Puoli yhdeksältä aamulla Mäkelänrinteen lukion punatiilinen päärakennus on hiljainen. Hyvällä tuurilla törmää muutamaan omaan suuntaansa kiirehtivään opiskelijaan. Missä kaikki ovat? Eivät ainakaan matkalla, saati nukkumassa. Nyt on aamutreenien aika. Täällä näet opiskelee urheilulukiolaisia, joille treenaaminen on osa jokaista koulupäivää.

– Koulupäivä alkaa treeneillä kello kahdeksan eli koululla on oltava ennen kahdeksaa. Opiskelua on sen jälkeen noin kahteen ja sitten toiset treenit joko  koululla tai kotona, suunnistaja, yleisurheilija ja kolmannen vuoden opiskelija Topi Raitanen valottaa päivänsä kulkua.

– Urheilulukio on ihannepaikka niille, jotka haluavat keskittyä urheilemiseen opintojen ohella. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus yhdistää valmennus, ravinto, lepo ja koulunkäynti, opinto-ohjaaja Marjo Alanko kertoo.

Suomessa on 13 valtakunnallista urheilun erikoislukiota. Helsingin Mäkelänrinteen urheilulukio eli Märsky on yksi niistä.

Opiskelijoita on 830, joista valmennusurheilijoita on noin 600. Vuodesta 1991 entiset opiskelijat ovat voittaneet juniori- tai aikuistasolla Suomelle yli 550 arvokisamitalia.

 Valmennuksesta tukea elämän peruspilareihin

Mäkelänrinteessä valmennuslajit on jaettu kolmeen ryhmään. Painopistelajit ovat lukion perinteisiä lajeja, joihin panostetaan erityisen paljon. Niissä toimii yhdessä lajiliiton kanssa nimetty valmentaja tai valmentajia. Lisäksi on lajivalikoimalajeja ja muita lajeja, jotka ovat yleensä vähemmän tunnettuja. Uinti on yksi Märskyn perinteisiä painopistelajeja.

Aamulla uimahallin lehtereillä on kuumaa ja meluisaa. Alhaalla uimarit hiovat tekniikoitaan samalla, kun valmentajat seuraavat kameroineen reunalla. Loiske kantautuu ylemmäs juoksuradalle, jossa käynnissä on loikkaharjoitus. Kevyitä, erikorkuisia aitoja toinen toisensa perään.

Mäkelänrinteen uintikeskus ja koulun muut omat harjoitustilat tarjoavat olosuhteet osalle lajeista ja erityisesti kunto- ja yleisharjoitteille. Lisäksi nuoret harjoittelevat ympäri Helsinkiä, esimerkiksi Talin jalkapallohallissa.

Valmennuksen tähtäimenä on tarjota nuorille urheilijoille hyvä ja joustava mahdollisuus opiskeluun ja sen yhteensovittamiseen ahkeran harjoittelun kanssa. Käytännössä valmennusta on vähintään kolmesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan.

– Tiistaisin, keskiviikkoisiin ja perjantaisin meillä on aamutreenit. Yleensä se on lajiharjoittelua ja lisäksi ollaan uintikeskuksella oheisharjoittelun tai palauttavan treenin merkeissä, avaa tyttöjen jalkapalloa valmentava Anne Mäkinen.

Valmentajan mukaan tärkeintä nuorten urheilijoiden valmennuksessa on yksilöllisen kehityksen seuraaminen. Jokaista nuorta täytyy nähdä ja kuulla, jotta kaikki saavat tukea omissa haasteissaan. Yleisimmin ne ovat tavanomaisia asioita, kuten ravinto ja kiireisessä arjessa jaksaminen.

– Yksi haastavimmista puolista on urheilijoiden viikkorytmi. Koulu tarjoaa mahdollisuuden aamutreeneihin, mutta seurajoukkueet harjoittelevat usein iltaisin, jolloin unen ja ravinnon laatu nousevat tärkeiksi.

Olympiakomitean toiveissa on, että valmennusta kehitettäisiin kohti koulun omia joukkueita. Mäkelänrinteessä esimerkkiä näyttää koripallojoukkue HBA Märsky. Sen pelaajat treenaavat ja pelaavat sarjaa yhtenä joukkueena valmentajansa Hanno Möttölän kanssa. Tällöin urheilijalle jää iltaisin aikaa opiskelulle sekä muulle elämälle, mikä on jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

– Tämä on ehdottomasti positiivinen kehityssuunta, toivottavasti valmennus menee tuohon suuntaan yhä enemmän, myös jalkapallon osalta, Mäkinen summaa.

 Ovet avoinna myös aktiiviuran jälkeen

Päivän ensimmäiset harjoitukset ovat takana. Aamuvälitunnilla lukion käytävät alkavat vihdoin täyttyä opiskelijoista. Ruokalasta ostettavat välipalat tekevät kauppansa aamutreenien jälkeen. Luokan ulkopuolelle valtavaan pinoon kerätyt treenikassit kertovat omaa urheilullista ilosanomaansa.

Muuten urheilun on läsnä lähinnä vaatteissa, tennareissa ja ystäväjoukkojen puheissa. Oppitunnin alkaessa laskeutuu hiljaisuus.

– Urheilija on kiitettävä opetettava. Nuoret ovat tottuneita harjoittelemaan ja se näkyy sitoutumisena myös opiskelussa, biologian ja maantieteen opettaja Arttu Ahola kehuu suojattejaan.

Hiljaista biologian tunnilla ainakin on. Kun opettaja suosittelee muistiinpanojen kirjaamista, vihot avautuvat kuin itsestään. Asenteen puutteesta näitä nuoria ei siis voi syyttää, mutta ajanpuute on täällä tavallista.

Koska poissaoloja on kisamatkojen ja leirien takia paljon, täytyy tunnit pitää tehokkaina ja käyttää siihen tärkeimpään – eli oppimiseen.

Opettajilta kysytään joustavuutta, kun turnaus- ja kilpailumatkoja on jatkuvasti. Välillä kokeita tehdäänkin esimerkiksi ulkomailla turnausten lomassa.

– Läksyjä urheilijoille annetaan kuten muillekin. Vaikka sitten niin, että tehtäviä tehdään leireillä. Heidän täytyy yhtälailla oppia, huolimatta siitä, että välillä tulee pitkiäkin poissaoloja, Ahola sanoo.

Lukiokoulutus ja jatko-opinnot ovat tärkeitä, sillä suinkaan kaikista ei tule itseään urheilulla elättäviä ammattilaisurheilijoita. Niilläkin, joista tulee, on edessään vuosia urheilu-uran jälkeen.

– Vaikka urheilu-ura aukeaisikin, niin usein eläköityminen tapahtuu kolmikymppisenä. Lukio-opinnot ovat tärkeä portti kohti urheilu-uran jälkeistä ammattia.

Varmoin askelin kohti unelmia  

– Maailmanmestaruus suunnistuksessa ja yleisurheilussa mahdollisimman pitkälle, Topi Raitanen vastaa kysymykseen tulevaisuuden haaveista.

Tavoitteet ovat korkealla, mutta nuoresta miehestä, kuten niin monista muistakin täällä, huokuu valmius kovaan työntekoon. Kahden lajin treenauksen ja opiskelun yhdistäminen vaatii tarkkaa ajankäytön suunnittelua, jotta kaikelle jää aikaa.

– Kun suorittaa opinnot neljään vuoteen, voi tehdä vähän joustavampia lukujärjestyksiä, jolloin on mahdollisuus harjoittelulle ja leireilylle ulkomailla, Topi sanoo.

Juuri tästä syystä monet urheilulukiolaiset suorittavat opintonsa kolmessa ja puolessa tai neljässä vuodessa. Viime aikoina valmennuksen määrää on lisätty edelleen, etenkin niin sanotuille talentti-ryhmäläisille. Kun päivän treenimäärät tuplaantuvat, neljän vuoden suoritusaika tuo lisää liikkumatilaa.

Jos opettaja kehui urheilijanuoria ahkeriksi oppilaiksi, se kuuluu myös nuorten puheessa. Raitanen on sitä mieltä, että toinen ammatti, niin sanottu varasuunnitelma on tärkeä myös lupaavalle urheilijalle.

– Etenkin niissä lajeissa, missä ei voi edes maailman huipulla elättää itseään pelkällä urheilulla, on tärkeää että elämässä on muutakin kun urheilu.

Suunnistajan itsensä toinen urasuunnitelma kilpaurheilun lisäksi on kauppakorkeakoulussa ja kaupallisella alalla. Kun samaan aikaa ponnistelee kahden suuren tavoitteen eteen, on urheilulukio oikein hyvä valinta.

–  Kyllä tämä (urheilulukio) on ollut hyvä päätös. Normaalissakin lukiossa olisin tehnyt ne aamutreenit aamulla ja täällä niistä vielä saa kursseja. Se on iso plussa, Raitanen naurahtaa.

Urheilulukion käytävillä ja treenisaleilla voi vain aistia sen palon, jolla nuoret paahtavat kohti tavoitteitaan. Esimerkiksi sellaisia, joita löytyy lasikaapista oppilaitoksen käytävästä. Tai sellaisia, joita meille ovat jo tarjonneet Märskyn entiset kasvatit kuten uimari Hanna-Maria Seppälä tai jääkiekkoilija Mikael Granlund.

Ennätyksiä, venymisiä, näytöksiä mestaruuksia. Mitä vaan. Urheilulukiolaisille ovet ovat avoinna.

Teksti: Noora Karppinen, Kuvat: Anja Nysten ja Kira Lumme