajansa keskimäärin vajaalla 30 pisteellä.  Alle 10 pisteen voittoja kertyi vain kolme.

    Lappeenrantalaiset pelaavat väärässä sarjassa. Heille oikea paikka kotimaan sarjan lisäksi olisi Eurocup. Joukkueen aloitusviisikko kestää vertailun kansainvälisten huippujoukkueiden kanssa.

    Joukkueen harjoituksissa on yksinkertaisesti kovempi taso kuin suurimmassa osassa runkosarjaotteluista. Jatkuva ylivoima syö myös pelaajien motivaatiota, kun yli puolet peleistä on läpihuutojuttuja.

    Musertava ylivoima näkyy myös Lappeenrannan Urheilutalon yleisömäärissä. Catzin kotipelien yleisökeskiarvo on tippunut viime kaudesta  – harvoja ihmisiä kiinnostaa 50 pisteen kotivoitot.

    Tämän kauden jälkeen Catzin toimistolla on aika istua alas ja miettiä mihin suuntaan seuraa lähdetään ohjaamaan. Ei ole mitään järkeä haalia ylivoimaista kokoonpanoa Naisten Korisliigaan, kuten Lappeenrannassa on viime kaudet tehty.

    Jos Catz ei saa budjettia ensi kaudella europelien vaatimalle tasolle, niin toivon vilpittömästi, että joukkue rakennetaan pääasiassa potentiaalisten nuorten ympärille. Se palvelisi suomalaista koripalloa paljon enemmän kuin yliampuva kilpavarustelu.

    Ja näitä potentiaalisia nuoria on oman seuran a-juniorijoukkue täynnä.

    pressikuvat-1-43

     

     

     

    Henri Inki

     

  • Post Image

    Pudotuspeliennakko Lukko-Blues: Oppipoika ottaa mittaa opettajastaan

    liiga_playoffit_joonas_vallius

    Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Rauman Lukko sekä viimeisenä suoraan puolivälieriin edennyt Espoon Blues kohtaavat toisensa jääkiekkoliigan puolivälierissä. Raumalta perjantaina starttaava sarja ratkeaa neljällä voitolla.

    Kotijoukkue juhli voittoa jokaisessa runkosarjakohtaamisessa
    Jos katsoo runkosarjan keskinäisiä otteluita, tulee kotijoukkue olemaan vahvoilla tämän sarjan otteluissa. Risto Dufvan valmentama Lukko voitti runkosarjan viidestä keskinäisestä pelistä kaikki kolme kotimittelöään. Dufvan aisaparina aikoinaan JYP:ssä toimineen Jyrki Ahon Blues oli puolestaan parempi kummassakin Espoossa pelatussa kamppailussa. Kaikissa taistoissa ratkaisu saatiin varsinaisella peliajalla, joten pisteet menivät Lukon hyväksi 9-6.

    Keskinäisistä otteluista on hankala löytää yksittäisiä tähtiä
    Runkosarjassa espoolaiset pitivät pistepörssin voiton tehoilla 20+32 vieneen Ville Vahalahden mainiosti kurissa. Paraisilta kotoisin oleva hyökkääjä iski vain yhden maalin Bluesin verkkoon. Runkosarjassa bluesilaisten kultakypärä Tommi Huhtala (23+20) puolestaan rokotti Lukkoa kolmesti.

    Keskinäisistä otteluista on hankala löytää yksittäisiä tähtiä, koska esimerkiksi jokaisessa koitoksessa oli eri voittomaalintekijä.

    Lukko ylsi viime keväänä pronssiotteluun, Blues palaa playoffeihin
    Viime keväänä Lukko nousi sensaatiomaisesti Villi Kortti -kierrokselta aina pronssiotteluun kaataen matkallaan Kärpät ja Jokerit sekä taipuen Tapparalle välierissä. Pronssiottelussa JYP oli parempi niukin 2-0 -numeroin. Kaksi vuotta sitten raumalaisten taival tyssäsi avauskierrokselle, keväällä 2011 se kuitenkin juhli pronssia. Lukko onkin ollut pudotuspeleissä viisi vuotta peräkkäin.

    Bluesin kuluva kausi on sen sijaan edelliseen verrattuna selvästi plusmerkkinen. Vuosi sitten espoolaisten urakka päättyi jo runkosarjaan 12:nnelle sijalle. Viimeisen playoff-paikan vienyt Lukko oli päätöstaulukossa tosin vain kuusi pistettä edellä.

    Viimeeksi kyseiset joukkueet olivat vastakkain pudotuspeleissä sesongilla 2011-2012. Tuolloin lopulta pronssiottelun hävinnyt Blues tiputti Lukon jatkosta jo avauskierroksella voitoin 2-1. Raumalaisten tapaan Espoossa on viimeeksi juhlittu mitalia keväällä 2011, kun Blues taipui loppuottelusarjassa HIFK:lle suoraan voitoin 0-4.

    Lukon tehokasta hyökkäystä tukee vankka alakerta
    Alivoimatilastossa vasta kahdeksanneksi sijoittunut Lukko oli runkosarjassa kolmanneksi tehokkain joukkue ylivoimalla 11 osumaa tehneen Aaron Gagnonin johdolla. Jos Lukko saa ylivoimansa toimimaan, voi Bluesilla olla raumalaisten kanssa tukalat paikat. Ville Vahalahden ja Aaron Gagnonin lisäksi myös Toni Koivisto ja Lauri Tukonen ovat hyviä viimeistelijöitä.

    Lukon tehokkaan hyökkäyksen alla on maailmanmestari Petteri Nummelinin ja kahdeksankertaisen Suomen mestari Ilkka Mikkolan johdolla yksi Liigan vankimmista puolustuksista. Tällä kaudella jo väläytelleet nuoret Jesse Virtanen ja Juho Tommila ovat lupaavia kiekollisia pakkeja.  Alakerran pelipaikoista Raumalla on kova taisto, kun myös peruspakit Otto Honkaheimo, Matt Generous ja Antti Jaatinen taistelevat paikoista rosteriin.

    Kirsikkana kakun päälle veskari Ryan Zapolski piti Lukkoa runkosarjassa toisinaan pystyssä käsittämättömillä torjunnoillaan.

     

    Bluesista löytyy luisteluvoimaisia hyökkääjiä
    Espoolaisten Tommi Huhtala on maalintekijän lisäksi luisteluvoimainen hyökkääjä, joka viihtyy kiekon kanssa. Bluesin iskun paikka puolivälierissä on vastahyökkäyksissä, kun Tomi Sallinen ja Miro Aaltonen ovat erittäin vaarallisia viimeistelijöitä. Mainittua kolmikkoa komppaa syötöillään HIFK-kasvatti Eetu Pöysti, joka teki runkosarjassa lopullisen läpimurtonsa nakuttaen 56 ottelussa hienot 24 maaliin johtanutta syöttöä. Espoolaisten ulkomaalaistrioon kuuluvat  Justin DiBenedetto, Tapparasta saapunut Philip McRae sekä hurjasti potentiaalia omaava Daniel Widing ovat paranteet otteitaan kauden edetessä.

    Bluesin ykköskassari Jani Nieminen puolestaan pysäytti runkosarjassa pikkumustia yli 91 prosentin varmuudella, vaikka tammikuun jälkeen Niemisen otteita pystyi kuvaamaan epävarmoiksi. Liigan ykkösmaalivahdeista hänen torjuntaprosentti oli joukkueensa kotiotteluissa kärkipäässä, mutta keikkapeleissä Niemisen tilastot olivat koko sarjan huonoimpia. Bluesin maalinsuulla röyhkeät otteet ovat pakkien puolesta taattuja, kun kokeneet Kalle Kaijomaa, Olli Malmivaara ja Arto Laatikainen turvaavat selustaa.

    LukkoOnValmisTaistoon
    Rauman Lukko on ennakkosuosikki puolivälieräsarjassa Espoon Bluesia vastaan. (Kuva: Miska Miettinen)

    Seuraa heitä / Lukko:
    Ilkka Mikkola – Kahdeksan Suomen mestaruuden miehellä on 154 ottelun verran kokemusta Liigan pudotuspeleistä. Tällä kaudella Mikkola on ollut jämäkän puolustamisen lisäksi tehokas, kun miehen uusi yhden kauden piste-ennätys kirjataan nyt tehoin 6+27=33.

    Filip Riska – Nelosketjun työmyyrä on yhdessä veljensä Erik Riskan sekä Olli Sipiläisen kanssa roolinsa parhaita Liigassa. Kaksinkertainen Suomen mestari on tehnyt ketjutovereidensa kanssa koko kauden tärkeää likaista työtä, jonka jatkuminen edelleen olisi Lukolle tärkeää.

    Ville Vahalahti – Runkosarjan pistepörssin voittanut Vahalahti lähtee seurakavereineen kovin odotuksin kohti kevättä. Mikäli raumalaisten kultakypärä löytää tutun tehokkuuden yhdessä Aaron Gagnonin kanssa, ovat Bluesin puolustajat helisemässä.

    Blues:
    Jani Nieminen – 26-vuotiaan maalivahdin on petrattava pudotuspeleihin etenkin heikkoja  vierasotteita. Runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneella Lukolla on puolivälierissä kotietu.

    Niemisen on pakko seisoa lähes päällään auttaakseen Bluesia ottelusarjassa.

    Daniel Widing – Ruotsalaisella on potentiaalia hyökkäyspäässä vaikka mihin. Gävlessä syntyneellä pelimiehellä oli runkosarjassa käsijarru hieman pohjassa. Nyt pisteitä on kuitenkin alkanut syntyä, joka on erittäin hyvä asia tyyliltään pudotuspeleihin sopivalle laiturille.

    Eetu Pöysti – Kauden Blues-komeettaa on hehkutettu ja ihan syystä. Painava laukaus on tuottanut miehelle yhden kauden maaliennätyksen, kun osumia on syntynyt jo kahdeksan. Tämän lisäksi KHL-Jokereihin siirtyvän miehen syöttötaito ja pelinluku ovat nousseet kuluvalla sesongilla aivan uuteen uskoon.

    Arvio: Bluesin yksilöiden on pakko nostaa tasoaan pudotuspeleihin, mikäli he aikovat horjuttaa hyvänä kotijoukkueena tunnettua Lukkoa. Raumalaisten pelaajamateriaali on espoolaisia parempaa ja kokeneempaa. Myös Lukon ylivoima oli runkosarjassa kolmanneksi tehokkainta maaliahneen Aaron Gagnonin johdolla.  Risto Dufvan tiivis pelitapa siivittää raumalaiset välieriin vähämaalisten taistojen jälkeen otteluvoitoin 4-2.

    Miska Miettinen / mmiettinen92

  • Dayron Roblesin taistelu vapaudesta

    David Oliver ja Dayron Robles 2011. Silloin, kun kaikki oli vielä kunnossa. (Kuva: dreamstime.com)

     

    Lontoon olympialaisista piti tulla kuubalaisen Dayron Roblesin näytös. Pekingin olympiavoittaja ja 110m aitojen maailmanennätyksen hallitsija saapui kisoihin tavoitteenaan toinen perättäinen olympiakulta.

    Alkuerien perusteella finaalista odotettiin Roblesin ja Yhdysvaltojen Aries Merrittin välistä kaksinkamppailua, mutta näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Roblesin takareisi petti kilpailun puolivälissä ja Merritt kruunattiin olympiavoittajaksi.

    Roblesin tuskan pystyi näkemään kotisohville asti. Harva olisi kuitenkaan uskonut, että Lontoosta alkaisi tapahtumasarja, jonka seurauksena 27-vuotiaan ex-mestarin nimi katoaisi yleisurheilukartalta lähes kokonaan.

    Pettynyt Robles ilmoitti olympialaisten jälkeen tyytymättömyytensä siihen, miten Kuuban urheiluliitto kohtelee häntä. Mies koki, ettei hän ollut saanut tarpeeksi apua liitolta. Myös maan harjoitusolot saivat kritiikkiä niin Roblesilta kuin hänen valmentajaltaan Santiago Antunakselta. Ristiriidat johtivat lopulta siihen, että Robles ilmoitti tammikuussa 2013 vetäytyvänsä Kuuban maajoukkueen toiminnasta.

    Maajoukkueesta eroaminen oli kuitenkin vasta alkua liiton ja Roblesin välisessä kädenväännössä.

    Olympiavoittajan mukaan Kuuban urheiluliitto ei välitä urheilijoista vaan ainoastaan tuloksista. 

    Roblesia hiertää myös se, että liitto vie suurimman osan urheilijoiden ansaitsemista palkintorahoista.

    Seuraava käänne nähtiin kesällä 2013, kun Robles teki yllätyspaluun radoille. Hän ei kuitenkaan suostunut kantamaan Kuuban värejä, mikä sai urheiluliiton raivostumaan. Liiton mielestä Roblesin kommentit ja teot olivat hyvän urheiluhengen vastaisia ja mieheltä evättiin paluumahdollisuus maajoukkueeseen, sekä harjoitteluun Kuubassa.

    Tästä johtuen Robles siirtyi edustamaan seuratasolla ranskalaista AS Monacoa. Mies ei kuitenkaan ole vielä varma aikooko edustaa tulevaisuudessa Ranskaa maajoukkuetasolla.

    ”Kaikki on mahdollista. Haluan yhä osallistua maailmanmestaruuskisoihin ja olympialaisiin. Tällä hetkellä Ranska on auttanut minua paljon ja jos kilpaileminen Kuuban väreisssä ei onnistu niin miksei.”, Robles  totesi viime kesänä kuubalaislehden haastattelussa.

    Kansainvälisistä säännöistä johtuen hän joutuu kuitenkin odottamaan kaksi vuotta ennen kuin voi edustaa Ranskaa. Tapahtuneesta huolimatta Robles ei aio myöskään jättää Kuuban kansalaisuutta.

    ”Kaksoiskansalaisuus on mahdollisuus. En halua kuitenkaan hylätä maata, jossa olen kasvanut ja joka on tehnyt minusta urheilijan.”

    Myös valmentaja Antunas seurasi suojattiaan ja jätti tehtävänsä urheiluliiton palveluksessa. Hänen mukaansa Kuuba on tehnyt suuren virheen Roblesin suhteen.

    ”Dayron on erityislaatuinen urheilija ja ei ole kenellekään eduksi, että liitto menetti uskonsa häneen.”

    Robles on riidoistaan huolimatta jatkanut harjoittelua ja kilpailemista kaudelle 2014. Ex-mestarin halusta voittaa kertoo alkukauden hallitulokset. 60-metrin aitojen noteeraus 7,51 oikeuttaa maailmanlistan viidenteen sijaan. Tästä huolimatta Kuuban urheiluliitto on pysynyt kannassaan ja estänyt Roblesin harjoittelun kotimaassaan sekä kilpailemisen maan lipun alla.

    Yleisurheilun ystävien puolesta täytyy toivoa, että Roblesin tapaus saataisiin ratkaistua ja mies nähtäisiin vielä arvokisoissa. Kuten Lontoon olympiavoittaja Merritt on todennut:

    ”Dayron on yksi kaikkien aikojen parhaista aitureista ja kenties kaikkein voimakastahtoisin.”

    Niko Ekblom

     

     

  • Huippupesäpalloilijan talvi ja kesä ovat kuin yö ja päivä

    Pesäpallon pelaaminen miesten kotimaisessa pääsarjassa on urheilijalle kesästä toiseen kiireistä aikaa. Tänä keväänä vapun jälkeen vauhtiin iskettävässä Superpesiksen runkosarjassa jokainen joukkue pelaa peräti 30 ottelua. Kolmisen kuukautta kestävässä sarjassa kunnon taukoja on ainoastaan kaksi, kun sekä juhannuksen että perinteisen Itä-Länsi -tapahtuman aikaan sarja hiljenee toviksi. Kauden huipentaa elo-syyskuussa pelattavat kahdeksan joukkueen pudotuspelit. Tämä tarkoittaa sitä, että reilun neljän kuukauden aikana pelejä voi tulla yhdelle joukkueelle maksimissaan lähes 50 kappaletta.

    Talvisin joukkueet eivät pelaa montaakaan harjoitusottelua, toki SM-hallisarja on ohjelmassa turnausmuotoisesti tammikuusta maaliskuuhun. Viime syksynä Suomen mestaruus -finaaleissa kohdanneilla Sotkamon Jymyllä sekä Vimpelin Vedolla ei ole omilla paikkakunnilla pesäpallohalleja, joissa harjoitusotteluiden pelaaminen onnistuisi.  Pesäpalloa voi verrata muihin lajeihin sen verran, että esimerkiksi jalkapallossa pelataan erilaisia cupeja ja turnauksia ennen kauden alkua ja sen aikana. Myös jääkiekkojoukkueet pääsevät testaamaan kokoonpanojaan ja taktiikoitaan hyvissä ajoin syksyllä.

    Esimerkkinä Suomen pesäpallon ykkösjoukkueet Veto ja Jymy eivät pelaa talvisin halli-SM-turnauksia lukuunottamatta harjoituspelejä juurikaan. Näidenkin joukkueiden pelitauot kausien välillä ovat karkeasti syyskuun lopusta pitkälle tammikuuhun. Superpesiksen alkaessa jengien ottelumäärä ja niiden pelitiheys muuttuu talveen verrattaessa silmiinpistävästi. Tämän lisäksi huippupelaajien on totuttava olemaan useita tunteja kesästä tien päällä monta kertaa viikossa. Ylimmällä sarjatasolla Superpesiksessä joukkueita on niin Joensuusta Koskenkorvalle, kuin Raahesta Kouvolaan.

    Kirjoittaja arvostaa pesäpallon kotimaisen pääsarjan Superpesiksen monenlaisen rasittavuutensa vuoksi erittäin korkealle. Toki joukkueet saavat hioa peliään kuntoon talvikaudella, kun sarjakausi on niin lyhyt. Toisaalta aikaa treenaamiseen on, kun itse harjoitusotteluiden määrä jää yleensä kovin pieneksi. Juuri ottelumäärän ja pitkien välimatkojen vuoksi pääsarjapesäpalloilijan talvi ja kesä ovat keskenään kuin yö ja päivä. Huippupelaajan ei tarvitse lomasta haaveilla, kun esimerkiksi tulevana kesänä otteluita pelataan Superpesiksessä keskimäärin kolme per viikko. Ja kirsikkana kakun päälle, pesishän on urheilua, jota pelaajat harjoittavat rakkaudesta lajiin.

     

    pressikuvat-1-40

     

     

     

    Miska Miettinen

  • SPV syöstään mestarin paikalta

    SalibandyliigaVirallinen
    Classic, SSV, Happee ja Oilers taistelevat Suomen mestaruudesta. (Kuvakollaasi: Miska Miettinen)

    Miesten Salibandyliigassa on edetty välierävaiheeseen. Runkosarjan voittaja Tampereen Classic passitti espoolaisen sarjanousijan Indiansin lomalle voitoin 3-1. SSV puolestaan selvitti puolivälierävaiheen NST:tä vastaan selvästi ollen parempi kolme kertaa peräjälkeen. Jyväskylän Happee oli helsinkiläisen Erän kanssa tiukoilla omassa sarjassaan jatkaen kuitenkin SM-kullan tavoittelua otteluvoitoin 3-2. Viime kevään Suomen mestarin Seinäjoen SPV:n kausi päättyi yllättäen puolivälieriin, kun Espoon Oilers meni neljän sakkiin lukemin 3-1.

    Classic-Oilers
    Runkosarjassa Classic voitti joukkueiden kummatkin keskinäiset ottelut. Lokakuussa Espoossa pelattu taistelu päättyi vierasjuhliin lukemin 6-8, Tampereella tammikuun alussa kotijoukkue oli parempi puolestaan numeroin 8-5. Puolivälierissä Classic iski peräti 31 maalia tuttujen miesten Lassi Vänttisen (3+7) ja Sami Johanssonin (8+0) johdolla. Oilersin tehokkain pelaaja sen sijaan oli hieman yllättäen Sylvester Raikamo (4+1) viidellä pistellään. Classicin hyökkäystä vasten espoolaisten vahvuus on tolppien välissä, kun ykköstorjujan Tomi Ikosen lukema 85,15% oikeuttaa maalivahtipörssissä puolivälierien jälkeen kakkossijaan. Semifinaalijoukkueista Oilers päästikin yhden ottelun vähemmän pelanneen SSV:n jälkeen toiseksi vähiten maaleja. Indians onnistui iskemään pallon Ikosen selän taakse neljässä koitoksessa 17 kertaa. Jos Oilersin alakerta ei toimi Classicin hyökkäyksien edessä, on espoolaisilla tiedossa tukala välieräsarja.

    Arvio:
    Edellisten faktojen perusteella sarjasta tulee tasainen. Classic luo todennäköisesti enemmän vaarallisia maalipaikkoja, mutta Oilersin veskari Ikonen pitää joukkuettaan pystyssä. Tamperelaiset menevät finaaliin tavoittelemaan ensimmäistä Suomen mestaruuttaan tiukkojen vaiheiden jälkeen voitoin 3-1.

    SSV-Happee
    Runkosarjassa jyväskyläläiset voittivat avauskohtaamisen vieraissa 5-2 toisen pelin päättyessä Keski-Suomessa tasalukemiin 5-5. Suomen menestynein salibandyjoukkue SSV Helsingistä eteni välieriin siis suoraan kolmella voitolla. Happee oli puolestaan ajoittain pahoissa ongelmissa sarjassaan Erän kanssa, kun esimerkiksi puolivälierien neljännessä osaottelussa Pasilassa se oli koko kolmannen erän aivan purjeessa. Ratkaisevan mittelön Hirvijengi kuitenkin klaarasi selvin numeroin edeten välieriin. SSV-torjuja Henri Toivoniemi sekä hänen kollega Happeesta Eero Kosonen ovat maalivahtipörssissä kolmen joukossa välierien alkaessa. Viikingit osoitti jo NST:tä vastaan, ettei joukkue ala löysäilemään missään vaiheessa sarjaa. Myös kapteeni Mikael Järven tuoma kokemus vaikuttaa koko joukkueeseen niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin. Nuorekas Happee puolestaan pelaa vauhdikasta salibandya, mutta toisaalta keskisuomalaiset osaavat myös tarvittaessa jarruttaa peliä.

    Pelaajakommentti:

    ”Meidän vahvuudet ovat joukkuepelaaminen ja töiden tekeminen”, totesi Happeen veskari Eero Kosonen jo ennen pudotuspelien alkamista reilu viikko sitten.

    Arvio:
    SSV on pudotuspelijoukkue, joka ei sorru löysäilyyn missään vaiheessa. Suomen mestaruutta 11 kertaa juhlinut helsinkiläisryhmä lähtee sarjaan hienoisena suosikkina nuorta hirvilaumaa vastaan playoff-kokemuksensa ansiosta. Viikingit pääsee hamuamaan paluuta kultakantaan otteluvoitoin 3-1.

    Miska Miettinen / @mmiettinen92